Musertavaa

Aattelin kertoo mun tarinan nyt sit täällä..Oon niiin jotenki väsyny ja ahdistunu..Mä sain 2008 vuonna esikoiseni aivan ihanan pienen pojan joka tossa vieressä leikkii ja juttelee äitille..Kumminki tossa noin puoltoista vuotta sitte päätettiin että aletaan yrittää toista lasta, eli ehkäisy jäi pois. Kuukautiset kuitenkin tulivat ja tulivat niinkuin kuuluikin ja toivo alkoi mennä...Ehkä en lisää saakkaa lapsia..tossa 5.10 mulla sitten taas tuli aivan normaalit menkat, toivo meni taas...menkat oli ja meni, kuitenkin sitten noin kaksi viikkoa menkkojen alusta alkoi tiputella verta aluksi tuli vaan paperiin pyyhkiessä ihan pientä vuotoa ja kipuiluakin alkoi tulla..tiputteluvuotoa tuli ja kivut senkun lisääntyivät..Varasin sitten ajan lääkäriin joka laitto vaa sit labraa lähetteen..kivut olivat pahimmilaan sellasia ettei suorana pystyny kävellä ja meinas oksennus tulla..Päätin siis seuraavana päivänä lähteä ensiapuun..

Ensiavussa hoitaja ilmotti mulle et joo ei me sua tänne oteta vastaa ku oot käyny jo eilen oman alueen lääkärillä.Kieltäydyin kuitenkin lähtemästä minnekkään ennen kuin lääkäri ottaa minut vastaan..Siinä samalla minulta sitten oetettiin labrat ja pääsin lääkärin vastaanotolle..Minulle annettiin kipuun kakasi todella vahvaa särkylääkettä ja jäin odoyttelemaan labran tuloksia...Kun tulokset viimein tulivat oli diagnoosi se että hcg hormoonia veressä 1000 olet raskaana...Mutta laitetaan sut äitipolille noiden kipujen ja verenvuodon takia niin tarkistavat mikä vialla...siitä sitten suunta äitipolille missä taas lisää odottelua ja lisää verikokeita.lopulta lääkäri sitten otti ultran jossa totesi että kohtu on ainaki ihan tyhjä että kyseessä varmaan kohdun ulkoinen raskaus..Jäädään kuitenkin odottelemaan tilannetta ja tule sunnuntaina uudestaan katsotaan mikä tilanne. sunnuntaina sitten kovien kiupujen saattelemana sinne ja taas verikokeita ja odottelua..lopulta lääkäri sitten kutsuu sisään ja sanooihinkään tetakkaan m että ei me nyt ruvoimenpioteisiin että hcg arvo laskenu 400, kyseessä siis alkuraskauden keskenmeno...

Melkein kahden vuoden yrittämisen jälkeen viimeinkin raskaana ja siitäkin tulee enkelivauva.. Olo on ku katujyrällä olis jyrätty ja kaikki toivo viety poies..En jaksa uskoa että enää pystytään edes lasta saamaan. Ja kaikkein kamalinta on että rsakausoireita löytyy edelleen pahoinvointia, rinnat aristaa hajut äklöttää..olo on ku olis edelleen raskaana sillä erotuksella että nyt tiedän varmasti että näin ei ole...Kai tätstäkin ajan kanssa toipuu mutta nyt ei jaksa keskittyä mihinkään...