Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Olen popsinut Aurorixia eli moklobemidia sisältävää lääkettä muutaman viikon ja olen nyt saanut tarpeekseni, koska lääkkeenoton jälkeen alkaa muutaman tunnin ahdistus ja masis. Sekin rassaa että lääke MAHDOLLISESTI auttaa sitten 8-12viikon kuluttua, tai sitten ei. Ajattelin pärjääväni Rivatrililla ja beetasalpaajilla, jotka on auttaneet heti aina tarvittaessa. Kokemuksia kohtalotovereilta, mikä on auttanut ja mikä ei?
Lääkekokemuksia sos.tilanteiden pelon hoidossa
qwewertyu
3420
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tutkitusti Omega3 ja liikunta auttavat sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Siihen rinnalle tarvittaessa otettava beetasalpaaja, niin hyväm tulee!
Tulin tänne palstalle juuri tuon saman syyn takia ja heti löytyi kohtalotoveri.. Kiinnostais tietää minkälaista tuo pelko sinun kohdalla on? Kun en tunne muita tällaisia ja olo alkaa tuntumaan jo "hullulta" kun niin monet tätä minun pelkäämistä on ihmetellyt. Olen itse siis ollu sanoisinko aina tämmöinen. Periaatteessa olen kuitenkin avoin, huumorintajuinen ja puhelias tuttujen seurassa mutta kun joku vieraampi tulee, tai puolitutun vahingossa näkee jossain menen ihan lukkoon. Kauppaan en mieluusti yksin mene, ja jos menenkin, menen vain jos lähikaupan pihassa on alle 4 autoa parkissa (kaverin kanssa uskallan mennä lähes mihin vain, suuressa kaupassa sillointällöin pieniä paniikkikohtauksia) Nyt suureksi ongelmaksi on muodostunut se että minun pitäisi saada uuden poikaystävän myötä e-pillerit mutta en uskalla mennä gynekologille.. Itse soittaminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa! Ensinnäkään en tiedä mihin numeroon soitan, mitä jos soitankin väärään paikkaan? (pelkään todella paljon että minulle nauretaan, tai pidetään tyhmänä..) Varatessani aikaa mitä sanon? Kerronko haluavani e-pillerit vai mitä? En ole käynyt 6 vuoteen lääkärissäkään niin en tiedä mihin terveyskeskuksessa minun pitäisi mennä.. Ja mitä sitten kun operaatio on ohi, pitääkö tästä maksaa vai lähdenkö vain pois? Tälläisia tilanteita mietin useasti ja moni oikeasti tärkeä asia on jäänyt tekemättä tai myöhästynyt hälyyttävän paljon kun en saa tällaisia normaalin ihmisen normaaleja päivittäisiä asioita hoidettua.. Onko tähän muuta apua kuin lääkkeet? :/
Kuulostaa tutulta, itsekään en mieluusti esim. soittele jos ei ole pikku pakko ja murehdin monesti asioita etukäteen että mitä pitää tehdä jne. Viime aikoina olen rampannut lääkärissä niin paljon että ne tilanteet menee jo melko rutiinilla ilman lääkkeitäkin, koska en ole halunnut kuitenkaan liikaa turvautua lääkkeisiinkään. Turha kuitenkaan on itseään kiusata liikaa, ja sinun tilanne vaikuttaa sen verran "pahalta" että tilanteessasi varaisin ajan esim. psykiatrille, jota kautta saisit esim. rauhoittavia. Itselläni jo se rauhoittaa että tarvittaessa voin muutaman pilerin popsia jotka on vähentäneet selvästi itsensä tarkkailua ja asioitten murehtimisia. Moneen yksityiseen lääkäriin voi varata ajan netin kautta, ei tarvitse soittaa :) Tietysti voit mennä myös julkiselle puolelle ja varata ajan lääkärille, sanot vain rehellisesti aikaa varatessasi mikä sinua vaivaa, ei sinulle naureta (ja jos joku sinulle sattuisikin nauramaan, mitä sitten! Se vain kertoo että hänellä on ongelmia). Terapioista minulla ei ole kokemusta. Mielestäni lääkkeitä pelätään liikaa, ja jos käyttää niitä niin kuten minäkin eli aina tarpeen mukaan, mitään pahaa riippuvuutta ei pääse syntymään. Ajan myötä kun erilaisista tilanteista kertyy kokemusta ja rutiinia, voi niihin koittaa mennä ilman pillereitäkin tai asteittain annostusta vähentäen.