Hoitojärjestelmä perustelee, että hoidot sisältävät harkinta-aikaa korjausprosessissa näin ja näin kauan, että voivat 'varmistua', että henkilö on täysin vakavissaan.
Peräänkuulutan tilastoja, kuinka monta yksilöä vuodessa pelastuu tämän hidastelemisen tuoman harkinta-ajan ansioista?
Lisäksi peräänkuulutan tilastoja, kuinka monta yksilöä vuodessa menehtyy oman käden tms. kautta, koska kokee, että järjestelmä on liian pelottava / hidas / syrjivä tms..
Lisäksi vaadin selvitystä, miten voidaan osoittaa, että nykyjärjestelmä on paras ja tehokkain suhteessa siihen, että joku ihminen on vienyt sietokykynsä äärimmilleen ja itku silmässä sanoo, että saisinko nyt korjausta, olen palamassa puhki ja tarvitsen sen heti ja saakin vastauksen rauhallisesta vuoden parin harkinta-ajasta?
Onko tämä keino tappaa T laillisesti?
Onko ihminen, joka on elänyt äärimmäistä häpeäänsä vuosikymmeniä hammasta purren ja yrittänyt loppuunsa asti olla pakkomuotissa 'biologisten pelleajattelijoiden' ja 'painovoimaan vetoavien besserwissereiden' mieliksi ja takkinsa tyhjentäneenä haluaisi viimeisenä mahdollisuutenaan selvitä hengissä pikaista korjaushoitoa - pakottaa itsensä vielä muutaman vuoden jonotteluun ja purra lisää hammasta?
Verrataanko tässä ja mihin ihmistä, joka on antanut jo kaikkensa?
Ymmärrän, että toisille voi olla hyvä tuumailla asiaa rauhassa. Hyväksyn sen. Mutta kun järjestelmä on täysin aukottoman armoton väsyneelle.
Nurinkurista ja anteeksiantamatonta.
Jos kerran on ihan pakko tasapäistää ihmisiä, koskahan tulee ihmispuhdistuksesta moderni tapa ratkoa, ken onkaan oikeasti sopivaa ainesta tällä pallolla tallustelemaan? Voi kökkö, mitä touhua!
Peräänkuulutan tilastoja, kuinka monta yksilöä vuodessa pelastuu tämän hidastelemisen tuoman harkinta-ajan ansioista?
Lisäksi peräänkuulutan tilastoja, kuinka monta yksilöä vuodessa menehtyy oman käden tms. kautta, koska kokee, että järjestelmä on liian pelottava / hidas / syrjivä tms..
Lisäksi vaadin selvitystä, miten voidaan osoittaa, että nykyjärjestelmä on paras ja tehokkain suhteessa siihen, että joku ihminen on vienyt sietokykynsä äärimmilleen ja itku silmässä sanoo, että saisinko nyt korjausta, olen palamassa puhki ja tarvitsen sen heti ja saakin vastauksen rauhallisesta vuoden parin harkinta-ajasta?
Onko tämä keino tappaa T laillisesti?
Onko ihminen, joka on elänyt äärimmäistä häpeäänsä vuosikymmeniä hammasta purren ja yrittänyt loppuunsa asti olla pakkomuotissa 'biologisten pelleajattelijoiden' ja 'painovoimaan vetoavien besserwissereiden' mieliksi ja takkinsa tyhjentäneenä haluaisi viimeisenä mahdollisuutenaan selvitä hengissä pikaista korjaushoitoa - pakottaa itsensä vielä muutaman vuoden jonotteluun ja purra lisää hammasta?
Verrataanko tässä ja mihin ihmistä, joka on antanut jo kaikkensa?
Ymmärrän, että toisille voi olla hyvä tuumailla asiaa rauhassa. Hyväksyn sen. Mutta kun järjestelmä on täysin aukottoman armoton väsyneelle.
Nurinkurista ja anteeksiantamatonta.
Jos kerran on ihan pakko tasapäistää ihmisiä, koskahan tulee ihmispuhdistuksesta moderni tapa ratkoa, ken onkaan oikeasti sopivaa ainesta tällä pallolla tallustelemaan? Voi kökkö, mitä touhua!
Vastaukset 11
Vanhimmat
kun olin aloittamassa korjausprosessia, kaikki piti saada heti ja mieluummin eilen. Kun posessi oli pyöritetty läpi muutamassa vuodessa, huomasi itsekin ettei sen niin kovin hidas ja raskas ollutkaan varsinkin jos vertasi aikaan jonka joutui elämään ennen prosessia.
Tuollaisia tilastoja ei ole Suomesta, eikä tule. On vaikeaa käsitellä jotain ryhmää nopealla prosessilla ja toista hitaalla jotta saataisiin tilastotuloksia, siitä tulee hoitosyytteitä. Suomessa noudatetaan muualla maailmassa saatuja kokemuksia. Mm. Englanti siirtyi samaan tutkimus- ja hoitojärjestelmään kun havaittiin että aiemmin käytetty nopeampi prosessi tuotti katujia liikaa.
tuollainen vuodatus kehittyy muualta kun TS tunteesta.
Juuri noita ne haluaa karsia pois koeajalla (RLT)
ja tutkimuksella. Jotkut lähtee tutkimuksesta maitojunalla
heti alussa kun karsintaprosentti (kuulemma) on jotain 40%.
Minusta prosessi kokonaisuudessaan on aika sopiva ja
sopivan pitkä. Jos on oikea TS eikä mikään wannabe niin se
on lähes läpihuutojuttu. Jos sitä ruvetaan karsimaan tulee
varmasti paljon katujia.
Mitä nyt on muutama (4?) hoitajatapaamista (HYKS) ,
psykiatrin tapaaminen ja psykologin tapaaminen ja (mikäli
saa diagnoosin) jhoitoneuvottelu ? Sekös on rasittavaa ?
Sen jälkeen alkaa kaikki hoitoon liittyvää.
Nuoret ovat kärsimättömiä tänä päivänä ja haluavat kaiken
"heti ja nyt ja minulle ensiksi"
Varttuneemmat osaavat ihan hyvin odottaa ne pari vuotta
mitä prosessi vie jos vertaa siihen että on jo elänyt 20-40 vuotta
korjaamattomassa kehossa.
Sitäpaitsi voi ihan hyvin aloittaa elämisen ulkoisesti naisena/miehenä jo
paljon ennen prosessia. Jos ei voi, kannattaa harkita onko prosessi
välttämätön? Kykeneekö sopeutua naisten/miesten elämään esim
työelämässä?
Ulkonäöllisesti FtoM on helppoa, MtoF vaatii vähän enemmän mutta
onnistuu jos pää ei muuten kestä. Joka tapauksessa kaikki helpottuu
jo siinä vaiheessa kun on saanut tutkimuksen aloituspäivämäärän,
siitä on kokemusta.
varttuneempien kannattaisi muutenkin elää "korjaamattomassa" kehossa kun se on siihenkin asti onnistunut
Tätähän ne nuoret koko ajan sauhuaa että saisivat "vanhukset" pois jaloista tekemästä jonoja ja itse pääsisi nopeammin.
Mutta vaikka kuinka väitettäisiin että onhan se elämä onnistunut ilman korjustakin, niin ei se onnistu varttuneemmalta yhtään sen paremmin kuin nuorelta. Jos onnistuisi niin ei myöskään hauduttaisi hoitoihin. Haitat on vieläpä suuremmat kun aika monella perhekin on otettava huomioon. Kyllä se "väärässä ruumiissa" eläminen rasittaa varttuneempaakin. Onneksi tutkimus- ja hoitotiimit eivät noudata tällaista ikärasismia. Alussa ollut korjausleikkauksen yläikärajakin poistettiin melko nopasti.
Kunhan tämä varttuneempien odottajien ryhmä saadaan hoidettua alta pois, niin eiköhän ruuhkat vähene kun tutkimuksiin hakeutuu enää kunkin ikäluokan hoitoa kaipaavat.
Onnea elämääsi, sillä sitä tarvitset tuolla asenteella.
Päästään näemmä taas yhden aiheen ytimeen, jossa asenteet jyllää.
Edustat varsin konservatiivista linjaa ajatuksissasi. Teet myös yleistyksiä. Sekä käytät naurettavaa ja hierarkisoivaa "oikea TS" -tyylistä kieltä, joka on ammattilaisten puolestakin jo havaittua hömpötystä, sekä johon uudet dimensionaaliset sukupuolimallit tuovat uudistusta. Ei ole mitään "oikeita TSiä", vaan erilaisia ihmisiä, joilla on erivahvuisia tarpeita keholleen ja sosiaaliseen muutokseen, sekä erilaisia tapoja mieltää sukupuolta ja itseä, binäärisesti tai ei-binäärisesti. Tällä sinun ajattelullasi on ilman tarvittuja hoitoja jäänyt monia Suomessakin, iso osa niistä "40 tai 50 prosentista", sekä monilla on prosessi pidentynyt "harkinta-aika-ajattelun" takia tutkimuksissa. Todellisuudessa kyse on ollut vain tutkimushenkilökunnan ahtaista ajatuksista diagnostiikassa ja sukupuoliasioissa ja täysin liittymättömissäkin jutuissa.
Toisekseen, minusta aloittaja puhuu hoidoista, eikä (vain) tutkimuksista. Tietenkin hoidoissa kestää aikaa hormonien, karvojen, ym. takia, mutta älkää nyt yrittäkö väittää että tässä ei olisi aika roimastikin vitkasteluja. Niitä on aina papereiden unohtumisista, tutkimus- ja hoitohenkilökunnan asenteista turhiin ja ylimääräisiin tapaamiskertoihin asti. Ynnä muuta.
Kolmanneksi, kuka muka voi määrittää kenenkäkin hoitotarpeen kiireellisyyden? Ehkä kolme vuotta on pieni aika verrattuna jäljellä oleviin vuosiin, kuten tuo vanha virsi aina esitetään, mutta kolme vuotta voi olla pitkä aika ottaen huomioon erilaisten ihmisten erilaiset tilanteet. Älkää huudelko ja peilatko omaa elämäänne muihin.
Sitten päästään tutkimuksiin. Sekä niistä, että tavoista varmentaa henkilön halukkuus, tarve ja sopivuus hoitoihin on monia mielipiteitä. Minä en pidä nykyisen kaltaista odottelujärjestelmää parhaimpana. Jos diagnoosi saadaan pois mielenterveysosiosta, tulisi tätä tarkistaa. Voi psykiatriaa ja psykologiaa käyttää, mutta eri määrissä ja tavoin. Onko HYKSin käyttämän psykologin pika-arvio, jossa hän vähän juttelee tutkittavan kanssa ja tekee siitä parin tunnin perusteella poppamiesarvion jotenkin fiksukin? Tuo psykologi on itsekin myöntänyt monelle tutkittavalle, että "nää tällaiset nopeat on vähän tällaisia, ei kovin tarkkoja..." No ei olekaan, pikemminkin ne psykologin tulokset ovat yleinen huvittuneiden kertomusten aihe. Onhan se hauskaa, mutta kertoo myös jotain tutkimuksista. Sitten on muutamia joilla arpaonni on sattunut oikeaan ja sieltä tekstistä voi tunnistaa itseään paitsi omasta, myös läheisten ihmisten toimesta. Vaan eipä tunnu olevan yleistä.
Entä mitäpä luulet henkilökemioiden vaikutuksen olleen eri hoitajien ja tutkittavien kanssa? Hoitsua kuitenkin nähdään eniten. Voin vastata: Paljon konfliktia on ollut eri ihmisillä ja kaikenmaailman asennetta ym. Pitää sopia ruotuun.
Juttu kun ei lisäksi ole kiinni vain miehenä tai naisena "elämisestä", vaan eri ihmisillä voi oikeasti olla erilaisia ongelmia sen KEHON kanssa. Käsittelette sukupuolisia ominaisuuksia myös biologisena ilmiönä liian yksinkertaisesti. On hienoa, että teille on riittänyt alkuun se eläminen pukeutumalla ja ties mitä, vaan eipä ole kaikkien ihmisten keholliset todellisuudet samanlaisia. Monella on somaattisia syitä korjaukseen, tämä ei ole vain henkistä.
Vanhemmista on mitä luultavimmin iso osa jo kuollut pois erilaisista ilmiöstä johtuvista syistä. Te, jotka olette sinnitelleet tähän asti ja hankkineet vihdoin hoitoja, lienette vain kukkulan huippu. Samoin uskon vähemmistöä kokonaismäärästä edustavan sen osan, joka on jotain hoitoja onnistunut, hoksannut ja pystynyt hankkimaan 1950-2000 lukujen välisenä aikana, tai joka on löytänyt jonkinlaisen pakoreitin transvestisesta toteuttamisesta tai jostain muusta, mutta ei ole enää erilaisten muurien takia päätynyt korjaukseen 2000-luvulla. Pääjoukko on mennyt jo. Valitettavasti tätä on mahdotonta mitenkään varmentaa menneisyydestä ja nykyisyydessäkin on luultavasti iso joukko ihmisiä, jotka jäävät yhä vaille tarpeellista tietoa, apua ja tukea tällaisten asioiden kanssa, joten jää vain vahvaksi epäilykseksi. Näitä harmaita alueita on hyvin vaikeaa tavoittaa tai saada niistä tietoa.
Tuo nuorten kärsimättömyys -puhe on taas puolestaan omanlaistaan ageismia ym., enkä edes viitsi sen enempää vastata siihen. Ei tuollaista puppua tarvitse edes ampua sen tarkemmin alas. Sama kirjoittajakin sitä taitaa koko ajan toitottaa. Harmittaako kun on ikää?
Mitä tulee aloitusviestiin, tuskin järjestelmän tarkoitus on tietenkään tietoisesti yrittää vahingoittaa ihmisiä, tai karsia heitä pois kärsimyksellä, mutta löytyyhän järjestelmästä silti paljon elementtejä jotka viestivät sen sijaan kontrollointipyrkimyksistä ym. Tämä on lääketieteelle ja erityisesti psykiatriselle perinteelle hyvin tyypillistä ja sillä on sivulliset vaikutukset ja uhrinsa. Paljon on kuitenkin muitakin tekijöitä pelissä, kuten julkisen terveydenhuollon nykyrappio ylipäänsä, joka vaikuttaa tietenkin myös näihin hoitoihin.
http://www.annelawrence.com/twr/2001hbigda2.html
"In 1997, I reported results in 18 male-to-female patients who had undergone SRS without a one-year real-life experience. Their mean duration of RLE was 6 months, with a range of 0 to 9 months. None of these individuals regretted undergoing SRS, and none wished their real-life experience had been longer.
Today I’m reporting on 13 additional persons, all of whom lived full-time in role for less than 10 months before undergoing SRS. The mean duration of their full-time real-life experience was 5 months. On average they were surveyed about 19 months after surgery. Typically they were in their 30s or 40s, were highly educated, and were employed in scientific or technical fields. "
Niinpä niin.
Sitä paitsi, vuoden RLTn jälkeen ei edes pääse vielä leikkaukseen ainakaan täällä, ellei ole rahaa ulkomaille. Täällä tutkimusten jälkeen tulee vuoden RLT, onnesta riippuen 1-4kkn jonotus hetuihin ym., jonka jälkeen tule usean kuukauden jonotus konsultaatioon, jonka jälkeen tulee parhaimmillaan puolen vuoden odotus itse leikkaukseen, ellei satu pääsemään peruutusajalla sillä varauksella, että elämäntilanteen onnistuu lyhyellä varoitusajalla järjestää sopimaan leikkaukseen. Kyllähän tämän kaikki tietävät. Ei leikkaus yleensä ole suinkaan vuoden RLTn jälkeen, vaan siitä vasta hamassa tulevaisuudessa.
Tutkimus- ja hoitohenkilökunta ei myöskään suostu hyväksymään jo aiemmin, esimerkiksi tutkimuksiin hakeutuessa aloitettua RLTtä, ellei aiemminkin, josta henkilöllä voi olla jopa todistusaineistoakin työpaikalta, nimenmuutoksesta (voi onnella onnistua ilman psykiatrin taikapaperia, tai sitten sukupuolineutraali nimi), muilta viranomaistahoilta, jne. RLTtä voi helposti olla jo tutkimusten loputtua se vuosi täynnä, ellei enemmänkin, mutta eipä hyväksytä. Samoin hormonihoitoja on saatuna monilla virallisia hoitoja edeltävinä ja näistä itse maksettuja labratestejä todisteina. Vaan eipä auta.
Pelletouhua koko juttu.
...aloittajalla, mutta - "Hoitojärjestelmä perustelee, että hoidot sisältävät harkinta-aikaa korjausprosessissa näin ja näin kauan, että voivat 'varmistua', että henkilö on täysin vakavissaan" - missä hoitojärjestelmä näin perustelee? Tutkimusjakso on hajautettu useamman kuukauden ajalle että nähdään henkilöä vähän pidemmän ajan kuluessa, mutta ei kai hoitojen odottelu enää mitään harkinta-aikaa ole vaan "normaalia" rakenteellista julkisen terveydenhuollon junnaamista. Taannoin uutisoitiin että Turun YTHS tarjosi hammaslääkäriaikoja vuoden päähän, ja kaverille Keski-Suomessa ehdotettiin erikoislääkäriaikaa kahden vuoden päähän. Tiedän kokemuksesta että tällaiset tiedot eivät lyhennä ahdistuneen ts:n odotusaikaa, mutta kuitenkin.
"Tutkimus- ja hoitohenkilökunta ei myöskään suostu hyväksymään jo aiemmin, esimerkiksi tutkimuksiin hakeutuessa aloitettua RLTtä - - ."
Tampereella hyväksyy. Itse asiassa siellä ei edes puhuttu mistään tosielämänkokeesta vaan seurannasta; hoitoneuvottelussa todettiin että sitten kun on ollut puoli vuotta hormoneilla niin voi hakea aikaa toiselle psykiatrille hetulausuntoa varten. Vuosihan vähintään aikaa käytännössä menee, mutta meininki ei ole niin byrokraattisen kellontarkkaa kuin kuulemma Helsingissä.
Ihmettelen tätä keskittämisajatusta ja minulle oikeustoimikelpoisten ihmisten holhoaminen on vastenmielistä. Sukupuolen juridinen korjaaminenko edellyttää virallisen hoitojärjestelmän käyttämistä? Entä jos ei hae juridista korjausta vaan fyysistä? Ilmeisesti tässä tapauksessa kahden kokeneen transsukupuolisuuteen perhehtyneen psykiatrin lausunnot riittävät mikäli hoitaa genitaalikorjauksen ulkomailla. Näin ainakin HBSOCin mukaan http://www.hemingways.org/GIDinfo/soc.htm Tässä kaupassa saattaa hävitä siinä, ettei sairauslomia makseta palkallisena. Mutta jos on rahaa niin kyllä fyysisen puolen saa korjatuksi. Paperisodan suhteen olen skeptisempi. Mutta jos on fyysisesti jo tavoitesukupuolta niin tuskinpa psykiatri haluaa montaa kertaa tavata.
On suhteellisen mieletöntä kysellä ihmiseltä puoli vuotta leikkauksen jälkeen, että onko tämä nyt ihan varma asiastaan, että uskalletaanko antaa juridinen sukupuoli. Kaikkeen sitä tuhlataankin työaikaa.