Olen siis halunnut koiraa n. 7 vuotta, ja jossain vaiheessa on sellainen luvattukin, mutta nyt on tullut stoppi: perheessäni on ehkä allergikko. Kani lähetettiin jo mummolaan hoitoon, kenties määrättömäksi ajaksi. Mietteissä oli Bichon Frisé tai Shetlanninlammaskoira. Allergisoivatko nuo rodut paljon, ja voisiko allergian välttää huolehtimalla kodin puhtaudesta? Voiko olla niin että vaikka ei olisi koirille allerginen, voi tulla allergiseksi omalle koiralle? Nimittäin mitään oireita ei ole ollut muiden lemmikkien kohdalla, kuin vain se kani/marsu (ei tietoa kumpi, marsu kuoli mummolassa, ehkä kanille ei ollakaan allergisia), joten siis jos ei allergisoituisi kaneista/marsuista voisiko omasta kanista/marsusta tulla ongelmia? Ja oireet ihan typeriä, pelkkää mitätöntä flunssaa joka saattoi olla vain pitkäikäinen koska nytkin on jotain jälkioireita jne... Apua kaipaan, rakastan koiria ja uskon että pystyisin huolehtimaan hyvin koirasta!
Koiravimma
Koiratuntija
1207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei,
En usko, että allergisoiminen riippuisi rodusta. Enemmän se taitaa olla kiinni koirayksilöstä.
Minäkin olin teini-iän kynnyksellä todella koiravimmainen, mutta ongelmana oli veljeni ja isäni allergia. Itkin ja ruinasin koiraa vuosia kunnes isäni tuttu tarjosi nuorta koiraansa, josta ei ollut metsälle. Alettiin sitten tutustua ko. koiraan, rakentaa tarhaa ja lämmintä koppia vajan sisään sekä tutustua koiran tarpeisiin. 13-vuotissyntymäpäivänäni koira saapui meille ja on nyt 13-vuoden vanhana koira on edelleen vanhempieni ilona lapsuudenkotonani.
Perheenjäsenteni allergiasta huolimatta koiranpito on sujunut hyvin. Allergiset isäni ja veljeni eivät ole voineet kovin paljoa olla koiran kanssa tekemisissä ja sisälle koiralla ei ole ollut asiaa. Nykyisin isänikin kuitenkin käy koiran kanssa iltalenkeillä, varoo vain paijaamasta sitä liikaa, ettei pöly leviä vaatteisiin. Minäkin allergisoiduin nuorena jossain välissä, mutta omasta koirastani en ole oirehtinut, vaikka näenkin sitä nykyisin todella harvoin.
Ulkokoira on siis yksi ratkaisu.