olin ennen varma vahva ja hyväntuulinen ihminen jolla oli kaikki asiat hyvin.... nyt olen epävarma heikko ja surullinen tai oikestaaan olen niin täynnä vihaa kaikkea kohtaan, tuntuu että joka päivä mun sisältä murenee se oikea minä pois pala palalta... olen joutunut vaihtamaan työllistymisen takia kaupunkia olen kaukana siitä kaikesta mikä oli minun kotini ja missä oli kaikki rakkaani. olen nyt niin yksinäinen olen niin paljon yksin että minusta tuntuu ett psyyke pettää lopullisesti kohta.. olen miettinyt vaan tapoja millä saisi itsensä päiviltä kun ei tää elämä näytä multa onnistuvan..
taidan olla masentunut
nainen86
4183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muuta takaisin..?
mutta mitä sanoisi kela yms jos lähden töistä ja menen työttömäksi takaisin.. ei se tulisi onnistumaan
Olen itse sairastanut masennuksen ja se on kyllä tauti jonka kanssa ei ole leikkimistä. Omat kokemukseni ovat muokanneet minua hyvin paljon. Itsemurha-ajatukset olivat silloin joka päiväisiä, elämässä ei ollut yhtään mitään mieltä, koin olevani turha, tarpeeton ja kaiken kaikkiaan ainoa joka tunsi sillä tavalla koska mullahan oli kaikki "ulkoiset" asiat ok eli oli työ ja perhe ja sosiaalista elämää. Harmi vaan että mistään näistä en voinut nauttia kun sisältäpäin masennus söi.. Itse tein vielä niin että teeskentelin tosi kauan ennen kun hain apua. Olisin voinut hakea aiemminkin niin olisin ehkä selvinnyt helpommalla..?
Ikäviä uutisia: en ole kuullut keneltäkään että masennus olisi vain itsestään kadonnot jonnekin. Eli jotain tarttis tehdä.. se ensimmäinen askel hakea apua ja olla rehellinen on kaikkein vaikein. Se jotain niin isoa että ei ollut tosikaan. Siitä se sitten lähti, minun toipumiseni. Tänään aurinko jo paistaa. Enpä oikeastaan uskonut silloin sitäkään. Kaipa vain halusin ennen kaikkea sitä että olisin saanut lääkkeitä jotka olisi turruttanut pahan olon.
Oma juttuni on ollut se että olen katsonut masennusta ikäänkuin silmästä silmään. Mitä kaikkea siinä minulla olikaan takana! Masennus on omallatavallaan sairaus, mutta siinä mistä se on tullut, niin siinä on ennen kaikkea kyse ihmisten asioista. Oma elämä pitää katsoa kunnolla. Oma historia ihan aikuisten oikeasti kohdattava ja katsottava kaikki palikat nykyisestä elämästä kohdilleen. Harvoin kait vain yksi asia saa masentuneeksi? Minulla se oli ainakin coctail kaikkea mahdollista. Matkalla laitoin arvoni uusiksi ja aloin elää niiden arvojen mukaan.
Tänään on hyvä olla. Mutta sen opin että kenellekään en neuvoja tyrkytä, sain niistä itse aivan liikaakin. Suurin osa sellaisia joita en vain voinut, jaksanut, kyennyt toteuttamaan. Masennus kun ei katoa mihinkään vaikka käy kävelyllä raikkaassa ilmassa, jos sattuu sinne pääsemään vielä..
Muista että et ole yksin.
Olen kokenu tuon saman nuoruudessa, mutta minulla oli tuuria, oli työtä, ja vaikka olin väsyny ja masentunu, hakeudin haraastus piireihin, ,askartelu kerhoon, kankaitten kutoma kerhoon, posliinin maalus kerhoja, ym. ulkoilin paljon työpäivän päätteeksi, elämä oli kovaa työtä, minulla oli kyllä perhe ja puoliso, mutta saman yksinäisyyden tunsin minkä josta sinäki kirjoitit, varmaan paikkakunnallasi on erilaisia harrastus mahdollisuuksia , hakeudu johonki, yllätyt pikkuhiljaa saat tuttuja ja uusia ystäviä , elämä alkaa helpottuun, vaikka ei elämä koskaan helppoa ole, se on taistelua , mutta asennoidu taistelemaan elämäsi puolesta.
Pidä yleikunnostasi huolta niin oli minunkin pidettävä, en muuten olis koskaan jaksanu elää näin kauan,