ElleAvecin aloituksessa "oletko katunut (eroasi)?" eräs nimimerkki kirjoitti näin:
"Vika on kolmannen osapuolen joka väkisin iskee varattuja miehiä."
Mielestäni "kolmannen osapuolen rikkoma liitto" on teesi, josta oli ihan pakko tehdä oman topicinsa, on se vaan niin mahdottoman hyvä aihe.
Onko nainen todellakin niin nokkela ja vahva manipuloija, että saa miehen vasten tahtoaan hyppäämään avioliiton oravanpyörästä pois vai onko mies niin nöhverö, että häntä voi viedä kuin puudelia hihnassa?
Onko mies yksiavioinen vai kirkkoko hänestä sellaisen teki? Entä mies joka iskee varattuja naisia? Millaisia saatesanoja hän saa osakseen vai onko silloinkin syy naisessa? Jättääkö mies perheensä tahdottomana, vai oliko kolmas osapuoli toivottu uudistaja?
"Vika on kolmannen osapuolen joka väkisin iskee varattuja miehiä."
Mielestäni "kolmannen osapuolen rikkoma liitto" on teesi, josta oli ihan pakko tehdä oman topicinsa, on se vaan niin mahdottoman hyvä aihe.
Onko nainen todellakin niin nokkela ja vahva manipuloija, että saa miehen vasten tahtoaan hyppäämään avioliiton oravanpyörästä pois vai onko mies niin nöhverö, että häntä voi viedä kuin puudelia hihnassa?
Onko mies yksiavioinen vai kirkkoko hänestä sellaisen teki? Entä mies joka iskee varattuja naisia? Millaisia saatesanoja hän saa osakseen vai onko silloinkin syy naisessa? Jättääkö mies perheensä tahdottomana, vai oliko kolmas osapuoli toivottu uudistaja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta eihän kukaan lähde onnellisesta ja hyvästä liitosta vain siksi että joku nainen houkuttelee.
Kyllä se parisuhden on jo erittäin huonossa jamassa jos toinen lähtee. Peiliin voi katsoa kumpikin; tuliko tehtyä kaikki mahdollinen oman liiton eteen.
Ketään ei viedä väkisin, kukaan ei manipuloinnin takia hylkää lapsiaan, vaan mies tekee itse päätöksensä.
Minä olen yksi niistä "onnettomista joilta mies on viety väkisin, eli kolmas osapuoli tuli ja rikkoi liittoni". Näin minä kuvitelin kun miehen suhde toiseen naiseen paljastui. Mutta kun kävin asiaa läpi mielessäni niin eihän näin todellakaan ollut. Ei ole olemassa sellaista ihmistä joka pystyy väkisin viemään miehen mukanaan. Kyllä sillä miehellä/naisella on oma tahto ja jos lähtee leikkiin mukaan niin oma on valinta. Pitkässä parisuhteessa tulee välillä tylsiä aikoja ja ne hetket ovat petollisia. Kun siihen saumaan sattuu ihminen jolta saat sopivasti ihailua ja huomiota niin se on menoa jos antaa "menolle" luvan. Ja valitettavan moni antaa. Oma suhde ja puoliso tuntuu tosi tylsältä tuohon uuteen ihmiseen verrattuna. Toiset jättävät tässä tilanteessa perheensä, toisten on pakko jättää kun puoliso hakee eron ja jotkut parit selviytyvät tästä yhdessä ja liitto jatkuu.
Näin jälkikäteen ajateltuna minun ex oli niin mukavuudenhaluinen että hän etsi itselleen uuden suhteen ja sen jälkeen olikin helppo jättää minut. Hän kertoi ettei ollut koskaan minua rakastanut ja jo pitkään oli ollut tyytymätön meidän suhteeseen. Mutta eipä sitä ääneen sanonut eikä muutenkaan vihjaissut. Oli helppo lähteä kun ei tarvinnut jäädä yksin ja oli paikka minne mennä. Jotenkin tämä kaikki kuvastaa ex:n tapaa toimia kaikessa. Nuorena ja rakastuneena en sitä tajunnut mutta pitkän avioliiton ja varsinkin nyt eron jälkeen olen asian huomannut. Mutta itsehän hänet nuorena ja nättinä valitsin ja toisaalta voin olla tyytyväinen että hän vielä toisillekin kelpasi. Ei mulla ihan huono maku ollut!
miehellä on ollut useampiakin naisia elämämme varrella (jaa-a en tiedä miksi olemme vielä yhdessä, älkää kysykö..) ja kyllä minä olen aina syyttänyt niistä miestäni.. toki osansa ovat saaneet myös nämä h**ratkin jotka ovat vikitelleet perheellistä miestä, tietäen jopa että miehellä lapsia ja puoliso on! mutta loppupeleissä syy on ollut täysin häntäheikki-miehessäni..
mutta kyllä pitää naisellakin olla vääristynyt käsitys moraalista jos alkaa edes yrittämään varattua miestä..kuten meillä, nämä syrjähypyt on olleet työkavereiden kanssa..itselle ei tulisi mieleenikään vaikka olisin kuinka ihastunut..
olen minäkin ollut liittomme aikana ihastunut työkaveriinja erääseen tuttuun..mitään meillä ei koskaan ollut, viatonta flirttiä töissä mutta ei muuta..se piristi itseä kun sai vähän huomiota mutta ei antanut sen viedä kokonaan..
Usein pitkässä suhteessa on myös niin että ihminen ajattelee omien tuntemustensa olevan sama asia kuin koko suhteen tila. Itse olen ollut jo pitkään tilanteessa jossa en tunne saavani avioliitostani sitä mitä siltä haluaisin. Vaimoni on kuitenkin sitä mieltä että meillä on kaikki hyvin. En ehkä ole osannut pukea huonoa oloani oikein sanoiksi, ainakaan niin että hän ymmärtäisi. Siksi pelkään mitä tapahtuu jos eteeni tulisi jotain "houkutuksia". Olisi ihan mahdollista että olisimme kohta tilanteessa jossa vaimoni ihmettelisi minne se mies lähti kun meillähän oli kaikki ihan hyvin! Kuunnelkaa siis toista herkällä korvalla hyvän sään aikana ja ymmärtäkää että toinen voi voida liitossa huonosti vaikka teidän omasta mielestänne kaikki olisikin mainiosti. Älkääkä kuitatko toisen ajatuksia millään kliseillä malliin "lapsiperheissä se nyt on aina vähän tämmöistä" tai "ai muillakaan sen kummempaa ole". Tunteet ovat aina totta ja niihin pitää suhtautua vakavasti.
Näin juuri minä kuvittelin meidän liitossa olevan. Pitkä liitto takana, pienet lapset ja arki hyvin kiireistä. Ajattelin että sitten kun lapset kasvavat niin sitten on aikaa meille kahdelle ja samanlaista tylsää elämää se muissakin lapsiperheissä on. En toki itsekään ollut onneni kukkuloilla mutta ajattelin että kaikki muuttuu kun lapset kasvavat. Ja en todellakaan osannut lukea rivien välistä miehen pahaaoloa ja tyytymättömyyttä avioliittoon. Edelleenkin ihmettelen että miksi hän ei asiasta mitään puhunut. Olisi joskus sanonut mulle että istuppa nyt tuohon sohvalle ja kuuntele mitä minulla on sanottavaa. Jotain tämän suuntaista olisi pitänyt tehdä eikä ruveta avioliiton ulkopuoliseen suhteen. Tunteet on aina totta mutta niistä tunteista on puhuttava. Ei pikässäkään avioliitossa tulla ajatustenlukijoiksi vaikka joskus siltä tuntuukin. Eli nyt puhut vaimollesi tunteistasi ja kerrot missä mennäät. Näin minä olisin toivonut ex-mieheni tekevän.
sitä, etei hyvää liittoa voi rikkoa, mutta...
Meillä meni huonosti ja asioita olisi tarvinnut muuttaa, ähteä niin sanotusti niin puhtaalta pöydältä uudelleen kuin nyt on mahdollista. Olin itse tämän suhderemontin kannalla, kävin terapiassa miettimässä mitä haluan, mieheni ei suostunut tulemaan mukaan, ja olin valmis yrittämään. Minut siis tavallaan jätetiin, joskaan en itsekään olisi halunnut jatkaa niin kuin siihen asti ja niin iso remontti mitä olisi tarvittu olisi voinut olla mahdoton.
Kolmas osapuoli oli mukana erossa ja ja hänen eronsa kulki samassa vaiheessa kuin meidän. vaihtoehtoina on nyt että mieheni koki uskomattoman romanttisen ja kauniin rakastumisen tämän naisen kanssa ja he yhdessä päättivät ensin erota puolisoistaan ja sitten jatkaa yhdessä elämänsä loppuun asti tai sitten he molemmatyksinkertaisesti käyttävät toista siihen, ettei tarvitse jäädä yksin eron jälkeen. Eli jos kolmatta osapuolta ei olisi sopivasti omista alaisista löytynyt , emme olisi eronneet...No, emmeköhän olleet valmiita eroon joka tapauksessa ja tästä kolmannesta osapuolesta on minullekin se hyöty, että on paljon helpompi hoitaa pakolliset yhteiset, lapsiin liittyvät, asiat onnellisen exän kanssa ja olemmekin yhteydessä monta kertaa viikossa.