Sairastin maksatulehduksen(alkoholi) 1,5 vuotta sitten. Olen ollut raittiina siitä lähtien. Jo toista vuotta sitten kaikki arvoni olivat ok. Silti maksani ei siedä lääkärien mukaan olenkaan alkoholia. Mutta vaikka miten vahvoja kipulääkeitä ja muita lääkkeitä se kuitenkin kestää.
Millaisia hoitosuosituksia te olette saaneet. Ihmetystä kun herättää juuri se että oikeaa tietoa ei tahdo saada. Ja kysyttäesä eri lääkäreiltä saa aina eri vastauksen. Yksi lääkäri sanoi että kyllä alkoholia voi otta jos ei ole alkoholisti. No en todellakaan ole. Ja toinen sanoo että seuraava tippa tappaa.
Millaisia hoitosuosituksia te olette saaneet. Ihmetystä kun herättää juuri se että oikeaa tietoa ei tahdo saada. Ja kysyttäesä eri lääkäreiltä saa aina eri vastauksen. Yksi lääkäri sanoi että kyllä alkoholia voi otta jos ei ole alkoholisti. No en todellakaan ole. Ja toinen sanoo että seuraava tippa tappaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Sairastin maksatulehduksen(alkoholi) 1,5 vuotta sitten."
"Yksi lääkäri sanoi että kyllä alkoholia voi otta jos ei ole alkoholisti. No en todellakaan ole."
Itse olen takuulla alkoholisti, vaikka olen ollut juomatta jo pari vuotta.
Ongelma on lähinnä siinä, että alkoholiperäinen maksatulehdus uusii kovin herkästi.
Miksi alkaisit leikkimään tulella, ts.kuolemalla?
välttämättä ollenkaan, jos potilas ensimmäisen sairaalahoitoon johtaneen hepatiittiepisodin jälkeen lopettaa juomisen."
http://cc.oulu.fi/~sisawww/esit/050113.htm
Se on niinkuin lääkärin virkaan ja hppograteen valaankin kuuluva asia toimia terveyden eteen. Eli ei lekuri voi oikeastaan ikinä tuollaisessa tapauksessa opastaa alkoholin käyttämisessä. Siinä kun sellainen juttu, jos nyt joku lekurin neuvosta uskaltaa ottaa, ja homma riistäytyy käsistä ja potilas kuolee. Vastuu on sitten lekurin ja siinä voi mennä jopa oikeudet lääkärin hommien tekemiseen virkavirheen takia loppuiäksi. Ja on tässä itselläkin tiedossa ainakin yksi tyyppi, jole lekuri sanoi, että ei tippaakaan enää ikinä ja muutaman viikon päästä kaveri oli kankeana kun oli alkanut ottamaan, vastoin lääkärin määräystä.
Eli se on niinkuin se fakta. Tietenkin tosiasia on, että ei maksa kaikkea kestä. Ja jos syöt raskaita lääkkeitä, maksa on kovilla jo nyt. Eipä sitä parane rasittaa enenpää. Siis tyyliin"Jiihaa, lääkekuuri loppui, nyt perseet olalle". Se voi olla se ratkaiseva naula maksalle. Senkin pitää saada levätä. Ja jos ollut vikaa aiemmin, sitä suuremmalla syyllä.
Nojoo, se moralisoinnista, mutta faktaa toi mun mielestä oli. Ite en tiedä, miten suhtautuisin. Jos paikat kunnossa, ei lääkkeitä tai muuta rasitetta, luultavimmin ottaisin sen lasillisen punaviiniä aina harvakseen. Mutta juopottelemaan en edes uskaltaisi alkaa. Mutta kaikki on tapauskohtaista. Ja sun maksan kuntoa ei tiedä kuin sun maksa itse. Ei numerot, eikä lekutit. Eikä maksa osaa puhua.
tuo on. Ja lääkäreillä ajatus lähtee siitä että ihminen joka sairastuu ko.tautiin on alkoholisti. Näin ei vain aina ole. Alkoholi on helppo syyttää kaikesta. Varsinkin kun myönsin käyttäneeni ainetta runsaastikin mutta en kuitenkaan päivittäin. Kipulääkeitä olen joutunut taas syömään päivittäin vuosia(en yhtäaikaa alkon kanssa). Tosin nyt niidenkin käyttä on minimissään. Niitä kyllä määrätään surutta ja paljon. Ja kärsin mielummin päivittäistä kipua kun syön kipulääkkeitä,
No aloituksessa en oikein kunnolla selittänyt mitä hain. En todellakaan tarkoita sitä että haluaisin luvan alkaa ryypätä. Ja eihän siihen edes lupaa tarvita. Jos haluan tappaa itseni viinalla kyllä se onnistuu. Mutta joskus lasin ottaminen olisi "se pienemmän riesan tie". Ja tokihan on myönnettävä että hyvä viini joskus kruuna hyvän aterian hyvän seuran kanssa. No taas eksyin asiasta.
Maksa kun on uusiutuva elin. Tämän on lääkäri oikein minulle kertonut. On vain kummaa kun tämä uusiutuva elin sietää kyllä lääkeen kuin lääkkeen mutta ei lasia viniä. Tämä oli pointtini. Tämä kun on mimusta aika epäloogista. Ja tietysti kuulla onko muilla ollut samanalaisia kokemuksia. Ja minkälaisia hoitosuosituksia ovat saaneet.
Ystäväni joka on alkoholisti. Sanoo elävänsä päivä kerrallaa,olevana yhden päivä kerrallaan raitiina. No minä olen sen verran laiska että teen lupaukset aina vuodeksi kerrallaan. No kaksi vuotta tulee täyteen keväälää ja silloin taas päätän käytänkö alkoholia seuraavaan vuoteen. Mutta en todellakaan tee päätöstä tunteiden pohjalta vaan factojen. Mutta kun niitä on niin pirun vaikea saada, Yleensä kysyttäessä alkaa pyörimnen ja kiertely joka johtaa alkon kietoon. Ilman kummempia perusteita. Ja vielä ohjeiden sekavuuteen. "sinun täytyy olla alkon kanssa varovainen". Siis miten varovainen. Ja millä tapaa varovainen.
on ihan liirumia useimmille. Käytännössä se kuitenkin tarkoittaa, että olepa ilman kokonaan. Varmaan tuota sanoessaan lääkärikin säälii potilasta ja ajattelee itsekin miten ankeeta elämä olisi ilman alkoholia.
Varmuutta maksimoidessaan kukaan lääkäri ei voi sanoa tapauksessasi, ei mitään vaaraa, voit ottaa kuppia kuten ennenkin.
ja jollain se seuraava tippa voi olla liikaa. Kaveri eli 10vuotta maksatulehduksen jälkeen, välillä raittiina, välillä joi, söi myös maksatoksisia kipulääkkeitä. Lopulta tuli maksakirroosi, munuaiset ja haima lakkasivat toimimasta ja kuoli.
Itsellä tuttu jolle tuli A-hepatiitti ulkomaanreissulla (siis tämä aivan ruoka/juoma/hygieniaperäinen "vaaraton" matkailijatauti joka pääsääntöisesti kaikilla tulee ja menee lyhyessä ajassa, kun hoitaa asiallisesti.). Muutaman viikon oli oireilua ja arvot koholla. Joi erittäin vähän alkoholia muutenkaan, joskus aniharvoin saattoi ottaa aivan naamat. (Joka nyt ei kunnon juomarin määriin verrattuna ollut mikään megamäärä). Toisen kerran joi kunnolla ja aikaa tuohon joku kolmisen vuotta kun A-hepa oli ollut ja maksa petti täysin. Arvot hyppäsivät taivaisiin ja autoimmuunihepatiitin mahdollisuutta puitiin, iho todella keltainen ja turvotus oli aika ikävän näköistä. Muutaman kuukauden sairaalassa. Parani ja vain pieni maksan vajaatoiminta jäi, terveellisesti eläen ja todella tarkkana mitä kaikkea suuhunsa laittaa, niin tavallisessa elämässä ei pitäisi olla mitään huonoa ennustetta mutta koskaanhan ei voi tietää.
Mitään yhteyttä ei tuohon muuta osattu todeta, kuin viitteitä että "jotain yksilöllistä herkkyyttä nyt ilmeisesti aiheutti tuo aiempi A-hepatiitti, joka ilmeni pitkän ajan päästä kun maksaa rasitettiin sille selvästi kohtuuttomasti. Vaikka arvot ja toiminta ok ollut tuon ohimenevän jutun jälkeen".
Yksilöjuttuhan nuo myös, eivät pelkkiä paperilla tulkittavia mutta tuossakin näki, että pienestä kiinni kun huono säkä. Ja jos tuon suhteuttaa siihen, että on ollut epäterveemmät elämäntavat ja kunnon maksatulehdus (mistä nyt sitten lopunpelin tullutkaan, jos haluaa jossitella. Voi toki selittää aina, että mulla on varmasti ollut joku synnynnäinen vika...), niin eiköhän se kikkailu ole aika Venäläistä rulettia. Eri elin, mutta esim. haimatulehduskin joka se suurin "kyllä sä voit juoda, ei se uusi" - "kuolet heti jos juot ensimmäisen kerran jälkeen kun pankreaatin olet saanut" dokailumielipiteitä jakava elin (siis ei sekään lääkärien mielestä, kun kerran on saanut viinasta. Aika yksinkertainen vastaus tulee kyllä sieltä), on se klassisin. Toinen saa lievän tulehduksen, on 5 vuotta selvinpäin, vetää kunnon Juhannuslärvit, kuollen toiseen tulehdukseen joka puhkeaa heti. Ja joku makaa ensimmäisen jälkeen lasaretissa pari kuukautta huutaen kuin hyeena tuskiaan, jatkaen sen jälkeen mihin jäi kunhan pystyyn pääsee ja ei koskaan meinaa uusia. Jos sinulla on sama elinvaiva kuin naapurilla ja olet saman ikäinen sekä olette aina dokanneet yhdessä kohtalaisen samoja määriä, niin mikäli jatkatte samaa, ei se tarkoita että kestätte saman aikaa ja elätte yhtä kauan...