Kokkausohjelmat näyttävät viihdyttävän kansalaisia kovasti. Samanlaisen ohjelman kuin ´Neljän tähden illallinen´ voisi tehdä, mutta tällä kertaa vähäosaisilla esiintyjillä. Minkähänlaisen aterian kokkaisi perhe, jonka isäntä on ollut 20 kuukautta työttömänä? Minkähänlaisessa ympäristössä ateriasta nautittaisiin?
TV-ohjelma ´Neljän tähden illallinen´
Tilja K
28390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kyllä taitava kokki saa pienelläkin rahalla maittavat ja "näyttävät" ruuat pöytään.
Sukarin Topi teki hyvät sapuskat.
saa kaupasta puoli-ilman, ja kaikkea muutakin, kun nyt ei hamua pelkkää härän sisäfilettä.
Eikö isäntä ole vielä ansiosidonnaisella tuossa vaiheessa? Luulisin, että syövät samassa ympäristössä kuin ennen työttömyyttäkin, omassa kodissaan. Ja ilmeisesti vähän parempaa ruokaa kuin työssä käydessä, nyt kun on aikaa laittaa.
vaikkei vakavalla asialla sais nauraa. Jos ajatellaan, että isäntä on ollut pienipalkkainen, eikä ole älynnyt mennä edes Loimaan kassaan, on se aika ankeeta. Mutta olen kuullut, että leipäjonossa tarjoillaan välillä todella hyviä herkkuja: eksoottisia hedelmiäkin. Olin kerran jakamassa EU:n ruoka-apukasseja, joihin
kuului mm Elovena-kaurahiutaleita. Huomasin, että ne, jauhopussit ja maitojauhe otettiin vastaan pitkin hampain. Eli jos köyhä perhe menis tuollaseen ohjelmaan, vois mennä hernekeittopurkin avaamiseksi.
Tuskin oikeen ahtalle ajettu jaksaa edes kokata.
Juuri tuota noiden EUkassien kohdalla olen ihmetellyt. Eräs tuttuni sai sellaisia, ja halusi heti eroon moisista tuotteista. Ostin häneltä sitten sen maitojauheen ja kaurahiutaleet. Ottaisin mielelläni juurikin tuollaisia tuotteita, pienellä eläkkeellä kun olen. Maitojauhetta mulla on aina kaapissa. Munamaitoonkin pärjää vähemmillä munamäärillä, sen kanssa. Koskaan ei tiedä, vaikka pannarin tarvetta tulisi, joten siksikin sitä suosin, kun jälkikasvua yllättäin tulee, saa helposti teen kanssa tarjottavaa. Samoin letut, joihin sisälle kääräisen tähteitä, ja kuorrutan uunissa juustolla, tarvitsevat tuota maitojauhetta. Ei mulla maitovarastoja kotona ole, vain viiliin tarvitsemani määrä.
Harmittaa välillä, eikö leipoa edes viitsitä, vai eikö osata, haluta oppia?
Lapsetkin oppivat, antaisivat lasten sitten opetella, ohjeitahan löytyy pussien kyljistä, millä aloittaa. Miksihän hakevat sitten niitä, jos ei tuotteet kelpaa, ja moni halukas ei edes tiedä mistä niitä saa, tai että niitä riittäisi kaikille.
vaihtoarvo on huono, meinaan kun ainakin ennen sossun ostolapuilla hankittuja elintarvikkeita vaihdettiin alkon tuotteisiin..heitäkin kai näissä leipäjonoissa on, alkoholisteja..tai suurkuluttajia..
Ahaa, tietämätön olen tuollaisesta, täysin. Ainoan kerran, kun olen jotain sellaista lappua nähnyt, (luulisin olleen) oli vuosi pari sitten. Edessäni kassajonossa oleva henkilö oli aika paljon ostanut. Sitten kun tuli maksun aika, ei sen paperin summa riittänyt alkuunkaan? Aikaa kului, kun alettiin poistaa tuotteita, ja jono kasvoi. Ei osannut lähellekään laskea, mitä ne sipsit ja keksit, ja leikkeleet ym sellainen maksoi.
Ihmettelin vain kovasti sitä valikoimaa, jos ruokaa niistä piti laittaa?
tuo maitojauhe. Siitä saa tehtyä hyvää uunijuustoa, just tämmösen syksyseen päivään sopiva syöminen. Täytyypä taas hankkia sitä. Varsinaiseksi maidoksi siitä ei ole, kun tykkään kahvin sekaan lorauksen kevytmaitoa laittaa, musta kahvi ei maistu.
Voihan se olla niinkin, ettei niitä "jauhopeukaloita" kaikista tule, vaikka on reseptit pussien kyljessä. Useempi epäonnistuminen vain lisää haluttomuutta leipomiseen.
Voihan se niinkin olla, vaikkakin epäilen hieman kyllä ;D
Kun olin eronnut, mieheni, joka ei koskaan ollut leiponut, päätti kokeilla. Ja ;( hitsi, nehän oli tosi hyviä, jollei jopa parempia, kuin omani ;D
Samoin pari poikaani on ihan pussin ohjeella tehnyt, nyt aina silloin tällöin leipovat juurikin sämpylöitä, ennen tilipäivää, jos on tullut törsätyksi.
Uunijuustoa en ole koskaan kokeillut? Meillä ei kotona sellaista koskaan ollut, joten kaupasta vain olen ostellut juustoni.
Sinähän voitkin laittaa reseptin, jos vaikka innostuisin kokeilemaan. Käykö myös hyla maitojauhe?
tuo maitojauhe. Minä käytän sitä jugurtin valmistuksessa. Nyt kun maitotuotteet ovat kallistuneet/kallistumassa meinaan tehdä jugurtin itse, viiliä teen myös.
Muitakin hyviä vihjeitä tuli QQ:lta, kiitos. Meidän pienet tykkää pannukakusta,
sekin on helppo ja edullinen herkku.
mutta on ihan pakko suositella piimäjuustoa, ellette sitä tunne. Tapaan tehdä sen jouluksi, mutta pitkin vuottakin saattaa iskeä mieliteko. Siinä on vielä se hyvä puoli, että heran voi käyttää leivonnassa - se antaa ihanan pehmeän maun hiivaleipään... Piimä/munajuustosta olen nähnyt lukuisia ohjeita, mutta ne eivät mielestäni juuri eroa toisistaan.
Moikka, jaahas, hera eroittaa pitää ;( tuntuu heti monimutkaiselta ;D yhdelle tehdä.
Voinhan goolettaa, mutta epäilen, mun juuston syöminen on aika vähäistä, kiitos diabeteksen, ja kolestroliarvojen, kun lääkkeet ei käy, eikä se punariisikään, huojuttaa liiaksi.
kakkostyypin diabetes varmaan. Mun puolisollani on ykkönen, ollut kohta 30 vuotta, mutta onneksi ei vielä mitään liitännäissairauksia. Tuo kolestrolijuttu on taas kovasti puheen-aiheena, Antti Heikkilä ja sitten tämä Markku Myllykoski (?) Kuopion yliopistosta ovat sitä mieltä, että kolestrolilääkkeitä syödään turhaan - että kyseessä on vain lääketeollisuuden rahastus. Tiedä näistä sitten.
4 dl vettä, 4 dl maitojauhetta sekoitetaan, lisätään kevyesti vatkaten 3 munaa, puoli teelusikallista suolaa sekä 1 rkl sokeria. Itse en aina lisää sitä sokeria, jos haluan siitä suolasen palan tai leivän päällystä. Maistuu kylmänäkin.
Seos kaadetaan voideltuun uunivuokaan, paistetaan 175 asteessa n 40 min. Pinta hiukan ruskettunut. Yleensä vuoraan leivinpaperilla vuoan, mukavampi tiskata.
Tässä ei varmaan ole mitään muuta juustomaista kuin nimi. Ohje on vanha, eli voi sillä olla joku toinenkin nimi.
Ompa simppeli, pakko kokeilla! Kiitokset sinulle. Tykkään tuollaisista, missä ei kymmeniä vaiheita ole. Varmaan sitten sen sokerin jätän myös pois, kun muutoinkin vältän sitä.
Laitatko ihan uunivuokaan, vai oletko kokeillut reikäkakkuvuokaa? Joo, vielä, vuokaako ei sitten korppujauhoteta? Haluan onnistua, heti, ettei sitten harmita, jos jotain jäi pois.
Ajattelin, et jos tuo yhtään nousee, ja pelkkä rasvahan valuu heti alas.
Jos en tänään ehdi, niin huomena viimeistään kokeilen. Sunnuntai on puhelinpäivä, kun operaattoreilla on niitä euron päiviä, viikon kuulumiset päivitetään silloin ;D
Empä sitten eilen huomannutkaan tätä, enkä olisi nytkään, jos ketju ei olisi noussut ylös.
Kakkonen, jo kauan. Epäsäännöllinen matkatyö, ja ateriointi, ja moni muu asia varmaan edesauttoivat.
Heikkilän tiedän, tunnen kylläkin niistä entisistä töistään. On pari kertaa saanut käteni toimimaan.. Komea iso mies, ja kädet kuin leipälapiot. Kun selästä murjaisi, huusin niin paljon, kuin ääntä lähti, ihme ettei loput asiakkaat pelästyneet ja häipyneet ;D
Sitten tietysti kotiohjeita ja uudelleen toinen käsittely. Ainakin toimii käsi vieläkin, hän otti silloin vastaan kuntoKarppisella, myöhemmin Eiran sairaalassa.
Osta Hk:n lenkki. Avaa paketti ja kuori keinokuoret pois. Tee terävällä veitsellä lenkin mittainen suht syvä viilto makkaraan ja laita syntyneeseen viiltoon koskenlaskijajuustoa reilusti. Sitten mikroon ja suurimmalla teholla kolme ja puoliminuuttia. Ota makkara pois uunista ja laita sulaneen juuston päälle ruotsissa valmistettua turun sinappia. Avaa 2 keskiolutpulloa ja ei sitten muuta kun nauttimaan.
(luin tuolta toisesta ketjusta ruokailustasi/elämäntavoistasi). Kaikki tuntemani kakkostyyppiläiset viis veisaavat taudistaan - katsovat, että lääkitys hoitaa kaiken.
Ja kun kakkonen tulee yleensä ikääntyneisiin, uusien tapojen/ravintotottumusten oppiminen ei kaikilta luonnu. Meillä ei onneksi ole sukurasitusta siihen suuntaan.
Mulle vois olla paha paikka, olen perso makealle - ainakin suklaalle.
On mullakin paheita ;D jäätelö on akilleen kantapää ;( olen ikäni rakastanut sitä, siis ihan rakastanut ;D
Joskus vain on pakko siihen sortua. Joskus myös 50g tummasuklaa, ei usein. Kesti oppia marjakeitot ja kiisselit makeuttamaan muutoin kun sokerilla. Nyt jo ok. Pullaa en leivo kuin vieraita odottaessani, ja annan mukaan loput ;D tykkään leipoa.
Onneksi perilliset huolivat, ja saatan yhden pienen silloin maistaa, ehkä 6x vuodessa.
Silloin kuin söi jatkuvasti tien päällä, oli vaikeaa, kun ei oikein tiennyt aluksi mitä voi tilata, ja ne annoskoot, hui.
Sokerit 5-5,5 välillä, nykyisin, osan hedelmistä voisi jättää pois, niin alenisi lisää. Mutta pitäähän jotain saada nauttia.
puolisoa harmittaa, kun ei voi syödä ruispuolikkapuuroa, eikä mustikkasoppaa. Sullahan on loistavat arvot, meillä ollaan tyytyväisiä, jos GHB on seitsemän pintaan. On ollut yhdeksänkin välillä, mutta kuten sanottu, liitännäissairauksia ei ole vielä.
Olisit kysynyt pari päivää sitten ;D, no joo pesen ne purkit heti tyhjentyessä, ja käytän muuhun, ei etikettejä :(
Ostan joko ässästä niiden omaa merkkiä, tai Lidlistä, parin ekun pintaan hinta, ja käytetään saman verran kuin sokeriakin, niissä lukee kyllä. Noihin se laitetaan hieman jäähtyneeseen, eli ei kiehuvaan, ei keitetä. Itse sekoitan usein lämpimään vesitikkaan, ja sitten sekoitan sen valmiiseen. Se on pölyävämpää, ja voi kokkaroitua helposti, mutta oppii pian miten toimia. Mulle käy parhaiten noin, esim vispipuuroon.
uunivuoka, jossa reuna ainakin yli 5cm korkea, annos ei ole kovin suuri. Mulla on sellanen soikion muotonen ikivanha vuoka ja siihen laitan ensin sen leivinpaperin, leikkaan liiat osat paperista pois. Voihan sitä tietysti korppujauhottaakin, minä laiskuuttani käytän melkein kaikkeen vuokaruokaan tuota paperia alusena.
Tee aluksi puoli annosta, noin niinkun kokeeksi.
Ja p.s. maitojauheet taitaa olla hylaa, muistaakseni. Ostan sitä kuhan menen tuonne isoon markettiin viikolla.
Tulipa aurinkoinen päivä, kait sinne Hesaan myös. Täytyykin lähteä tästä ulkoileen ja nauttiin valosasta.
työttömänä ollut paperimies vetää ansiosidonnaista enemmän, kuin meikäläinen on saanut milloinkaan palkkaa. Luultavasti heillä on varaa kokata ihan kunnollinen ateria, kun kerran minäkin sellaisen saan aikaan pienellä palkallani. Perhe varmaan nauttii aterian luxuskodin ruokasalissa, nauttien kauniista kattauksesta ja hyvästä viinistä.
Vahvat liitot, kuten juuri paperi, ovat nostaneet yleistä palkkatasoa tulopoliittisissa kokonaisratkaisuissa. Eivät sairaanhoitajien palkat Tehyn voimin olisi koskaan nousseet edes nykytasolle. Iiro Viinanen otti tehtäväkseen ammattiyhdistysliikkeen nujertamisen, ja oikeiston vahvuuden vuoksi siinä myös onnistui. Kun kokonaisratkaisut ajettiin karille, heikot liitot - se mitä niistä on Loimaan liiton perustamisen jälkeen jäljellä - eivät kykene puolustautumaan EK:ta vastaan.
Ikävimpiä osoituksia ammattiyhdistysliikkeen alennustilasta on, että eri alojen työläiset kadehtivat toisiaan.
Periaatteella nämä ihmiset valitaan näihin ohjelmiin?Rahaa nyt tietty saavat esiintymisestä,ruuanlaitosta puhumattakaan..Voishan sinne ihan tavallisia työttömiä perheitäkin valita,vai voiko?Saisivat ainakin hienon illallisen kerran.Eihän ne nyt perheitä siellä olekaan,vaan näitä iänikuisia julkkiksia,joilla ei muuta "ammattia"ookaan.Tämä on minun näkemykseni asiasta.
Olen eläkeläinen, täytän jo 70 vuotta. Asun maalla, omassa mökissä. Saan eläkettä käteen 823 euroa.
Minä tarjoaisin alkuruuaksi kesäkurpitsakeittoa, aineet omia, pakasteesta. Pääruuaksi keitettyjä siikli perunoita, kasvatettu omassa maassa, Paistettua kuhaa, itse pyydettyä, kanttarellikastiketta. itse kerätyt sienet, ja höyrytettyjä parsakaalin nuppuja, omasta kasvimaasta. Jälkiruokana metsämarjasalaattia, kermavaahdon kera. Ruokajuomana olisi raparperimehua, ja leipänä itseleivottua ruisleipää. Tarvitsen tähän neljän hengen ateriaan muutaman euron, ehkä iltasanomien hinnan.
Pöytään kattaisin silitetyn valkoisen liinan, meillä ei syötäis pelkältä keittiön pöydältä, ja kankaiset lautasliinat, paperiset on tuhlaamista.
Siivoaisin huushollin, ja tekisin asetelmia luonnonmateriaaleista.
Sytyttäisin tuikkuja reilusti, sisälle, ja ulos. Pukisin ne kauneimmat vaatteeni, mitä minulla sattuu olemaan. Ja hymyilisin ja näyttäisin, että köyhälläkin on kaikki hyvin. Pitäisin myös huolen siitä, että vieraani tuntisivat olevansa tervetulleita.
vaan rikas, henkisesti, kun pystyt taikomaan tuollaisen päivällisen melkein "tyhjästä", siis rahatta.
Valitettavaa, että meillä kaikilla ei ole samaa energiaa, terveyttä (ilmeisesti) eikä sellaista elämän-
piiriä, että kalastus onnistuisi ja metsän antimet voisi korjata talteen.
Silti, malliksi käyt meille muille. Vieraasi ovat onnekkaita...