Hei kaikki! Löytyisikö täältä ketään kohtalotoveriani? Uuvutin itseni pahasti muutama vuotta sitten. Olin jo nollapisteessä kun havahduin huomaamaan tilani. Urheilin sitä ennen kovasti ja koitin purkaa sen kautta psyykkisiä paineta. Kun aloin romahtaa, oireita olivat kunnon totaalinen rapistuminen, sydämen hakkaaminen, hikoilu, paniikkikohtaukset, ahdistuneisuus, psyykkinen paine, hulluksitulemisen pelko..näitä voi jatkaa loputtomiin. Toipuminen on ollut raskasta ja aaltoilevaa. Siksi aaltoilevaa, kun en ole uskonut sitä, etten enää kestä äärirajoilla elämistä. Olen tehnyt virheitä ja hätiköityjä päätöksiä kokeilla liian suuria askelia siinä toivossa että kestän ja että pystyisin palata menneeseen aikaan, onnistumatta siinä. Mielialani on aina noussut pikkuhiljaa kunnon kohotessa, mutta kun fyysinen puoli on taas alkanut oireilla, mielialakin on sen mukainen. Nyt olen toipumassa toisesta takapakista. Kävin LIKEs:n tutkimuskeskuksessa erään psykiatrin puheilla ja hän oli sitä mieltä, että diagnoosini vastaa lähinnä "erilaistumatonta elimellisoireista häiriötä". Toivoisin, että tapaisin edes jonkun kohtalotoverin. Elämä on silloin erinomaista kun muistaa kuunnella itseään, mutta pahoina hetkinä olisi kiva jakaa ajatuksia..
erilaistumaton elimellisoireinen häiriö
mannu9876
0334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.