6.11. Vaatii ihmisuhreja RKP:lle

Ne haluaa muka vaihtaa suomalaisuutensa epämääräiseen Suomenn ruotsalaisuuteen. Antaa nyt lapsensa uhriksi, hyi kamalaa.

Elina Pirjatanniemi päätti puheensa kertomalla, että hän on antanut kallisarvoisen lahjan, lapsensa, Suomen ruotsalaiselle ideologialle ja aatteelle! Ikuinen häpeä!


19.11.2009
Professori Elina Pirjatanniemi: Juhlapuhe ruotsalaisuuden päivänä Turussa 6.11.2009
(lyhennelmä)

http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:pVlrACDO3VQJ:www.turku.fi/public/?contentid=144783&nodeid=12950 Elina Pirjatanniemi päätti puheensa kertomalla, että hän on antanut kallisarvoisen lahjan&cd=5&hl=fi&ct=clnk

Suomenruotsalaisuus – kallista vai arvokasta?
Suomenruotsalaiset radiouutiset antoivat viime viikolla radiokolumnisti Kirsi Virtaselle kullanarvoisen mahdollisuuden julistaa näkemyksiään suomenruotsalaisesta väestöstä. Näkemykset eivät olleet ainutlaatuisia. Saimme kuulla, että suomenruotsalaiset saavat syyttää itseään kun ruotsin kielen asema heikkenee ja että erityisesti suomenruotsalaisten ylimielinen suhtautuminen suomen kieleen on syynä ruotsin kielen yhä heikompaan asemaan. Kolumnistin mielestä suomenruotsalaiset ovat lisäksi eristäytyneet muusta yhteiskunnasta, samalla kuin he vaativat palvelua omalla äidinkielellään ”niin pian kuin he liikkuvat oman kuplansa ulkopuolella”, kuten hän asian ilmaisi. Tuskin yllättävää on, että hänen mielestään Suomi käyttää aivan liikaa rahaa suomenruotsalaisiin.
Radiokolumnisti Virtanen puhui suomenkielisen suomalaisen ominaisuudessa; hän otti itselleen vapauden edustaa suomalaisten yleistä käsitystä. ­– Koska hän teki niin, katson että minulla on oikeus esittää tilanteesta vaihtoehtoinen tulkinta, jonka on työstänyt toinen suomenkielinen suomalainen, eli minä itse, sanoi Elina Pirjatanniemi. Hän jatkoi kertomalla tosi tarinan tuntemattomasta suomalaisesta tytöstä, itsestään. Hänen ensimmäinen kohtaamisesta ruotsin kielen kanssa tapahtui peruskoulussa. Lukiossa sitä opiskeltiin kielioppia harjoitellen, mutta myös tutustumalla Tampereen ruotsinkielisen yhteiskoulun oppilaisiin. Kun tuli aika valita opiskelupaikkakunta, Elina Pirjatanniemi valitsi Turun ja Åbo Akademin. Opiskelu ruotsiksi oli aluksi aika työlästä. Mutta vuodet kuluivat ja kaikki helpottui.
Yli kahdenkymmenen vuoden kokemus – eikä yhtään ylimielisyyttä
Että hän löysi elämänsä miehen Kårenilta ei kai ketään hämmästytä. Että tästä haalariasuisesta valtiotieteilijästä aikanaan tuli yksi suomenruotsalaisuuden julkisista symboleista ja siten kestokohde suomalaisuusintoilijoiden sinnikkäälle kamppailulle ruotsalaisuutta vastaan, on hieman ironista. Tässä nettisivujen nimettömillä kiihottajilla on jotain miettimistä: yhdellä ankkalammikon päälliköistä on pesunkestävä suomalainen vaimo.
– Ehkä alkaa olla aika tutkia radiokolumnisti Virtasen teesejä tarkemmin. Aloittakaamme sitkeästä myytistä, ylimielisestä suomenruotsalaisesta. Olen tavannut joukon ylimielisiä ihmisiä elämäni aikana, mutta ei arroganssi nyt mikään suomenruotsalainen piirre ole, totesi Elina Pirjatanniemi. – Niiden 23 vuoden aikana, jolloin olen elänyt suomenruotsalaisissa piireissä, ei kukaan ole ylenkatsonut minua siksi että olen suomalainen tai koska puhun suomea äidinkielenäni.
Voimavara vai oikeus
Mitä mieltä sitten pitää olla Virtasen eristäytymisteesistä? Katsokaa poliittista johtoa, sieltä kyllä löytää yhden jos toisenkin suomenruotsalaisen. Elinkeinoelämä, akateemisen elämän tärkeät asemat. Ja kulttuuri – kaikki nämä ihanat kirjailijat. Kaiken tämänhän kaikki tuntevat – paitsi ehkä nettipimeyden ötökät – ja kaiken tämän suomalaiset aina ottavat puheeksi: te suomenruotsalaiset olette niin hieno voimavara!
Voimavara. Resurssithan ovat käyttämistä varten, voimavaroilla on välinearvo, voimavara on jotakin jollekin toiselle. Ja kun puhutaan resursseista, puhutaan helposti rahasta. Liian selvä resursiajatteluhan saattaa johtaa siihen, että ongelmallinen ilmaisu ”Suomi käyttää aivan liikaa rahaa suomenruotsalaisiin” saa rationaalisen sisällön.
Puhutaan mieluummin oikeudesta. Märtalla on arvo sinänsä ja hänellä on oikeus synnyttää lapsia ruotsiksi. Monica on tärkeä koska hän on Monica ja hänellä on todellakin oikeus käydä koulua ruotsiksi. Jörnillä on oikeus saada asiakirjat ruotsiksi kun hän hakee muutosta verotukseensa. Perusoikeuksien, mukaan lukien kielellisten oikeuksien, tehtävänä on asettaa rajat yksisilmäiselle poliittiselle ja taloudelliselle toiminnalle. Joidenkin asioiden vain täytyy saada maksaa jos haluamme turvata kaikkien perusoikeudet. Ja tietyt erillisratkaisut on yksinkertaisesti hyväksyttävä yhdenvertaisten edellytysten turvaamiseksi jokaiselle.

6.11. kirjoitti:

Elina Pirjatanniemi päätti puheensa kertomalla, että hän on antanut kallisarvoisen lahjan, lapsensa, Suomen ruotsalaiselle ideologialle ja aatteelle! Ikuinen häpeä!


19.11.2009
Professori Elina Pirjatanniemi: Juhlapuhe ruotsalaisuuden päivänä Turussa 6.11.2009
(lyhennelmä)

http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:pVlrACDO3VQJ:www.turku.fi/public/?contentid=144783&nodeid=12950 Elina Pirjatanniemi päätti puheensa kertomalla, että hän on antanut kallisarvoisen lahjan&cd=5&hl=fi&ct=clnk

Suomenruotsalaisuus – kallista vai arvokasta?
Suomenruotsalaiset radiouutiset antoivat viime viikolla radiokolumnisti Kirsi Virtaselle kullanarvoisen mahdollisuuden julistaa näkemyksiään suomenruotsalaisesta väestöstä. Näkemykset eivät olleet ainutlaatuisia. Saimme kuulla, että suomenruotsalaiset saavat syyttää itseään kun ruotsin kielen asema heikkenee ja että erityisesti suomenruotsalaisten ylimielinen suhtautuminen suomen kieleen on syynä ruotsin kielen yhä heikompaan asemaan. Kolumnistin mielestä suomenruotsalaiset ovat lisäksi eristäytyneet muusta yhteiskunnasta, samalla kuin he vaativat palvelua omalla äidinkielellään ”niin pian kuin he liikkuvat oman kuplansa ulkopuolella”, kuten hän asian ilmaisi. Tuskin yllättävää on, että hänen mielestään Suomi käyttää aivan liikaa rahaa suomenruotsalaisiin.
Radiokolumnisti Virtanen puhui suomenkielisen suomalaisen ominaisuudessa; hän otti itselleen vapauden edustaa suomalaisten yleistä käsitystä. ­– Koska hän teki niin, katson että minulla on oikeus esittää tilanteesta vaihtoehtoinen tulkinta, jonka on työstänyt toinen suomenkielinen suomalainen, eli minä itse, sanoi Elina Pirjatanniemi. Hän jatkoi kertomalla tosi tarinan tuntemattomasta suomalaisesta tytöstä, itsestään. Hänen ensimmäinen kohtaamisesta ruotsin kielen kanssa tapahtui peruskoulussa. Lukiossa sitä opiskeltiin kielioppia harjoitellen, mutta myös tutustumalla Tampereen ruotsinkielisen yhteiskoulun oppilaisiin. Kun tuli aika valita opiskelupaikkakunta, Elina Pirjatanniemi valitsi Turun ja Åbo Akademin. Opiskelu ruotsiksi oli aluksi aika työlästä. Mutta vuodet kuluivat ja kaikki helpottui.
Yli kahdenkymmenen vuoden kokemus – eikä yhtään ylimielisyyttä
Että hän löysi elämänsä miehen Kårenilta ei kai ketään hämmästytä. Että tästä haalariasuisesta valtiotieteilijästä aikanaan tuli yksi suomenruotsalaisuuden julkisista symboleista ja siten kestokohde suomalaisuusintoilijoiden sinnikkäälle kamppailulle ruotsalaisuutta vastaan, on hieman ironista. Tässä nettisivujen nimettömillä kiihottajilla on jotain miettimistä: yhdellä ankkalammikon päälliköistä on pesunkestävä suomalainen vaimo.
– Ehkä alkaa olla aika tutkia radiokolumnisti Virtasen teesejä tarkemmin. Aloittakaamme sitkeästä myytistä, ylimielisestä suomenruotsalaisesta. Olen tavannut joukon ylimielisiä ihmisiä elämäni aikana, mutta ei arroganssi nyt mikään suomenruotsalainen piirre ole, totesi Elina Pirjatanniemi. – Niiden 23 vuoden aikana, jolloin olen elänyt suomenruotsalaisissa piireissä, ei kukaan ole ylenkatsonut minua siksi että olen suomalainen tai koska puhun suomea äidinkielenäni.
Voimavara vai oikeus
Mitä mieltä sitten pitää olla Virtasen eristäytymisteesistä? Katsokaa poliittista johtoa, sieltä kyllä löytää yhden jos toisenkin suomenruotsalaisen. Elinkeinoelämä, akateemisen elämän tärkeät asemat. Ja kulttuuri – kaikki nämä ihanat kirjailijat. Kaiken tämänhän kaikki tuntevat – paitsi ehkä nettipimeyden ötökät – ja kaiken tämän suomalaiset aina ottavat puheeksi: te suomenruotsalaiset olette niin hieno voimavara!
Voimavara. Resurssithan ovat käyttämistä varten, voimavaroilla on välinearvo, voimavara on jotakin jollekin toiselle. Ja kun puhutaan resursseista, puhutaan helposti rahasta. Liian selvä resursiajatteluhan saattaa johtaa siihen, että ongelmallinen ilmaisu ”Suomi käyttää aivan liikaa rahaa suomenruotsalaisiin” saa rationaalisen sisällön.
Puhutaan mieluummin oikeudesta. Märtalla on arvo sinänsä ja hänellä on oikeus synnyttää lapsia ruotsiksi. Monica on tärkeä koska hän on Monica ja hänellä on todellakin oikeus käydä koulua ruotsiksi. Jörnillä on oikeus saada asiakirjat ruotsiksi kun hän hakee muutosta verotukseensa. Perusoikeuksien, mukaan lukien kielellisten oikeuksien, tehtävänä on asettaa rajat yksisilmäiselle poliittiselle ja taloudelliselle toiminnalle. Joidenkin asioiden vain täytyy saada maksaa jos haluamme turvata kaikkien perusoikeudet. Ja tietyt erillisratkaisut on yksinkertaisesti hyväksyttävä yhdenvertaisten edellytysten turvaamiseksi jokaiselle.

Elina Pirjatanniemi päätti puheensa kertomalla, että hän on antanut kallisarvoisen lahjan, lapsensa, Suomen ruotsalaiselle ideologialle ja aatteelle! Ikuinen häpeä!

Juttu sensuroitiin kiireesti pois Turku.fi -sivuilta kun se tuli laajempaan julkisuuteen rasistisessa hengessään.

(turku.fi » Päätöksenteko ja talous » Osallistu ja vaikuta » Vaikuta asuinalueellasi » Ruotsinkieliset / Svenska Åbo)



Tämä on Googlen välimuistitallenne kohteesta http://www.turku.fi/public/?contentid=144783&nodeid=12950. Tämä versio sivusta tallennettiin 6. lokakuu 2010 12:42:37 GMT. Nykyinen sivu voi näyttää erilaiselta.

Tekstimuotoinen versioSeuraavat hakusanat on korostettu: elina pirjatanniemi päätti puheensa kertomalla että hän antanut kallisarvoisen lahjan


19.11.2009
Professori Elina Pirjatanniemi: Juhlapuhe ruotsalaisuuden päivänä Turussa 6.11.2009
(lyhennelmä)

http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:pVlrACDO3VQJ:www.turku.fi/public/?contentid=144783&nodeid=12950 Elina Pirjatanniemi päätti puheensa kertomalla, että hän on antanut kallisarvoisen lahjan&cd=5&hl=fi&ct=clnk

”Henkilökohtaisesti en kutistu”
Ajatus suomenruotsalaisten perikadosta on saanut vauhtia, ja mennyt viikko on kyllä ollut tässä mielessä ainutlaatuinen. Mutta olkaamme rehellisiä, nämä ajatukset eivät ole järin uusia. Aikoinaan verrattiin ruotsin kielen asemaa Suomessa jääpalojen kohtaloon vesilasissa. Hitaasti mutta varmasti jääpalojen tuli kutistua, muuttua tavalliseksi vedeksi. Legendaarinen professori Ralf Norrman vastasi tähän teoriaan kuivalla toteamuksella: ”Henkilökohtaisesti en kutistu”.
Henkilökohtaisesti en kutistu. Se asenne on nyt tärkeämpi kuin koskaan aikaisemmin. Nuorella suomenruotsalaisella sukupolvella on oikeus tulevaisuuteen, meillä vanhemmilla sukupolvilla ei ole mitään oikeutta heittää pyyhettä kehään, vaikka juuri nyt tuntuu työläältä. Uhkakuvia on, kieltämättä, mutta on myös olemassa monia positiivisia tarinoita ja ideoita joita voi korostaa.
Elina Pirjatanniemi päätti puheensa kertomalla, että hän on antanut kallisarvoisen lahjan – kaksi tytärtään – suomenruotsalaisuudelle. Sitä hän ei olisi tehnyt, jos suomenruotsalaiset olisivat suhtautuneet häneen – suomalaiseen – ylimielisesti ja halveksien. ”Pitäkää huolta saamastanne lahjasta, älkää unohtako sen takana olevaa ajatusta.”

(lyhennys & suomennos Berit Valtonen)

suomenkielinen versio

Sivua viimeksi päivitetty 19.11.2009 12:30 ja sivu on julkaistu 12.11.2009 10:53



Tämä on Googlen välimuistitallenne kohteesta http://www.turku.fi/public/?contentid=144783&nodeid=12950. Tämä versio sivusta tallennettiin 6. lokakuu 2010 12:42:37 GMT. Nykyinen sivu voi näyttää erilaiselta.

Tekstimuotoinen versioSeuraavat hakusanat on korostettu: elina pirjatanniemi päätti puheensa kertomalla että hän antanut kallisarvoisen lahjan