aina. Vieläkin.
Olen sua sata vuotta vanhempi, ja silti, ajattelen sua, aina vaan...
Mysteeri. Rakastan, vaikken sua enää näe. Vaikka olen sulle vain vähäinen muisto menneisyydestäsi.
Teit arjesta juhlan, ja maalasit maisemasta kauniin, säteilevän. Lepään sussa, saan rauhan mieleeni, kun sua aattelen.
Ilman muistoasi en tahdo elää, kannan sua sisälläni.
Olisin niin halunnut oppia tuntemaan sut paremmin ja olla kanssasi kahden.
Kaltaistas etsin, koska sua en tule koskaan saamaan. ;(
Olen sua sata vuotta vanhempi, ja silti, ajattelen sua, aina vaan...
Mysteeri. Rakastan, vaikken sua enää näe. Vaikka olen sulle vain vähäinen muisto menneisyydestäsi.
Teit arjesta juhlan, ja maalasit maisemasta kauniin, säteilevän. Lepään sussa, saan rauhan mieleeni, kun sua aattelen.
Ilman muistoasi en tahdo elää, kannan sua sisälläni.
Olisin niin halunnut oppia tuntemaan sut paremmin ja olla kanssasi kahden.
Kaltaistas etsin, koska sua en tule koskaan saamaan. ;(
Vastaukset 12
Vanhimmat
kannatti odottaa
Sinua.
miehelle.
oot niin iihana vaikka ootki terävä.
lesbo kun aloittaja on nainen?
opetelkaa vittu lukemaan,
Missäs niin luki? Oli vain että kaipaan sua mies. Ei että keneltä!
riiviöitä nuo. Ne teke kiussaa jos joku yrytää löytä toissensa
Voi kuinka löytäisin sinut,sinut jota kaiholla olen muistellut myös aivan liian monet vuodet.
En uskalla ottaa sinuun yhteyttä,enhän tiedä puh.numeroasi saati sähköpostiaisi ainoastaan yhden kanavan jolla saisin sinulle viestitettyä olemassa olostani mutta en uskalla,pelkään pilaavani päiväsi tai mahdollisen ihmissuhteesi.
Kuinka maailma on väliin näin julmaa,pelko siitä etten enää koskaan tule näkemään kaunista hymyäsi tai sinua tarjoamassa minulle keittämääsi kahvia posliinimukistasi,kenties seuraavassa elämässä saan pitää sinua kädestä ja katsoa sinisiin silmiisi kertoen kovasta ikävästä jota olen kokenut.
Usko ihmeisiin pitää minut raiteilla.
Ota vaan rohkeasti yhteyttä, jos haluat todella ilmoitella olemassaolostasi. Tuttua tuollainen että kuvitellaan sen yhteydenoton olevan jotain, joka sitten muuttaa asiat huonoon suuntaan. Ei pidä paikkaansa. Tarjoaisin ainakin jotain, vaikkapa kahvia, tai mehua kakun kera, jos tulisi harvinaisia yhteydenottoja. Kyllähän se on ihan tavallista että ihmiset ajautuu joskus kauaksi toisistaan erilaisista syistä. Ei tarvitse odottaa enää, vaan toimi.
Tavallaan olen siirtoani yrittänyt jo kesällä,en uskalla jatkaa koska pelkään sotkevani hänen kuvioitaan tietämättäni,saattaa tietenkin olla ettei hän saanut viestiäni tai sitten sai muttei halua olla kanssani enää tekemisissä,mutten uskalla enää lähestyä kun en voi olla varma.
Pelkäät ehkä sen yhteydenoton järisyttävän oman elämäsi pois raiteiltaan. Kun sen mahdolliset seuraukset arvioit ja selvität itsellesi, on kuin olisit jo tavannut hänet, ja on hepompaa ottaa yhteyttä.
Vanhat sanonnat, niinkuin "miksi tehdä kärpäsestä härkänen" ja "asia mutkistuu, kun se pitkistyy" on varteenotettavia teemoja.
Se, että olettaa asioita, ei ole kenellekään hyväksi koskaan, vaan suora kommunikaatio. Jos tilanteessasi olet rehellinen itsellesi, ei voi mennä väärin. Mieti myös teetkö liikkeen tunteella, vai järjellä. Siinä on ratkaiseva ero siihen miten yhteydenottosi onnistuu. Jospa kaikki olikin vain harhaa, ja sinun olisi pitänyt mennä eteenpäin elämässäsi ja rakentaa uutta? Siinä vaiheessa kun on ajankohtaistanut omalla kohdallaan kaiken, tippuu ylimääräiset pois matkasta, ja "tie on kevyt kulkea".
Ajattele, että minäkin uskalsin avata kaveri-toiminnon tässä foorumissa! Kuitenkaan en ole uskaltanut katsoa, että mitä se antoi.
Alankin nyt pikkuhiljaa toteuttaman noita antamiani neuvoja itseeni. Kiitos kun kuuntelit.
yritit kesällä ?
Oot sitä mieltä että olin sua sata vuotta vanhempi ? Kiitos vaan ja näkemiin.
eteenpäin. Kauan sitten laitoin hänelle viestin kun muutin, mutta ei kuulunut mitään. ja ajattelin ettei ole enää kiinnostunut. Kuulostat häneltä, jota olen ikävöinyt taas kovasti vuosien jälkeen.
Jostain syystä teki mieli taas käydä täällä palstoilla. Olet ollut ajatuksissani viimeaikoina vahvasti, rakkaudella. Kaipaan meidän pieniä hetkiä ja sitä sanatonta tunnetta. Ja enemmän... Sanoin sillon kerran, että oma onni on toissijaista ja olen valmis elämään yksinkin tavoitteideni eteen. Pitää paikkansa aina, mutta kaksin voisi olla vahvempi. Me ei koskaan ylitetty rajoja. Kai se mitä meidän välillä oli tai tulisi olemaan ei ole hetken huumaa vaan jotain syvää ja pysyvää. Siksi kai ei koskaan uskallettu ottaa sitä ensimmäistä askelta.
Mulla on sellainen tunne ja toive, että me löydetään ja kohdataan vielä jotenkin ja jossain... ja otetaan selvää kaikesta...
Toivon todella että löydät oikean tien, joka johtaa teidät yhteen, selvittääksenne tilannetta. Minä en kuitenkaan ole se jota etsit (nainen). Jos olisin, en olisi saanut minkäänlaista viestiä, koska siitä on niin kauan kun olimme tekemisissä, että ei tiedetty vielä tekstareista, ja tietokoneetkin olivat isoja huoneen kokoisia, siis alkutekijöissään.
Ainoa yhteys olisi yhteisen tutun kautta, joka tuntee tilanteemme. Jos olisitkin hän, haluaisin vain tietää, miksi et ollenkaan välittänyt millään lailla edes antaa minun ymmärtää, että et enää ole kiinnostunut. Yhteisen ystävämme toimesta sain tietää että olit sortunut viinan väärinkäyttäjäksi. En ole koskaan uskonut sitä selitystä. Kyllä arvostaisin, jos saisin edes nyt vihdoinkin tietää että et ole kiinnostunut ollutkaan, vaan leikit vain minun tunteillani. Tiedätkös miten paljon pahaa aiheutit minun elämääni sillä tempulla. Voit pyytää anteeksi. Unohtamiseeen tarvitaan ihme, sillä tunteeni olivat, ja ovat aidot. Mistä tiedän sen? Se joka on kerran rakastanut aidosti tietää sen. No, ethän ole hän, mutta hän voi ehkä tämän lukea. Anteeksi vuodatukseni! Ikävä sävy tässä..., mutta kaikki patoutuu, mitä ei ole voinut käsitellä, ja jossakin pursuu yli.