Hei.
Kovasti vinkkejä nyt kaipailisin! Olen valmistumassa toukokuussa asiakaspalveluammattiin. Lasta on kuumeiltu jo viime joulusta. Nyt jos alkaisimme yrittämään niin kerkeäisin valmistua.. Onko kenelläkään kokemuksia miten harjoittelupaikoissa on suhtauduttu raskauteen? Vielä siis olisi yksi harjoittelu keväällä tekemättä.
Tietenkin mietityttää oma jaksaminen, miten käy jos tulee kovastikin pahoinvointia.
Vaikeuttaakohan raskaus tässä välissä kovastikin myöhempää työnsaantia?
Miehellä vakituinen työ, siis ei tarvitse aivan kädestä suuhunkaan elää.
Kokemuksia?
Kiitos
Kovasti vinkkejä nyt kaipailisin! Olen valmistumassa toukokuussa asiakaspalveluammattiin. Lasta on kuumeiltu jo viime joulusta. Nyt jos alkaisimme yrittämään niin kerkeäisin valmistua.. Onko kenelläkään kokemuksia miten harjoittelupaikoissa on suhtauduttu raskauteen? Vielä siis olisi yksi harjoittelu keväällä tekemättä.
Tietenkin mietityttää oma jaksaminen, miten käy jos tulee kovastikin pahoinvointia.
Vaikeuttaakohan raskaus tässä välissä kovastikin myöhempää työnsaantia?
Miehellä vakituinen työ, siis ei tarvitse aivan kädestä suuhunkaan elää.
Kokemuksia?
Kiitos
Vastaukset 2
Vanhimmat
kaipa se "paras" aika olisi ryhtyä lasta hankkimaan vasta kun olet saanut vakituisen työpaikan. Siis ideaalitapauksessa, voihan olla, että sinulle käy kuten meille monelle muulle, ettei sitä vakipaikkaa ikinä tunnu tippuvan..=( Itse kuitenkin tekisin töitä sen verran, että saisin "kunnon" äitiyspäivärahat, ja etten heti valmistumisen jälkeen jäisi lapsen kanssa kotiin. Tulevassa työnhaussa auttaa kun olisi edes jotain kokemusta alalta.
Tietysti voi lisäksi jäädä harjoittelu tekemättä jos olet kovin pahoinvoiva, tai kuten minulla, että lääkäri määräsi vuodelepoon vk 30.
Itse en tilanteessasi vielä kiirehtisi =), mutta jokainen tyylillään...
Itse opiskelin vielä kun aloimme suunnittelemaan perheen lisäystä. Jos olisi heti tärpännyt olisin kerennyt valmistua paria kuukautta ennen laskettua aikaa. itse en ajatellut työasioita silloin eikä miehenikään vaikka molemmat opiskelimme. No aikaa kuitenkin kului ja meni kaikkiaan 2,5 vuotta että tulin raskaaksi. töitä olen kohta kerennyt tehdä kaksi vuotta ja keväällä maaliskuussa jään äitiyslomalle. Sijaisuuksia olen tehnyt, koska toimia ei ole ollut haettavissa, ja en epäile yhtään ettenkö pääsisi takaisin töihin alalleni. Sain viime ja tämänkin sijausuuden, vaikka työnantaja tiesi, että vauvasuunnitelmia on (kävimme lapsettomuushoidoissa) ja sijaisuuden toteutus saattaa jäädä kesken. Ja lisäksi vaikka jään äitiyslomalle mieheni on työttömänä, emmekä silti missään vaiheessa lopettaneet yrittämistä/lapsettomuushoitoja. Asiat järjestyy aina eikä tulevaa pidä miettiä liikaa, mitä vain voi sattua.
Jokainen tekee tietenkin omat valintansa, mutta minusta moni ihminen elää liikaa töiden ja vakipaikan perässä. Joillakin alolla vakipaikan saanti voi olla pitkän odotuksen ja monen hakukerran prosessi, kuten omalla alallani. Eikä äitiyslomalla ole kielletty toimen hakemista, jos sellainen oman lomani aikana tulee auki. Kaverinikin sai toiselta alalta vakipaikan vaikka oli vasta puolen vuoden ikäisen vauvan äiti.