Muutama vuosi sitten me oltiin vielä vahva nelikko. Minä ja 3 muuta nuorta naisen alkua. Tällä hetkellä yhdellä meistä on 1,3vuotinen lapsi, toisella 8kk ja kolmas on raskaana. Itse olen meistä nuorin, 23-vuotias. En ole raskaana, enkä enää ole varma onko minusta koskaan äidiksi..
Vuosi sitten vielä itsekin olin vauvakuumeessa ja katselimme kaikki yhdessä ihania vaatteita, selailimme vauva-lehtiä jne. Nyt käsitykseni on muuttumassa ja se hieman pelottaa itseäni. Itselläni on toimiva parisuhde, ja vaikka emme lasta ole alkaneetkaan vielä yrittään, niin tällä hetkellä en kokisi, että olisin vielä valmis äidiksi.
Ystäväni ovat kertoneet (ja on näkynyt kertomattakin) raskauden aikana tapahtuneet muutokset elimistössä. Ja ne ovat todellakin olleeet paljo suurempia, kuin voisi uskoa. Raskausarpia on hurjasti, vaikka kuinka kuulemma olisivat rasvanneet ihoa. Niitä on rinnoissa, vatsassa, kyljissä, sisäreisissä.. Lisäksi MAHA on jäänyt (ainakin näillä kahdella, toisella toki melko vähän aikaa vielä synnytyksessä.. se 8kk). Ei siis tietenkään samanmuotoisena, mutta ns. "pullataikinana". Rinnoista on tullu löysät tai sellaset riippuvaiset "lörpöt". En hauku tässä ystäviäni, olemme yhdessä näitä asioita käyneet läpi ja keskustelleet ja nämä ovat suoraan kuin heidän suustansa.
Yhdetkään entisistä farkuista eivät enää mene kiinni. Olen saanut läjäpäin heidän vanhoja farkkujaan. Toisella reidet levenivät todella paljon (ei siis pelkkä vatsa raskauden aikana) ja toisella lantio, jota ei laihduttamalla enää saa samoihin mittoihin kuin ennen raskautta.
Seksielämä on myös muuttunut. Ystäväni, joka synnytti 8kk sitten, ei ole vielä uskaltautunut seksiä harrastamaan, joten tämä on toki vain toisen synnyttäneen ystäväni kertomaa. Hän on kertonut, ettei alapää näytä enää samalta, näyttää kuulemma siltä, kuin siinä olisi musta aukko, laaja reikä jo valmiiksi. Laaja, mutta kuivuuden takia täytyy käyttää liukastetta.
Ymmärrän itsekin, etten ole valmis äidiksi, kun ajattelen näin "pinnallisesti". Tämä tuntuu itsestänikin pahalta :/
Onko vielä muita kehoon liittyviä asioita, joista vaietaan????
Vuosi sitten vielä itsekin olin vauvakuumeessa ja katselimme kaikki yhdessä ihania vaatteita, selailimme vauva-lehtiä jne. Nyt käsitykseni on muuttumassa ja se hieman pelottaa itseäni. Itselläni on toimiva parisuhde, ja vaikka emme lasta ole alkaneetkaan vielä yrittään, niin tällä hetkellä en kokisi, että olisin vielä valmis äidiksi.
Ystäväni ovat kertoneet (ja on näkynyt kertomattakin) raskauden aikana tapahtuneet muutokset elimistössä. Ja ne ovat todellakin olleeet paljo suurempia, kuin voisi uskoa. Raskausarpia on hurjasti, vaikka kuinka kuulemma olisivat rasvanneet ihoa. Niitä on rinnoissa, vatsassa, kyljissä, sisäreisissä.. Lisäksi MAHA on jäänyt (ainakin näillä kahdella, toisella toki melko vähän aikaa vielä synnytyksessä.. se 8kk). Ei siis tietenkään samanmuotoisena, mutta ns. "pullataikinana". Rinnoista on tullu löysät tai sellaset riippuvaiset "lörpöt". En hauku tässä ystäviäni, olemme yhdessä näitä asioita käyneet läpi ja keskustelleet ja nämä ovat suoraan kuin heidän suustansa.
Yhdetkään entisistä farkuista eivät enää mene kiinni. Olen saanut läjäpäin heidän vanhoja farkkujaan. Toisella reidet levenivät todella paljon (ei siis pelkkä vatsa raskauden aikana) ja toisella lantio, jota ei laihduttamalla enää saa samoihin mittoihin kuin ennen raskautta.
Seksielämä on myös muuttunut. Ystäväni, joka synnytti 8kk sitten, ei ole vielä uskaltautunut seksiä harrastamaan, joten tämä on toki vain toisen synnyttäneen ystäväni kertomaa. Hän on kertonut, ettei alapää näytä enää samalta, näyttää kuulemma siltä, kuin siinä olisi musta aukko, laaja reikä jo valmiiksi. Laaja, mutta kuivuuden takia täytyy käyttää liukastetta.
Ymmärrän itsekin, etten ole valmis äidiksi, kun ajattelen näin "pinnallisesti". Tämä tuntuu itsestänikin pahalta :/
Onko vielä muita kehoon liittyviä asioita, joista vaietaan????
Vastaukset 38
Vanhimmat
Voisinpa tässä kertoa omia kokemuksiani.
Minulle ei tullut ainoatakaan raskausarpea. Vatsa ei ole entisellään, mutta niin lähellä sitä, ettei monikaan varmasti paljaasta mahastakaan huomaisi mitään. Vähän jäi löllöksi, mutta eipä ole mitään haitannut. Olen vasta lopettanut imetyksen, mutta rinnat ei ole paljoakaan muuttunut siitä mitä olivat ennen raskautta. Koko alkaa pikkuhiljaa olla pienentynyt siihen samaan eikä muodossa juurikaan ole eroa. Ainoastaan nännit on jäänyt erilaisiksi.
Kaikki vanhat vaatteet mahtuu samalla tavalla päälle kuin ennen raskautta. Nyt viimein voi käyttää kaikkia paitojakin kun ei enää imetä.
Seksielämä on lähes entisenlainen. Emätin palautui pienellä jumpalla kuosiinsa, mutta tunto on ehkä jonkin verran herkempi kuin aiemmin. Seksi aloitettiin varovasti 2 viikkoa synnytyksen jälkeen.
Vauva nyt 9kk ja toisesta jo haaveilen..
Kiitos asialliseta vastauksesta!
Mukavaa, että sinun kohdallasi kroppa on palautunut ennalleen. Kummatkaan ystävistäni eivät ole lihavia, molemmat oli ennen raskautta normaalipainoisia, mutta nyt ehkä lievästi ylipainoisia. Ennen koko s-m, nyt m-l, paitsi niissä farkuissa. Mutta molemmilla se "maha" on tosiaan jäänyt.. Mutta ehkä nämä kaikki ovat sitten tosi yksilöllisiä asioita, tuntuu vaan, että omassa kaveripiirissäni asioista puhutaan kaunistelematta ja saa paremman totuuden kuin lehdistä tai erilaisista keskustelupalstoja lukemalla.
Minä sain esikoisen 19-vuotiaana ja vartalonmuutokset olivat:
Rinnat isommat (D-DD!) ja vähän riippuvammat, mutta olivat tosi muhkeet ja hyvät, olin tyytyväinen ja pidin hyvillä mielin seksikkäitä isoja kaula-aukkoja. Käänsin katseita ;)
Imetyksen myötä laihduin jopa muutaman kilon kevyemmäksi kuin ennen raskautta (normaalipainosta ihan normaalirajojen alarajaan) huippu kiva!
-mahaan jäi raskausarpia ja iho ei ollut enää yhtä kiinteä, eli vaikka en ollut lihava niin maha oli silti pehmeä pullataikinamainen. En siis voi enää käyttää bikineitä tai käyttää lyhyitä paitoja, joista maha voi vilkkua. Uimahallissa inhottavaa.
Tietystikään näin ei ollut ihan heti synnytyksen jälkeen, mutta vuoden sisällä.
Synnytyksestä ei tullut kuin pieni ensimmäisen asteen repeämä, parani nopeasti. Seksiä alettiin harrastamaan pikku hiljaa noin 2 kuukauden päästä. Paikat olivat parantuneet, mutta limakalvot olivat kuivat, eikä seksiä kauheasti tehnyt mieli, myös henkisesti pelotti alkuun seksi.
- juuh arpia tuli ja paljon mutta suurinosa jo hävinnyt melki näkymättömiin...
- sain "köykäset" 48 tikkiä mutta seksiä kokeiltiin jo 3kk synnytyksestä. (uskomatonta että noin monta tikkiä edes mahtuu :) ) kaiken lisäksi virtsan pidätyskykyni repeämien takia katosi, mutta sain jumppaamalla vajaassa 4kk lähes kokonaan takasin ja 6kk oli jo aivan normaalia
- katkenneen häntäluun joka vaivaa varmasti lopun ikääni
- ihanan terveen esikoisen 21 vuotiaana.
- kuopus leikattiin aikaisempien komplikaatioiden takia jonka johdosta alavatsa jäi röllyttämään tohon tyhjänä pussina... taas olen omissa vanhoissa mitoissa kovalla jumpalla... tiettymaha kivan pehmeä :)
-rinnatkin on ihan saman näköiset kuin aina ennenkin vaan hiukka suuremmat....
-ja kuten aikaisemminkin tuolla kirjoteltiin tunto on herkempi sekä itsestäni voisin sanoa että näyttää melki samalta ku aina ennenkin mutta on vaan ne repeämisarvet, ja mieheni sanoo että olen paremman tuntuinen synnyttäneen:)
ei ole ollut ruusuista ei mutta oikeasti mahtavaa että on nuo lapset tuossa ja juuri nyt kin vauvakuumeilen ja toivon saavani kolmannen, nyt olen siis 24-vuotias 3v ja melki 2v äiti
Minulle ei tullut ainuttakaan raskausarpea ja puolivuotta synnytyksestä olin laihempi kuin ennen synnytystä vaikka painoa tuli melkein 30kg raskausaikana. rinnat kasoiat todella suuriksi imetysaikana, ja ovat kyllä hieman roikkuvat nykyään, mutta mitä sitten, ne ovat tehtävänsä täyttäneet, vauvan ruokintaa vvartenhan ne ovat olemassa. Alapää sai niin pahat vauriot ettei koskaan näytä samalta, mutta tuntuu jo nykyään lähes samalta (synnytyksestä aikaa 1,5v.)
Olen sitä mieltä että sinun ei todellakaan kannata rueta lapsia tekemään koskaan jos ajatusmailma on tuota tasoa! Kauneus on katoavaista, ainahan ulkokuoresi oi mennä pilalle vaikka autokolarissa tmv. ja jokupäivä me kaikki olemme ryppyisiä ja roikkuvia. Nuo ulkonäkö hommelit raskausaikana ja sen jälkeen tuntuvat muutenkin olevan enemmän muiden ihmisten huoleaihe kun itse äidin.
Itselläni on neljä lasta, syntyneet viiden vuoden sisällä. Yhtään raskausarpea ei tullut, rinnat rupsahti totaalisesti, mutta alapää pysyi timminä, kun joka kerta vähän parsittiin. Rinnat leikkautin, kun kuopus oli 3-vuotias, käskin tohtorin kääriä sen verran, ettei niihin kompastu. Hiukka sitä nauratti, mutta hyvä tuli:)
Nyt tytär vuorostaan saa lapsia. Kolmas tulossa eikä edellisistä jäänyt kuin muutama vaalea viiva lantionseutuun. Rinnatkaan hänellä ei menneet niin sököiksi kuin minulla, toki vähän veltommat on kuin ennen.
Yhteinen tekijä meillä on tilava lantio, olemme suhteellisen pitkiä eikä painoa ole raskauden aikaan tullut kuin kymmenen kiloa.
Eiköhän tässä asiassa päde luonnonlait. Sitten kun lapsen haluaa ihan oikeesti, niin se on yks lysti mikä paikka miltäkin näyttää. Jälkiä voi retusoida myöhemmin, jos tykkää. Missään nimessä ei pidä lapsia "tehdä" siksi, kun kerran toisetkin. Lapsella on oikeus syntyä rakkaudesta, meillä kun on mahdollisuus valita lapsettomuuskin. Se on jokaisen oma asia ja mikä hyvänsä ratkaisu on oikein, jos sen on itse tykönään tarkkaan harkinnut.
Kiitos kaikille, jotka rehellisesti kertoivat omia kokemuksiaan! Ei, en ole vielä mieheni kanssa yrittämässä omaa/omia lapsia, sillä en koe, että on vielä oma aikana tulla äidiksi. Se tunne tulee paljon vahvempana varmasti sitten, kun olen (ilmeisestikkin) henkisesti vielä hieman kasvanut. Rakastan silti lapsia hirmuisesti, vaikken vielä omia haluakkaan..
Haluaisin vielä kysyä, "laihduttaako" imettäminen todella niin paljon, kuin sanotaan?
Voisiko painonnousuun vaikuttaa oma alkuperänen paino? Hoikemmilla tulee enemmän painoa, kun sitten normaalipainoisilla/lihavilla ei niinkään ihan yhtä paljon?
Palautuvatko alkuperältään hoikemmat paremmin, kuin normaalit/lihavat?
Kiitos jo etukäteen, jos vielä näihin voisitte vastata :)
Täysimetys lisää energiantarvetta n. 500kcal/vrk. Eli jos söisit oman kulutuksesi mukaan imetystä huomioimatta, laihtuisit puolen vuoden imetyksellä noin 13kg. Tosin imetyksen onnistumisen kannalta voi olla fiksua syödä pikkuhimpun enemmän kuin oma normaali kulutuksensa, ja pitää imetysajan laihtuminen vähäisempänä.
En osaa sanoa miten paljon lähtöpaino vaikuttaa painonnousuun, mutta painonnousutavoitteeseen se ainakin vaikuttaa. Tässä yhdysvaltalainen suositus, johon Käypä hoito -suositus viittaa: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/nix01161
Raskaudenaikainen painonnousu on eri ihmisillä erilaista, eli "lihomisen" osuus painonnoususta vaihtelee. Jollain on suurikokoinen sikiö, runsaasti lapsivettä ja loppuraskaudesta kerätty monen kilon turvotus... toisella taas turvotus on vähäisempää, ja painonnousu onkin rasvaa eli lihomista. Tästä johtuu se, että toisilla jää se 10kg heti laitokselle ja toiset kadottaa samaa kymppiä vielä viiden vuoden päästä.
30 vuotiaana. Toisen 31 vuotiaana ja kolmannen 32 vuotiaana. En rasvaillut ihoa. Raskausarpia ei ole ja rinnat ja alakerta ihan ok. Seksi on nautittavaa ja hauskaa. Omiin vaatteisiini mahduin laitokselta kotiin tullessani. Raskausdiabeteksestä kärsivänä söin erittäin "kurillisesti" ja paino nousi enintään 4 kiloa raskaudessa. Tiukimpiin (lantion kohdalta) farkkuihini menin viikon kuluttua synnytyksestä.
Kaikkia imetin ja rintani eivät ole veltot ja valahtaneet. C 75 ja pystyt. Rintaliivejä en edelleenkään tarvitse (ikää nyt 37)
Enpä minä nyt tiedä, vaietaanko näistä asiosta. Naisen keho muuttuu elämän myötä, se on varma. Kyllä se muuttuu, vaikka ei lapsia saisikaan. Toki vauvan tulo on yksi niistä syistä. Tissit alkaa iän myötä roikkumaan joka tapauksessa, lapsettomillakin.
Mulla ei tullut raskausarpia, eikä lisäkiloja. Tai kilot karisivat 4 kuukaudessa. Vatsa on ihan sievä, ei ehkä ihan lankku, mutta olen 31v, joten eipä monella minun ikäisellä olekaan, lapsettomallakaan.:) Bikineitä voin käyttää, jos haluan.
Alapää muuttui hieman "avonaisemmaksi", eli se reiän paikka itsessään näkyy kyllä paremmin. Yhtä tiukka se on silti sitältä. Vaan se suuaukon/häpyhuulten ulkonäkö muuttui. Se miten tiukka se on, riippuu siitä, miten lihaksista pitää huolta. Tämäkin pätee, on sitten lapsia tai ei. Kun naisella tulee ikää lisää, lantionpohjanlihaksia pitäisi aina treenata, ettei tule virtsankarkailua ja epätyydyttävää seksielämää.
Se alapään ulkonäkö vaivasi minua ehkä reilun vuoden. Nyt lapsen syntymästä on jo 2,5 vuotta ja pidän siitä juuri sellaisena. Seksi tuntuu hyvältä (ja näyttää, kun vaikkapa katsomme peilistä...;)) Ja eihän sitä näe muuta kuin oma rakas, joka ihailee sitä valtavasti.
Seksielämä on paljon parempaa, kuin ennen synnyttystä, kun nyt osaa arvostaa ja ihailla omaa kehoaan ihan eri tavalla. On tämä ihmisen vartalo uskomaton, ja pystyy ihmeellisiin asioihin. Nyt on toinen lapsi tulossa ja ihailen hiljalleen kasvavaa vatsaa.:) Mies ei pysty pitämään näppejään irti minusta, heh!
Et ole valmis äidiksi, mutta ei sinun tarvitse vielä ollakaan. Vähän vanhempana ehkä ymmärrät, että ihminen voi olla valtavan kaunis muutosten jälkeenkin. Ne kertovat eletystä elämästä, ainutlaatuisista kokemuksista. Mikä voisi olla kauniimpaa? Toivottavasti ystäväsikin oppivat näkemään sen itsessään. Ikuisesti ei tarvitse eikä missään nimessä kuulu näyttää 23 vuotiaalta.:)
"Se alapään ulkonäkö vaivasi minua ehkä reilun vuoden."
Omasta mielestä naisen alapää ei voi olla kuin ruma roikkuvine lerpakkeineen. Synnyttäneellä tai ilman. Enpä ole koskaan edes ajatellut, onko oma alapääni ulkonäöltään muuttunut synnytyksen vuoksi jotenkin, sen ulkonäkö on täysin yhdentekevä asia.
Kyllä nuo asiat on ihan jokaisen tiedossa, ja niistä puhutaan paljon, sekä kerrotaan ihan joka puolella! Aika outoa jos olet kuvitellut ettei lapsen saanti muuttaisi vartaloa... Minulla on hyvin kiinteä, mutta hieman arpinen maha. Rinnat eivät ole muuttuneet yhtään, tai reidet. Alapää on kyllä kärsinyt hhäpyhuulien repeämisestä, jotka roikkuu nyt tosi paljon, mutta mitäpä siitä!? Ei se kellään niin kaunis ole, eikä sitä myöskään pahemmin esitellä! Aivan sama miltä se näyttää... Ja seksielämä ei ole kyllä miksikään muuttunut synnytysten jälkeen!
Minusta suurin ulkonäköongelma ja seksiongelma koko jutussa on että nainen jää pysyvästi ruotsin laivan kokoiseksi..
Itse tykkään, että nainen näyttää naiselta. Sellainen synnyttänyt, mutta hoikistunut nainen miellyttää ainankin minun silmää valtavasti!
Vaietut asiat on hönö mikä hönö. Ja homo.
Raskauden nimi muutetaan. Uusi nimi on vartalon raiskaus.
teestig
Mun ja ystävieni kokemuksen mukaan jo ennen lasta hoikat myös palautuvat paremmin raskauden jälkeen kuin jo valmiiksi lihavat. Palautua voi ennalleen vaikkei imettäisikään. Sain itse lapsen 28-vuotiaana ja lihoin melkein 20kg. Kuukausi synnytyksestä olin omissa mitoissani,50 kilossa, ilman raskausarpia. Rinnat tosin ovat menetetyt, vaikken imettänytkään. Raskausarvet taas ovat perinnöllisiä, sinulla on samanlainen ihotyyppi kun äidilläsi, katso hänen vatsaansa niin näet tuletko itse saamaan raskausarpia. Raskaus on naisen vartalolle niin suuri rasitus että se jättää väistämättä jälkensä, mutta samoihin mittoihin kuin ennen raskautta on mahdollista päästä. Rinnatkin voi korjauttaa, jos ne haluaa entiselleen.
Eiköhän se hoikilla palautuminen johdu pitkälti siitä, että eivät kerro itselleen satuja siitä miten syövät kahden edestä raskauden aikana vaan pitävät raskausajankin itsestään huolta.
Itsellä tuli raskausarpia vain rintoihin, kun maidon nousu aiheutti koon kasvun a:sta c:hen yhdessä yössä. Imetyksen jälkeen koko harmittavasti palautui. Vatsassa ei näy raskauden jälkiä, mutta alakerta jouduttiin tikkaamaan, joten lievästi roikkuu. Mutta ei ole kukaan mies valittanut (eronnut pari vuotta sitten).
Normaalia liikuntaa raskauden ja imetyksen ajan niin ei paikat todnäk jää "muhkeiksi".
Esikoisen odotusaikana rasvattiin masua paljon ja syötiin terveellisesti. Itse osallistuin mieluusti masun rasvaamiseen. Rasva tuppas kyllä leviämään muuallekin. Raskausarpia ei jäänyt, pimppa taisi hivenen muuttua
koska jouduttiin leikkaamaan pikkasen auki että saatiin tyttö maailmaan. Siihen laitettiin muutama tikki ja omasta mielestä muoto hivenen muuttui. Toisen tytön kanssa ei tarvinnut leikellä mutta rasvausta edelleen ja terveellistä ruokaa. Pimppa ehkä hivenen löysempi aluksi mutta myöhemmin yhtä hyvää,,,
Seksiä harrastettiin muistaakseni joku 6 vk-8 vk synnytyksen jälkeen. Tottakai varovasti aluksi.
Rinnat tietenkin muuttuivat sehän on selvää. Mutta niitäkin pitää rasvat koska ne kasvavat imetyksen aikana
ja nahka venyy. Joten niihinkin paljon rasvaa myös imetyksen aikana kuten masuunkin.
että miten haluaa synnytyksen jälkeen muuttua. Tokihan sitä hetken aikaa voikin olla "löllövatsa" ja "riippatissit" mutta jos se vaivaa ja vain itse haluaa niin kovalla jumpalla ja kuntoilulla varmasti saa nekin asiat kuosiin!!! jos ei mitään asian eteen tee niin tokihan ne sitten jääki sille mallille :DDD sanoohan sen maalaisjärkikin....minua itseäni ei tuollaiset asiat häiritse ollenkaan mutta eksä taas oli sellainen valittajainen noista asioista...mutta ku makasi vaa sohvalla tekemättä mitää nii ei ne itekseenkää siitä muutu :D
Mie kannatan kanssa järkevää syömistä ja sopivaa treenausta, se vaikuttaa paitsi näköön myös oloon! Mutta mikään jumppatemppu ei kyllä kutista venynyttä ihoa rinnoista tai vatsasta, jos se ei ole palatakseen. Palautumiseen taas vaikuttaa venymisen määrä, kesto, sen aikainen ja jälkeinen ruokavalio (joka vaikuttaa ihon elastisuuteen) ja geenit.
Joten jos riippatissit tai venyneen ihon takia löllö maha harmittaa, niin kyse ei välttämättä ole laiskuudesta vaan esim. vähemmän suotuisista geeneistä.
En tiedä muista vaietuista asioista, vaikkakin niitä varmasti olen. Olen kanssasi samoilla linjoilla. Olen ollut siitä asti kun tiesin mistä ihmislapsen tähän maailmaan tulevat. Arvostan itseäni ja omaa elämääni sen verran, etten todellakaan menisi synnyttämään alapäätäni pilalle, kun en muutenkaan voi sietää ajatusta joka jollain tavalla liittyisi värkkiini. Lisäksi en todellakaan halua nähdä kehossani niin rajuja muutoksia, kun nytkin olen suht timmissä kunnossa ja täydellisen tyytyväinen muotoihini. Itsetuntoni on tällä hetkellä huipussaan, en missään nimessä haluaisi muuttua tästä. Suuri osa ystävistäni on tehnyt lapsia jo näinkin nuorena, vaikka ennen olivat sitä vastaan. Aina hyvässä kunnossa ja hehkeänä. Lasten saannin jälkeen he ovat lakanneet välittämästä ja huolehtimasta itsestään, ja se on minusta etovaa.
Aion adoptoida lapsen kunhan sopiva isäehdokas joskus kävelee vastaan. En sentään mene tekaisemaan suvunjatkeita kenen tahansa naapurikylän hulttion kanssa, kuten nykyään taitaa olla tapana taas. Muutenkaan ikäiseni vanhemmat eivät tunnu miettivän yhtään tekojensa seurauksia. Kuvittelevat, että lasten pyöräyttäminen on sama kuin vessapaperin osto kaupasta.
Äskeisen viestini ensimmäinen lause piti loppua "vaikkakin niitä varmasti on."
jaksanut lukea ketjua loppuun, mutta itsellani kaksosraskaus takana. Ei ainuttakaan raskausarpea, vaikka syntyivat taysiaikaisina ja kokoisina (3.2 ja 2,9 kg, omat istukat ja lapsivedet). Painoa tuli lisaa 24 kg, joista 12 lahti synnarilla ja puolessa vuodessa loput plus 10 kg muuten (ei olisi ollut tarpeen omasta mielestani). Synnytyksesta en tieda, silla sektiolla syntyivat, mutta sektiosta neljantena paivana pystyin liikkumaan aivan normaalisti. Tunnottomuus sektioalueella vaivasi ns.puutumisena noin neljan kuukauden ajan, ja havisi sitten itsestaan. Sektioarpi ei edes bikinit paalla nay, ja on muutenkin uskomattoman pieni kun ajattelen mita sielta on saatu ulos.
Tassa omat kokemukseni, mutta jos tosiaan lapsista tulee sinulle tallainen asia pohdittavaksi, niin jata lapsenteko muiden huoleksi...ainakin hypoteettiset lapsesi ja yhteiskunta kiittavat valinnastasi!
Mulla on kolme lasta, joista nuorinkin jo 12v, eikä jääny raskauksista mitään muuta ku keskimmäisellä sektioarpi, joka sekin vaaleni vuodessa näkymättömiin...painoa tuli normisyömisellä esikoisen aikana enimmillään 8kg, säästyin nääs onnekkaasti turvotuksilta... ;)
Naisen vartalo muuttuu ilman raskauksiakin siinä 35-40 ikävuoden hujakoilla, sehän on vaan elämää, ei kukaan pysy nuorena ikuisesti...
Kovin ihmettelen nuorten naisten paineita tänä päivänä ja kenen asettamia ne paineet on... ensin ollaan lähes anorektisia ja sitten kun ensimmäistä lasta odotetaan, paino saattaa KAKSINKERTAISTUA... varmasti on raskausarpea ja lössöä mahanahkaa sen jälkeen... 10-12kg kun olis se tavote... nykyään nuoret äidit tulee synnyttämään monasti kolminumeroisella kiloluvulla... aika järkyttävää...
Pakko sanoa tähän "ensin ollaan lähen anorektisia.. ja sitten tullaan synnyttämään kolminumeroisella luvulla".
Painon nousu on TÄYSIN yksilöllistä. Toinen saa 5kg ja toinen 10kg 10kg kuukautta ennen lapsen syntymää! Turvotusta olisikohan?!
Ja Kyllä nuorilla naisilla on valtavasti ulkonäköpaineita. Pikakatsaus mediaan ja nykypäivän ulkonäkö ihanteeseen selittää varmaan tämän kaikille?
Minulla itselläni on 9kk ihana tyttövauva. Painoin ennen raskautta 52kg ja olin valtavan alipainoinen. Kun näin testissä kaksi viivaa lihoin varmaan saman tien 5kg :) Synnärillä painoin 78kg. Koko raskaus aika oli elämäni parasta aikaa itseni kanssa. Roskakoppaan lensi koko ulkonäkö keskeinen ajatusmaailmani, tajusin että koko minun vartaloni on vain lastani varten, hän sitä käyttäköön kuten haluaa!
2vk synnytyksen jälkeen mahduin taas omiin vaatteisiini, imetys vei loput kilot ja tissit myös.. Tunsin suunnatonta ylpeyttä hienosti palautuneesta kehostani, mutta toisaalta huomasin valtavan itsekriittisyyden aallon tulevan vyörynä takaisin.. Surullista ettei vartaloaan voi hyväksyä sillon kun se on vain itseään varten.
pilaat vaan lapsen elämä, ainao etova tässä olet sinä,,ei tuollaisista itsekeskeisistä hupakoista tule hyviä vanhempaia, kun ovat niin hukassa itsensäkin kanssa...ajatus maailma ihan vinksallaan...
mutta et kelpuuta ketä vaan isä ehdokkaksi??tuota sinun kirjoituksesta saa sen käsityksen et luulet adoption olevan ihan jotain muuta,miten tähän vaikuttaa mikään isä ehdokas siis kyllähän siinä täytyy sit olla myös äiti ehdokaskin???vai tarkotitiko et pitää olla sulla ensin sopiva ukko ja sen kans sit adoptoit??no eipä sekään ihan helppoa ole kun jos syy on vaan adoptioon et olet niin pintaliitäjä,et voi tehdä lasta et pikkusoma kroppasi menee pilalle,tosimies rakastaa sinua,vaikka kroppasi vähän kärsiikin onhan lapsi kumminkin ihana asia jonka voit suoda itsellesi ka kumppannilesi...minun mieheni palvoo minua ja rakastaa minua,vaikka on arpia,ei ole timmiä vatsaa.saan muiltakin miehiltä kehuja on minulla ikää jo 38v.mutta monet sanovat et näytän ikäistäni nuoremmalta,olen synnyttänyt neljä lasta ,olen paljon tyytyväisempi itseeni nyt kuin nuorempana,seksi on ihanaa,pidän ulkonäöstäni ,tunnen olevani aikuinen nainen
Minä sain lapseni 28-vuotiaana ja 2kk synnytyksestä olin täysin entiselläni. Terveydenhoitaja sanoikin että ihan kun ei vauvaa olis mahassa ollutkaan.
Hoikka olen aina ollut ennen sitäkin ja luulen että sekin vaikuttaa paljon, geenit ym. Painoa kyllä kertyi raskausaikana painostani 58 kg niin 75 kiloon:) Mutta niistä jo synnärille jäi suuri osa. Maha oli aluks sellanen löllökkä mutta en stressannut siitä mitään.
Tietty olet aika nuori mutta nainen nyt vaan ei näytä muutenkaan samalta esim 20v kuin 30-40 vee. Se on elämää se. Kuitenkin viehättävyys, itsevarmuus, elämäkokemus ja muut seikat tekevät naisesta itsevarman ja itsevarma nainen on seksikäs kun itse kokee niin.
Nyt 36 vuotiaana miehiä olis ollut jonoksi asti eikä ole kukaan negatiivista sanonut, päin vastoin ja jostain syystä lapseni synnyttyä olen ollut jopa houkuttvampi miesten mielestä..... Ehkä sellanen turha pinnallisuus jäi sinne sairaalaan. Se ei ole viehättävää jos on suppea-katseinen ja pinnallinen.
Luulen että ikää saatuasi lisää tollaset pelot jää pois sinultakin, on senverran iso asia saada se nyytti syliin :)
Sinä olet kyllä aloittaja aivan liian höntti :)
Me jokainen vanhennutaan ja rupsahdetaan. Mutta voimme jättää jälkeemme omat jälkikasvumme.
Ei pitäisi aina ajatella niin pintapuolisesti asioita..
Tosin et ole kyllä valmis äidiksi. Ehkä parempi, ettei sinusta äitiä tulisikaan (Ettet sitten myöhemmin syyttäisi lastasi sinun "rumentumisesta" )
Sain esikoiseni syksyllä, 24-vuotiaana.
Ennen raskautta paino oli normaalin alarajoilla. Raskauden aikana painoa kertyi kunnioitettavat 17 kiloa, ja olin ihan varautunut siihen, että niitä pudotellaan sitten seuraavan vuoden ajan.
Sairaalassaoloaikana tippui kuitenkin jo 10 kiloa ja lähtöpainoon pääsin ihan huomaamatta kahdeksassa viikossa, imetyksen ansiosta todennäköisesti.
Heti synnytyksen jälkeen ei vanhat farkut tietenkään menneet päälle (eikä olisi tehnyt mieli koittaakaan), mutta nyt ne jo mahtuvat (synnytyksestä noin 2 kuukautta aikaa), samoin kuin paidat jne.
Synnytyksen yhteydessä tehtiin välilihan leikkaus, mutta muilta repeämiltä vältyin. Leikkaushaava parani nopeasti, ja paikat tuntuvat omasta (ja kuulemma miehenkin mielestä) yhtä piukeilta kuin ennenkin. Seksielämä alkoi kolmen viikon kuluttua synnytyksestä (liukastusvoiteen kanssa tosin). Alapään ulkonäkö ei muuttunut ollenkaan.
Mahaan tuli runsaasti raskausarpia, ja ne ovat kyllä todella rumia. Pieni lötköpömppis on myös jäljellä vielä. Arvistahan ei koskaan pääse eroon, joten bikineitä en ehkä enää päälleni julkisesti vedä, mutta toivon ja luotan vatsalihastreenin auttavan keskivartalon tilanteeseen noin muuten.
Rinnoista en osaa vielä sanoa mitään kun imetän edelleen, mutta en niistä ota edes kauheasti stressiä (ei mikään voi näyttää pahemmalta kuin arpinen mahani :D). Löytyy sitä kuitenkin sen verran hyviä rintaliivejä, että ulkopuolisia varmasti pystyy vähän huijaamaan!
Jos vartalo on tärkeämpi kuin lapsi, elä hanki lasta.Riippuu itsestä miten käy,elämäntavat ym,
kun ikää tulee mutta muutamat aika entisissä mitoissa.
ilm.as.v.
meni ainakin ihan sairaan rumaksi kun sai lapsen , tuskin se mulle tuli ,varmaan naapurin lapsi kun on niiin iloionen ja söpö,mutta eukko rupsahti ja masentu .Arvet jäi ,halut hävisi ym ym .Hävettää itseäni olla miehen roolissa kun itsekkin olen naismaisempi suhteessamme .
Pasi S . Kerava
Ai niin, peräpukamat ja suonikohjut on ehdottomasti lisättävä tähän listaan! Ei lisäämään raskauden viehättävyyttä, vaan siksi että ne on joillekin onnekkaille totta, ja järkyttävät vähemmän jos sen tietää etukäteen.
Lapsensaannin yhteydessä siis voi käydä niin että
- kerää rasvaa hormonaalisista syistä herkemmin kuin muulloin
- lantio levenee pysyvästi jonkin verran
- venynyt vatsanahka ei palaudukaan synnytyksen jälkeen joten mahasta jää löllö
- rinnat jäävät riippumaan
- tulee raskausarpia
- luomet, nännit yms. pigmenttialueet tummenevat, esim. vatsan keskiviiva
- kasvankasvu kiihtyy ja yksittäisiä tummia karvoja ilmestyy yllättäviin paikkoihin esim. vatsaan
- jalan koko suurenee 0,5-2 numeroa
- näkö heikkenee hieman väliaikaisesti raskausaikana
- tulee peräpukamia (raskausaikana tai synnytyksessä)
- tulee suonikohjuja (painava kohtu heikentää alaraajojen verenkiertoa)
- jotkut kokevat että hiukset ohenevat reilusti imetyksen aikana, joidenkin mukaan taas se on vain raskausaikaisen hiusten tuuhenemisen palaamista normaalitilaan
- hormonimuutosten vuoksi limakalvot tosiaan kuivuvat ja alapään infektioita tulee herkemmin
- on ummetusta, poikkeavia vuotoja, hienhajun muutoksia...
Lisäksi synnytyksessä voi
- saada repeämiä, jolloin ulkosynnyttimien ulkonäkö muuttuu
- paikat venyy sen verran että tulee virtsankarkailua (korjattavissa yleensä jumpalla)
- pahoissa ja erittäin harvinaisissa repeämissä riskinä on pysyvä virtsan- ja ulosteenkarkailu tai leikkaussalireissu noiden korjaamiseksi
- murtua häntäluu
- sektioarpi tehdäänkin hätätilassa kauniin bikineiden alle jäävän poikkiviillon sijaan pystyviiltona
Synnytyksessä joillekin tulee yllätyksenä se, että ponnistusvaiheen aikana ei ole lainkaan mahdotonta että pissit tai kakat turahtaa pöydälle - sitä ei kätilöt säiky, mutta jos äiti itse ei tiedä sitä ja huomaa sen (kaikki ei ehdi moiseen kiinnittää huomiota), se voi tuntua kiusalliselta. Puolet avautumisvaiheesta saatetaan viettää portatiivilla eli siirrettävällä pytyllä istuen - tai sitten ei. Lapsi voi synnyttyään olla ensisekunteina hyvinkin mustansininen ja pää alussa järkyttävän pitkulainen, ja aika hurjalta se pää voi näyttää siinä vaiheessa kun pelkkä pää on ulkona (sinimustanharmaa), jos isä haluaa siinä vaiheessa jo kurkkia.
En siis sano että nämä kaikki tai edes osa tapahtuisi sinulle tai jollekin muulle, mutta tällaisia VOI käydä. Tässä siis jotain muutoksia, monet väliaikaiset kivut, kolotukset, mielialamuutokset ja rajoitteet on enimmäkseen jätetty pois. Ja varmasti paljon muutakin unohtui. Kaikesta tästä huolimatta odotan hulluna, että tässä kuussa ei tulisikaan kuukautisia!! Onneksi raskauteen, synnytykseen ja lapseperheen elämään kuuluu edellä lueteltujen muutosten lisäksi yleensä niin paljon positiivista, ettei tuollaiset huolet pääse elämän keskiöön.
Täydentäkää tai korjatkaa listoja vapaasti, itse opin mielelläni uutta!
Kyllä minullakin muuttui vartalo.Olen nyt 46 vuotta ja kolmen lapsen äiti.Nuorin on jo 18 joten raskauden vaivat ovat takana päin.Minullakin oli pahat raskausarvet ja ne ovat edelleen vartalossani ( vaalenneet tosin) ja niitä voi saada myös,jos lihoo nopeasti.Ne ovat kudosvaurioita eikä ihon kuivumista.En ymmärrä mitä se rasvaaminen siihen auttaa.Kunnon "korsetti" tai tukevat rintaliivit on ihan oikeasti apuna.Tosin kaikki puristavat vaatteet tuntuvat kamalilta kun maha alkaa kasvamaan.Tiukka lihaskunto on paras korsetti.!!!
Kyllä lantio muuttuu, kun keho valmistautuu synnyttämään lapsen.Lonkan nivelet olivat kipeänä odotusajan, koska ne kudokset pehmenevät.JOS jotain hyvää pitäisi kertoa sen vaikutuksista niin mulle kasvoi ihanat rinnat, kun olin ennen lähes lauta.Nyt tunnen itseni naiseksi.Orgasmikykyni oli hetken hukassa synnytyksen jälkeen, mutta halut kyllä säilyi. Mutta nyt vuosien päästä olen saanut nauttia enemmän kuin koskaan seksistä.Pystyn saaman 3-5 orgasmia helposti.Ennen synnytystä itkin usein että minussa on joku vika kun en saa ..tosin siihen on kyllä miehelläkin osuutensa.
Kun katson lapsiani ja mietin miten paljon he ovat antaneet minulle iloa ja rakkautta, en harmittele niin paljoa vartaloani.Liikunnan ruokavalion avulla rasva lähtee kehosta.Raskaus on aikaa jolloin keho myös valmistautuu imetykseen ja siksi se kerää helposti lisäravinnetta vartaloon.Tiesitkö että jopa veriarvo eli HB nousee ennen synnytystä? Ihminen on niin hienosti suunniteltu.Kaiken takana on pitää äiti ja lapsi elossa.Ensimmäiseltä sain raskausmyrkytyksen johon voi menehtyä pahimmassa tapauksessa molemmat.Olen sanomattoman kiitollinen että saamme molemat elää.Toinen lapseni oli vähällä kuolla verenmyrkytykseen.Olen sanomattoman kiitollinen että olemme edelleen elossa.Kolmas lapseni putosi laiturilta järveen ja oli hukkua.Saimme hänet ylös ja kaikki selvisimme säikähdyksellä.Mitä merkitystä on raskausarvilla...täydellisen vartalonsa voi menettää vaikka liikenneonnettomuudessa,..ja sen kanssa on elettävä.
Kirjoitat ihanasti asiaa, mutta sellainen virhekäsitys pitää korjata, että Hb harvemmin on parhaimmillaan loppuraskaudesta, vaan se on nimenomaan se veriarvo joka laskee raskauden aikana kun verivolyymi raskauden myötä lisääntyy ja luuydin ei pysty samaa tahtia tuottamaan punasoluja. Siksi monet tarvitsevat raskausaikana rautalisää. Mutta totta, kropan toiminnoille raskaudessa, synnytyksessä ja imetyksessä on tarkoituksensa, eikä se aina ole estetiikka :)
Plastiikkakirurgit kädenkäänteessä korjaa raskauden jättämät jäljet....