ja itsehillintä. Tietyssä seurassa minun on pakko käyttäytyä korrektisti ja esittää tervettä oman etuni tähden.
Esimerkiksi työpaikalla on noudatettava tiettyjä sosiaalisia koodeja pärjätäkseen ihmisten kanssa. Olen ollut myös asiakaspalvelutöissä ja ollut olevinani ystävällinen asiakkaille pomon ollessa näköpiirissä, mutta olen aina nauttinut vihaisista asiakkaista ja ollut täysin välinpitämätön heidän ongelmiensa suhteen jo joskus jopa hieman ärsyttänyt heitä tahallani, siis siihen rajaan asti, että säilytän julkisivuni pomoni silmissä. Onneksi kukaan ei valittanut pomolleni, olisin saanut muuten kahvitauolla kiillottaa kuvaani ja uskotella pomolle, että vika on asiakkaassa. Minun silmillenihän eivät alempiarvoiset asiakkaat hypi! Heidän pitäisi olla kiitollisia ja nöyriä, että kaltaiseni ainutlaatuisuus uhraa aikaansa heille.
Minullakin on siis sen verran tilannetajua, että ymmärrän olla päästämättä narsistista raivoa ulos tietyssä tilanteessa, mutta kasvoillani voi nähdä sekunnin murto-osan ajan vihaisen ilmeen jos joku on lausunut narsistisen loukkauksen. Sitten väännän naamani väkinäiseen hymyyn. Esim. jos istun jossain pöytäseurueessa, jossa on naisia ja nainen kehuu hyvännäköiseksi jotain toista miestä kuin minua, niin olen raivoissani, mutta väkisin hymyilen enkä anna sen näkyä vaikka mieli tekisi. Tuollainen nimittäin loukkaa pahasti paremmuuden tunnettani. Tai jos pomo kehuu jotain muuta työntekijää kuin minua.
Ja vielä tuosta asiakaspalveuasiasta. Jos olen itse palveltavana, enkä saa välittömästi myyjän huomiota ja erityiskohtelua niin alan halveksia myyjää ja jopa vittuilla tälle.
Olen huomannut, että osa kavereistani on tajunnut että minulle kannattaa antaa silloin tällöin imartelevia kommentteja, jotta pysyisyin tyytyväisenä ja he varovat tarkasti arvostelemasta minua ja sietävät sikailuani.
Monesit tykkäänkin sikailla kaveriporukassa, koska työmaalla en sitä voi harrastaa vaan siellä täytyy pitää hyvää julkisivua yllä.
Esimerkiksi työpaikalla on noudatettava tiettyjä sosiaalisia koodeja pärjätäkseen ihmisten kanssa. Olen ollut myös asiakaspalvelutöissä ja ollut olevinani ystävällinen asiakkaille pomon ollessa näköpiirissä, mutta olen aina nauttinut vihaisista asiakkaista ja ollut täysin välinpitämätön heidän ongelmiensa suhteen jo joskus jopa hieman ärsyttänyt heitä tahallani, siis siihen rajaan asti, että säilytän julkisivuni pomoni silmissä. Onneksi kukaan ei valittanut pomolleni, olisin saanut muuten kahvitauolla kiillottaa kuvaani ja uskotella pomolle, että vika on asiakkaassa. Minun silmillenihän eivät alempiarvoiset asiakkaat hypi! Heidän pitäisi olla kiitollisia ja nöyriä, että kaltaiseni ainutlaatuisuus uhraa aikaansa heille.
Minullakin on siis sen verran tilannetajua, että ymmärrän olla päästämättä narsistista raivoa ulos tietyssä tilanteessa, mutta kasvoillani voi nähdä sekunnin murto-osan ajan vihaisen ilmeen jos joku on lausunut narsistisen loukkauksen. Sitten väännän naamani väkinäiseen hymyyn. Esim. jos istun jossain pöytäseurueessa, jossa on naisia ja nainen kehuu hyvännäköiseksi jotain toista miestä kuin minua, niin olen raivoissani, mutta väkisin hymyilen enkä anna sen näkyä vaikka mieli tekisi. Tuollainen nimittäin loukkaa pahasti paremmuuden tunnettani. Tai jos pomo kehuu jotain muuta työntekijää kuin minua.
Ja vielä tuosta asiakaspalveuasiasta. Jos olen itse palveltavana, enkä saa välittömästi myyjän huomiota ja erityiskohtelua niin alan halveksia myyjää ja jopa vittuilla tälle.
Olen huomannut, että osa kavereistani on tajunnut että minulle kannattaa antaa silloin tällöin imartelevia kommentteja, jotta pysyisyin tyytyväisenä ja he varovat tarkasti arvostelemasta minua ja sietävät sikailuani.
Monesit tykkäänkin sikailla kaveriporukassa, koska työmaalla en sitä voi harrastaa vaan siellä täytyy pitää hyvää julkisivua yllä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
jippijee jippijee.Itte en tätä keksiny alokas A tätä biisii hoilasi
Oikea narsisti ei tunnista itsessään narsistia missään tilanteessa. Eikä ainakaan leuhkisi sillä. Melkein meissä kaikissa on ripaus narsistisia piirteitä, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Se on ihan normaalia. Sinun käytös vaikuttaa vaan lapselliselta ja siltä kuin toivoisit olevasi narsisti?! =O
En tiedä onko "Narsisti" oikea narsisti mutta sen mitä muistelen (ellen muista väärin, en jaksa ruveta tarkistelemaan) tänne hänen kirjoittaneen niin sellainen muistikuva on että aika terävänäköisiä havaintoja narsistista hän kirjoittaa :)
narsistin sielunmaisemasta yhtä hyvin kuin narsisti itse.
No sitten minäkin olen narsisti jos noin ajatellaan! Olen hyvin pinnallinen ja itsekeskeinen ihminen ja ajattelen herkästi omaa etuani kaikessa. Osaan käyttäytyä edukseni ja teen aina hyvän vaikutelman. Minulla on aika hyvä itsetunto ja itsetuntemus ja saan helposti ihmiset ihastumaan itseeni ja olen ollut suhteissa joissa tiesin että minä voin tehdä mitä vaan ja aina saan anteeksi! Ja teinkin! Enkä potenut omantunnontuskia kun ei ollut tunteita. Osaan samaistua hyvin muiden asemaan ja siltä osin pystyn manipuloimaan ihmisiä. Minulla on myös hyvät puheenlahjat. Olen nainen.
Mutta en silti miellä itseäni narsistiksi. Miettinyt kylläkin olenko mutta kävin joskus psykologilla muista syistä ja asiaa kysäisin niin hän sanoi että jos olisit et asiaa edes miettisi! Ja kuitenkin pystyn rakastamaan aidosti lähimmäisiäni, eli lapsiani, miestäni, vanhempiani ja sisaruksiani! Iloitsen aidosti jos heille sattuu jotain hyvää tai tunnen surua ja myötätuntoa jos heille sattuu jotain pahaa. Tulen perheestä jossa on ollut onnellinen lapsuus ja suvussamme on aina ollut vahvoja naisia!
Tämä viesti on tarkoitettu muuten alkuperäiselle kirjoittajalle.. Tunnetko rakkautta läheisimpiäsi kohtaan tai kykenetkö aitoon myötätuntoon? Jos et niin.. Mutta kun tiedostat asian niin ehkä peli ei ole menetetty!
(mun ajatukset vierii sivupoluille, mutta minkäs teet:) )
Jos joutuisin kanssasi autiolle saarelle, saisin sut alta aikayksikön vihaamaan, pelkäämään, inhoamaan, luottamuspulaan itseni kanssa. Niin paljon luotan omiin negatiivisiin taitoihini, vaikken niistä tykkää.
Sen sijaan sun saaminen kaveriksi, niihin taitoihini en luota yhtään, kaikki olisi susta kiinni. Jos näytät vihreää valoa, löytäisit autiosaaresta paratiisin.. ;-)
koska narsistilla ei koskaan ole hyvää itsetuntoa, vaikka he sellaisilta saattaisivat vaikuttaakkin. Narsisti ei myöskään pysty asettumaan muiden asemaan eikä todellakaan pysty aitoon myötätuntoon.
ole narsisti, vaan kaks"naamanen oikuttelija.
Käyttäytyminen seurueen mukaan johtaa taas niihin "hauskoihin" sattumuksiin narsistin elämässä. Narsistilla on "paremmat kaverit" joiden seuraan hän pyrkii statuksen takia mutta joiden seurassa hänen pitää piilottaa raivonsa ja muutenkin moukkamainen käytöksensä joka yrittää pulputa sieltä narsistin myrkyllisestä sielusta pintaan. Nämä kaverit täytyy myös pitää sopivan etäällä jotta nämä eivät pääse näkemään sitä vähemmän miellyttävää totuutta narsistin elämästä. Mutta, narsisti tarvitsee myös sen uskollisen hovin jota voi liiskata ja lytätä ja hyppyyttää ja nöyryyttää miettimättä seurauksia sen enempää. Narsisti tarvitsee ihmisiä joiden seurassa rentoutua eli olla oma ilkeä itsensä. Joille voi vähän huutaa ja kirota, joita voi välillä haukkua ja nolata kun siltä tuntuu. Näiden ihmisten pitää olla narsistin "alapuolella" kaikin tavoin, tai ainakin sellaisia jotka suostuvat sinne alapuolelle mukisematta ilman että narsistin tarvitsee sitä sen kummemmin todistella tai vakuuttaa kenellekään. Mutta auta armias kun nämä kaksi leiriä pääsevät vähän sekaantumaan. "Paremmille kavareille" selitellään etteivät nuo reppanat ole oikeastaan kavereita mutta kun säälistä joutuu....
Itse olin tuolla "parempien kavereiden" joukossa ja kun huomasin missä mennään, oli ihan hauskakin välillä kokeille miten narsisti reagoi kun olen eri mieltä tai annan napakan neuvon. Siinä tosiaan hymy kyllä pysyy huulilla mutta silmissä vilahtaa lasittunut katse ja jokin kosto tulee, ennemmin tai myöhemmin. Kun aloin käydä liian rasittavaksi, narsisti yritti alentaa minut sinne reppanoiden joukkoon mutta kun en suostunut siihenkään, hänelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin ulkoistaa minut elämästään. Ja mikäs sen mukavampaa. Muille "paremmille kavereille" hän ei uskalla minua kauheasti haukkua koska se ei ole soveliasta käytöstä niissä piireissä. Tai itse asiassa narsisti ei oikein tiedä onko se soveliasta vai ei mutta ei uskalla kokeille koska minä kerroin että siinä vain nolaa itsensä. Narsisti on siis manipuloitavissa kun tietää tämän heikot kohdat.