Mikä on totuus? On vain osia siitä. On muistoja, ajatuksia, tunne, kokemuksia. Ne ovat totta, osia totuudesta. Se mikä on totta, on minun, sen jonka koin, mutta on myös toinen totta. On se minkä sinä koit. Ne yhdessä ovat totuus.
Tämä kappale on totta: http://www.youtube.com/watch?v=AcwYEGdKto8
Tämä kappale on totta: http://www.youtube.com/watch?v=AcwYEGdKto8
Vastaukset 13
Vanhimmat
totuudesta on ehkä erilainen, mutta samaa silti. Syvästä rakkaudesta läpikäyty, ehkä ymmärrät. Ja se kolmas osa, jota ilman ei olisi mitään. Ethän unohda, että se on merkityksenä suurin, ja se joka vie eteenpäin.
Mikä onkaan totuus, kun tarinalla on kaksi kertojaa, ja kumpikin katsoo, kertoo omien kokemustensa pohjalta? Sävyeroja voi löytyä, ohi menneitä tarkoituksia, sanoja, merkityksiä. Sanotaan, että totuus on mustavalkoinen kuin jin ja jang, ja siksi kahdeksikko kellahtaa kyljelleen - koska mitään lopullista, kaikille yhteistä totuutta ei voi olla - on vain aina kaksi osaa totta, mutta niillä voi olla yksi yhteinen nimittäjä?
joka tekee kahdeksikosta ympyrän, niinkuin yingyang, tai kolmion, miten vaan. Kahdeksan kolmiota sisäkkäin muodostaa merkitykseltään saman. Keskusta on tärkein.
ole aiemmin edes ajatellut. Olen sen ymmärtänyt vasta kun olen sen itse kokenut. Toinen puoli on puoleensa vetävä voima, toinen passiivinen jarruttaja. Ja toisinpäin, siinä se kasi kieppuu ja pyörii eikä ne pääse irti toisistaan. Ja se sekoittuu, ne pisteet on oikeassa paikassa.
koneenkin voi laittaa kiinni, jos oikein alkaa ahdistaa tai sitten vaikkapa ihan itselleen tilata se aika ammattiauttajalle :)
meeitte!
Ne pisteet pitäisi siis saada oikeille paikoilleen, jotta se kieppuminen loppuisi? Täällä pohtiminen ei kyllä yhtään auta tilannetta, pikemmin vain sekoittaa lisää, mutta tätä tilannetta ei vain voi vetää väkisin suoraksi kuin väännettyä rautalankaa. Pitää vain löytää voimia odottaa. Odottaa ja odottaa.
http://www.youtube.com/watch?v=4R6nmKjcSeU
Niin, jos ne pisteet saisi kohdilleen, kieppuminen loppuisi. Eipä silti, en tuossa paljon pohtinut. Se oli lähinnä toteamus. Joskus mietin, millaista elämäni olisi nyt jos en olisi häntä kohdannut? Aika näyttää, omalla kohdallani en kyllä enää puhu odottamisesta.
On vain suuri tyhjä kohta elämässäni, jonka aika parantaa tai sitten ei. Oliko tämän tarkoitus vain näyttää minulle jokin puute itsessäni ja nyt kun sen tiedän, niin kiva olla edes tietoinen.
Joo, mutta koko sielunkummppanuus ja vastinpari -termit ovat näiden sivustojen myötä kokeneet inflaation. Joskus asioista tietämättömyys on parempi. Kaikki kaunis katoaa ja menettää merkityksensä liiallisella korostamisella. Vaikka sen on itse kokenutkin. Se pelottaa.
On todella vaikeaa kuvitella elämää ilman sitä toista - vaikka ei edes olisi yhdessä. Se on vähän kuin olisi seissyt koko ikänsä sumussa ja yhtäkkiä siinä edessäsi onkin joku toinen, joku joka näkee sinut selvästi, kun kaikki muu ympärillä on epäselvää. Se että joku on keksinyt sille hienoja termejä: sielunkumppani, vastinpari, jne. on vain merkki siitä, että kokemus on ollut sama muillekin.
On hämmentävää ja pelottavaa kohdata joku, joka tuntuu niin omalta ja tutulta, ja kun sen tunteen on kerran löytänyt, vaikuttaa kaikki muu niin yksiulotteiselta sen jälkeen. Sitä sanotaan aina, että tuleehan niitä muitakin rakkauksia ja tottahan se on, mutta tuskin enää tässä mittakaavassa - on vaikea kuvitella, että maailmassa olisi vielä joku toinen, joku muu, joka olisi niin samanlainen.
http://www.youtube.com/watch?v=ju9yFA1S7K8
Niin, eihän sitä tiedä. Elämä yllättää. Olen miettinyt, jos tämän kaiken tarkoitus olikin vain opettaa minulle itselleni jotakin. Ei se ainakaan vahvempaa minusta ole tehnyt tai sitten tämä väsyttävä itsetutkiskelu on kesken.
Tuo on totta mitä kirjoitit tuosta sumussa olemisesta. Miksiköhän tapasin hänet juuri silloin kun olin vaikeassa elämäntilanteessa ja olin todella miettinyt tarkoitusta ylipäätään olla täällä ja olin tullut monta kertaa siihen tulokseen, että sillä ei ole mitään merkitystä mutta jatkettava on kun kerran täällä on. Tämän kirjoittaminen naurattaakin jo, mutta silloin ei kyllä naurattanut.
Aika todellakin näyttää, mitä elämä tuo tullessaan.
ja haasteita tuollaisessa kohtaamisessa taitaa olla runsain mitoin. Tuntuu siltä, että sisäpuoli käännetään nurin ja kaikki itsessä joutuu uudelleenarviointiin ja se tekee kipeää.
Tuosta kappaleesta, jonka linkitit tuli mieleen paitsi artistin elämä, myös tällaisen kohtaamisen tunnekuohunta ja tuli mieleen, että kestääkseen sellaisen ihmissuhteen, täytyisi se voimakas tunnepuoli olla hallinnassa ja tasapainossa, jotta siinä ei kävisi huonosti. Suuret hallitsemattomat tunteet voivat olla tuhoisia. Rakkaus voi olla todellista ja suurta, vaikka tunnepuoli onkin hallitua ja intohimo kontrolloitavissa. Säilyäkseen sen ehkä täytyy niin olla.
Kahdeksikko kyljellään ja pisteet kohdillaan. :)
Juuri noin. Elämä yllättää, vaikka miten mahdottomalta se tuntuisi. Melkeimpä sääntönä voisi pitää, että ensin menetetään jotain, eli opitaan. Seuraavassa vaiheessa sinä hyödyt tästä opitusta. Askel taaksepäin on kaksi askelta eteenpäin. Ajattelee asiaa avartava kokemuksena.
Aivan, kokemuksena tuskainen, vaikka ihana. Mutta, luulen kuitenkin näissä tunnelmissa, että ei tule toista vastaavaa kokemusta. Eli JOS joskus kohtaan jotakin vastaavaa, sen täytyy olla hyvin merkittävää sillä vertaisin kuitenkin näitä kokemiani tunteita siihen. Mutta jatkan elämääni täällä näin. Näin se ilmeisesti piti mennä :)
Mutta, jälleen kerran -aika näyttää.