Asuntoni ikkunan alle ilmestyi kevään korvilla oleskelualue, jossa on pöytä, tuolit ja kaikki tykötarpeet ihmisten istuskella vaikka päivät ja yöt läpeensä.
Nyt inhottaa joka kerta kun pitäisi toimittaa jokin asia ikkunan lähellä. Ei yhtään huvita olla koko saaplarin seurakunnan pällisteltävänä. En myöskään itse uskalla mennä sinne ulos istuskelemaan vaikka koko helahoito olisikin vapaana, jos sinne vaikka tulee joku jorisemaan jotakin. Mitä minä muka keksin jutunjuurta, arka ihminen, tai edes haluan kenenkään kanssa puhua? Haluaisin vain lukea kirjaa keskenäni ulkona kauniilla säällä.
Kaikenlaiset juopot ja muut sönköttäjät ovat olleet aikoinaan kimpussani, en halua enää olla missään tekemisissä ihmisten kanssa jos ei ole ihan pakko.
Onko muita samoin kokevia?
Minulle sanottiin eräässäkin asuinpaikassani että ei siellä edes kukaan asu jos ei juo, huoraa ja lässytä ihmisten kanssa. Minä asuin siellä luonnon takia... Ei käynyt järkeen eräille.
Nyt inhottaa joka kerta kun pitäisi toimittaa jokin asia ikkunan lähellä. Ei yhtään huvita olla koko saaplarin seurakunnan pällisteltävänä. En myöskään itse uskalla mennä sinne ulos istuskelemaan vaikka koko helahoito olisikin vapaana, jos sinne vaikka tulee joku jorisemaan jotakin. Mitä minä muka keksin jutunjuurta, arka ihminen, tai edes haluan kenenkään kanssa puhua? Haluaisin vain lukea kirjaa keskenäni ulkona kauniilla säällä.
Kaikenlaiset juopot ja muut sönköttäjät ovat olleet aikoinaan kimpussani, en halua enää olla missään tekemisissä ihmisten kanssa jos ei ole ihan pakko.
Onko muita samoin kokevia?
Minulle sanottiin eräässäkin asuinpaikassani että ei siellä edes kukaan asu jos ei juo, huoraa ja lässytä ihmisten kanssa. Minä asuin siellä luonnon takia... Ei käynyt järkeen eräille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Mitä minä muka keksin jutunjuurta, arka ihminen, tai edes haluan kenenkään kanssa puhua?"
Tuttua. Ihmisten kohtaaminen voi aiheuttaa paineita. Taannoin terapeuttini sanoi, että yleensä jännittäjät ottavat keskusteluissa/jutusteluissa aivan liian suuren vastuun itselleen. Sitä syyllistää helposti itseään, jos ei keksi mitään turistavaa, vaikka yhtä hyvin se toinenkin voi aloittaa juttelun...
Paras kai olisi vain olla stressaamatta niitä tilanteita. Eiköhän sekin jo riitä, että tervehtii ja vaikka hymyilee nätisti. Kyllä varmasti joku tervehtii takaisin. Ja jos se joku haluaa jutella lähemmin, niin sitä vaan vastailee ystävällisesti. Ei sinun tarvitse olla aktiivisena lässyttämässä toisten niskassa, ole vain oma itsesi, äläkä tarkkaile itseäsi liikaa.
Jos jollekin ei kelpaa, niin sitten ei.
Ei tarvitse olla suupaltti pärjätäkseen ihmisten kanssa, vaikka tässä maailmassa tunnutaankin arvostavan sitä lässytystä enemmän kuin hiljaisuutta.