Kuulinpa tuossa sairaanhoitajan sanoneen potilaalle, kun ei löytänyt suonta verikokeen ottamiseen, että voisi sitä jumpata ennen verikokeeseen tuloa. Löytyy kuulemma paremmin verisuonet.
Nyt kuuluukin myös kysymys, että mistä näitä urpoja oikein tulee? Tuskin tämä on minkään lääketieteen oppeja, joten kannattaisi nyt jättää nuo omat idioottimaiset typerät ajatuksen sinne tyhmän pääkoppansa sisään.
Kannattaisiko yli 50 kymppisten jättäytyä pois sairaanhoitajan ammatista. Vanhetessa ihminen alkaa mennä perse- edellä puuhun, mutta sairaanhoitajilla tämä tuntuu alkavan jo keski-iän paikkeilla.
Nyt kuuluukin myös kysymys, että mistä näitä urpoja oikein tulee? Tuskin tämä on minkään lääketieteen oppeja, joten kannattaisi nyt jättää nuo omat idioottimaiset typerät ajatuksen sinne tyhmän pääkoppansa sisään.
Kannattaisiko yli 50 kymppisten jättäytyä pois sairaanhoitajan ammatista. Vanhetessa ihminen alkaa mennä perse- edellä puuhun, mutta sairaanhoitajilla tämä tuntuu alkavan jo keski-iän paikkeilla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No vähästäpä tuota menee mieli pahax ;(.
Toivottavasti sun kaltaisia huumorittomia ole kovinkaan montaa.
Toivottavasti sinun kaltaisiasi ääliöitä ei ole kovin paljoa. Tuota se teettää, kun on ollut toisessa jonossa, kun aivoja on jaettu. Sinun kohdallasi juna meni jo aikoja sitten. Jäit vain epätoivoisesti silmästä kiinni ovan kahvaan. ;D
"imbesillit" kirjoitti aivan asiasta eikä se tarkoita että "pienestä on mieli pahaksi mennyt" Olen kuullut pahempiakin töksäytyksiä hoitajilta ja lääkäreiltä, huumori on ihan jees jos sitä osaa oikeassa tilanteessa käyttää.
On käynyt niinkin että vastaanotolle mentäessä lääkäri tutkii potilasta ja tokaisee että "mitä minun nyt sitten pitäisi tehdä", kyllä luulis että lääkärin se olisi tiedettävä eikä kysyä sitä itse potilaalta ja tämä tarina on tosi koska se sattui minulle itselleni.
Katsotaan kuka on se ensimmäinen tampio joka tähän viestiin alkaa naamaansa vääntämään.
Olin sairaana ja minulta oli otettu tiuhaan tahtiin verikokeita. Menin jälleen verikokeisiin ja hoitajan asenne muuttui minua kohtaan heti kun sain hihan ylös. Edellisen verikokeen oli ottanut opiskelija ja muutama ohipisto sekä mustelma siinä tuli. Jäljet eivät minua haitanneet, enkä kokenut että minun niitä olisi pitänyt muille selventää. Tiedoissani kyllä luki, milloin olin viimeksi verikokeissa käynyt.
Salassapitovelvollisuudesta olen huolissani. Sairaanhoitajat huutelevat käytävillä aika yksityisiäkin asioita. Harmillisin on kuitenkin ollut käynti kosmetologilla. Liikkeeseen tuli asiakas, kun varaamani hoito oli kesken. Kosmetologi huikkasi "täällä vaan karvoja vahataan, tulen pian". 10 000 asukkaan kylässä ei ole mitenkään mukavaa, että muut tietävät tällaisia intiimiasioita. En koskaan palannut ko. liikkeeseen, yksi lahjakorttikin jäi käyttämättä.
Olin kirralla toipumassa leikkauksesta ja kaikki ei mennyt toivotulla tavalla. Hoito pitkittyi. Eräänä iltana sain elämäni ekan morfiini injektion siinä 20.00 paikkeilla ja yritin liikkua käytävässä, josko helpottais kipuja?
Yökkö tuli istumaan pöydän ääreen ja sanoin hänelle: "jaksaiskohan katsoa 22. uutiset"? Hoitaja tokaisi erittäin tympeästi; OLET JO NIIN LAITOSTUNUT, ETTÄ TÄHÄN AIKAAN NUKUTTAA. Ja jatkoi, ei kukaan mene kotioloissa näin aikaisin nukkumaan!
Onneksi minulla on `takaisinsanomisen armolahja` joka toimii sairaanakin!!
Ystäväni, joka on reilusti yli 150 kilonen mies, oli vuosia sitten käynyt tk-lääkärin vastaanotolla pyytämässä apua sairaanloiseen ylipainoonsa ja sai lääkäriltä henkilöön kohdistuvan todella ala-arvoisen neuvon. Lääkäri varmastikin piti vitsiään hauskana ja harmittomana letkautuksena, mutta se ei vaan onnistunut käytännössä.
Lääkäri oli tapaamisen lopuksi sanonut, että miehen täytyy sitten käydä Mustankorkealla punnitsemassa itseään, jos haluaa painoaan seurata, koska tk:n vaaka loppui 150 kiloon.
Siihen oli kuulemma sitten jäänyt sillä lääkärillä käynnit sen asian tiimoilta.
Olen nyt tässä parin viime vuoden aikan huomannut, kuinka äärettömän vaikea asia tuo paino onkaan tälle ystävälleni, vaikkei hän sitä muuten niin näytäkään. Päin vastoin, hän koettaa vähätellä asiaa, mutta joskus humalassa hän on minulle tuntemuksistaan kertonut, ja asian vakavuuden tajuttuani olen jälkikäteen miettinyt tuota lääkärin sammakkoa, että kuinka hirvittävän pahalta se onkaan hänestä tuntunut.
Se tuntui todennäköisesti juuri niin loukkaavalta, muin miten on mahdollista.
Mulla jylläs joku virus tai bakteeri useita kuukausia ja taas kerran vanhan KSKS:n polilla makailin. Kuume huiteli 39 ja hoitaja (erittäin miellyttävä mies) toi astian, johon otetaan näytteet, kun kaikki tuli ulos lähes joka kolosesta.
Menin antaan näytettä ja kuulin WC:ssä olevan luukun kautta, kun apulaislääkäri tokaisi: tää potilashan kuolee käsiin??
No se oli kai henkilökunnalle tarkoitettu, mutta osastolla itkin lohduttomasti. Harmi, kun olin niin arka etten uskaltanut sairaanhoitajilta kysyä asiasta tarkemmin?
No lopulta löytyi hoito ja tässä kirjotan. Lähen kohta lenkille, jeps!