awww lukiodraamaa

oon ihastunu yhteen abipoikaan ja se SEURUSTELEE ja tiedän että mun mahollisuudet on siis olemattomat. sen näkeminen joskus koulussa on silti mun arjen kohokiohtia ja se on maailman täydellisin ihminen, enkä pysty lopettaa siitä tykkäämistä. varsinki ku tykästyn keneenkään tosi harvoin. olin maailman onnellisin ku ku se nauro jollekki jutulle mitä sanoin ja ku se kattoo mua silmiin :) (tai ku se pyys mut fb kaveriks, lol) aw mitä teen, jatkanko itteni riuduttamista tässä ykspuolisessa tunnemyrskyssä? en tiedä. ehkä joku vanhempi ja viisaampi osais mua neuvoa.. kauheinta on, et siltä loppuu koulu helmikuussa ja sit en enää nää sitä :( se ahdistaa mua tosi paljon.
4142
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

niin että juurikin uppoo sisälle ja mene sen jälkeen juttelemaan pojalle.

Äänestä
  • Täällä taas tämä sama perverssi jakaa neuvojaan :D

    Äänestä

  • ja mitenköhän seki tätä tilannetta auttais?

    Äänestä

  • elaisaa kirjoitti:

    ja mitenköhän seki tätä tilannetta auttais?

    se on terveellistä.

    Sitten asiaan: elämä on! oothan sä hänen fb-kamu, joten sitä kautta voit pitää yhteyttä, eikö? Ole ihan kaveripohjalla.
    Olin itse nuorena tuommoisessa tilanteessa että ihastuin erääseen poikaan, joka seurusteli. Itse asiassa asui avoliitossa ja oli kihloissa. Me tultiin kuitenkin tosi hyvin juttuun. En yrittänyt mitään, mutta oltiin kamuja eli juteltiin kun nähtiin jne.
    Sitten eräs päivä heidän suhteensa loppui, hän muutti pois ;( minä tapasin tulevan aviomieheni ja kas silloin tämä ihastukseni palasi elämääni ja HALUSI MINUT!!! ...liian myöhään....
    Nyt 15v myöhemmin, hän otti minuun yhteyttä, mutta mitäs minä voin tehdä. Olen naimisissa, äiti jne.

    Pointtini on, teillä on yhteys (FB), pidä siitä kiinni, ole oma itsesi. Ehkä sä saat ihastuksesi vaikka mä en saanutkaan. En kyllä sitä näin jälkeenpäin kauheasti kadu ;)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


janina. e kirjoitti:

oon ihastunu yhteen abipoikaan ja se SEURUSTELEE ja tiedän että mun mahollisuudet on siis olemattomat. sen näkeminen joskus koulussa on silti mun arjen kohokiohtia ja se on maailman täydellisin ihminen, enkä pysty lopettaa siitä tykkäämistä. varsinki ku tykästyn keneenkään tosi harvoin. olin maailman onnellisin ku ku se nauro jollekki jutulle mitä sanoin ja ku se kattoo mua silmiin :) (tai ku se pyys mut fb kaveriks, lol) aw mitä teen, jatkanko itteni riuduttamista tässä ykspuolisessa tunnemyrskyssä? en tiedä. ehkä joku vanhempi ja viisaampi osais mua neuvoa.. kauheinta on, et siltä loppuu koulu helmikuussa ja sit en enää nää sitä :( se ahdistaa mua tosi paljon.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu