Kävin juuri läpi karilleajossa vaurioituneen peräsimen korjauksen. Korjausta seuranneena talvena peräsin halkesi ja sisältä vuosi vettä. Venevahinkoihin erikoistuneen tavarantarkastajan mittauksessa korjattu peräsin osoittautui läpimäräksi. Korjauksen suoritti vakuutusyhtiön suosittelema ja tunnetun venebrändin valtuutettu Kokkolalainen merkkihuolto.
Venekorjaamon ammattitaito?
liekö yleistä?
221143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Oli sitten vene uusi tai vanha, niin peräsimeen pitää porata aina vuotoreiät, jotka avataan talveksi. Kummallisinta on, etteivät edes skandinaaviset valmistajat tee valmiiksi ruuvilla avattavia vuotoreikiä.
Kaikissa peräsimissä pitäisi olla reikä veden poistoa varten. Ei kyse ole peräsimen korjauksen huononoudesta sinänsä. Kaikki peräsimet ovat läpimärkiä syksyllä.
Eri mieltä. Ei siellä ehjässä peräsimessä vettä tule olla, vaan umpisoluista täyteainetta se on täynnä. Omissa purkkarin peräsimissä ei ole ollut ongelmia veden kanssa, eikä myöskään mitään tyhjennysreikiä. Ettei nyt vaan sekoitettaisi 70 -luvun onttoja peräsimiä ja nykyisiä sandwitch -rakenteisia keskenään?
Lujitemuovin ja teräsakselin pituudenlämpötilakertoimet ovat erilaiset. Niiden välinen liitos ei ole tiivis, ellei siinä ole erillistä tiivistettä. Itse en tiedä yhtään edes uutta venettä, jossa näin olisi. Peräsimeen menee vettä sisälle. Jos sitä ei sieltä poisteta, vaurioituu peräsin Suomen pakkasissa ennemmin tai myöhemmin. Umpisolurakenne siirtää vaurioitumisen myöhemmäksi, mutta ei estä sitä. Myös uusiin veneisiin kannattaa tehdä kierteelliset ruuvireiät heti. Jos veneen valmistaja takaa, että peräsin ei tarvitse vedenpoistoreikiä, pyydä asia kirjallisena ja takuuajaksi 20 vuotta.
Peräsimet on täytetty esim. uretaanivaahdolla. Tästä seuraa, että yleensä peräsinakselin juuresta vuotavalla vedellä on jäätyessään "laajenemisvaraa". Vuosien kuluessa vesimäärä kasvaa ja valuu peräsimen alapäähän. Tyypillisesti peräsimen alapäähän syntyykin hiushalkeama, joka vuosien saatossa laajenee.
Mittailin kosteusmittarilla kerran telakan veneiden peräsimien kosteuksia ja lähes kaikissa oli selvästi kohonneet kosteusarvot.
Peräsimen märkyys ei sinällään peräsintä heikennä, jos tukirakenteet on oikein tehty, mutta halkeilu alkaa jo vaikuttaa lujuuteen.
Itselläni on hyvin palvellut litomarinin vene joka täyttää 30 vuotta. Milloin peräsimeni halkeaa? Tähän asti siihen on sivelty vain epoksiprimerit joka 10 vuosi ja keväisin eliönesto. Ulospäin näyttää ihan priimalta.
Vaikka kuinka maalaat epoksilla, peräsin voi vettyä vähitellen. Mikset poraisi reikää peräsimen alimpaan paikkaan? Näet pian alkaako sieltä tippua vettä. Jos tippoja ei tule (tai kun tippuminen on loppunut), voit tukkia reiän esim. epoksikitillä.
Peräsinakselin sissämenokohta lapaan kannattaisi tiivistää elastisella epoksilla tai polyuretaanilla (vaikkapa Sikaflexillä)
Lämpölaajeneminen esim. 70 mm taräsakselissa on 40 asteen lämpötilavaihtelulla 0,03 mm! Ei ole vaativa tikki tiivistää saumamassalla. Sama pätee kaikkiin metallisiin läpivienteihin pohjassa, ei nekään pääsääntöisesti vuoda. On kyse ihan muusta.
Omassa tapauksessani peräsin ei ollut käytettynä venettää ostettaessa ainakaan läpimärkä, kun tuli se tarkastajalla mittautettua. Halkeamisongelmaakaan ei ole ilmennyt vuosia venettä ulkona telakoidessani. Sitten karilleajossa haljettuaan peräsin imi vettä oikein kunnolla.
YPBY Oy yritti tuota korjaamista yllä kuvatulla tavalla poraamalla reikiä alaosaan ja valuttamalla vedet peräsimestä. Lystin kustantanut Ahvenanmaalaisen vakuutusyhtiö ohjeisti myös korjaamaan näin. Lopputulos oli että peräsin oli mittaamalla märkä vielä korjauksen jälkeenkin ja peräsin halkesi pakkasessa seuraavana talvena. Asiasta tietävien mukaan laminaattikin vettyy kun on aikansa veden kanssa läheisissä tekemisissä ja 7 prosenttia vettä laminaatissa yhdessä pakkasen kanssa tekee jo tuhojaan.
Ei tuota nyt aivan noin voi laskea. Oikea referenssi on akselin suuntainen mitta ensimmäisestä korvakkeesta, joka on peräsimen kuoressa kiinni. Luultavasti silti vielä suurempia elämisiä tulee taipumista rasituksen alaisena. Muutamatkin sadasosamillit ovat helposti suurempi suhteellinen sauman eläminen kuin metallipintaan heikosti tarttuva kitti sallii. Peräsimen kuivattamiseksi minulle on luotettavalla korjaamolla suositeltu koko talven säilyttämistä pannuhuoneen katossa, tietysti primerit poistettuna.
Et ilmeisesti halunnut ymmärtää ja siksi haluat nimittää kaikki asialliset mielipiteet muiden höpötyksiksi. Reiän poraaminen peräsimen alapäähän on nopea ja yksinkertainen tapa todeta onko lasikuitukuorten sisällä vettä. Lue viestit rauhallisesti ja ajatuksella.
Niinkuin täällä jo on todettukin, peräsimessä voi tapahtua vääntöjä. Ne voivat avata vedelle pääsyn akselia pitkin lasikuitukuorten sisään. Ei rungon ja kölin välinen saumakaan avaudu lämpölaajenemisen takia, vaan väännöistä. Siksi siihenkin saumaan pannaan tavallisesti elastista kittiä.
Väitätkö, että YBY:llä(?) Alandian(?) kustannuksella korjattu peräsin imi 7% vettä yhden kesän aikana? Jos laminaatti imi vettä muualta kuin akselista, eikö peräsinlapaa oltu maalattu epoksilla? Miksi vakuutusyhtiö oli korvannut peräsimen vettymisen? Oliko kysymyksessä sittenkin karilleajovaurio seurauksineen? Kerro vielä milloin lapa korjattiin ja milloin se halkesi uudelleen (tällä kertaa ilman karilleajoa?) ja miten ja missä halkeaminen tällä kertaa korjattiin. Jos viesteilläsi haluat mustamaalata kokkolalaista korjausfirmaa, eikö olisi kohteliasta antaa ko firmalle mahdollisuus vastineeseen?? Voisin kuvitella, että tunnettu venekorjaamo tietää kuinka peräsimiä korjataan. Jokin tarinoissasi mättää.
Miten peräsimen sisällä olevan veden kykenee mittaamaan kosteusmittarilla? Porattiinko niihin reikä, jotta anturi yltäisi mitattavaan paikkaan. Vai voiko kosteuden mitata tiiviin astian seinämän läpi? Vai oliko niissä halkeamia, joista kosteus pääsi läpi?
vaikka haulla kosteusmittari!
Samalla tavalla mitataan myös rungon kosteus, porataan reikiä tasaisin välein.
Peräsimen osalta kannattaa muistaa, että kaikissa on vettä, ei ole sellaista jonka kohdalla kosteusmittari ei piippaa.
Ei auttanut kosteusmittarihaku yhtään. Edelleenkään en ymmärrä miten peräsimen sisällä olevan veden voi havaita kosteusmittarilla ilman, että anturi on kosketuksissa kosteuden kanssa. Peräsimen päältä suoritettu mittaus kertoo vain peräsimen ulkopinnan kosteuden.
olevaa kosteuutta ei tarvi mitata sen näkee.
Esimerkiksi Gannin mittareita käytetään melko yleisesti mm. rakenteiden kosteusmittauksissa.
Mittaa vaikkapa betoni kosteuksia aina 10 senttiin asti.
Betoni on huokoista ainetta, jossa vesihöyry etenee tuon 10 senttiä anturiin asti. Mutta, jos peräsin on oikeaoppisesti maalattu useammalla kerroksella primeriä, meneekö siitä vesihöyryä riittävästi läpi antaakseen anturille lukeman? Jos anturi peräsimen pinnalta näyttää, ei kostetutta, tarkoittaako se, että peräsimen sisällä ei ole vettä? Jos anturi näyttää kosteutta, tarkoittaako se, että peräsimen sisällä on vettä? Mittaus on aina yksi asia ja johtopäätökset on sitten joskus ihan toinen asia.
kosteusmittarit mittaavat induktiivisesti tai kapasitiivisesti kosteuden tiivin ulkopinnan altakin joltakin syvyydeltä (muutamia senttejä?). Vaatii ilmeisesti mittajalta osaamista, jotta osaa kalibroida mittarin ja osaa tulkita luotettavasti peräsimestä saatuja lukemia.
Kosteusmittareilla on totuttu seuraamaan lasikuituveneen rungon osmoottista kosteutta. Peräsimissä kysymys on siitä, että vettä on päässyt laminaatin sisäpuolelle vuodon takia. Yleensä vuotokohta on ymmärtääkseni peräsinakselista tai vettyminen on tapahtunut törmäysvauriosta tulleen halkeaman kautta.
Peräsimen kosteusmittauksia on helppo tehdä, mutta oikeiden päätelmien teko taitaa olla vaikeampaa. Ehkä mittauksesta on apua kuivumisen seuraamisessa.
Kuten jo kerrottu moneen kertaan, varma tapa on porata peräsimeen reikä ja katsoa vuotaako vettä. Vielä tarkempi voisi olla peräsimen irroittaminen ja punnitseminen. Täytyy vain tietää mikä kuivan peräsimen painon pitäisi olla.
Kosteusmittareita käytännössä paremmin tuntematta, mutta sähkönjohtavuuden mittauksen muuten ollessa tuttua, sanoisin, että mittaus on induktiivinen. Menetelmällä ei ole väliä, eikä sitä tarvitse ymmärtää, mutta kyse on tosiaan kosteuden aiheuttaman sähkönjohtokyvyn mittauksesta. Mittausta varten mittarin ei tarvitse olla edes kosketuksissa pinnan kanssa.
lukea mittarin toimintaperiaatteista, tietoa kyllä löytyy netistä. Vesihöyryllä ei mitään tekemistä mittarin toiminnan kannalta, vaan mittaus perustuu eri aineiden sähkönjohtavuuteen ja tiheyteen. Mittari kalibroidaan kullekin materiaalille.
Peräsin on erittäin helppo mitata ja verrata arvoja vaikka rungon kuiviin osiin. Virhetekijänä lähinnä peräsimen teräsosat, jotka kyllä helposti huomaa mittarin lukemista, kun kuljettaa mittaria peräsimen pinnalla. Peräsimen tulee olla mitattaessa pintakuiva eli mittaus vasta, kun vene on ollut ylhäällä ainakin pari vuorokautta.
Mittaus ei todellakaan ole mitään huipputiedettä.
tavalla peräsimen sisällä olevan sähköä johtavan veden, kuin peräsimen metalliosien kanssa, löytää molemmat laminaatin lävitte.
laminaatin läpi vettynyt vaan vesi meni sisälle reiästä, joka syntyi kun pala peräsimestä jäi sinne karikolle.
Samaa mieltä siitä että tiivistäminen elastisella kitillä onnistuu, myös elämiselle alttiiden saumojen, kuten köliesimerkissäsi toteatkin. Lue myös vastaukset rauhallisesti ja ajatuksella.
Kysymyspatteristasi päätellen tunnet tapauksen paremmin kuin haluat tässä paljastaa. Mikä tarkalleen ottaen onkaan edustamasi taho tässä keskustelussa? Samalla leimaat toisten viestit tarinoiksi - asiallisuutta keskusteluun!