Saman porukan tyyppien kanssa paneminen

Kyllä tulee mieleen vanhat ajat Rööperissä, jolloin kaverille kans annettiin hyvillä mielin. Ja kyllä se kelpasikin. On oikein antaa, sillä pihtaaminen on pahasta ja saa hengityksen haisemaan, eräiden tutkimusteni mukaan. Kyllä antajalla on iloinen ja keveä mieli sitten sitten jälkikäteen, että ihan naurattaa ja laulattaa. Omia ohjeitani olen itsekin noudattanut ja aina on kehuttu raikkaaksi hengitystäkin.

Ajoittain vieläkin on tullut leikittyä "lääkärileikkejä" joita nykyään voisi nimittää "kimppakivaksi". Me lapsuuden kivipihan leikkijät, tytöt ja pojat olemme vieläkin kavereita ja joidenkin kanssa oikein hyvät. Samoilla nurkilla asumme vieläkin. Kokoonnummekin aina välillä muistelemaan. Jonkun kotiin tai mökille. Kuinka vaan. Hauskaa on ollut.
Meistä on erottunut pieni joukko joka joskus ottaa hiukan löysemmin. Varaamme hotellista sviitin ja pidämme hauskaa kukin kenenkin kanssa ja sitten taas toisen kanssa. Ujostelematta. Se on ihanan rentouttavaa.
Tämä pieni joukko, 2-3 naista ja miehiä aina yliedustettuina 3-4, mutta sehän meist tytöistä vaan on hauskaa ja ihanaa. Aivan hurmaavaa ja lämmintä yhteistä nautintoa. Ei voi melkein kolmekymppisenä paljoa muuta toivoa. Samaa mieltä muutkin.
Me, pieni kivipihan leikkivä ryhmä, emme ole leveilleet muille pihan kavereille leikeistämme, mutta arvattavasti heillä jotain vihiä asiasta on. Ajatuksissaan varmaan joku haluaisi olla mukana, mutta, - mutta se perhe esteenä.
Muuten, Tallinnan Viru-hotellissa on ihan siedettävät sviitit. Ja kyllä Ruotsin-laivojen sviititkin käy. Risteilyn kun tekee, niin sitten voi hiukan kotona ramaista.
Minusta nämä "tekoset" joita harrastamme eivät ole mitenkään rasvaisia, vaan ihanaa elämää. Ja kaikki alkoi lapsuudesta täällä Kalliossa.