olen havainnut yhden asian, minkä kieltämiseen ei varmaan teilläkään ole rahkeita. kysymys vahvasta sukupuoli ja ikä jaottelusta.
vanhimmilla pojilla on perheissä paljon enemmän arvovaltaa, tytöillä ei missään nimessä ole niin paljoa oikeuksia tai vapauksia, vaikka selvästi osallistuvat enemmän kotitöihin ja lähes poikkeusetta nuorempien sisarien hoivaaminen on automaattisesti tytöille tarkotettua hommaa.
ainaki meillä on, ja myös lähipiiriin kuuluvissa perheissä näin on myös.
siten, mm. pojat pyydetään ekana syömään ja saattaa usein käydä niin ettei tytöille edes riitä ruokaa kun ei sillä nyt niin suurta väliä ole.
pojat ja tytöt on ihan eriarvosessa asemassa ja se ei, mitä luultavimmin oo mitenkää poikkeuksellista.
uskon että heti tähän kirjotukseen vastataan tyylillä"ei pidä alkuunkaan paikkansa jne".
lestaadiolais äideillä on aika usein sellanen tietty sovinistinen asenne, ainakin niissä perheissä mitä minä olen nähnyt
vanhimmilla pojilla on perheissä paljon enemmän arvovaltaa, tytöillä ei missään nimessä ole niin paljoa oikeuksia tai vapauksia, vaikka selvästi osallistuvat enemmän kotitöihin ja lähes poikkeusetta nuorempien sisarien hoivaaminen on automaattisesti tytöille tarkotettua hommaa.
ainaki meillä on, ja myös lähipiiriin kuuluvissa perheissä näin on myös.
siten, mm. pojat pyydetään ekana syömään ja saattaa usein käydä niin ettei tytöille edes riitä ruokaa kun ei sillä nyt niin suurta väliä ole.
pojat ja tytöt on ihan eriarvosessa asemassa ja se ei, mitä luultavimmin oo mitenkää poikkeuksellista.
uskon että heti tähän kirjotukseen vastataan tyylillä"ei pidä alkuunkaan paikkansa jne".
lestaadiolais äideillä on aika usein sellanen tietty sovinistinen asenne, ainakin niissä perheissä mitä minä olen nähnyt
Vastaukset 40
Vanhimmat
isoissa perheissä, että jollakin on vapauksia jonku ansiosta ja jollaki ei...
tässä huomaa sen, että naisia laitetaan enempåi kotitöihin minissa perheissä juuri sen vuoksi, että ne osaavat hoitaa oman prheensä, jos naimisiin mennee. Eli 10-vuotias tyttö opetetaan ruuanlaittoon, 11-vuotias pesee jo pyykkejä, 12-vuotias poika pelaa tietokonetta, 13-vuotias tyttö leipoo pullia viikonlopuksi. Eli on se niin, että harvemmissa perheissä laitetaan pojat naisten hommiin, ja se näkyy siinä, että nainen joutuu siis lapsuuden hoitamaan vastuullisesti perheen hommia ja parikymppisenä menee naimisiin ja hoitaa hommat omassa taloudessa, synnyttää vuoden välein, ja mitä tekee miespuolinen??
lapsuuden pelaa, metsästää, hengailee kavereiden kanssa. Menee naimisiin,naimisissa nainen joutuu sitä opettamaan ja vaatimaan kotitöihin, hän käy koulua, menee töihin, eli tekee sitä, mitä nainen vain haaveilee, mutta sukupuolesta riippuen ei haaveita pääse koskaan toteuttamaan!!!!!!!
Olen itse isosta vl-perheestä ja nää on mulle harvinaisen selkeitä asioita, ja olen niin tympääntynyt tuohon hommaan!
Ehkä joissakin perheissä noin, älä kuitenkaan yleistä! Ei se elämä taatusti ole noin ankeaa, mistä moinen pessimismi?
Sinä olet mies..helppo sinun on kääntää selkäsi epäkohdille;-)
Olin/olen perheen vanhin tyttö ja yhdyn alkup. kirjoitukseen muuten täysin, paitsi että ruokaa on kyllä meillä kukin saanut tasapuolisesti.
Traumat toi on jättänyt, kieltämättä. Äidin jatkeena kun oli jäi oma lapsuus elämättä ,puolinaisesti vain.
Ja tämä taatusti on joka päiväistä elämää vieläkin. Tytöt tekee ja pojat pelaa tietsikkaa ja syö tyttöjen tekemää pullaa.
Arghh
Antakaa tytöillekin elämä.
Ei tyttöjen tarvitse lapsuudellaan maksaa vanhempien vakausta.
ei voi johtaa mitään yleistä sääntöä. En kiistä, etteikö joissakin perheissä toimittaisi väärin, mutta ei todellakaan kaikissa, tai edes yleensä. Siinä lyhykäisyydessään kontribuutioni keskusteluun.
Et tietenkään hyväksy, että joku sanoo tän ääneen, mistä suurin osa les.tytöistä kokee koko ajan.
Se on kiva vaan aikuisena huomata syy -yhteydet, eli keitä on kotona arvostettu ja keitä pidetty piikana.
Olet siis tehnyt tutkimuksen asiasta? Älä esitä omia mielipiteitäsi tietona kiitos!
Kuule se on tosi yleistä vielä nykyäänkin lestadiolaispiireissä! Koska se kuuluu tavallaan siihen uskonmaailmankuvaan jota lestadiolaisuus edustaa. Voin sanoa että 90 prosentissa lestadiolaisperheistä on juuri näin kuin on täällä kerrottu. Pojille on jotenkin häpeällistä tehdä kotitöitä, ne kuuluvat tytöille. Pojat korjaavat autoja, remontoivat ym. Mutta - niitä hommia ei ole edes joka viikko, mutta mikä rumba on tytöillä joka päivä!
Lähes jokainen tuntemani lestadiolaisnainen omaa ainakin alitajunnassaan miesvihan siemenen. Juuri tästä ed. mainitusta syystä. Mikä on tosi valitettavaa!
Myös kun pidetään seuroja, tytöt joutuvat vaikkapa olemaan keittiössä koko päivän, mutta pojat seisoskelevat ulkona. Kuulin omin korvin, mitä eräs saarnaaja sanoi, kun eräs tyttö valitti tästä ja vaati poikia osallistumaan vaikkapa tiskaukseen. Näin hän sanoi: "Pojat korjaavat vaikkapa seuraväen autoja, se kuuluu pojille". Ei ihme että miesviha syntyy!
vanhoillislestadiolaisuutta noista jutuista. Minä ainakin olen aina tehnyt ns. naisten töitä (siivonnut, tiskannut ja pyykännyt). Tällä ei ole mitään tekemistä erään ominaisuuteni kanssa.
Muuten, yhtä yleistä ei-vl:ien piirissä on tuollainen - että naiset tekevät naisten töitä ja miehet miesten töitä (niin sanottuja). On turha väittää, että me vl:t KOKONAISUUTENA olisimme ei-vl:iä vanhakantaisempia.
Teen melkein kaikki kotityöt meillä, hoidan lapset kun vanhemmat on töissä ja kirjoittaa pitäisi ylioppilaaksi samalla.
MUTTA se ei estä minua pelaamasta kaikki yöt tietokonepelejä..hahaa..Niissä saa niittää miehiä minkä kerkiää!! Nautinnollista..
tytöille lankeaa enemmän kotitöitä. Itse olen aina ollut sitä vastaan, onneksi meillä menee aika tasavertaisesti. Isä kylläkin siivoaa ja laittaa ruokaa enemmän, mitä äiti. Vaikka äiti on enemmän kotona. Myös pojat osaa siivota, leipoa jotain ym. Riippuu kyllä myös varmaan aika paljon perhekohtaisesti siitä, kuinka paljon on kumpaakin sukupuolta!
Tartunpa aiheeseen, sillä se on yhteiskunnallisesti kiinnostava. En nimittäin ajattele, että poikien suosiminen liittyy vain lestadiolaisuuteen, vaan paremminkin koko sitä ympäröivään muuhun kulttuuriin. Onhan tosi, että poikalapsia on kautta aikojen pidetty enemmän arvossaan kuin tyttölapsia. Suomessa on päästy tasa-arvoisempaan suuntaan kuin useissa muissa kulttuureissa, mutta kyllä vanhat asenteet kuultavat täälläkin läpi.
Sanoohan jo Kanteletar varsin selkeästi: "Tyttö syntyi, tyhjä syntyi". Tytön synnyttäminen on joskus muinoin ollut jopa _häpeä_, kun taas pojan synnyttäjän asema on yhteisössä noussut. Naisen asema kun on perinteisesti ollut alhaisempi kuin miehen, hänen ainoa keino saada osakseen miehelle kuuluvaa arvostusta on ollut synnyttää poika. Joissakin kulttuureissa on miehellä lupa erota naisesta tai jopa tappaa tämä, jos tämä ei synnytä poikalasta. Tutkimusten mukaanhan se on kuitenkin miehen siittiö, jonka mukaan sukupuoli määräytyy.
Oletteko Raamattua lukiessanne ihmetelleet, miten poikavoittoisia Vanhan testamentin perheet ovat olleet. Tämähän on vain tilastoharha, sillä Raamatussa mainitaan yleensä vain pojat nimeltä, kun taas heidän sisarensa ohitetaan. Uuden testamentin puolella naisilla on enemmän sijaa persoonallisina yksilöinä (esim. Martta ja Maria).
Nämä kulttuuriset uskomukset ja odotukset elävät yllättävän tiukassa, vaikka niiden olemassaoloa ja vaikutusta ei haluttaisikaan myöntää. Jotkut epähienot vanhemmat ihmiset sanovat tai osittavat muuten suoraan, että poika on parempi kuin tyttö. Asenteet välittyvät sukupolvelta toiselle. Kun tiedostamme itse tämän, on meillä myös mahdollisuus murtaa tyttökirouden välittyminen seuraavaan sukupolveen.
Huomaan toisinaan ajattelevani, että pojat pääsevät jossakin mielessä helpommalla elämässään, kun heidän ei tarvitse kärsiä raskauksia ja synnytyksiä ja pyörä muutenkaan suurinta osaa elämästään hormonikarusellissa. Toki tyttöjen ja naisten elämä on em. syiden vuoksi myös erittäin rikasta ja arvokasta, mutta näin äitinä ja naisena olen ollut onnellinen ajatellessani poikieni tulevaa elämää, ettei heidän ehkä tarvitse kohdata samanlaista mielen kapinaa kuin heidän äitinsä on joutunut kohtaamaan. Todennäköisesti he joutuvat kokemaan omanlaisensa ongelmat, joista minulla naisena ei välttämättä ole aavistusta. Tyttö on meille vanhemmille yhtä rakas kuin veljensäkin, ja aivan eri tavalla kannan hänen tulevaisuuttaan sydämelläni omien kipeiden kysymysteni kautta, vaikka hän ei ehkä koskaaan sellaisia joudu mielessään kohtaamaankaan. Olen ylpeä siitä, että minulla on ihana ja herttainen tyttö, josta toivottavasti kasvaa onnellinen ja tasapainoinen nainen.
Ja olen onnellinen siitä, että saan itse elää elämäni naisena ja vaimona miehelleni sekä äitinä lapsilleni.
En voinut uskoa todeksi kirjoitustasi! Olisin kirjoittanut samanlaisen jutun melkein sanasta sanaan (paitsi itselläni ei ole omia lapsia vielä) olen pohtinut täsmälleen samoja asioita ja tekstisi toi myös jotain uutta mukaan ajatuksiini! Kiitos ystävä kallis, toivon kaikkea hyvää sinulle!
imurointia.
Muista laittaa hame päällesi. ;-O
vielä mennä.
Shortsit on oikein hyvä asu imurointiin. Jos viittaat jotenkin siihen, että miehen on häpeällistä imuroida omaa kotiaan ja että se jotenkin vähentää hänen miehisyyttään, niin siinä saat pitää mielipiteesi.
Olen täysin eri mieltä.
Kodin työt on jaettava aviopuolisoiden kesken. Etenkin, jos molemmat käyvät työssä. Minä olen perinteisesti imuroinut kodin ja käynyt ruokakaupassa. Johtuu siitä aikanaan vallinneesta tilanteesta, että vaimolla oli huomattavasti pidempi työmatka kuin minulla. Oli siis luontevaa, että minä hoidin kauppaostokset. Joskus käymme tietysti yhdessäkin kaupassa.
Oletko vl, joka pidät vaimoasi vain synnytyskoneena ja muuna kodinkoneena?
Niin, en kuitenkaan tarkoita samanarvoisuudella samanlaisuutta, vaan sitä, että molempia sukupuolia pitäisi arvostaa yhtä paljon. Mielestäni kotityöt jne. voidaan jakaa kummankin taipumusten ja työtilanteen mukaan niin, että ratkaisu tyydyttää molempia. Itse pidän ruuanlaitosta ja leipomisesta, joten nämä hommat luonnollisesti lankeavat minulle. Toisaalta olen taas laiska hakkaamaan halkoja enkä osaa korjailla teknisiä vempaimia, joten mies on ominut ko. työt.
Kuvittelen itse, että sukupuolinen vetovoima toimii magneettivirtojen tavoin, eli erilaiset navat vetävät toisiaan puoleensa. Tämänkään vuoksi en kannata, että naiset ja miehet ahdetaan samanlaisen prässin läpi. Mutta toisaalta ei pitäisi suosia liian vahvoja sukupuolisia sterotypioitakaan, sillä ne ahdistavat niitä, jotka eivät näihin muotteihin tunne sopivansa. Yksilö on arvokas ainutlaatuisuutensa vuoksi, ei pelkästään sukupuolensa edustajana.
Meillä oli kotona sukupuoliarvottavasti värittynyt ilmapiiri, joka suosi tavallaan poikia, vaikka vanhempani tasa-arvoa puheissaan kannattavatkin. Olen nyt seurannut mielenkiinnolla veljieni liittoja ja huomannut, että kotoa perityt mallit istuvat hyvinkin tiukassa. Eivätpä velejeni näkemäni ja kuulemani mukaan tee juuri mitään kotitöitä ja ovat muutenkin hyvin perinteisiä suhtautumisessaan sukupuolirooleihin (= esim. vaimon on parempi olla kotona kuin töissä). Eihän se tietenkään muille kuulu, miten kukin aviopari asiansa hoitaa - pääasia, että parisuhde toimii molempia tyydyttävällä tavalla. Pointtini oli se, että jokaisen tytön ja naisen, pojan ja miehen tulisi saada kokea rakkautta ja arvostusta omana persoonanaan.
En ole nimimerkki "neuvonantaja", mutta en usko enää nykyaikana kenenkään ajattelevan, että imurointi tms. olisi epämiehekästä. Päinvastoin. On miehekästä kantaa vastuuta yhteisestä kodista ja puolisonsa jaksamisesta.
Kyllä asia on sillä tavalla, jos mies on sairaseläkkeellä ja jaksaa polkea siitä huolimatta fillarilla kymmenien kilometrien lenkkejä, niin PITÄÄ JAKSAA MYÖSKIN SIIVOTA JA TEHDÄ MYÖS MUITA KOTITÖITÄ, eikä maata vain sohvaperuna lenkkien jälkeen. Tuon pitäisi olla itsestään selvä, sitä ei täällä tarvitse mainostaa, ja siitä itkeä.
Jos meillä mies heittäytyisi tuollaiseksi narisijaksi, en viitsisi katsella vaan näyttäisin ovea, elleivät tavat muuttuisi.
Ole tyytyväinen, että sinulla on nöyrä vaimo.
turhaan ÄMMÄ mäkätät.
Minä imuroin aina ilman housuja pelkät tohvelit jalassa naapurien iloksi.
mitä "itkin" edellisessä kommentissani?
vastaa, kun kysyin, että millä tavalla "itkin" ja "narisin" edellisessä kommentissani, jota sinä ÄMMÄNKUVATUS kommentoit.
Vai oletko synnyttämässä 27. lastasi etkä siksi pääse vastaamaan?
epäillyt, että olisit ollut nimimerkki "neuvonantaja". Olen aina pitänyt sinua fiksuna ihmisenä.
Täysin toista luokkaa kuin "neuvonantaja". Pohjat tähän ketjuun tekaisi tietysti tämä kaikkien MÖLLIEN äiti eli nimimerkki "Maija".
Olen pyöräillyt viimeisten 5 päivän aikana yht. 158 km. Tänään tulee lisää. Eilen imuroin huushollimme - kuten vähän tuossa edellä vihjaisin. Sekä pyöräily että imurointi sujuivat ilman "itkuja" ja "narinoita" - ihan kuten kirjoittelu tälle palstallekin.
Milloin muuten PUUPÄÄ vastaat aiemmassa viestissäni sinulle esittämääni kysymykseen?
Tein juuri 52 km:n pyörälenkin. Todella mahtavat olosuhteet: lämpötila n. 20 astetta ja peilityyni ilma.
Tee sinäkin Maija kokeeksi pieni pyörälenkki, jos suinkin pääset hetkeksi aikaa irti ukkosi alta ja jos jaksat kiivetä pyörän satulaan.
Suosittelen!
En ymmärrä miksi kadehdit veljiäsi, tai ystäväperheittesi poikia. Ala sitä vastoin palvelemaan veljiäsi, niin huomaat kuinka mukavaa se veljiesi palvelu on ja siten sinustakin kasvaa tyytyväinen ja onnellinen nuori nainen. ;-))
ylempänä sanoi, tämä ei ole ainoastaan lestojen ongelma, vaan tällainen asenne on koko yhteiskunnassa.
Onneksi meillä kotona on asiat tasapuolisesti. Isä ja pojat osallistuvat kotitöihin siinä missä äiti ja tytötkin. Mutta kyllä olen huomannut, että missään muussa perheessä, jonka tunnen ei olla vielä näin "edistyksellisiä".
Mielestäni tyyppi saa tehdä niitä kotitöitä mitä haluaa sukupuoleen katsomatta, sillä tavalla että siihen ei sukupuoli roolit saisi vaikuttaa.
Mutta jos tyttö tykkää tehdä ns. "naisten hommia" niin siitä vaan. Itse en aio niitä tehdä, aivan sen takia että ne on "naisten hommia" ja siksi koska minua ei huvita.
Teen paljon mielummin niitä ns. "miesten hommia", kuten halonhakkuuta jne. :)
ne tehdään talkoovoimin, johon myös Naiset osallistuu
siis nää kotihommat pitää miettiä yksilön mukaan ei sukupuolen mukaan.
Mä ainakin jouduin aina kotona asuessani siivoamaan oman huoneen, pesemään omat pyykit ja mulla oli vielä iltatyönä keittön siivous mihin oli aina päivän aikana kertynyt todella paljon astioita ym. Meillä oli siihen aikaan 6 lasta. Meillä oli jokaiselle vanhemmalle sisarukselle omat hommat. Mä en saanut edes viikko/kuukausi rahaa paitsi joskus pienenä 20 markkaa kuukaudessa.
Se että on joutunut tekemään kotitöitä kotona on opettanut sen verran että osaa nyt elää itsenäisesti kun ei enää asu kotona. Osaa arvostaa rahaa, omaisuutta ja työtä. Mä en koskaan saanut mitä halusin. Meille ei ostettu koskaan mitään uutta. Tietokoneetki mä sain tutuilta käytettynä ja ne oli niin romuja että niillä pysty pelaamaan jotain slicksiä ja skijumpia. No oli meillä joskus Commodore64 ja 8-bit Nintendo, jotka oli myös käytettynä ostettuja.
niiden perheiden lasten elämä jotenkin hienompaa, kun kaikki saadaan valmiina käteen? Koti on kuin joku majatalo. Mä en usko, että niiden elämä olisi jotenkin rikasta.
tossa asiassa mää olen samaa mieltä sun kans. vl. tyttönä tiedän miltä susta tuntuu ku ite koen samaa.ei sillai pienenä viel tarvinu tehä mut nyt ku ikää on jo toistakymmentä ja kouluki painaa päälle niin vielä kotityöt siihen on raskasta ku lukio vie niin paljon aikaa. meillä kotonaki vanhimmasta päästä olevana tyttönä joudun tekee enemmän töitä ku meidän pojat, ne istuu vaan tietokoneella ja pelaa. sit ku niil sanoo jotain että pitäin siivota jne.. ne luistaa töistä tai sanoo että anna se imuri sille ja sille kyllä tytöt siivoo.
tohon pitäis puuttua jotenki.. ruetaan lakkoon?? ehkei.. en tiedä olisko se sopivaa..
lakkoon. ;) Eikun oikeesti, sä voisit ottaa hyvin ton asia puheeksi vanhempiesi kanssa. Meillä ainakin asiat on jaettu tasaisesti. Kyllä niistä on hyvä puhua. On väärin että tytöt joutuu tekemään enemmän kotitöitä. Tässä asiassa olisi silminen aukomista aika monella.
Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enempi toi on nyppinyt.
Omilt mukeroilta vaadin samat, niin tytöiltä ku pojilta.
Mutta kannan jotenki kaunaa äitiä ja isää kohtaan, että todella olin varaäiti ja oma lapsuus jäi sivuun. Vasta vanhempana on tajunnut, että hei, me maksetaan kallis hinta siis me tytöt. ei sillä etteikö kuulukin osallistua kotihommiin, mutta tasa-puolisesti kaikki. koen jopa että nuorimmat sisarukseni ovat kuin omia lapsia, niin siitä vopi jotain päätellä. Näistä joihin näin tunnen, ovat minua 6-15 v. nuorempia, että kyllä jo ekaluokalla olen varaäitinä ollu.
nyt ahdistaa...
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä mieltä SÄ oot tosta ehkäsyasiasta, oletko sitä vastaan, vaikka oot itsekn huomannu, että vanhimmat sisarukset saa ottaa usein äidin roolin?
Mutta sen hyväksyn, että ollaan vaikka selibaatissa edes jokusen kuukauden, että äiti saa palautua.
Tai nautitaan seksielämästä muilla tavoin.
Eihän naisen tarvitse sekstailla jos häntä ei kiinnosta esim. pienen vauvan jäljiltä. Itse en ole edes pystynyt iha fyysisistä syistä ja rakas puolisoni on sen täysin ymmärtänyt.
Aattelin vaan kun kirjotit että oot surullinen kun jouduit olemaan varaäitinä kun oli niin paljon sisaruksia, mutta nyt sitten aiot tehdä saman omalle esikoisillesi/vanhimmille lapsillesi, sillä tuskin 2 vanhempaa jaksaa täysin suurperheestä huolehtia. Surullista, mutta ainakin osaat lohduttaa esikoistasi, kun olet itse kokenut saman. Ja toisaalta ymmärrät että hän tulee tuntemaan yhtä negatiivisesti sinua kohtaan asian tiimoilta kuin sinä äitiäsi.
Hyva ottaa esille aihe! Itse en omassa perheessani ole havainnut tallaista, vaan pojat ovat osallistuneet kotitoihin siina missa tytotkin. Syyna saattaa olla se, etta aiti on aina ollut kodin ulkopuolisessa tyossa, ja lapset ovat osallistuneet kotitoiden tekoon kukin osaamisensa mukaan. Totta etta tytot ovat useinkin tehneet tyttojen hommia ja pojat poikien. Tama asia on semmonen, etta tahan pitaa kiinnittaa huomiota ennen kuin muutosta voi taopahtua! Onneksi meilla Suomessa on kaikilla lapsilla, niin tytilla kuin pojillakin, samanlaiset mahdollisuudet koulunkayntiin!!