Mä oon niin kyllästynyt tähän.... aluks oli ciprat 10mg, ei auttanu nostettiin 20mg laski liikaa verenpaine. Sitte tuli lyricat, ei apua.....Nyt puoltoista viikkoo menny cymbalta, masentaa edelleen iha helvetisti! Aluks oli iha paska olo, nyt vaan tuntuu et elämällä ei ole merkitystä, et mä en ikinä parane. Jos nääkää lääkkeet ei auta? tai jos taas laskee verenpaineet,en tiedä... joka tapauksessa, en jaksa kuin maata, en jaksa pukea sillä mitä järkeä? En pääse täältä kotoani pois, ei autoa ja sun hevon helvetis. En kyllä jaksa edes liikkua, maata vain... Minulla on ihana mies, mutta enää ei hänkään juuri auta olotilaani :( Maatessani tässä sohvalla ainoa ajatus toistuu koko ajan päässäni:kunpa kuolisin. Menneisyyteni on kasa epäonnistumisia,ei ammattia ja olen työtön. 3 keskeytynyttä koulua, kun ei vaan jaksa. Tulevaisuudessa uskon mokaavani vaan uuden koulun taas, jos nyt edes sinne pääsen. Mutta en tunne muutankaan mitään, en iloa mistään..... Kuinka tällästä elämää voi jaksaa elää, ikä 21v ja minä olen epäonnistunut, heikko,masentunut,ahdistunut,surullinen,pelokas ja en pidä itsestäni pätkääkään. Minulla on vain 2 todellista ystävää joilla ei aikaa minulle....... taidan maata lisää ja toivoa kuolevani, sillä en pysty tappamaan itseäni. Mietin vaan olenko ollut joskus onnellinenkin? Ja paranenko ikinä, lääkkeet eivät taida auttaa :(( jos mokaan tuon koulun nyt, olen ansainnut työttömyyden rahattomuuden ja kuoleman todella.
Anteeksi vuodatukseni, oli vaan pakko johonkin purkaa. Elämä on vain selviytymistä joka päivä, odotan vaan et pääsen nukkumaan..... olen menettänyt kaiken elämän ilon, suorittamista koko paska.....
olo on kuin linnulla ilman siipiä.
Anteeksi vuodatukseni, oli vaan pakko johonkin purkaa. Elämä on vain selviytymistä joka päivä, odotan vaan et pääsen nukkumaan..... olen menettänyt kaiken elämän ilon, suorittamista koko paska.....
olo on kuin linnulla ilman siipiä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuunnellessa huutoja ja kaikkipäiväisiä haukkuja täällä elellään. Sillai se täällä menee, jos täällä kertoo olevansa masentunut heti riidan syntyessä se käännytetää suo vastaan ja suo huudetaan luuseriksi, vihatuks idiootiks joka ei tietenkää pysty saamaa kavereita ku on tällanen paska. Samoin kaikki muutki, mitä ikin kerrot perheelle, älä anna sen olla henkilökohtaista tai se käännytetää suo vastaan.
Joka päivä kovempaa fyysistä kipua, veitseni on mun paras kaveri vuosiin.
Itsemurha on vielä mietiskelyn päällä, joku päivä ehkä sitten katoan tästä elämästä, niinku te muutki, mutta omalla tavallani.
Ei paikkaa, ei valoa, ei pehmeyttä tai lämpöä missään. Jokainen ylösnouseminen on valtava ponnistus, jokainen askel valtava ahdistus. Jokainen ajatus vie mut lähemmäs kuolemaa.
Kuolema on joka paikassa, pimeys.
että et jaksa. Mielentilamme ei ole asenteistamme tai tahdostamme riippuvainen - vaikka monet tätä toitottavat. Yritä jaksaa.
"Kuolema tulee" - olotila on harhaa, vaikka sitä on vaikea uskoa.
Jotenkin vaan pakko uskoa lääkäreitä et lääkkeet on tarpeellisia. On vaa sellane olo koko ajan niinku olis ollu kipeenä viikon kuoleman taudis, iha voimaton olo.
Jos se koulu auttais sit oloa, et ei ole vaan ja makaa...... mut nt ei auta ku olla kotona ja odottaa tietoa pääskö ees kouluun....ehkä tää olo johtuu myös siitä et en oo tehny muutaku maannu pää asiassa. Vai eiköhän lääkkeet vaan taas sovi. Ainakin viimmeks ne laski verenpaineet liian alas.
Olis kiva tietää voiko masennuksesta edes parantua, olis tietty enempi toivoa jos nyt löytäs edes hyvät lääkkeet.