Esiintyi pieni ongelma oheisen runoni kanssa:
Kaunista ja koskettavaa
halajoin, kuin eilisen
lumi. Paitsi
kestävämpää.
Sanokaahan joku asiantuntevampi, menevätkö tässä runossa viittaussuhteet päin karjalanmäntyä? Eli, viittaako tässä nyt tuo "kuin eilisen lumi" tuohon siten, että halajoin jotain kaunista ja koskettavaa ikään kuin samaan tapaan kuin eilisen lumi, eli näyttääkö nyt siltä, että eilisen lumi halajoi jotain kaunista ja koskettavaa? Ongelma hoituisi ehkä laittamalla "sellaista kuin eilisen lumi", mutten vielä tiedä.
Kaunista ja koskettavaa
halajoin, kuin eilisen
lumi. Paitsi
kestävämpää.
Sanokaahan joku asiantuntevampi, menevätkö tässä runossa viittaussuhteet päin karjalanmäntyä? Eli, viittaako tässä nyt tuo "kuin eilisen lumi" tuohon siten, että halajoin jotain kaunista ja koskettavaa ikään kuin samaan tapaan kuin eilisen lumi, eli näyttääkö nyt siltä, että eilisen lumi halajoi jotain kaunista ja koskettavaa? Ongelma hoituisi ehkä laittamalla "sellaista kuin eilisen lumi", mutten vielä tiedä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehkä runosi voisi muotoilla näin:
Kaunista ja koskettavaa
halajoin, eilisen lunta.
Paitsi kestävämpää.
Tuosta ainakin selviää, että sinä et tarkoita itseäsi kun puhut eilisen lumesta.
No nyt tuossa esittämässäsi versiossa runon merkitys muuttuu aivan toiseksi, sillä lumen on tarkoitus olla vain yksi tapa ilmaista, kuinka runon minä kaipaa jotain yhtä kaunista, ehkä jopa kauniimpaa, mutta ennen kaikkea kestävämpää, kun tuossa Sinun esimerkissäsi saa sellaisen vaikutelman, että minä halajoi jotain sellaista, mutta "MYÖS" lunta. Olisiko se yksinkertaisesti vain parempi noin, kuin ajattelin?
Eli:
Kaunista ja koskettavaa
halajoin, sellaista kuin eilisen
lumi. Paitsi
kestävämpää.
Mitäs tästä tuumaat?
Eilisen lumen kaltaista
halajoin, kaunista ja koskettavaa.
Paitsi kestävämpää.
Se sinun versiosi oli mielestäni muuten hyvä, mutta en oikein pidä siitä "sellaista kuin eilisen lumi" kohdasta. Se tuntuu minusta jotenkin tökeröltä, juuri se "sellaista kuin" kohta. Tämä on tietysti makuasia, ja vain minun mielipiteeni.
Varsin hyvä, siinä vain on se harmi ettei se ole minun keksimäni. Mutta ehdoton kiitos tästä, sitä sopii miettiä täysin perustein.
Sanaa "halajoin" ei suomen kielestä löydy. Haluta-sanan runollinen versio on "halata" ja sen imperfekti ensimmäisessä persoonassa on "halasin".
Eikö sen olemassaolosta todistakaan juuri se, että se on juuri kieltemme päällä? No, tiedän kyllä mitä tarkoitat, mutta aion silti käyttää sitä siihen asti, kunnes joku mahdollinen kustannustoimittaja toisin käskee. Nyt en edelleenkään tee sitä mistään jääräpäisyydestä, vaan puhtaasti siksi, että se vain tuntuu sopivan tähän, mutta myös siksi, etten keksi siihen mitään yhtä "runolliselta" kuulostavaa vaihtoehtoa.