Pakkosuomen opetuksesta kouluissa on tulossa yksi ensi kevään vaalien kuumimmista kysymyksistä. Monet asiantuntijat sekä kansalaiset eivät ymmärrä, miksi lapsille pitää syöttää koulussa vuosikausia kieltä, josta ei ole mainittavaa hyötyä kansainvälistyvässä maailmassa.
“Muutenkin ahtaasta tuntikehyksestä tuhlataan valtavia tuntimääriä kieleen, joka on jo Euroopankin mittakaavassa marginaalinen, jolla ei ole mitään asemaa globaalissa taloudessa, ja jota ei voi käyttää edes matkustellessa”, päivittelee taloustieteen dosentti ja EK:n erityisasiantuntija Markus Viljanen.
Hänen mukaansa viennistä elävän pienen maan kuten Suomen pitäisi panostaa ensisijaisesti kansainvälisen kaupan mahtikieliin, kuten englantiin, kiinaan ja venäjään. Suomella sen sijaan ei pärjää kunnolla edes Ruotsissa.
“On uskallettava rohkeasti kysyä, mikä oikeasti on tärkeää? Se että suomea on väkisin opetettu kouluissa kymmeniä vuosia pakon varjolla, ei ole mikään perustelu sen säilyttämisen puolesta”, Viljanen muistuttaa.
Pakko ei olekaan mikään oikotie onneen, tietävät opettajat. Vuosien pänttäämisen jälkeenkin monien oppilaiden suomen taidot ovat erittäin puutteelliset, minkä huomaa muun muassa iltapäivälehtien verkkoversioita lukemalla.
“Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Nuoria on erittäin vaikea motivoida oppimaan suomea, joka koetaan turhaksi ajanhukaksi. Toki osasyynsä on myös vanhempien asenteessa”, pohtii ala-asteen opettaja Juhani Ylämaa.
Opetusministeriö on viime viikkoina väläytellyt mahdollisuutta, että pakkosuomi voitaisiin vaihtaa johonkin toiseen kieleen koulukohtaisesti. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa lapsille voitaisiin opettaa venäjää ja Kainuussa muuttamaan pois. Muutos ei kuitenkaan ole helppo, kertoo ministeriön vt. os. päällikkö Hannes Alhonen.
“Pitää muistaa, että suomi on edelleen perustuslaissa nimetty maan virallisten kielten joukkoon, ja suomen osaamista edellytetään yhä julkisiin virkoihin pyrittäessä. Nämä kysymykset pitäisi ratkaista, mutta emme taida tässä tyhmien mutta kovaäänisten kansalaisten perseennuolennan ohessa millään ehtiä”, Alhonen sanoo.
Muutoksella alkaisi kuitenkin olla hoppu, kiirehtii Viljanen. Hänen mukaansa elinkeinoelämä toivoisi uudistuksen yhteydessä myös muiden turhien oppiaineiden karsimista.
“Globaalissa taloudessa on erittäin vähän hyötyä vaikkapa musiikista, kuvaamataidosta, käsitöistä, matematiikasta, kemiasta, fysiikasta, uskonnosta, filosofiasta, historiasta, liikunnasta, yhteiskuntaopista, kotitaloudesta, biologiasta tai maantiedosta. Eihän niillä pärjää edes Ruotsissa. Meidän on uskallettava rohkeasti kysyä, mikä oikeasti on tärkeää?” Viljanen toteaa.
“Muutenkin ahtaasta tuntikehyksestä tuhlataan valtavia tuntimääriä kieleen, joka on jo Euroopankin mittakaavassa marginaalinen, jolla ei ole mitään asemaa globaalissa taloudessa, ja jota ei voi käyttää edes matkustellessa”, päivittelee taloustieteen dosentti ja EK:n erityisasiantuntija Markus Viljanen.
Hänen mukaansa viennistä elävän pienen maan kuten Suomen pitäisi panostaa ensisijaisesti kansainvälisen kaupan mahtikieliin, kuten englantiin, kiinaan ja venäjään. Suomella sen sijaan ei pärjää kunnolla edes Ruotsissa.
“On uskallettava rohkeasti kysyä, mikä oikeasti on tärkeää? Se että suomea on väkisin opetettu kouluissa kymmeniä vuosia pakon varjolla, ei ole mikään perustelu sen säilyttämisen puolesta”, Viljanen muistuttaa.
Pakko ei olekaan mikään oikotie onneen, tietävät opettajat. Vuosien pänttäämisen jälkeenkin monien oppilaiden suomen taidot ovat erittäin puutteelliset, minkä huomaa muun muassa iltapäivälehtien verkkoversioita lukemalla.
“Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Nuoria on erittäin vaikea motivoida oppimaan suomea, joka koetaan turhaksi ajanhukaksi. Toki osasyynsä on myös vanhempien asenteessa”, pohtii ala-asteen opettaja Juhani Ylämaa.
Opetusministeriö on viime viikkoina väläytellyt mahdollisuutta, että pakkosuomi voitaisiin vaihtaa johonkin toiseen kieleen koulukohtaisesti. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa lapsille voitaisiin opettaa venäjää ja Kainuussa muuttamaan pois. Muutos ei kuitenkaan ole helppo, kertoo ministeriön vt. os. päällikkö Hannes Alhonen.
“Pitää muistaa, että suomi on edelleen perustuslaissa nimetty maan virallisten kielten joukkoon, ja suomen osaamista edellytetään yhä julkisiin virkoihin pyrittäessä. Nämä kysymykset pitäisi ratkaista, mutta emme taida tässä tyhmien mutta kovaäänisten kansalaisten perseennuolennan ohessa millään ehtiä”, Alhonen sanoo.
Muutoksella alkaisi kuitenkin olla hoppu, kiirehtii Viljanen. Hänen mukaansa elinkeinoelämä toivoisi uudistuksen yhteydessä myös muiden turhien oppiaineiden karsimista.
“Globaalissa taloudessa on erittäin vähän hyötyä vaikkapa musiikista, kuvaamataidosta, käsitöistä, matematiikasta, kemiasta, fysiikasta, uskonnosta, filosofiasta, historiasta, liikunnasta, yhteiskuntaopista, kotitaloudesta, biologiasta tai maantiedosta. Eihän niillä pärjää edes Ruotsissa. Meidän on uskallettava rohkeasti kysyä, mikä oikeasti on tärkeää?” Viljanen toteaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen samaa mieltä!
Nyt jotkut nettisvekot ovat korvanneet naurettavan pakkoenglanti-käsitteen vielä naurettavammalla pakkosuomi-käsitteellä.
Ei ole helppoa olla nettisveko ja puolustaa turhaa pakkoruotsia Suomessa.....
Tuo on taktiikka. Tuolla pyritään siihen että svenska pysyy Suomessa. Sillä jos on pakkosuomi ja pakkoruotsi ei tartte olla ruudinkeksijä mihin pyritään poistamalla kumpikin.On pyrittävä Ruotsin kaltaiseen kielipolitiikkaan niin kaikki pysyy selkeänä eli on vain yksi virallinen kieli.
Miksi on pakko lukea suomea jo peruskoulun kolmannelta luokalta alkaen? Jos pakotetaan, niin kolme vuotta yläasteella riittäisi!
ei sitäkään, pakkosuomi pois!
Suomenkieli on Suomessa itseisarvo. Sama pätee tietenkin ruotsinkieleen Ruotsissa.