Busterin kulunut kauneus..

Ei ole Busterista muita kuin sivusta ja
laiturilta katsottuja näkemyksiä. Mutta vain
hyviä sellaisia. Alumiini näyttää vanhenevan
ainakin yhtä kauniisti kuin lujitemuovi.

Sitten kun kylkiteipit alkavat irtoilemaan, niin
revi ne kokonaan pois, ulkonäkö sen kun paranee.

Alu hapettuu tasaisesti eikä se sinänsä haittaa
mitään. Ongelmia tulee lähinnä, jos peset esim.
pohjaa tai venettä muuten kovin happamilla
pesuaineilla. Merellä kun tahtoo tuo näkki ampua
kiinni pohjaan, jolloin vaihtoehtona on joko
säännöllinen myrkkymaalaus tai pohjan puhdistus
kemiallisesti tai mekaanisesti. Itse pidin pohjan
maalaamattomana ja ajoin sen keväisin kuivana
puhtaaksi sellaisella nylon-harjalla, joka
kiinnitetään porakoneeseen. Koko kesän vene oli
vedessä (seisoi siis laituripaikalla, ei vedetty
välillä ylös) ja syksyyn mennessä näkkiä oli sen
verran että näkyi. No 25 minuuttia harjan kanssa
taas keväällä ja pohja oli kuin vauvan peppu.

Harjauksen vaihtoehdoksi tarjotaan
suolahappopitoisia pesuliuoksia, mutta älä käytä
ainakaan aluveneen pohjaan. Mitkään teippaukset
eivät estä pesuliuosta valumasta jostain kohtaa
kyljelle, ja siihen kohtaan tulee sitten
sellainen muuta tasaista hapettumaa vaaleampi
raita.

Omistin aikanaan vuosia Busterin, ja kaksi
ensimmäistä kesää se kiilsi niin että häikäisi
sisällä veneessä. Aurinko kun sattui oikeaan
kulmaan niin uusi alu-pinta oli kuin peili.
Liimasin mustaa koulukirjateippiä pahimpiin
paikkoihin! Vanhetessaan meri-alumiini saa ihan
siistin hapettumakerroksen jota ei tarvitse muuten
hoitaa kuin pestä. Mikäli sattuu kemikaaleja
tippumaan pintaan (esim. akkuhappoa akkua
käsiteltäessä), saattaa siihen tulla jälki joka
usein jää joksikin aikaa näkymään.