Ujo vaihto-oppilas

Olen jo saanut itkukohtauksia myös ihmisten edessä kun on niin ulkopuolinen olo. Olo on NIIN VIHAINEN JA ÄRSYYNTYNYT kun kukaan ei pidä minusta. Olen niin katkera ja vihainen. Yritän väkisin hymyillä ja pinnistää VIELÄ kerran...

että ongelma on luonteessasi. Todennäköistä on, ettei sinussa ole mitään vikaa. Olen jutellut vaihdossa olleiden kanssa, jotka kertoivat sitä että huomasivat vaihdon aikana ihmisten ylitsevuotavan ystävällisyyden olevan hyvin pintapuolista. Luvataan kaikkea, puhutaan ja sovitaan vaikka mistä ja siinä vaiheessa kun asioiden perään kyselee niin todetaan vain että sehän oli vaan puhetta.

Tuo on osaltaan varmasti yksi kulttuurishokki. Suomalaisia pidetään juroina, mutta asiat sanotaan suoraan ja jos jotain sovitaan niin sovituista asioista pidetään kiinni. Tämä on alkujärkytyksen jälkeen myös sellainen luonteenpiirre jota ulkomaalaisetkin arvostavat, vaikka joidenkin kansallisuuksien kohdalla käytännössä tehdään juuri päinvastoin. Luvataan ja puhutaan mitä sattuu, ja jos erehdyt menemään kysymään asiasta niin naureskellen todetaan etteihän sitä vakavasti tarkoitettu ja sehän oli vaan puhetta. Erilaiset ihmiset vaativat vaan erilaista asennetta ja suhtautumista asioihin, eikä sitä pidä ottaa henkilökohtaisesti. Tärkeää on se, että ymmärrät mistä käytös johtuu jotta osaat suhtautua siihen oikein.

Ylläoleva perustuu siihen minkälaisia kokemuksia olen muilta vaihdossa olleilta kuullut, ja joita olen päässyt puhuttamaan. Itse olen lähdössä vasta vuoden vaihteen jälkeen omalle reissulle ja täysin yksin. Maata ja ihmisiä on kehuttu paljon, mutta kyynisenä jään odottamaan mitä periltä löytyy.

Oletko ollut kuinka kauan jo vaihdossa? Olen kuullut että ensimmäinen kuukausi on sitä hienoa aikaa jolloin kaikki on uutta ja kaikki ovat mukavia, haluavat tutustua ja pyytävät mukaan kaikkialle. Tämän jälkeen sitten iskeytyy ns. arki, jolloin asiat helposti alkavat rassaamaan ja muuttuvat ikäviksi. Se on yksi tyypillinen vaihe vaihdon aikana, etkä suinkaan ole ainoa joka sen on kokenut. Itseäni on varoiteltu useamman vaihdosssa jo olleen toimesta tästä samasta.

Järjestääkö koulu jotain yhteistä harrastetoimintaa yms. johon voisit osallistua? Se voisi olla myös hyvä paikka tutustua uusiin ihmisiin ja löytää ystäviä sekä tekemistä baarien ulkopuolella.

Erilainen ympäristö ja erilaiset ihmiset vaativat erilaisen suhtautumisen näitä kohtaan. On myös hyvä muistaa, että tuo aika kuluu todella nopeasti eikä sitä kannata käyttää liikaan asioiden tai tilanteen murehtimiseen. Tuo on ainutkertainen tilaisuus nähdä läheltä erilaisia ihmisiä ja kulttuureja, ja toisaalta tuon jälkeen varmasti oppii arvostamaan myös omaa kulttuuria eri tavalla.

Tsemppia vaihtoon!

Hienoa, että olet ainakin uskaltautunut lähtemään ylipäänsä vaihtoon! En ole itse tavallaan ihan sieltä ujoimmasta päästä, mutta en osaa luoda ihmissuhteita sujuvasti uusien ihmisten kanssa. Siksi en ole koskaan lähtenyt vaihtoon, vaikka olisin halunnut.

Aika ikävältä kuulostavat nuo tapaukset, etenkin tuo ensimmäinen. En tiedä yhtään olosuhteistasi, mutta vaikuttaa vähän että olet menettänyt sen mahdollisuuden alussa päästä porukoihin. Sitten tiiviit ympyrät ovat päässeet muodostumaan ja tällöin ihmisiä ei kiinnosta niiden ulkopuoliset tyypit juurikaan. Siinä ei ole välttämättä mitään henkilökohtaista eikä sinussa ole varmaan mitään vikaan. Paitsi jos ujona olet allekirjoittaneen tavoin hidas (ja "huono") tutustumaan uusiin ihmisiin ja luomaan kaverisuhteita.

En nyt osaa mitenkään auttaa... valitettavasti. Tiedän kuitenkin miltä sinusta tuntuu, koska olen itse tippunut piireistä täällä Suomessa. Muista, että on jo kova temppu ujona lähteä vaihtoon ja ei ole mikään häpeä tulla sieltä takaisin ennen aikoja, jos kavereita ei löydy tai muuten jokin vaivaa. Toivottavasti asiasi järjestyvät.

Ja koita saada sitten vaikka niistä Facebookissa kommentoineista miehistä kavereita. Voihan se olla, että ovat ihan "vilpittömällä" mielellä liikenteessä. Heidän kauttaan saattaisi taas tulla uusia kavereita jne.

Taidat olla vain liian hyväuskoinen ja huomionkipeä?

Pidät ystävinä henkilöitä jotka eivät välitä sinusta pätkääkään?

Suurin ongelmasi taitaa olla juuri tuo liian iso luottamus henkilöihin, jotka eivät välitä sinusta ollenkaan. Kannattaisi pikemminkin "tutustua uusiin tyyppeihin".

Mitenkään kokemuksiasi vähättelemättä olisit aivan hyvin voinut joutua vastaavaan tilanteeseen kotinurkillasikin, mutta eläessäsi nyt vieraassa maassa ja paikassa sinulta puuttuu turvaverkosto ympäriltäsi ja koet, ettet saa maata jalkojesi alle. Tilanteet eivät mielestäni kerro sinun epäonnistumisestasi ihmisenä, vaan vääristä valinnoista. Ja niillehän voit aina tehdä päättäväisesti jotakin ja vaihtaa toisenlaiseen seuraan, jos vain katsot ympärillesi.

On selvääkin selvempää, että uudessa paikassa huomioi ensin sen mikä parhaiten näkyy. Vähän kuin katsoisit taulua ja siinä hehkuvaa kukkaa, mutta astuessasi lähemmäksi näet taulussa yhä enemmän muita yksityiskohtia. Joten voisitko ajatella, että tulipahan kokeiltua nyt nekin seurapiirit, mutta viihdyt enemmän toisenlaisessa porukassa. Siispä avaa silmäsi ja plaraa tietoa, mitä muut tekevät, missä pyörivät ja mene mieluummin yksin, jos se vain on turvallista.

Jos asut maassa, jossa käytöskulttuuri pohjautuu välittömämpään ulosantiin kuin meillä suomalaisilla, niin saatat kärsiä ihan tuiki tavallisesti kulttuurishokista. Kaikki hyväksi havaitsemasi Suomessa toimivat sosiaaliset kikat vaativatkin päivitystä ja joudut miettimään, miten sen ympäriinsä karehtivan ihmistyypin kanssa selviäisi. Ota tilanne haasteena, koska sehän se vaihto-opiskeluaikasi yksi idea on: tutustua erilaiseen kulttuuriin, oppia ymmärtämään maailman ihmisiä ja jatkossa pärjätä työelämässä, matkoillasi kokemasi pohjalta paremmin kuin joku muu suomalainen.

Vedä nyt pari päivää henkeä .Olet varmasti väsynytkin kaiken uuden kokemisesta ja saatat hyvin tarvita sen sulattelua, joten mieti voisitko tehdä muutakin kuin tutustua kaiken aikaa hölmön tuntuisiin ihmisiin. Minä nimittäin olen täysin varma, ettet vain näe niitä mukavia tyyppejä ja olet kävellyt jonkun sellaisen ohi, joka haluaisi palavasti tutustua sinuun ja kuulla ajatuksiasi heidän maastaan tai kertoa omastasi yms.

Muistan omalla kohdallani sen, että minulla vei aikani löytää omanlaistani seuraa. Eivät he kävelleet vastaan kuin kaupan hyllyltä, vaan vaati minultakin pysähtymistä ja silmieni avaamista. Ja kun jaksoi olla kärsivällinen, niin sitä alkoi näkemään ja kuulemaan paremmin mitä ihmiset sanoivat ja tekivät. Joten hidasta tahtiasi ja mikään ei estä sinua ääneen kertomasta, että etsit kaveria kaupunkia näyttämään tai viettämään iltaa yhdessä, mutta älä lähde ensimmäisen perässä. Jätä ne hösääjät pois listalta ja ota sieltä jonon hänniltä se vähän tylsemmän oloinen tyyppi, koska tarkoitushan on tutustua myös lähitienooseen ja joskus paras opas on juuri se tylsähkön oloinen (ja joka voi osoittautua paremmin tutustuessa mielenkiintoiseksi kaveriksi).

Onnea jatkoon, äläkä ole ankara itsellesi.

Kuulostaa siltä, ettei noilla ihmisillä, joista kerroit ole minkäänlaisia käytöstapoja. Vika ei ole sinussa. Sinä olet yrittänyt. Vaikutat sinnikkäältä! Älä luovuta.

Itsekin olen ollut vaihdossa. Ja olen ujo ja hiljainen. Asutko yksin? Vai kimppakämpässä? Mitä jos vaihtaisit kämppää ja saisit uusia, paikallisia kämppiksiä? Oppisit kieltä ja ehkä heidän kauttaan saisit uusia tuttavuuksia. Itse en tutustunut kymmeniin ihmisiin vaihdossa ollessani, mutta en sitä kaivannutkaan. Vuoden loputtua puhuin sujuvasti maan kieltä ja vuosi oli ollut yksi elämäni parhaita. Ekat kuukaudet olivat minullakin vaikeita, koska oli tosi vaikea tutustua ihmisiin ja kaikki vielä pamauttivat aina päin naamaa, että olenpa minä hiljainen.

Tsemppiä sinulle vaihtoon! Älä anna muiden ihmisten lannistaa sinua. Olet rohkea, kun lähdit sinne!

En uskonut että täällä olisi tämmöistä.. Jätettiin kutsumatta "kaverini" syntymäpäiväjuhliin. Tämä kaveri vielä itsekin vaikuttaa ujohkolta ja huonoitsetuntoiselta, eikä aina keksi puhuttavaa ja minä alun alkaen hänet tutustutin ihmisiin ja laitoin onnitteluja fb-seinälle ja tässäkö kiitos...