Perheeseemme syntyi joku aika sitten vauva ja esikoinen taitaa olla pahimmassa uhmaiässä. Vauvaa hoitaa kauniisti, mutta turhautumistaan ja mustasukkaisuuttaan ilmeisesti purkaa meihin vanhempiin lyömällä ja huitomalla. Toki hankala tilanne esikoiselle, kun uusi vauva tuli perheeseen.
Miten kannattaa toimia noissa lyöntitilanteissa? Otanko jäähyt käyttöön ja kuinka niissä etenen? Toki komennan ja sanon ettei saa lyödä, mutta eipä esikoista paljoa asia hetkauta... MITÄ IHMETTÄ TEEN???
Miten kannattaa toimia noissa lyöntitilanteissa? Otanko jäähyt käyttöön ja kuinka niissä etenen? Toki komennan ja sanon ettei saa lyödä, mutta eipä esikoista paljoa asia hetkauta... MITÄ IHMETTÄ TEEN???
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ootko koittanu olla täysin huomioimatta? Meillä oli samatilanne kun 2v pojalle syntyi pari vuotta sitten pikkusisko.. Vauvaa hoiti kyllä nätisi jne. mutta meitä vanhempia, etenkin minua (äitiä) hakkasi ja potki.. Kieltäminen ja jäähyt saivat uhman vaan nousemaan enemmän pintaan, mutta kun kokeiltiin sitä, että antaa riehua, hakata ja itkeä aikansa niin kyllä se siitä rauhottuu kun huomaa, että minkäänlaista huomiota ei heru.. Eli käytännössä tein vain niin, että käänsin selkäni, menin vaikka keittiöön jotakin touhuamaan tms. aina pojan tullessa lyömään.. Aluksi tein sen virheen, että vilkuilin mukamas vaivihkaa pojan touhuja kun jäi itkemään tai paiskomaan tavaroita, ja poikahan tämän tietysti huomasti ja yltyi vaan riehunnassaan.. Mutta kun en katsonut, enkä huomioinut mitenkään niin kylläpä vaan rauhoittui kun tajusi, että sillä ei mitään saavuta.. Se on sitä huomionhakua! Vauva saa nyt enemmän huomiota kuin poika joten sitä huomiota on haettava tavalla tai toisella ja se "huonokin" huomio on huomiota! Tarkoitan siis kieltämistä ja jäähylle laittamista..
tosi hyvä. Voisit yllättää huumorilla: Mutta kuulepas, äiti tykkää paljon enemmän pusutteluista ja haleista, koppaset syliin, lennättelet ilmassa, halit ym., mikä irrottais naurut.
Ei missään tapauksessa mitään jäähyjä! Ne ovat täyttä roskahuuhaata väkivaltaisesta jenkkilän maasta.
Kolmevuotiaalle voi lyönti- tai lämimistilanteessa sanoa laskeutumalla hänen tasolleen kasvotusten, että "harmittaako, kun äiti ei huomannut sinua? Voit vaikka sanoa äidille, että huomaa äiti minut, niin kyllä minä sinut huomaan ja sitten halataan ja pussataan, jooko..".
Lapset eivät rangaistuksista opi muuta kuin vihaamaan itseään ja maailmaa. Lasta tulee ohjata rakastaen toivottuun käytökseen, ja kun saavat haluamansa toivotulla käytöksellä, niin se motivoi käyttämään näitä toivottuja keinoja.
Kiitos neuvoista! Ehdottomasti lopetan tuon huonon käytöksen huomioimisen ja lähden toiseen huoneeseen saman tien touhuamaan muuta. En ole huomaa huonoa käytöstä. Ja tuo pusujen ja halien antamien potkujen sijaan kuulosti upealta! KIITOS!
Sydäntä lämmittää, että iänikuisia rangaitusjuttuja poistetaan käytännöstä. Paha lisää pahaa, ja rangaistukset ovat sitä pahaa, millä ei koskaan saavuteta MITÄÄN hyvää.
Pikkuisille voi todellakin jutella ihan rauhallisesti ja neuvoa, miten eri tilanteissa toimitaan, kun tietyt tunteet pukkaavat pintaan.
Olen "satavarma", että tulosta syntyy nopeasti ja elämä on teillä leppoisampaa..
tuli mieleen, että jos esikoinen on joskus erityisen raivoissaan ettei mikään puhe mene perille tai huomiotta jättäminen tuntuu pahalta, niin tiukasti (mutta lempeästi) syliotteeseen, jotta rauhottuu. Sen jälkeen tuo mitä joku sanoi, että lapsen tasolle sanomaan asia.
Onko mahdollista joskus järjestää aikaa pelkästään esikoiselle. Isä hoitaa vauvaa. Eihän se tarvi olla edes pitkä aika.
Onhan se esikoiselle aikamoinen tilanne, kun perheeseen tulee myös toinen joka vaatii huomiota ja jonka kanssa joutuu jakamaan oman isän ja äidin.