Ajatelkaa miten säälittävä narsisti on ihmisenä.
- hän ei usko että kukaan voisi rakastaa häntä sellaisena kuin hän todellisuudessa on ja siksi hänen pitää valheillaan luoda kuva itsestään toisenlaisesta ihmisestä. SellaIsesta jonka kaltainen hänen mielestään ansaitsee rakkautta ja tulee hyväksytyksi.
- Hän pelkää niin paljon tunteita, että kieltää ne kokonaan. Ilmeisesti tunteiden tunteminen saa hänet kokemaan hajoamisen ja tuhoutumisen niin voimakkaasti, että hän pakenee pois tilanteesta tai sitten yrittää tuhota näitä tunteita synnyttänyt henkilö.
- Ajatelkaa elämää ilman iloa, surua, rakkautta, vihaa...ajatelkaa elämä jatkuvana kauhun ja tyhjyyden tunteena....kun mikään ei ole mitään eikä mikään tunnu miltään...koko elämä on aivan turha ja hukkaan heitetty, ihan niinkuin narsisti sisimmässään pelkää, pelkkä roska niin kuin hänkin.
Uhrin on aina mahdollisuus selviytyä ja eheytyä, narsisti ei parane koskaan vaan toistaa elämänsä tragediaa yhä uudelleen ja uudelleen. Siksi uhrin ei ole syytä tunteä häpeää siitä että joutui narsistin uhriksi, narsisti teki itse itsestään oman uhrinsa näytelmäänsä johon tarvitsi toisen sivuosan esittäjäksi.
- hän ei usko että kukaan voisi rakastaa häntä sellaisena kuin hän todellisuudessa on ja siksi hänen pitää valheillaan luoda kuva itsestään toisenlaisesta ihmisestä. SellaIsesta jonka kaltainen hänen mielestään ansaitsee rakkautta ja tulee hyväksytyksi.
- Hän pelkää niin paljon tunteita, että kieltää ne kokonaan. Ilmeisesti tunteiden tunteminen saa hänet kokemaan hajoamisen ja tuhoutumisen niin voimakkaasti, että hän pakenee pois tilanteesta tai sitten yrittää tuhota näitä tunteita synnyttänyt henkilö.
- Ajatelkaa elämää ilman iloa, surua, rakkautta, vihaa...ajatelkaa elämä jatkuvana kauhun ja tyhjyyden tunteena....kun mikään ei ole mitään eikä mikään tunnu miltään...koko elämä on aivan turha ja hukkaan heitetty, ihan niinkuin narsisti sisimmässään pelkää, pelkkä roska niin kuin hänkin.
Uhrin on aina mahdollisuus selviytyä ja eheytyä, narsisti ei parane koskaan vaan toistaa elämänsä tragediaa yhä uudelleen ja uudelleen. Siksi uhrin ei ole syytä tunteä häpeää siitä että joutui narsistin uhriksi, narsisti teki itse itsestään oman uhrinsa näytelmäänsä johon tarvitsi toisen sivuosan esittäjäksi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mielenkiintoinen näkemys...
Mutta miksi keskittyä negatiivisiin juttuihin, kun narsismissa on niin paljon positiivistakin.
Asioita, joita tavalliset ihmiset eivät saa koskaan kokea, ja salaa mielessään he ovat tästä kateellisia.
Miksi muutenkaan he ihailisivat narsisteja, seuraten heitä kuin lammaslauma, yrittäen epätoivoisesti imeä noita ominaisuuksia itseensä...Koskaan pystymättä siihen.
Puhun äärinarsisteista, joiden pelottomuutta ja itsevarmuutta tavallinen ihminen voi vain ihmetellä, kieriskellessään häpeässä ja surussa, jouduttuaan taas jälleen kerran pettymään ihmissuhteissaan, odottaen sitä oikeaa, joka pyyhkii kyyneleet, ja saa elämän taas tuntumaan elämisen arvoiselta...Se jos mikä on säälittävää.
Narsisti ei murehdi tällaisia. Tulevaisuutta...Hän ottaa ilon irti tästä päivästä, ja menneisyyden kokemuksen vaipuvat unholaan...Varsinkin ne negatiiviset.
Ei tarvitse kantaa syyllisyyttä, hävetä kauan sitten tehtyjä asioita, ei surra läheisiä...Elää vain. Keskittyen omaan nautintoon ja onneen...Joka on aivan yhtä suurta onnea, kuin näiden tavallisten ihmisten kokema. Eri tavalla ansaittu toki, mutta sillä tuskin on väliä...Ei tarvitse odottaa jotain ihmettä, elämäntilannetta, jolloin kaikki olisi paremmin, koska joka päivä voi tavoittaa tuon onnen, mistä harva voi vain unelmoida.
Noista elämän tragedioistakin tämä narsisti saa vain voimaa, ja jaksamista eteenpäin...Mikään ei latista, mikään ei masenna. Muuta kuin hetkellisesti, joka kestää ehkä muutamasta sekunnista minuutteihin.
Ainoa mistä koskaan tarvitsee murehtia, on ajoittainen tekemisenpuute...
Tuo tekstisi sai minut jotenkin hyvälle tuulelle...En tiedä miksi.
Kiitos siitä.
;)
Sitä paitsi tunteet on tuttuja mullekin...Koen ne vain eri tilanteissa, ja eri tavalla, kuin muut.
Silloin, kun kyse on minusta.
Muiden vuoksi, tai muiden takia, en tunne suoraansanoen mitään.
enkä muuta odottanutkaan...
"narsismissa on niin paljon positiivistakin"
- mitä positiivista on elää ilman tunteita? Jatkuvaa kujanjuoksua tyhjyyden ja arvottomuuden tunteiden kanssa?
"Puhun äärinarsisteista, joiden pelottomuutta ja itsevarmuutta tavallinen ihminen voi vain ihmetellä, "
- Väitän, että tämä on juuri se kuviteltu valheellinen "uusi oma persoona". Narsisti kehittää itsestään yliihmisen kuvastuksen sillä hän varsinkin on pelokasja epävarma...niin yksin pimeässä ilman ulospääsyn mahdollisuutta.
"Keskittyen omaan nautintoon ja onneen...Joka on aivan yhtä suurta onnea, kuin näiden tavallisten ihmisten kokema"
- Onni ei ole todellista eikä koskaan riittävää sillä se perustuu manipulaatioon, valheisiin sekä petokseen. Se ei koskaan voi täyttää narsistin tyhjää, onnea ja hyväksyntää janoavaa sielua sillä onnea ei ole ansainnut se todellinen ihminen vaan valeminä. Siksi onnea tuottava on valehtelija ja petturi johon narsisti kohdistaa vihansa. Narsisti kokee tulleensa petetyksi, kusetetuksi...suurin loukkaus on sanoa narsistille : "minä rakastan sinua" sillä tälläisen lausuja valehtelee narsistin mielestä. Narsisti on kätkenyt todellisen, erittäin haavoittuneen minänsä muilta, joten rakkauden tunnustava ei voi rakastaa todellista ihmistä narsistin sisällä.
"Noista elämän tragedioistakin tämä narsisti saa vain voimaa, ja jaksamista eteenpäin...Mikään ei latista, mikään ei masenna. Muuta kuin hetkellisesti, joka kestää ehkä muutamasta sekunnista minuutteihin."
- Viimeistään keski-iässä alkaa narsisti väsyä vuoristorataansa. Iskee masennus, alkoholin liika käyttö yms. Ulospääsyä ei vain löydy, narsisti kuolee pystyyn.
"Tuo tekstisi sai minut jotenkin hyvälle tuulelle...En tiedä miksi.
Kiitos siitä. "
- Hyvä kun ilahdutin päivääsi ;)
siitä negatiivisuudesta.. ainakin tuntemani narsisti on narsisminsa takia menettänyt sekä perheensä että ystävänsä ja on nyt täysin yksin ja todennäköisesti alkoholisoitunut.. että en näe tässä positiivista puolta niin narsistille kuin uhrillekkaan..
tunnen syvää sääliä narsistia kohtaan.
"Väitän, että tämä on juuri se kuviteltu valheellinen "uusi oma persoona". Narsisti kehittää itsestään yliihmisen kuvastuksen sillä hän varsinkin on pelokasja epävarma...niin yksin pimeässä ilman ulospääsyn mahdollisuutta."
Jotkut ovat jo lapsena pelottomia...Se on luonteenpiirre. Itsekin olin tällainen lapsi.
Kuulostat sen verran katkeralta, että taidat puhua itsestäsi. Mitä pelkäät? Vahvoja ihmisiä?
Olet kateellinen näille, ja sen vuoksi yrität vakuutella itsellesi, että heilläkin on puutteita, ja pelkoja.
Tai mikä vielä parempaa, että he ovat heikompia kuin sinä...
Puhut lähinnä ohutnahkaisista narsisteista...Heille elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Totta. Toivottavasti tämä nyt lohduttaa sinua.
Mutta totuus on, että ne ihmiset, joista täällä yleensä puhutaan, eivät sovi tähän antamaasi kuvaukseen narsisteista.
Anteeksi, jos puhalsin vaaleanpunaisen saippuakuplasi rikki. :)
On olemassa pelottomia persoonia, jotka loistavat kuin liekki ja sitten on niitä, jotka lämmittelevät tuon liekin äärellä 'hengailevat' ja sitten niitä, joilla on palava halu lentää siihen liekkiin ... ;)
Kirjoitit hyvin iwillsurvivor.Kuvasit realistisesti narsistin ristiriitaista ja absurdia sisäistä maailmaa .
"Asioita, mitä tavalliset ihmiset eivät koskaan saa kokea ja salaa mielessään he ovat tästä kateellisia"
Minä en näe narsismissa mitään positiivista jos se on narsistin oman suuruudenhullun ylivertaisuudessa piehtarointia.
Minä tavallinen ja yksinkertainen nainen sain paljon kokea hyvää täysin omatoimisesti kun pääsin narskuystävättären kontrollista irti.
Pahintahan mitä voi narsistille heittää , on väittää narsua säälittäväksi. Tai kyseen alaistaa narsun tunteita.
Kun nyt jälkikäteen muistelen ystävätärtäni niin hänellä oli moni asia kohtuullisen hyvin, mutta koskaan en kuullut hänen sanovan, että hän on tyytyväinen puhumattakaan, että olisin onnellisuutta havainnut.
Aina hän oli jotain vailla mikään ei riittänyt. Kyllä narskuystävätär keskittyi onneensa ja nautintoonsa ja siinä sai mennä alta niin risut kuin männynkävytkin.
Vaikea nyt toisaalta mennä mitaailemaan kenenkään onnea, mutta narsu haluaa kaiken itselleen nyt ja heti ja vaikka oliskin onnen avaimet kädessä niin mikään ei riitä.
Aina on rikkaampia, kauniimpia , menestyneempiä ja kuuluisampia joiden oletettua onnea kadehtia.
Niin no mikään ei lannista, mikään ei latista ja masenna niin niin? Kun on jatkuva onnen ja kaiken hyvän nälkä ja kiire saada kaikki mulle nyt ja heti niin siinä onkin hektinen onnen tavoittelu maksimissaan.
eivät ole naristin piirteitä...
"Mitä pelkäät? Vahvoja ihmisiä? "
- Narsisti ei ole vahva ihminen, päinvastoin hän on pelkkä vahva kuori hauraan sisuksen ympärillä.
Vahva ihminen on itsetunnoltaan terve.
"Olet kateellinen näille, ja sen vuoksi yrität vakuutella itsellesi, että heilläkin on puutteita, ja pelkoja."
- Narsisti on kateellinen kaikille ja kaikesta, siksi hän luulee että muutkin ovat ;).
Kirjoitin tekstini lähinnä silkasta harmituksesta, siitä kuinka tyhjät tynnyrit täällä palstalla mölisevät ja pilkkaavat uhrejaa ja mainostavat omaa erinomaisuuttaan. Niin läpinäkyvää... halusin antaa uhreille tukea heidän kootessaan minuuttaan kokoon.
"Mutta totuus on, että ne ihmiset, joista täällä yleensä puhutaan, eivät sovi tähän antamaasi kuvaukseen narsisteista. "
- Hassua, luulisi narsismia käsittelevällä palstalla puhuttavan narsisteista.
Ei kaikki narskut ole samasta puusta veistettyjä.
Itse esim. en ole Nph:nen, enkä myöskään kateellinen kenellekään...
( Tuskin edes huomaan muita ihmisiä )
Narsistisuuttani silti harva varmaan täälläkään alkaa kieltämään. ;)
Mutta se minusta...
"halusin antaa uhreille tukea heidän kootessaan minuuttaan kokoon. "
Mielenkiintoista. Itse kyllä havaitsin jotain henkilökohtaista katkeruutta tuossa aloituksessasi.
Kuulostat myös itse hieman narsistiselta...Ehkä tämä selittää miksi tunnet näitä "tyhjiä tynnyreitä" kohtaan niin syvää "sääliä"/vastenmielisyyttä. Mieti asiaa...
Kyllä, täällä puhutaan narsisteista. Mutta narskujakin on niin montaa lajia. Nämä uhrit jotka täällä huutelevat tunteettomista tyypeistä, eivät ole olleet kuvailemasi "ohutnahkaisen" kanssa tekemisissä...
p.s. Minun itsetunnossa ei ole ainakaan mitään vikaa. :)
Välillä pursuan sellaista itseluottamusta, että hyvä jos maltan maanpinnalla pysytellä...
Ja jostain syystä tämä ajoittainen ylipirteys ja itseluottamus raivostuttaa monia, olen huomannut...Ehkä se saa heidät tuntemaan olonsa niin pieniksi, ken tietää.
Minäkin säälin ja tunnen myötätuntoa ihmisiä kohtaan joilla on jokin vika, vamma, sairaus tai häiriö. Jos ajatellaan ihmistä, jolla on terve psyyke, itsekunnioitus, itsearvostus ja itsetunto kohdillaan, ja joka rakastaa itseään, hyväksyy itsensä. Ajatellaan häntä vesiämpärinä joka on täynnä vettä(rakkautta).
Sitten on samanlainen kaunis ämpäri, mutta se oli lapsena lyöty kiveen ja sen pohjaan(terveeseen henkilökohtaiseen narsismiin) oli tullut reikä.
Nämä kaksi ämpäriä kohtaavat, alkavat seurustella. Tyhjä ämpäri kiillottaa julkisivunsa, ja varoo ettei toinen näe tyhjyyttä. Häpeää sitä. Ja janoaa toisen vettä. Täysi ämpäri jakaa vettä mielellään, hänen rakkautensa itseään, lähimmäisiään ja elämää kohtaan tuottaa uutta vettä jaetun tilalle.
Vuosien mittaan tyhjän, ja alati tyhjenevän ämpärin himo toisen veteen(lähteeseen) kasvaa. Hän alkaa käyttää valtaa ja kierojakin konsteja saadakseen haluamansa, haluaa omistaa tuon toisen ämpärin.
Lopulta, ennen niin täysi ämpäri huomaa kauhukseen että hänenkin vedenpintansa alkaa laskea. Mistä on kysymys, mitä on tapahtumassa, miksi mikään ei riitä toiselle. Miksi toinen ei anna omaa vettään? Kaunis ämpäri-rakkaani, miksi hänen seurassaan minusta valuu voimat pois. Tyrmistys, kauhu ja itsesyytökset vaivaavat lähes tyhjään imettyä ämpäriä. Lopulta uhri-ämpäri pakenee, opettelee uudelleen rakastamaan itseään ja elämää, ja alkaa pikkuhiljaa uudelleen täyttymään.
Mua säälittää se reikäpohjainen ämpäri, sen elämä on yhtä taistelua, ikuista veden etsimistä, jos ei se ymmärrä paikata sitä reikäänsä..
:'(
Sai uhrin kuulostamaan melko itserakkaalta, mutta sellaisiahan he ovatkin...Tietämättään. Heiltä puuttuu ymmärrys tuota tyhjää ämpäriä kohtaan.
"Mua säälittää se reikäpohjainen ämpäri, sen elämä on yhtä taistelua, ikuista veden etsimistä, jos ei se ymmärrä paikata sitä reikäänsä.."
Mutta jos alkuperäinen pala on hukassa, sitä on turha yrittää paikata...Joillain tapauksilla tämä vain on mahdotonta. Vahinko on jo tapahtunut...Kaikki yritykset paikata tai täyttää tätä ämpäriä, valuu (tässä tapauksessa ) kirjaimellisesti kaivoon...
Narsistin parantuminen, tarkoittaa sitä, ettei tämä enää tarvitse lähdettä... ( Toisinsanoen voidaan kuvitella, että tuo ämpäri täytettäisiin lapiollisella soraa. ) Mutta rakastamaan narsku ei tämänkään jälkeen kykene...
Paitsi jos on lievempi tapaus, sellainen, joka on ehkä vähän kolhuilla, mutta josta voidaan silti naputella vasaralla kelpo ämpäri, joka pitää vettä.
Veikkaanpa, että monessa new age liikkeessä on runsaasti narsistisesti vammautuneita ihmisiä, jotka paikkaavat sen reiän reikillä, chakroilla, taroteilla, horoskoopeilla ja ties millä ... vetäytyvät retriittiin, tekevät matkoja Intiaan ja Nepaliin etsimään itseään ja tapaamaan erilaisia guruja ...
Olet oikeassa, tässä on näkökulmista riippuen monta näkökantaa. Näistä kahdesta ämpäristä säälin enemmän sitä millä on heikommat paranemismahdollisuudet. Uhri-ämpäri taas ei voi tätä käsittää omasta tuskaisesta näkökulmastaan, siitä voimanimijä-ämpäri on tehnyt pahaa. Reikä-ämpäristä taas lähde-ämpäri oli kelju ja hylkäsi.. :)
Jos sinne pohjalle laittaisi tarotkortteja ja gurun neuvoja, painoksi hiukan soraa, ehkä se pitäisi paremmin vettä. Sitten vaan rakkautta peliin. Uusi ämpäri on syntynyt. Kaikkea, merkillistäkin kannattaa yrittää!
Nyt kyllä temppu osuit asian ytimeen!
narsistin uhrit menettävät myös läheisensä.. narsistin on taitava manipuloimaan kaikki...