Ajattelin pyrkiä lääkkikseen, mutta jotta pääsisin edes jonnekkin opiskelemaan, kannattaako minun laittaa hakutoiveiksi myös teknillinen korkeakoulu? Sillä molempiin tarvii fysiikkaa, kemiaa, matikkaa.
Onko tässä järkeä ?
öökk
7455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ammattikorkea on oikea paikka niille, jotka haluavat "edes jonnekin opiskelemaan".
Jos haluat erinomaiset teoreettiset tiedot ja taidot, joita osaat vielä soveltaa käytäntöön tutkivalla otteella (applied sciences), niin ilman muuta pyrit AMMATTIKORKEAKOULUUN.
Työelämässä korkeakoulutus ja siitä saatu todellinen osaaminen on nykyisin valttia. Kaiken tämän saat AMMATTIKORKEAKOULUSSA. Tästä on tarvittaessa erittäin helppo jatkaa yliopistoon, missä samoja asioita hyvin pitkälle toistetaan.
Työelämässä korkeakoulutus ja siitä saatu todellinen osaaminen on nykyisin valttia. Kaiken tämän saat yliopistossa. Tästä on tarvittaessa helppo mennä suoraan työelämään eikä jäädä työkkäriin ja sossun tiskille vinkumaan lisää rahaa niinkuin nämä meidän omat pikku ammattikorkeakoulutetut raukat.
Tarkoitin siis;
ÄLÄ OPISKELE DI:KSI
Kyrpiintynyt DI 20.8.2010 16:43
Kehotan kaikkia nykyisiä DI-opiskelijoita sekä sellaiseksi halajavia lukemaan tämän kirjoituksen. Sen jälkeen on syytä miettiä kahdesti, haluatko todella diplomi-insinööriksi.
Olen itse arvostetun insinöörialan diplomi-insinööri. Taustastani sen verran, että 27 vuoden ikään mennessä olen kerännyt työkokemusta 11 vuotta, monipuolisesti eri aloilta. Lukiotodistukseni oli selvästi keskivertoa parempi, ylioppilaskirjoitukset menivät kelvollisesti.
Pääsin opiskelemaan erääseen teknilliseen yliopistoon. Suoritin ensin kandin tutkinnon kohtuullisin arvosanoin. Tämän jälkeen sain diplomi-insinöörin paperit. Opiskeluissa pysyin viiden vuoden aikataulussa, vaikka diplomityöpaikan etsimiseen tuhraantui muutama kuukausi.
Sain kuitenkin diplomityöpaikan tunnetusta ja erittäin arvostetusta, suomalaistaustaisesta suuryrityksestä. Varsinaista läpimurtoa en tutkimustyössäni saavuttanut annetun ongelman ratkaisemisessa, mutta uutta tietoa yritys ansiostani varmasti sai. Lisäksi työni auttoi hienosäätämään T&K toiminnan suuntaa. Diplomityötä tehdessäni vakuuteltiin, että jotain hommia tulee konsernista löytymään valmistuttuani.
Mutta kuinkas kävikään. Töitä ei ollut, ei edes mitään hanttihommia. Alkoi jumalaton työnhakukierros työttömänä työnhakijana. Juoksin pää kolmantena jalkana neljässätoista haastattelussa kolmen ja puolen kuukauden aikana, siis yksi haastattelu viikossa keskimäärin. Ei tärpännyt, vaikka on suosittelijoita ja hyvät paperit esitettävänä. Supliikkimiehenä tuskin jätin itsestäni sosiaalisesti rajoittuneen persoonan kuvaa yhdessäkään haastattelussa.
Työnhaku jatkuu yhä. Olen hakenut paikkoja, jotka vastaavat tarkasti omaa koulutusalaani. Olen hakenut myös koulutusalaani sivuavia paikkoja. Olen hakenut tehtäviin, joihin olen ollut liikakoulutettu, tehtäviin, joihin minulla ei olisi edes edellytyksiä ja tehtäviin, joihin vastavalmistunut DI yleensä päätyy. Työhakemuksia olen kirjoittanut useita kymmeniä, ellei jo sataakin.
Koko ajan voimistuu tunne, että jään a) työttömäksi tai b) päädyn taas pakkaamaan ruuveja, mitä tein lukioaikoina sivutyönä. Ihan realisisesti sanottuna, toivoa ei ole, sillä JOKAINEN KAVERINI, joka on valmistunut vuoden 2010 aikana, on työttömänä. Tai kaupan kassana.
Opiskelkaa lähihoitajiksi ennemmin. Siten ette jää työttömiksi.
Vähän samalta se KTM:n työnhaku tuntuu sujuvan. Valmistuin keväällä 2010 ja tunnen vähän reilut 10 henkilöä joilla kaikilla on KTM:n paperit hankittuna 2009-2010 välillä ja vain yksi heistä on töissä, isänsä tilitoimistossa. Kaikki muut ovat joko työttömänä, Lidlin/Sivan kassalla tai puhelinmyyjinä. Itse olen työttömänä sillä hakenut työkkärin järjestämään koulutukseen joka valmentaa niitä akateemisia työttömiä joilla ei ole lainkaan alan työkokemusta, mutta en tiedä vielä pääsenkö siihen, en voi mennä kaupan kassalle töihin sillä tuo koulutus on tarkoitettu vain työttömänä työnhakijana oleville.
Sama juttu hallintotieteiden maisterilla. Valmistuin viime keväänä. Hakemuksia olen kirjoittanut kymmeniä ja taas kymmeniä. Opintomenestyksellä ei ole mitään merkitystä. Itse valmistuin kiitettävin/erinomaisin arvosanoin. Omaan jo jonkin verran oman alan työkokemusta useammastakin eri organisaatiosta. Ainoastaan kolmeen haastatteluun olen tähän mennessä päässyt. Yhdestä luvattiin jo määräaikaista virkaa, mutta reilu kuukausi myöhemmin puheet peruttiin. Harmi sinänsä sillä uskoin puheita ja tuo aika meni hukkaan, sillä tuona aikana en hakenut muita paikkoja. Itse olen myös alkanut katsella noita te-toimiston järjestämiä työvoimakoulutuksia. Tosin mieluummin menisin oikeisiin töihin, kun sinne vaan jotenkin pääsisi. Tilanne on todella turhauttava.
Vinkki, jos haluat välttää koulukiusaamista:
Lääkis, ei "lääkkkkkkkkkis"