Pitääkö paikkansa, että sisäänpääsy on kaikkein vaikein juttu? Ja että sitten on helpompaa, kuten että opiskelut ja jaksot nivoutuvat toisiinsa hyvin ja kaikki opetus on hyvin suunniteltua?
Sisäänpääsy vaikein?
pturturt
51280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Henkiseltä kantilta luultavasti se pääsykoe on se vaikein juttu. Pääsykokeen sisältö ei välttämättä vastaa vaikeudeltaan lääkiksen tenttien kapeita aihealueita, mutta vaikein osio pääsykokeessa onkin hallita suuret kokonaisuudet ja tietomäärät kemiasta, fysiikasta ja fysiologiasta.
Pääsykoe on tietenkin siinä mielessä vaikea että koetta voi yrittää vain kerran vuodessa; kokeessa ei ole ns. "varmoja" asioita jotka tulisi osata, vaan mitä tahansa pääsykoekirjasta voidaan kysyä, minkä lisäksi monet tehtävistä ovat integroituja.
Lääkiksessä opiskeluissa painottuu erityisesti itseopiskelun tärkeys, mutta pääsääntöisesti opetus on aina laadukasta ja opiskelumateriaalit hyviä.
Summattuna siis; Pääsykoe on se vaikein koe, mutta luku-urakka jonka teet valmentautuaksesi pääsykokeeseen lämmittelee sinua oikeaan lääketieteen opiskeluun, jonka eteen pitää tehdä järjestelmällsesti paljon töitä.
Sen lisätäkseni, että pääsykoe on koe, jossa laitetaan kaikki hakijat samalla viivalle, ja siellä parhaiten suoriutuneiden joukossa on oltava. Itse lääkiksiessä kokeen/tentin läpäistäksesi sun tulee tietää n. puolet riippumatta siitä, mitä muut tietää. Ehkä pääsykoe sillä tavalla ajateltuna on vaikein. Lääketiede ei ole aina helppoa ja yksioikoista. Tulkinnoille on jonkin verran varaa. Koulutus on laadukasta ja tärkeimpiä asioita korostetaan.
Ei pidä paikkaansa! Sisäänpääsy on varmasti tietyssä mielessä vaikeaa, kun merkittäviä aukkokohtia ei saa olla millään pääsykokeen osa-alueella. Lääkiksessä joku kurssi saattaa mennä läpi rimaa hipoen armosta. Kuitenkin osa kursseista vaatii pääsykokeen tapaan järkyttävän paljon työtä. Esim. suoritan nyt anatomian kurssia, jossa pelkät pääkohdat sisältävät monisteprujut sisältävät n. yhtä paljon asiaa kuin koko Galenos ja opiskeluaikaa on kuutisen viikkoa.
Anatomia (makroanatomia juurikin) ei taida kuitenkaan olla vaikeimmasta päästä. Paljonhan sitä asiaa on, mutta se kertautuu koko ajan opintojen edetessä. Ja se on ehkä yksi asia lääketieteessä, joka ei muutu.
Kukaan tuskin väittää, että opinnot itsessään ovat helppoja. Asiaa on paljon ja töitä täytyy tehdä, että pysyy mukana. Se vaan kuuluu lääkäriksi opiskeluun ja lääkärin ammattiin. Sivuja on turha laskea. Niitä on ihan varmasti paljon. Kirjoihin ja tietolähteisiin voi aina palata eikä kaikkea tarvitse osata ulkoa. Pääsykokeessa pitää.
Mutta kyllä niistä tenteistä pitää vähintään läpi päästä, ja kyllä se anatomia opitaan pääosin preklinikassa. Siellä klinikassa on taas uudet jutut opeteltavana, ja preklinikan jutut muodostaa pohjan opittavalle asialle. Aikaa ei ole alkaa joka perusasiaa opettelemaan.