Oliko lääkärit hyviä lukiossa?

Eiväthän numerot välttämättä kerro, ne nyt ovat vain luokittelua sen osaamistason mukaan, joka vallitsee opettajien silmissä. Tietysti nyt yleensä sellaiselle, joka on todella näissä alueilla lahjakas, ovat numerotkin aika kärkipäästä..

Mutta on itselläkin yksi vanha tuttu ihan pänttäämällä menestynyt. Lukiossa oli sellainen ehkä jopa hieman keskitason alapuolen opiskelija ja ilman sen kummempaa numerotavoittelua tuollaista 6-8 sai aineesta kuin aineesta. Lukion jälkeen vasta heräsi innostus lääkistä kohtaan ja yhden vuoden harjoitteli vain noita pääsykokeita silmällä pitäen työn ohessa. Ensimmäisellä kerralla kirkkaasti sisään. Tosin itse sanoi, ettei olisi ollut mitään jakoa jos olisi vain suoraan lukiopohjalla (oman saavuttamansa tason mukaisella siis) noilla kutosilla ja seiskoilla yrittänyt. Mutta tuo vuosi treenausta teki tilanteen aivan erilaiseksi.

Eli siis voidaanhan tässäkin sanoa, että kuutosten opiskelija pääsi lääkikseen. Tosin tietysti kysymykselläsi tarkoitat varmaan, että miten sillä pohjalla menestyisi jonka tuollaiset vähän heikommat numerot antaisivat suoraan sillä tasolla yrittäessä. Varmaan siihen voi kohtalaisen yleispätevästi sanoa, että eivät pääsykokeet välttämättä kovin selkeää kauraa ole... Ovathan nyt tosiaan kummiskin numerot osoitus sekä osaamisesta, että kiinnostuksesta. Se joka osaa, vetää kyllä hyviä numeroita vaikka ei kiinnostaisikaan. Kokeethan ovat tällöin vain tekninen mittari, ilman sen syvällisempää innostusta jotakin asiaa kohtaan.

Suurin osa oli varmaan, mutta joukkoon mahtuu nykyään jopa lukiota käymättömiä. Lukioaika on monelle kasvunaikaa ja koulu ei aina kiinnosta. Numerot voi olla huonoja muusta syystä, kuin että ei osaa tai on huono. Kovalla työllä voi päästä lääkikseen, mutta jonkunlainen ymmärrys luonnontieteisiin auttaa huomattavasti. Tutustu pääsykoekirjaan ja vanhoihin pääsykokeisiin - selviäisitkö?

Ainakin omista lääkis-kavereista suurin osa oli sellaisia kohtuu hyviä lukiossa vähän kaikissa aineissa eli lähinnä ämmää ja eetä kirjoituksista. Joitain yksittäisiä oli, jotka oli kirjoittanee hyvin vaatimattomat paperit, mutta yleensä se tarkoittaa sitä, että osaamisen tasoa pitää merkittävästi pystyä merkittävästi nostamaan pääsykoeaineissa.

itse olin lukio aikoina matemaattisesti suoraansanoen täysin lahjaton jos on uskominen numeroihin tai ylioppilastuloksiin. Matikka meni nipin napin läpi ja keskityin enemmän reaali aineisiin, joissa taasen olin erinomainen. Lukiossa ei bilsa ja kemia jotenkin iskenyt eikä niitä juuri sen enempää lukenut kuin oli pakko. Kun fysiikassa ja matematiikassa olin jo todistetusti surkea päätin silloin kuopata lääkishaaveet, sen sijaan päädyin opiskelemaan terveydenhoitajaksi.

Hyvin arvosanoin valmistuinkin, eikä matemaattinen lahjatomuuteni oikeastaan ollutkaan este oppiakseni vaadittavia asioita. Työskentelin ensin suomessa muutaman vuoden ja sitten vapaaehtoistöissä kriisialuella parisen vuotta. Sen jälkeen päätin hakeutua sinne lääkikseen. Siinä sitten mietti, että miksi oikeastaan haluan lääkäriksi ja mikä minua estää.. siinä sitten piti vaan selättää itsensä ajatuksesta, etten minä ole tarpeeksi matemaattisesti fiksu. Helvettiäkö siitä jos on tarpeeksi tiedonjanoa ja tahdonvoimaa ja halua.

Ja nytpä täällä opiskellaan, ja kyllä perse edellä puuhun on päästy, ja myönnän sen olleen hankalaa, mutta sen se on ollut arvoistakin. Tänne vaan jos tahtoa riittää.