Huoltoriidoista miljoonien eurojen kustannukset vuosittain
Pitkittyneet huoltoriidat ruuhkauttavat tuomioistuimia, ja niistä aiheutuu yhteiskunnalle isoja kustannuksia. Tämä selviää Lastensuojelun Keskusliiton selvityksestä, joka julkaistiin Helsingissä järjestetyssä Erofoorumissa keskiviikkona. Yhden pitkittyneen huoltoriidan kustannukset voivat nousta jopa satoihin tuhansiin euroihin, arvioi selvityksen tehnyt Itä-Suomen yliopiston professori Juha Hämäläinen.
Mitä pidemmäksi kiista pitkittyy, sen suuremmaksi myös kulut kasvavat. Pitkittyneissä riidoissa perheiden psykososiaaliset ongelmat ovat yleisiä, jolloin riitelevät osapuolet tarvitsevat asianajoavun lisäksi myös psyykkistä tukea ja muuta asiantuntija-apua.
"Kustannuksia kertyy esimerkiksi oikeudenkäynneistä, sosiaalitoimen olosuhdeselvityksistä, oikeudenpäätöksen täytäntöönpanosovittelusta, erilaisista psyykkisen tilan arvioinneista, mahdollisista lastensuojelu-, poliisi- ja muista viranomaiskuluista, oikeuspsykiatrisista tutkimuksista ja asianajokuluista", kertoo Hämäläinen.
Huomattava osa erokiistojen kuluista maksetaan julkisista varoista. Hieman yli puolen käräjäoikeudessa käsiteltyjen huoltoriitojen kustannukset maksaa yhteiskunta, hovioikeudessa tätäkin useammin.
Käräjäoikeuksissa käsitellään Suomessa vuosittain yli 2 000 lapsen huolto- ja tapaamisasiaa. Tämä on vain viisi prosenttia kaikista lapsiperheen eroista.
Oikeudessa käsiteltävien huoltajuuskiistojen määrä on Hämäläisen mukaan kuitenkin nousussa. Keskimääräinen käsittely käräjäoikeudessa kestää kahdeksan kuukautta.
"Kustannusten näkökulmasta onkin perusteltua kehittää palvelujärjestelmässä mekanismeja, jotka ehkäisevät huoltoriitojen syntyä ja estävät niiden pitkittymistä", Hämäläinen toteaa.
Huoltoriitojen synnyn ja pitkittymisen estäminen on sekä lapsen, vanhempien että yhteiskunnan etu, muistuttaa Lastensuojelun Keskusliiton Neuvokeskuksen johtaja Heikki Koiso-Kanttila.
"Lapsen näkökulmasta huoltoriidat ovat aina ei-toivottavia ja pitkään jatkuttuaan tuhoisia lapsen kannalta", Koiso-Kanttila sanoo.
HS.fi uutiset toimittaja Pauliina Grönholm
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Huoltoriidoista miljoonien eurojen kustannukset vuosittain/1135261533151
Pitkittyneet huoltoriidat ruuhkauttavat tuomioistuimia, ja niistä aiheutuu yhteiskunnalle isoja kustannuksia. Tämä selviää Lastensuojelun Keskusliiton selvityksestä, joka julkaistiin Helsingissä järjestetyssä Erofoorumissa keskiviikkona. Yhden pitkittyneen huoltoriidan kustannukset voivat nousta jopa satoihin tuhansiin euroihin, arvioi selvityksen tehnyt Itä-Suomen yliopiston professori Juha Hämäläinen.
Mitä pidemmäksi kiista pitkittyy, sen suuremmaksi myös kulut kasvavat. Pitkittyneissä riidoissa perheiden psykososiaaliset ongelmat ovat yleisiä, jolloin riitelevät osapuolet tarvitsevat asianajoavun lisäksi myös psyykkistä tukea ja muuta asiantuntija-apua.
"Kustannuksia kertyy esimerkiksi oikeudenkäynneistä, sosiaalitoimen olosuhdeselvityksistä, oikeudenpäätöksen täytäntöönpanosovittelusta, erilaisista psyykkisen tilan arvioinneista, mahdollisista lastensuojelu-, poliisi- ja muista viranomaiskuluista, oikeuspsykiatrisista tutkimuksista ja asianajokuluista", kertoo Hämäläinen.
Huomattava osa erokiistojen kuluista maksetaan julkisista varoista. Hieman yli puolen käräjäoikeudessa käsiteltyjen huoltoriitojen kustannukset maksaa yhteiskunta, hovioikeudessa tätäkin useammin.
Käräjäoikeuksissa käsitellään Suomessa vuosittain yli 2 000 lapsen huolto- ja tapaamisasiaa. Tämä on vain viisi prosenttia kaikista lapsiperheen eroista.
Oikeudessa käsiteltävien huoltajuuskiistojen määrä on Hämäläisen mukaan kuitenkin nousussa. Keskimääräinen käsittely käräjäoikeudessa kestää kahdeksan kuukautta.
"Kustannusten näkökulmasta onkin perusteltua kehittää palvelujärjestelmässä mekanismeja, jotka ehkäisevät huoltoriitojen syntyä ja estävät niiden pitkittymistä", Hämäläinen toteaa.
Huoltoriitojen synnyn ja pitkittymisen estäminen on sekä lapsen, vanhempien että yhteiskunnan etu, muistuttaa Lastensuojelun Keskusliiton Neuvokeskuksen johtaja Heikki Koiso-Kanttila.
"Lapsen näkökulmasta huoltoriidat ovat aina ei-toivottavia ja pitkään jatkuttuaan tuhoisia lapsen kannalta", Koiso-Kanttila sanoo.
HS.fi uutiset toimittaja Pauliina Grönholm
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Huoltoriidoista miljoonien eurojen kustannukset vuosittain/1135261533151
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se on niin helppoa päästään sairaiden tehdä kakara kiistakapulaksi. Joo ja aivan varmasti on tuhoista pienen ihmisalun kannalta jolla ei ole mitään keinoja lopettaa sitä. Vedetään vielä koko suku ja uudet kumppanitkin mukaan sairaiden tappelemiseen ja pääriidan osapuolet eivät osaa lopettaa ja laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Riidankylväjillä on jokin sairaus pysyä alinomaan huomion keskipisteenä ja saada siitä jotain kummallista tyydytystä kun elämässä ei ole mitään muutakaan, ei edes se lapsi tyydytä vaan pitää saada enemmän. Joku v...n valtataistelu pitää olla koko ajan päällä ja parhain keino siihen on lapsi. Uskon etteivät sellaiset ihmiset haluakkaan sovintoa kun se olisi liian halpaa eikä siitä saa kiksejä. Yksi hyvä esimerkki löytyy lähiomaisestani joka on kolmelle eri äijälle tehnyt kakaroita ja haluaa aina hakeutua tappeluihin. Elämää ei ole ollenkaan jos ei ole aina jonkun kanssa kahnauksissa ja koittaa vetää koko sukunsa aina mukaan omiin hekeutumalla hakemiinsa ongelmiinsa. Hoitoon ei suostu menemään vaan syyttää kaikkia muita omista ongelmistaan. Sehän on kaikkein helpointa elämää kun kustantaa viulunsa muilla ja syyttää muita.
>..Uskon etteivät sellaiset ihmiset haluakkaan sovintoa kun se olisi liian halpaa eikä siitä saa kiksejä.<
Ilmeisesti riitelijä haluaa olla kaiken keskipiste; suvun, lastenvalvojien, avustajien, sosiaalipuolen, oikeuslaitoksen jne.; tärkeintä että hänestä puhutaan ja hän saa asioilleen jatkuvan huomion.
Jos sellainen ruletinpyörittäjä olisi niinkuin muut ihmiset vikoineen virheineen, hän ottaisi vastuun teoistaan. Mutta silloinhan hän ei enää olisi vaan ihan tavallinen yksin- tai yhteishuoltajavanhempi, joka tulisi toimeen toisen vanhemman kanssa niinkuin ihmiset yleensä.
Jos joku tulisi sanomaan jollekin ydinperheen vanhemmalle että tästä lähtien lapsesi asuu muualla, saat toki joskus tavata jos olet kiltisti ja sitten maksat lapsen elatuksesta näin ja näin paljon niin kuinkako moni suostuisi siihen? Tämä on kuitenkin se tilanne mitä eron kynnyksellä oleva vanhempi joutuu kokemaan. Jos kumpikin haluaa jatkossakin elää lapsensa kanssa niin seurauksena on huoltoriita. Helppo tietysti siinä sanoa että typerät ihmiset riitelevät turhista asioista - mutta kuinkako moni on noin vaan halukas luopumaan omasta rakkaasta lapsesta noin vaan?
Kuka sen päättää kumpi vanhemmista on rakkaampi lapselle?
Vai päätetäänkö se kummalle vanhemmalle lapsi on rakkaampi?
Eiköhän se mene niin että kun nykyään nainen on yleensä pienempituloinen niin valtiovalta haluaa ihan rahapoliittisista syistä saada äidin lähiksi jotta elatusmaksujen, asumislisien ja toimeentulotukien muodossa päästään siten vähemmillä kuin jos isä olisikin lähi. (siinä yhäreille pähkäiltävää mitä tuo tarkoittaa mutta älkää huoliko, voin kertoa sen ;)
Tuohon rahapolitiikkaan kun yhdistetään sosiaalitoimessa huoltajuusasioista päättävien sukupuolijakauma joka lähes täydestä naisvaltaisuudestaan johtuen ei todellakaan puolusta lapsen oikeutta kumpaankin vanhempaansa niin eihän tulos voi millään olla oikeudenmukainen lapsen kannalta!!!!!!
Raha ja sukupuolisyrjintä vie lapselta sen kaunistellen puhutun oikeuden kumpaankin vanhempaansa.
Tosiasiassa useimmat vanhemmat pystyvät järjestämään asumisen ja tapaamiset ihan yhteisymmärryksessä. Oikeuteen menee vain murto-osa. Vai tarkoitatko, että ero automaattisesti tarkoittaa huoltoriitaa? Onneksi niin ei todellakaan ole.
Tosiasiassa useimmissa eroissa isät ovat hyväksyneet sen tosiseikan että tuulimyllyjä vastaan on turha taistella kun lopputulos on ennalta päätetty!
Erotessahan mennään lähes aina sossuun kirjoittamaan äidin vaateesta huoltajuussopimus ja sehän on käytännössä valmis kaavake missä äiti saa lähihuoltajuuden ja isä etä. Ja siinä samassa yhteydessä täytetään kaavake missä sanellaan peruslähtökohta isän maksamille elareille ja isän tulojen mukaan ne hilataan niin tappiin kuin vain voi!
Etän osa on yhtä taattu kuin veronmaksajan osa: ennalta päätetty mitä kupataan pois lompakosta, valittaa saa kuppauksesta mutta kun valituksen käsittelijänä on verottaja/sossu itse niin varmaan verottaja/sossu saa sen minkä haluaakin, tavalla tai toisella..