Olen avoliitossa bulgarialaisen miehen kanssa ja nyt olemme suunnitelleet lapsen hankintaa. Minulla on 16-vuotias Kati-tyttö ja olisi kiva saada vihdoin toinen vauva. Mutta minua hiukan epäilyttää kestääkö liitto ulkomaalaisen kanssa. Perhepiirissäni on huonoja kokemuksia ulkomaalaisista miehistä.
Sisareni Seija sai lapsen marokkolaisen miehen kanssa ja jäi yksinhuoltajaksi ja miehestä ei sen koommin ole kuulunut. Olen myös kuullut/lukenut/nähnyt televisiosta ikäviä tarinoita ulkomaalaisista miehistä.
Ivanin olen tuntenut nyt vuoden verran ja tähän asti ei ole mitään suurempia ongelmia ollut. Haluaisinkin tietää, onko lapsen syntymän jälkeen ilmennyt ongelmia muissa monikulttuurisissa perheissä.
Olen myös valvonut monia öitä miettien sitä miten Ivan sopeutuu Suomeen. Hän ei ole juurikaan kouluja käynyt ja minä taas olen akateemisesti koulutettu ja olen asunut paljon ulkomailla mm. Afrikassa. Puhumme keskenämme elekieltä ja englantia, jota Ivan osaa sen verran, että aina on asia tullut ymmärretyksi.
Tällä hetkellä minä käyn töissä ja Ivan opiskelee suomen kieltä ja käy silloin tällöin siivoamassa. Erityisesti se minua huolettaa, ettei Ivan koe olevansa minun elätettävänä ja ettei hän koe minua äitihahmokseen, olenhan Ivania 14 vuotta vanhempi. Siksi toivonkin, että Ivan löytäisi oman alansa töitä, ammatiltaan hän on autonkorjaaja, jotta sopeutuminen olisi helpompaa.
Kommentoikaa asiallisesti ja olisi ihan kiva saada neuvoja/vinkkejä muilta, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa.
Sisareni Seija sai lapsen marokkolaisen miehen kanssa ja jäi yksinhuoltajaksi ja miehestä ei sen koommin ole kuulunut. Olen myös kuullut/lukenut/nähnyt televisiosta ikäviä tarinoita ulkomaalaisista miehistä.
Ivanin olen tuntenut nyt vuoden verran ja tähän asti ei ole mitään suurempia ongelmia ollut. Haluaisinkin tietää, onko lapsen syntymän jälkeen ilmennyt ongelmia muissa monikulttuurisissa perheissä.
Olen myös valvonut monia öitä miettien sitä miten Ivan sopeutuu Suomeen. Hän ei ole juurikaan kouluja käynyt ja minä taas olen akateemisesti koulutettu ja olen asunut paljon ulkomailla mm. Afrikassa. Puhumme keskenämme elekieltä ja englantia, jota Ivan osaa sen verran, että aina on asia tullut ymmärretyksi.
Tällä hetkellä minä käyn töissä ja Ivan opiskelee suomen kieltä ja käy silloin tällöin siivoamassa. Erityisesti se minua huolettaa, ettei Ivan koe olevansa minun elätettävänä ja ettei hän koe minua äitihahmokseen, olenhan Ivania 14 vuotta vanhempi. Siksi toivonkin, että Ivan löytäisi oman alansa töitä, ammatiltaan hän on autonkorjaaja, jotta sopeutuminen olisi helpompaa.
Kommentoikaa asiallisesti ja olisi ihan kiva saada neuvoja/vinkkejä muilta, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
mikäli ajattelet jo valmiiksi asiaa "uskallanko"-kannalta, se kertoo minusta jo hieman ettette ole vielä valmiita vauvan tuloon. mikä kiire valmiissa maailmassa? nauttikaa rauhassa toisistanne ja tutustukaa toisiinne niin, että mahdolliset pelot ja ennakkoluulot hälvenevät. vuosi on aika lyhyt aika yhdessäoloa ja kärsivällisyys kannattaa. tosin aina vauvakuumeen iskiessä sitä ei uskoisi!
minusta jos suhde on vankalla pohjalla ja molemmat ovat samoilla linjoilla perheen suhteen kaikki käy parhain päin.
viitaten tuohon "olen kuullut/kokenut" huonoja juttuja ulkomaalaisista miehistä ei kannata takertua. hyviä ja huonoja on joka paikassa ja kansalaisuus ei kyllä miestä huononna. suomessa on todella paljon "me ja muut"-mentaliteettia, jossa etnisyys nähdään juuri muiden, ulkoryhmäläisten ominaisuutena, johon liitetään tietyt moraaliset piirteet. eikä tiedosteta, että suomalaisista liikkuu maailmalla aivan samanlaisia ennakkoluuloja kuin kaikista muistakin. mies kuin mies. jos haluat hänen kanssa perustaa perheen tee päätöksesi ihmisenä, järki päässä.
minusta kuitenkin kannattaa odottaa vielä hetki ja jutella asiasta sitten kun kieli ja muuta asiat on läpi puhuttu.
Oletko sen saman "Seijan" sisko joka tosiaan täällä purki sydäntään vaikka kuinka moneen kertaan milloin miltäkin kantilta pojastaan joka isältä perityn arabien verenhimoisuuden takia oli vankilakierteessä, pojan "huoramaisesta" (Seijan oma sana) akasta, ja kielitaidottomista pikkulapsista, jotka tämä "siskosi" ajatteli lähettää Marokkoon sukuloimaan.
Kaikkea hyvää "sukuhaarallenne".
Seija-siskosi täällä kirjoittelee. Sähköpostisi on ollut täynnä ja kännykkänumero ei toimi, joten en ole saanut yhteyttä sinuun. Ota vaikka uusi sähköpostiosoite ja mailaa minulle, osoite on sama vanha, jonka varmaan tiedätkin.
Kun kohta on se kaatuneiden muistopäiväkin, niin voitaisiin tavata ja käydä kahvilla ja ukin haudalla. No ilmoittelehan itsestäsi, niin kerron uusimmat kuulumiset raskaudestani ja Jennasta ja Jonista. Jutellaan sitten tuosta sinun tilanteestasi enemmän.
Terveisin Seija-siskosi
Seija ja Raija on sama provo, joten älkää vaivautuko vastaamaan hänelle.
Halusin tässä Raijankin puolesta kertoa, että emme ole provoja. Onko sinulla mau jokin ongelma, kun sinun pitää viattomia ihmisiä leimata provoiksi?
Jess.Seijalla on myös ollut suomalainen mies (ilmeisesti). Automekaanikko.Oikein naimisissa. Ja Seija on ollut kymmenen vuotta Lappuliisana. Hienoa. Tiedot "isien palstalta" ja Seijan avaus lapsiperheistä ja autoista, joka kummittelee muillakin palstoilla.
Höh...minne Hampurin Muhamed katosi, Seija?
*odottaa innolla Seija/Raijan uusimpia mielikuvitustarinoita*
Kyllä minulla on paljon korjattavaa tuohon viestiisi, mutta nyt ei ole aikaa. Kirjoitan sitten illemmalla enemmän ja Samin isän nimi on Ali eikä Muhamed, enkä ole 10 vuotta toiminut lappuliisana. No nyt pitää lähteä viemään Joni lääkäriin, kirjoitan myöhemmin enemmän.
Se Hampurin Muhamed eli Samin isä Ali on kadonnut minun ja Samin elämästäni jo 1970-luvulla kuten olen varmaan myös aiemmissa viesteissäni kertonut.
Ehdinkin jo ihmetellä, että mihis se Seija muka-monikulttuurisen perheensä kanssa hävisi... No palasinhan se Seija meidän iloksi, Raija-siskona. =oDDD
Sä oot hyvä! Älä häviä! =oDDDD
jatelkaa nyt nyt kuinka paljon Seija ilahduttaa meidän ankeaa arkeamme! Niin monta ihmeellistä tarinaa,ja nyt vielä sisarhahmo lisäksi...Aluksi tympäisi,mutta ajtelkaa mikä mielikuvituksen lento,melkein suosittelisin terapian sijaan kustantajalla pistäytymistä.Södika vois tykätä tällaisesta viihteestä..Mekin narisemme-ja silti luemme.Miksi? Tämähän on monen palstan polveileva jatkokertomus,uusine persoonineen..Kaikkeen en vielä ole tutustunutkaan...
katos ku tuolla "äidit ja isät" palstalla on esiin putkahtanu Karita-serkku. Oikein stadin tyttöjä. Lähdössä ulkomaille kenties bongailee monikulttuurista ukkoa itelleen. Ja julkee jättää asuntonsa ja nelivuotiaan muksunsakin seijan hoiviin........ hieno suku!
Hei!
raija kaikkea hyvä sulle ja sun bulgarialaiselle miehellesi.Minulla on pari bulgarialaista kaveria ,nainen ja mies ja he ovat tosi herttaisia ja rehellisiä ihmisiä.Toivottavasti Ivan saa kohta työpaikan ja rakennatte elämän ja perheen yhdessä.Tsemppia teille!
No voi vittu!kannattaisiko odottaa vielä muutama vuosi ja katsoa kuinaka alkaa yhteiselo sujumaan pitemmän päälle,kun noin paljon epäröit.
ei edes yhteistä kieltä??? ja sinä vain ajattelet lapsen tekoa???????mikä helvetin pässi oikein olet?kyllä suomalaiset naiset ovat typeriä!ajattelette vain lapsen tekoa ulkomaalaisten kanssa,voi miten ihania tummia lapsia....pyhä yksinkertaisuus...
Ei kannata ottaa hernettä nenään. Seija=raija=Pirjo Jenna, Joni, Kati, Karita ja sen mukula. Feikkejä, yksi ja sama provoilija.