Abortti ( ja lapsettomuus?)

Nyt on yks ja puolivuotta takana siitä kuin tein abortin, jota olen alkanut katumaan melkosen paljon. Aluksi se silloin tuntu oikealta vaihtoeholta. Muistan kun kävin monen lääkärin kanssa niitä keskusteluja ja se viimeisin lääkäri on todella tympääntynyt lopulliseen päätökseeni. Tein sen siis pillerillä ja kivut olivat todella kovat, en edes uskonut oksentavani sitä lääkettä ulos, koska olen muutenkin aina ollut niin sitkeä ihminen.. mutta siis oksensin... sittekun olin ollut siellä ja alkoi kivut vähenemään ja tuntui että von lähteä kotiin, ja kävelin juna-asemalle ja eikun vaan ouluun.. junamatka oli vaan sen puolituntia, ja vuoto alkoi sillä junamatkalla todellatodellatodeeellla suureksi. Kun nousin junan penkistä niin se istuinhan oli veressä.... onneksi istuin oven lähellä niin puikahdin viimeisenä ulos junasta. se siitä, mutta sotkin sitten ystäväni auton penkinkin.. pikaystäväni siis piti jo lähtä aikaisemmin sieltä lääkäristä inttiin. Kämpillä sitten kaikki tuli ulos sisältäni. sitä jatkui sen vähä yli viikon, mutta parin viikon jälkeen joku klöntti sisältäni vielä tuli.
Jälkitarkastui unohtui ihan tyystin ja olen miettinyt että pitäisi käydä ihan varmuuden vuoksi vaikka vasta näin jälkeenpäin siellä tarkastuksessa, mutta en saa aikaseksi, koska pelkään lääkäreiden reaktiota siihen että tulen vasta nyt. Mutta vaikka siitä abortista on kuitenkin niin vähän aikaa, niin jos nyt tulisin raskaaksi niin en missään nimessä teksi aborttia enää uudelleen, se oli virhe. Olemme koittaneet saada siis lasta mieheni kanssa, mutta tuloksetta. Joten pelkään sitä etten voi enää saada lapsia. Varasin ajan enskuulle lääkäriin, niin käyn siellä vähän tutkimumsissa, olenko saanut lapsettomuuden. Jos näin on, en tiedä mitä teen, haluan lapsia niinkuin miehenikin, haluaisiko mieheni olla enää sen jälkeen kanssani, pystyisinkö minä elämään niin etten saa omia lapsia, tiedän että monet elävät sellaista elämää, mutta se tuntuu niiin... :(
0184
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


meerianna--f kirjoitti:

Nyt on yks ja puolivuotta takana siitä kuin tein abortin, jota olen alkanut katumaan melkosen paljon. Aluksi se silloin tuntu oikealta vaihtoeholta. Muistan kun kävin monen lääkärin kanssa niitä keskusteluja ja se viimeisin lääkäri on todella tympääntynyt lopulliseen päätökseeni. Tein sen siis pillerillä ja kivut olivat todella kovat, en edes uskonut oksentavani sitä lääkettä ulos, koska olen muutenkin aina ollut niin sitkeä ihminen.. mutta siis oksensin... sittekun olin ollut siellä ja alkoi kivut vähenemään ja tuntui että von lähteä kotiin, ja kävelin juna-asemalle ja eikun vaan ouluun.. junamatka oli vaan sen puolituntia, ja vuoto alkoi sillä junamatkalla todellatodellatodeeellla suureksi. Kun nousin junan penkistä niin se istuinhan oli veressä.... onneksi istuin oven lähellä niin puikahdin viimeisenä ulos junasta. se siitä, mutta sotkin sitten ystäväni auton penkinkin.. pikaystäväni siis piti jo lähtä aikaisemmin sieltä lääkäristä inttiin. Kämpillä sitten kaikki tuli ulos sisältäni. sitä jatkui sen vähä yli viikon, mutta parin viikon jälkeen joku klöntti sisältäni vielä tuli.
Jälkitarkastui unohtui ihan tyystin ja olen miettinyt että pitäisi käydä ihan varmuuden vuoksi vaikka vasta näin jälkeenpäin siellä tarkastuksessa, mutta en saa aikaseksi, koska pelkään lääkäreiden reaktiota siihen että tulen vasta nyt. Mutta vaikka siitä abortista on kuitenkin niin vähän aikaa, niin jos nyt tulisin raskaaksi niin en missään nimessä teksi aborttia enää uudelleen, se oli virhe. Olemme koittaneet saada siis lasta mieheni kanssa, mutta tuloksetta. Joten pelkään sitä etten voi enää saada lapsia. Varasin ajan enskuulle lääkäriin, niin käyn siellä vähän tutkimumsissa, olenko saanut lapsettomuuden. Jos näin on, en tiedä mitä teen, haluan lapsia niinkuin miehenikin, haluaisiko mieheni olla enää sen jälkeen kanssani, pystyisinkö minä elämään niin etten saa omia lapsia, tiedän että monet elävät sellaista elämää, mutta se tuntuu niiin... :(

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu