Olen viime aikoina kohdannut oudon jutun, tuttujen ihmisten tai esim tyttöystävän kanssa puhuessani menetän helposti pokan ja naamalleni tulee tahaton virne. Haluaisin olla normaalisti mutta välillä tulee tosi kiusallisesti tämä asia. En voi sille itse yhtään mitään vaikka haluaisin naamani normaalilukemille takaisin. Tämä ajaa kohta minut ihan hermoraunioksi...
Teen työkseni atk-juttuja joten joudun paljon päivän aikana tuijottelemaan monitoreita ja uskoisin että silmien väsyminen voisi olla yksi syy tähän asiaan. Ja välillä en kerkeä töiden jälkeen lepäämään tarpeeksi.
Mitä pitäisi tehdä oikein? Lääkäri varmaan sanoo että olen tulossa hulluksi.
Uskoisin että väsymyksestä tai jostain hermosto/psykologia-jutusta johtuu kai..auttaisikohan tuohon lääkitys?
En kyllä ole vastaavasta aiemmin kuullut, mutta jos joku täällä osaa neuvoa tai tietää mitään asian suhteen niin kiitos etukäteen.
Teen työkseni atk-juttuja joten joudun paljon päivän aikana tuijottelemaan monitoreita ja uskoisin että silmien väsyminen voisi olla yksi syy tähän asiaan. Ja välillä en kerkeä töiden jälkeen lepäämään tarpeeksi.
Mitä pitäisi tehdä oikein? Lääkäri varmaan sanoo että olen tulossa hulluksi.
Uskoisin että väsymyksestä tai jostain hermosto/psykologia-jutusta johtuu kai..auttaisikohan tuohon lääkitys?
En kyllä ole vastaavasta aiemmin kuullut, mutta jos joku täällä osaa neuvoa tai tietää mitään asian suhteen niin kiitos etukäteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei,
Huumorintaju ja siihen liittyvä sivuoire sarkasmi ovat yhteiskuntamme piileviä psykologisia sairauksia. Usein huumorintajuun sairastutaan jo nuorella iällä ja sen kehittyminen on yleensä niin huomaamatonta että sairauteen huomataan puuttua vasta aikuisiällä. Huumorintaju ja sarkasmi ovat molemmat aivokemiallisia häiriöitä joiden pahentuminen edellyttää ns. epätietoista ongelman ruokkimista. Ongelma pahenee esimerkiksi elokuvilla, ystävillä ja Internetillä, ja harva tajuaa pahentavansa tilaansa jättämällä alitajuntaansa viestejä ja muistijälkiä näistä tapahtumista. Pelkästään ei voida kuitenkaan syyttää ympäristön tai yksilön vaikutuksia huumorintajun tai sarkasmin pahentumiseen; usein syy sairauden pahentumiseen löytyy kemiallisten aineiden kuten keskioluen tai kannabiksen ja ympäristön sekä yksilöiden yhteisvaikutuksesta.
Tähän mennessä pätevää ja kaikenkattavaa parannuskeinoa huumorintajuun ei olla löydetty; mutta sen pahenemista pystytään hidastamaan esimerkiksi kristinuskolla, parisuhteella tai poliittisella aktiivisuudella. Vaikka huumorintajun pahentumista voidaan hidastaa, sitä ei voida kokonaan pysäyttää. Turun Yliopistollisen sairaalan psykiatrisen osaston johtava tutkija-lääkäri Antti Viude kirjoitti kirjassaan "Este elämälle: tukea repeilyyn (apua huumorintajuisille)" huumorintajun hoitamisen periaatteista. Hänen mielestään huumorintajuisia ei pitäisi pyrkiä eristämään mistään huvittavasta, vaan keskitettävä huumorintajuisten huomio ns. turvallisiin huumorin alalajeihin kuten rasismiin, autourheiluun ja seksuaalivähemmistöjen arvosteluun. Viuden testiryhmän tulokset olivat kautta linjan positiivisia ja usein juurikin näihin alalajeihin keskittyessä huumorintaju korvautui miltei kokonaan aggressiolla ja huonosti perustellulla vihalla.
Tutkimustulokset antavat toivoa sairauden todellisen syyn löytämiseen ja huumorintajusta kärsiville on nykyään tukiryhmiä, esimerkiksi Keskusta.
Et ole ongelmasi kanssa yksin.
Kirjoittaja on Homma-forumin moderaattori.