Hei,
onko teillä kokemuksia, kauanko kestää vastauksen saaminen Teokselta? Kymmenen kuukautta on kulunut, ja alkaa jo ihmetyttää, tuleeko sieltä minkäänlaista vastausta... Sain kyllä aikoinaan kuittauksen, että sähköisesti lähetetty romaanikäsikirjoitus oli tullut perille. Lähetin kolmelle kustantajalle, kahdelta muulta tuli hylsy ajat sitten ja sittemmin olen kirjoittanut parannellun version, jota lähettelen nyt piakkoin muihin paikkoihin. Tekstini on hieman erikoinen lähinnä aiheensa puolesta, että en noista hylsyistä niin masentunut. Olisi vaan kiva saada joku vastaus sieltä Teokseltakin. Toki nuo vastaukset joskus kestävät, mutta kyselenpä nyt kuitenkin teidän kokemuksia :)
paloma111
onko teillä kokemuksia, kauanko kestää vastauksen saaminen Teokselta? Kymmenen kuukautta on kulunut, ja alkaa jo ihmetyttää, tuleeko sieltä minkäänlaista vastausta... Sain kyllä aikoinaan kuittauksen, että sähköisesti lähetetty romaanikäsikirjoitus oli tullut perille. Lähetin kolmelle kustantajalle, kahdelta muulta tuli hylsy ajat sitten ja sittemmin olen kirjoittanut parannellun version, jota lähettelen nyt piakkoin muihin paikkoihin. Tekstini on hieman erikoinen lähinnä aiheensa puolesta, että en noista hylsyistä niin masentunut. Olisi vaan kiva saada joku vastaus sieltä Teokseltakin. Toki nuo vastaukset joskus kestävät, mutta kyselenpä nyt kuitenkin teidän kokemuksia :)
paloma111
Vastaukset 20
Vanhimmat
kannattaisi soittaa ja kysyä.
Ei kannata soitella, vaan lähetä kohtelias utelukirje, kuten kaikissa perusoppaissa neuvotaan.
olen odotellut teokselta hylsyä 9 kk. olisin siis ehtinyt tehdä uuden ihmisen sillä ajalla mitä niillä on mennyt prujuuni tutustumiseen.
Yli vuoden olen odottanut. Tai no, enhän minä oikeasti enää odota, mutta Teos on siis ainoa, joka ei vastannut mitään, jopa WSOY hylkäsi alle vuodessa. Myöskään en saanut vastausta kohteliaaseen tiedusteluun kymmenen kuukauden odottelun jälkeen. Varmaan ovat hukanneet koko nivaskan. En viitsi enää kysellä perään.
Minäkään en ole saanut vastausta Teokselta, yli vuoden verran kulunut. Otava ja Gummerus uupuu myös. Södikka, Tammi, Like, Sammakko vastasivat nopeammin.
Reilu vuosi mennyt, Teokselta ei ole vastausta tullut. En ole viitsinyt perään kysellä, oletan että jossain vaiheessa (hylsy) tulee.
En ymmärrä miksi niin monet kustantamot ilmoittavat nettisivuillaan vastausajaksi paljon lyhemmän ajan kuin mitä todellisuudessa vastaamiseen tuntuu usein menevän.
mihin pinoon kässäri joutuu ja kun niitä voi tulla 3 päivässä...
käsittelyajan voi ilmoittaa realistisesti vaikka pinoja olisi monta ja kässäreitä tulisi kolme päivässä. tekeillä olevaa menestysteostani en lähetä teosille.
Kiitos vastauksista. Tämän suppean pikagallupin perusteella vaikuttaa, että Teoksen vastausajat ovat aika pitkät ainakin tällä hetkellä... Enpä taida viitsiä kysellä oman kässärini perään. Ehkä Teoksella menee lujaa tällä hetkellä ja kiire on, palkintoja ja palkintoehdokkuuksia tullut heidän kirjailijoille jne. ;) Minä kyllä olen sitä mieltä, että Teos on mielenkiintoinen ja tasokas kustantamo, vastasivat sitten minulle jotain tai eivät. Tietysti kiva olisi, jos ilmoittaisivat hieman todenmukaisemmin käsittelyaikansa. Vertailun vuoksi, minä sain hylsyn Gummerukselta n. 5 kuukauden kuluttua ja Sammakko oli supernopea hylkääjä, reilu kuukaisi meni.
Nyt sitten odottelen toisen lähetyskierroksen vastauksia, neljään kustantamoon lähetin nyt parannetun version... :)
Yleensä asia on niin että kustantamot eivät pakolla edes vastaa mitään. Sitäpaitsi jos aikoo julkaista jotain, lähetä nyt hyvänen aika ainakin kymmeneen kustantamoon. Ei kannata vain yhteen
Olen kirjasarjaa työstävä esikoiskirjailija. Lähetin Teokselle heinäkuussa 2010 alustavan tiedustelun kirjastani. Sain vastauksen alle viikossa. (He olivat kiinnostuneita, ja vastasivat kaikkiin esittämiini kysymyksiin.) Toivottavasti kokemuksestani saa jonkilaista osviittaa, kannattaako odottaa vastausta lukemattomia kuukausia.
Jos ei ensimmäisellä tärppää, niin ota teksti uudestaan käsittelyyn. Asennoidu, että käsikirjotuksesi oli vasta raakile, ja mestariteos on vasta tulossa. Luonnosta läpikäydessä annattaa tarkastella tekstiä mahdollisimman kriittisesti ja miettiä ainakin seuraavia asioita:
1. Onko kertomuksessa ideaa? (Jos ei ole, kirjoita uusi kertomus.)
2. Kantaako sama idea läpi tekstin? (Jos ei ole, muuta tekstiä niin että sama idea säilyy alusta loppuun.)
3. Onko teksti mielenkiintoinen ja yksityiskohdissaan rikas? (Jos ei ole, kirjoita uusiksi niin että se on.)
4. Onko teksti ytimekäs? (Jos ei ole, karsi _kaikki_ ylimääräinen.)
5. Onko tekstin ensimmäinen sivu kiinnostava ja innostaako se jatkamaan? (Jos ei ole, kirjoita alku uusiksi.)
6. Ovatko henkilöhahmot eläviä ja moniulotteisia? (Jos ne eivät ole, kirjoita niin että ne ovat.)
7. Vaihtuuko kertoja ja näkökulma kesken tarinan? Jos ne vaihtuvat, haittaavatko näkökulmamuutokset tekstin selkeyttä? (Jos näkökulmat muuttuvat, vaihda tekstiä niin että muutokset eivät haittaa.)
8. Näytä, älä kerro. Näyttämällä kirjoitettu kohtaus on huomattavasti kerrottua kohtausta rikkaampi ja elävämpi. (Jos kerrontaa on liikaa, kirjoita kohtaukset kertomisen sijasta näyttämällä; kirjoita tapahtumat dialogin ja henkilöiden tekemisten pohjalta.)
9. Mikä on tekstin paras kohta ja mikä huonoin? Miksi? (Kirjoita huonoin kohta uudestaan. Sitten toiseksi huonoin. Tarkastele tilannetta uudestaan.)
10. Onko dialogi juonen kannalta merkityksellsitä? (Jos ei ole, kirjoita dialogi niin, että se kertoo tarinan kannalta _oleellisia_ seikkoja.)
11. Käytänkö sivistyssanoja? (Jos tekstissä on sivistyssanoja, voit olettaa, että 50 prosenttia mahdollisista lukijoista tippuu pois.)
12. Onko tarinalla selkeä alku-, keski- ja loppuosa? (Jos ei ole, niin miksi ei ole? Onko epäselkeälle rakentelle painavia perusteluita?)
13. Selitä itsellesi tekstin sisältö kolmella lauseella. Sitten tiivistä se yhteen.
14. Lue teksti uudelleen. Samaistutko henkilöhahmoihisi? Entä samaistuuko sikoelukija? (Jos ei/et samaistu, suunnittele henkilöhahmoja, joihin voi samaistua.)
15. Käytätkö kliseitä? (Jos käytät, kerro ne omin sanoin, ja paremmin.)
16. Onko tekstin tapahtumat johdonmukaisia? Entä henkilöhahmot? (Jos ei ole, korjaa.)
17. Kirjoitatko koko ajan samassa aikamuodossa? (Jos et kirjoita, on syytä kirjoittaa; siispä korjaa.)
18. Vältä flashbackejä, sillä ne etäännyttävät lukijan tarinasta ja saavat juonen junnaamaan.
19. Ennen kaikkea nauti kirjoituksesta! Jos et nauti, tee jotain muuta (katso leffa, lue kirja jne.). Aloita sitten uudestaan.
20. Kun olet tehnyt kaikki edelliset kohdat, laita teksti ainakin viikoksi (mieluiten kuukaudeksi) syrjään. Palaa sitten takaisin kohtaan 1. Käy kaikki kohdat uudestaan yksitellen lävitse. Jos olet tyytyväinen työsi tulokseen, lähetä uusi, parempi käsikirjoitusversio kustantajalle.
Onnea ja uusia ideoita kirjoittamiseen!
Kiitos vastauksesta, Eräs kirjoittaja. Hm, olettaisin kyllä että vastaus alustavaan tiedusteluun on vähän eri asia kuin vastaus tarjottuun käsikirjoitukseen, ellei sitten sinulle tarjottu varmaa kustannusopimusta kunhan kirjasi on valmis. Mutta juu, se on ihan totta ettei vastauksia kannata loputtomiin odotella eikä varsinkaan yhdeltä kustantamolta, ihan vaan mielenkiinnosta kyselin muiden kokemuksia. Kiva joka tapauksessa että sieltä Teokseltakin vastauspostia joillekin lähtee :)
Nuo 20 kohdan ohjeet ovat ihan hyvät, mutta vähän ihmettelen kohtia 17 ja 18. Ei aikamuotojen käyttö voi olla tehokaskin keino ainakin jos sen hallitsee, tyyliin Marguerite Duras. Tahattomana on tietysti kökköä, se on totta. Ja flasbackit, no joo, kyllähän ne voivat jumittaa kerronnan, mutta toisaalta eri aikatasojen lomitus voi olla toimivaa jos se on tarinan kannalta perusteltua, kuten vaikkapa Sofi Oksasen Puhdistuksessa ja monissa muissakin teoksissa. Tosin ehkä eri aikatasojen lomituksen yhteydessä ei voi enää puhua flashbackeista, vaan se on sitten nimenomaan sitä eri aikataojen lomittelua tai jotain, mikä nyt olisikaan oikea termi... Ihan hyvät ohjeet joka tapauksessa, perusjuttuja.
Olet oikeassa, paloma111, kyse oli tosiaan alustavasta kiinnostuksesta, minkä takia suoria vertailuja turha vedellä. Yhdeksän kuukauden odottelun jälkeen voi kuitenkin alkaa epäillä, että onkohan kukaan edes vilkaissut sitä käsikirjoitusta. Kerroipa siis, että kyllä siellä joku vastaa.
17. ja 18. kohtien perusideat ovat napattu tunnetuista kirjoitusoppaista (mm. Nancy Kress - Beginnings, Middles & Ends). Ainakin neljä lukemaani kirjoitusopasta ohjeistaa välttämään aikamuotojen kanssa hyppimistä (lähinnä pluskvamperfektin käyttöä) ja ylimääräisiä takautumia. Kokeneet kirjoittajat tietävät nämä aikamuodoissa ja takautumissa esiintyvät suodenkuopat, ja he osaavat käyttää niitä tehokkaasti, taidokkaasti ja huomiota herättämättä. En kuitenkaan osoittanut viestini loppua heille vaan kirjan kirjoittamista suunnitteleville ja esikkokirjailijoille.
Jos useille kustantamoille lähetetty käsikirjoitus lentää bumerangina takaisin, voi olettaa, että hylkäämisen perusteet löytyvät käsikirjoituksesta eikä pahalla päällä olevien kustannustoimittajien entten tentteneistä. Silloin on syytä palata käsikirjoitukseen, ja käydä sitä perusteellisesti lävitse. Edellinen listaukseni esitti vain osan mahdollisista sudenkuopista. Jos tosiaan tiedät, että käsikirjoituksesi ongelmat eivät ole aikamuodoissa ja takautumissa, niin mitäs minä tässä selitän, anna palaa vaan!
Kaikki esitetyt ok, mutta olennaista on mielestäni se, että kässäriä ei kannata lähettää kustantamoon, ellei näitä ole otettu huomioon jo etukäteen.
Olennainen puuttui eli onko oma tyylisi riittävän persoonallinen ja miten käytät kieltä.
Ja haluaisin kysyä, oletteko sitä mieltä eli se mitä tuossa kutsutaan ideaksi (minä minitän sitä teemaksi) niin sitä voi olla läpi tekstin vain yksi ja ainut? Minä vierastan sellaista ajatusta.
Hyväkin voi lentää bumerangina takaisin monesta paikkaa, kustannustoimittajat eivät etsi pelkästään hyvinä pitämiään vaan myös myyviä, markkinointiarvot jne vaikuttavat myös. Ja lisäksi "hyvä" on hyvin subjektiivinen arvo. Jne. Eli usea hylky ei automaattisesti tarkoita laadutonta kässäriä.
Ja joskus pitkäkin odotus palkitaan; yli vuoden odotuksen jälkeen sain itse nyökkäyksen isolta kustantamolta. Kustannustoimittajilla on kiire, vastaus voi viipyä hyvinkin pitkään vaikka olisi kiinnostunutkin vastaus.
Mutta useimmiten tietysti vastaus on hylky, oli odotusaika pitkä tai lyhyt; suurin osa kässäreistä hylätään, joten kun kässäriä lähetät, valitettavasti todennäköisyyslaskenta on sitä vastaan että kustannussopimus napsahtaa.
Jos ollaan sitä mieltä, että runsaasti myös "hyviä" käsäreitä hyltätään, niin mistä se johtuu?
Ei siitä, että kässäri ei olisi myyvä: nykyisin julkaistaan runsaasti semmoista, jota myydään hyvin vähän. Niitä pääsee jopa Hesarin esikoisten loppusuoralle.
Eli onko kaikki vain sulaa sattumaa? Lukeeko kässärit ensiksi jokin esiraati, joka koostuu kirjallisuudenopiskelijoista ja vain heidän valitsemansa päätyvät oikealle kustannustoimittajalle?
Tähän väliin sanon, että opettajani Harri István Mäen mukaan suurimmalla osalla "normaaleista" käsikirjoituksen lähettäjistä pitäisi olla hyvin pullat uunissa, koska suurin osa hylätyistä käsikirjoituksen lähettäjistä on mm. erilaisia persoonallisuushäiriöisiä ja epäterveitä tyyppejä, jotka hylättäisiin varmasti myös muuallakin kuin vain kustannusmaailmassa - esim. myös meidän keskuudessamme.
Hirtehisesti voisi sanoakin, että lahjakkaan kirjoittajan kannattaa hommata mielenterveys- ja päihdeongelmat vasta tultuaan riittävän suureksi nimeksi. Sittenhän joku bipolaarihäiriö ja räyhäävä juopottelu vain lisää mainetta.
Ironista taas voi olla, että vasta mielenterveysongelmat synnyttävät tarpeen taiteen tekemiseen.
Mutta onhan se selvää että ei kustannusmaailmassa tai työelämässä yleensäkään pahimpia viirupäitä voida katsella tai hyysätä.
Välillä kun lukee eri puolilta nettiä pätkiä kirjailijaksi haluavien romaanikäsikirjoituksista, joista suurin osa on aika huonoa tekstiä, niin sitä ajattelee, että kyllähän minun on pakko omalla käsikselläni läpäistä kustannusseula jos muut tarjottavat käsikirjoitukset ovat tuota tasoa...muuten maailmassa on jotain totaalisen väärää! Mutta sitten havahtuu siihen ajatukseen, että ehkä olen vain sokea omalle tekstilleni. Jokainen kirjoittaja varmasti rakastaa omaa tekstiään eikä näe sen heikkouksia ja ehkä joku nauraisi minun tekstilleni yhtä lailla kuin minä nauran monille muille. Ja se on kaikkein tuskallisin ajatus. Se, että ehkä olen vain niin sokea omalle tekstilleni, etten kykene näkemään sen todellista tasoa.
Sen takia kässäriä pitäisi luetuttaa ammattilaisilla, pyrkiä johonkin kirjoituskoulutukseen tms. Aluksi kaikki ovat sokeita kirjoituksilleen, mutta kokemus palautteesta opettaa.