Taas se on täällä. Ihastuksen loppu.
Samalla vapaus stressistä ja epätietoisuudesta sekä taas mahdollisuus tehdä mitä huvittaa.
Mutta myös tyhjyyden tunne että olisi menettänyt jotain arvokasta ja osaksi elänyt jonkin sortin
fantasiassa pitkänkin aikaa. Huomaa taas miten merkityksettömiä nekin asiat olivat. Kuvitelmia ja rakennelmia, unelmien lumisia vuoren huippuja.
Monille varmaan tuttua?
Miten kuvailisitte fiiliksiä sitten kun se ihastuminen on ohi esimerkiksi kun huomaatte ettei siitä tule mitään, tarpeeksi aikaa kuluu tai saatte pakit?
Samalla vapaus stressistä ja epätietoisuudesta sekä taas mahdollisuus tehdä mitä huvittaa.
Mutta myös tyhjyyden tunne että olisi menettänyt jotain arvokasta ja osaksi elänyt jonkin sortin
fantasiassa pitkänkin aikaa. Huomaa taas miten merkityksettömiä nekin asiat olivat. Kuvitelmia ja rakennelmia, unelmien lumisia vuoren huippuja.
Monille varmaan tuttua?
Miten kuvailisitte fiiliksiä sitten kun se ihastuminen on ohi esimerkiksi kun huomaatte ettei siitä tule mitään, tarpeeksi aikaa kuluu tai saatte pakit?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Olen vuoden aikana tottunut ihailemaan erästä miestä, mutta järki tuli jo vihdoin kuvioihin mukaan. Tänään en halunnut edes enää haaveilla hänestä. Onhan se selvää, ettei meitä tule, eikä hän ole minusta tippaakaan kiinnostunut ja miksi olisikaan. Ollaan niin erilaisia enkä minä mikään "missi" vaan erittäin kaukana siitä.
Enkä nyt kaipaa mitään kyllä sä kelpaat tekstejä tähän.
Ohi mikä ohi.
Vanhasta tottumuksesta yritin ottaa häneen katsekontaktia tervehtiäkseni, mutta hän ei edes nostanut katsettaan. Sitten muistin että munhan piti unohtaa ja kävelin pois varoen etten vaan vilkaisekaan häneen päin. Sitä virhettä en enää tee, että yrittäisin katsekontaktiakaan ottaa. Pysyn poissa.
Tyhjä olo, ei sitä voi muuten selittää. Tuntuu ettei elämässä ole mitään odotettavaa taas... ei ketään kehen ihastua jne =( Sitä samaa arkista aherrusta töissä, kotona lasten kanssa.
Kiitos viestistäsi. Kyllä se usein ohi on kun se on ohi.
Minulle kävi taas niin että sain käsityksen alunperin ettei nainen ollut kiinnostunut ja yritin vältellä häntä. Hän kuitenkin oli ystävällinen suuntaani joka sai hämilleen. Vaikka järkeilin asialla niin jotenkin sisällä kuitenkin eli tunteet vaikken sitä tajunnut vuoden päivät kunnes sitten viime viikonloppuna asia selvisi lopulta.
Tavallaan sitä kellui pitkään edelleen ennen tuota hetkeä siinä tunteessa vaikka oli jo sopeutumassa ajatukseen ettei meistä tulisi paria. Sitten siitä unesta vain heräsi. Ei kuitenkaan mitään superpettymyksiä tai järkytystä, vain lipuminen tähän arkirealismiin. Itselleen on helppo myöntää osa asioista kuvitelmaksi mutta hänen käytöksensä herättää kummastusta edelleen.
Mutta elämässä turha arvuuttelu ei maksa vaivaa ja on vain siirryttävä uusiin ajatuksiin sekä uskottava että jokin täyttää sen jäljelle jääneen tyhjiön aikanaan.
ja teit ihastuksesi selväksi? Vai selvisikö asia sinulle järkeilemällä?
Asioita on niin helppo kuvitella. Toisen normaalin ystävälilsyyden voi tulkita vaikka miten päin...sitä se ihastunut mieli teettää.
Olen itse kuitenkin tyytyväinen, että heräsin. En halua satuttaa itseäni pahasti. Näin on parempi kuin kylmät pakit.
En tehnyt ihastustani ihan selväksi, mutta kyllä tein puolittaisen aloitteen viime viikonloppuna erään asian tiimoilta tavallaan. Hänen kuvittelisi ymmärtäneen siitä mistä oli kyse.
Olin järkeillyt asiaa jo siis pitkään ja itsekin jo käsitellyt asian melkein päiväjärjestyksestä, mutta sen verran se vielä pilkotti että kun siihen normaaliin ystävällisyyteen liittyi asioita, jotka saivat sitten vielä kokeilemaan. Mielestäni ne ilmaisivat naisen puolelta jotakin, nyt en tajua lainkaan enää kyllä että mitä. Naiset ovat joskus mysteerio. Ehkä jonkin sortin mielenkiintoa muttei sen luonteista ettei se johtaisi ihastumiseen.
Se mikä pikkuisen kutkuttaa on se että jos olisin toiminut toisin ja aiemmin olisiko lopputulos ollut sama. Mutten usko siihen. Lisäksi noista pakeistakin jäi vähän outo maku suuhun ja tässä jutussa on / oli kyllä jotain hämärää muuta kuin omat mielikuvani ihastuneena. Ne voivat tehdä toki tepposia, mutta ihan kaikkea nekään eivät selitä.
Tavallaan omalla kohdalla kuitenkin kyse oli pitempään jatkuneesta prosessista, joka sitten huipentui siihen että kun tuli noita juttuja että toinen voisi sittenkin olla kiinnostunut niin oli pakko kokeilla että saisi asian päätökseen koska stressitaso alkoi taas nousta. Nyt on taas mahdollisuus hengittää.
Tavallaan joskus on pakotettava ihastus loppumaan esimerkiksi unohtamalla tai tekemällä jollakin tavoin aloite toisen suuntaan. Meitä ihmisiä vain pelottaa tuo tyhjyyden kokemus sekä luopuminen siitä ihastuksesta, joten mieluummin elämme pitkäänkin siinä "ehkä" mielialassa jopa kärsien.
"ehkä mielialassa" eläminen oli välillä ihanaa haaveillen, mutta tuskaista kun tajusi välillä ettei toinen välitä. Hulluahan se on itseään kiduttaa.
Nyt täytyy oppia elämään uutta elämää. Olisi niin paljon helpompaa jos ei tarvitsisi nähdä häntä niin usein, mutta kai siihenkin tottuu ajan kanssa.
Joo, näin se on.
Toisaalta minun haaveiluni oli sellaista passiivista enkä edes tajunnut että olin edelleen haaveillut hänestä kuin vasta kun sain tuon mahdollisuuden sekä noiden pakkien jälkeen. Sitä vain jotenkin havahtui ja tietty kalvo poistui päältä monista asioista saman tien. Toisaalta hyväkin että sai ilmaa puhdistettua ihan lopullisesti. Tajuaa vasta nyt miten se kuitenkin kolkutti takaraivossa vaikka siitä yritti aiemmin pois.
Itse näen että tästä täytyy nyt ottaa enemmänkin ajatuksia ja virtaa eteenpäin.
Ainakin omalla kohdalla vain on ollut haaveissa tavata joku joka kolahtaisi molemmin puolin oikeasti sekä pitempi oikea suhde, jonka vuoksi yhden naisen menetys joka vaikuttaa tuollaiselta voi saada turhan suuret mittasuhteet mielessä.
Mielestäni olet ihan oikein ajatellut noista asioista ja siitä on sitten vain rakennettava jotain uutta joka ehkä pohjautuu johonkin konkreettisempaan.
On tosiaan hankalaa tuo jos toista näkee kovin usein kuten minäkin ehken joudun ainakin vielä jonkun aikaa. Mutta toisaalta ehken hieman lohduttavaa ettei toinen vain häviä jonnekin. Sitä harmittelen ettei nyt ehken päästä tutustumaan enempää toisiimme, olisi ollut tavallaan kiva tuntea hänet noin muutoinkin. Toisaalta ihastuksen poistumista ajatellen parempi ettei tunne toista liian hyvin.
Sulle tsemppiä jatkoon, ehkä siellä edessä olevassa sumuisessa laaksossa odottaa joku uusi tuttavuus? ;)
Tsemppiä sullekin jatkoon! =)
Miksi tälle kirjoitukselle on annettu miinuksia?
En käsitä. Onko se joku pila vai miksi noin?
jotkut vaan tykkää miinustella. Mitä väliä
Oletko varma että sait pakit? Joskus on helpompi kuvitella ettei toista kiinnosta...
Aika varma. Hänen on kuitenkin helppo tavoittaa minut niin halutessaan. Ei ollut eka kerta kun puolittain lähestyn, joten hän tietää kyllä missä mennään. Täten tavallaan se vastuu olisi ollut hänen puolellaan osoittaa se kiinnostus jos sellaista olisi löytynyt tai löytyy.
On usein helpompi kuvitella että toista kiinnostaisi edelleen ja se minua tuossa välillä varmaan hämmensi. EIköhän hänellä kuvittelisi olevan tavoittelijoita kaikille sormille ja varpaille joten minun kannattaa vain siirtyä eteenpäin.
Enemmän harmittaisi jos hän olisi myös kiinnostunut eikä tulisi asiassa yhtään vastaan osoittamalla itse riittävästi kiinnostusta. Ehkä minun käytös on ollut hieman erikoista tai olen sen laatuinen persoona että se näkyi sitten hänen käytöksessään jota sitten tulkitsin että se olisi ollut omituista.
Joskus on vain parempi todeta että tietty periodi elämästä on ohi jolloin pääsee siirtymään eteenpäin laittaen tuolle kaikelle pisteen
aikaa on kulunut jo pari vuotta, Ei yhtään suudelmaa, ei mitään. Vain katset joskus 2008.
Silti, jäin kiinni , koukkuun.
En voi koskaan enää rakastua samoin. Tiedän, sillä en ole enää mikään nuori neitokainen.
Hän vei sydämeni ja minut kokonaan, katseellaan ja persoonallaan.
Tiedän, että emme tapaa enää.
hän on muisto vain muiden joukossa.
Älä takerru muistoon vaan jatka matkaasi eteenpäin, vain niin voit löytää uuden rakkauden!
voi hyvää päivää, kaipaileeko täällä joku vuoisikausia jotain helv...n katseita. nyt järki käteen ja menkäähän nyt tapaamaan uusia ihmisiä!
mulla kävi sillein et olin ihastunu yhtee tyyppiin ja hän minuun, tykkäsimme toisistamme puolivuotta. juttelimme ja soittelimme aina iltasin ja koulussa katsoimme aina toisiamme ja istuimme vierekkäin ja jouluna ostimme joululahjat toisillemme. poika sanoi rakastavansa minua ja sitten yksi päivä halasimme ja olimme päivän yhdessä heillä ja kävelimme ympäriinsä. illalla poika soitti ja kertoi välittävänsä minusta hyvin paljon. mutta sitten parin päivän päästä hän sanoi ettei tykkää minusta enään ja että jäämme todennäköisesti vain kavereiksi koska hän muuttaa pian pois paikkakunnalta. hän myös sanoi ettemme voi yrittää uudestaan... emme seurustelleet missään vaiheessa mutta nyt tuntuu pahalta että miten ihastuminen voi lakata kuin seinään. poika sano ettei vika ollut minussa, hänestä vain alkoi tuntua pikku hiljaa että haluaa olla vain kaveri... olenko typerä jos vielä jatkan tämän pojan tykkäämisestä? onko mahdollista että hänen vanhempansa vaikuttaisivat päätökseen että ei halua seurustella kanssani? minusta tuntuu että hän tunsi itsensä painostetuksi, mutta en käsitä mikä hänen mielensä muutti.... eihän tunteet voi lakata noin vain? hän kuitenkin välitti minusta hyvin paljon, tiedän että hän pitää minusta vieläkin... haluan hänet takasin.. tiedän ettei ketään voi pakottaa mutta oloni on niin tyhjä tällä hetkellä.... hän oli ensirakkauteni....
Sama tunne. Olin joulukuun loppupuolen niin ihastunut erääseen hieman nuorempaan tyttöön, että järki meinasi lähteä. Sain sitten pitkän epävarmuuden ja pähkäilyn jälkeen pakit, joka oli todella kova isku minulle. Tästä huolimatta, pakkien jälkeisinä päivinä ihastuksen tunne alkoi laantumaan, ja pystyin taas ajattelemaan normaalisti. Toisaalta hyvä asia, mutta dramaattisesta lopusta huolimatta en ole ikinä elämässäni kokenut jotain niin mahtavaa tunnetta kuin sinä ihastukseni aikana koin. Nyt kun aloin miettimään asiaa, tuntuu kuin olisin menettänyt jotain tärkeätä. Kuin osa sisimmästäni olisi hälventynyt pois. Vieläkin ajattelen tätä tyttöä ajoittain, mutta se ei tunnu enää samalta kuin ennen... Toivottavasti sinä, ihastukseni, lukisit tämän viestin ja tietäisit lähettäjän.
Ihastuin muutama vuosi sitten erääseen poikaan, en tuntenut häntä kovinkaan hyvin. Pari kuukautta sitten sain epämiellyttävällä tavalla tietää, ettei hän jaksanut koko juttua ja mitä minä olin tehnyt väärin. Silloin vasta tajusin, etten osannut aikaisemmin tehdä mitään oikein. Huomasin menettäneeni paljon, enkä usko, että ikinä unohdan koko juttua, mutta uusia tulee ja kai tämä tyhjyys joskus poistuu. Kurjaa vain nähdä hymy, joka oli joskus tarkoitettu minulle ja kamalinta nähdä vihan kasvavan silmissä, joissa joskus on nähnyt jotain aivan muuta. Ja silloin kun täytyy unohtaa ihastus, tuntee vain tyhjyyttä ja toivottomuutta. Ja silti tässä jutussa on vieläkin ihan liikaa tunteita pelissä. Kaikista pahinta on se, etten pääse ihastustani karkuun, näen hänet tahtomattakin ja unohtaminen on vaikeaa, sillä siihen tarvitaan kaksi. Aina kun luulen unohtaneeni, hän ilmaisee välittäneensä jostakin. Suoraan sanottuna tämä juttu on niin mahdoton, ettei kukaan osaa neuvoa. Aikaa ei saa taaksepäin ja edessäpäin odottaa jotakin muuta, toivottavasti, tai sitten ei. Loppujen lopuksi en tiedä vieläkään mitä hän haluaa, välillä koko juttu on kamalaa draamaa ja välillä mitään ei ole koskaan ollutkaan.
Naurattaa kun satuin lukemaan tätä ketjua taas pitkästä aikaa.
Sain itse onneksi käsiteltyä tuota asiaa jo pitemmän aikaa ja oikeastaan sain myös noiden pakkien jälkeen vielä käytyä läpi asiaa tämän kohteen kanssa siten että paljastui koko asian olleen minun fantasiaa.
On toisaalta helppo siirtyä eteenpäin vaikka tuo tyhjyyden tunne on TODELLA käsiinkosketeltava. On voimakas tunne siitä että pitää vain muuttaa omaa elämäänsä toiseen suuntaan tai vaikka muuttaa jonnekin toisaalle koska vanhaan ei ole paluuta.
Halusin sanoa tämän sinulle sen vuoksi että kannattaa käsitellä tuo asia loppuun tavalla tai toisella. Se helpottaa sitten jatkossa elämää.
Itsekin näin tuon naisen silmissä aiemmin jotain muuta ja hetken ajan ehkä sitäkin mikä voisi johtaa vaikka vähän mihin, mutta se olikin unta.
Ei kannata jäädä asiaa vatvomaan vaan käydä se läpi että saa kunnon päätännän asialle vaikka sitten sen henkilön itsensä kanssa jonka jälkeen voi kohdata tuon tyhjyyden avoimen mielin ja lähteä rakentamaan tulevaisuutta taas uudestaan.
Näin ei jää asioita kummittelemaan mieleenkään.
Pitää vielä lisätä että itsellä ainakin tämä ihastus vielä liittyi siihen että uskonko rakkauteen ylipäätään vai en omalla kohdallani. Se on ikävä kohdata ettei usko enää, jonka takia kovinkaan toiveikas ei voi olla tulevaisuuden suhteen. Sitä kautta tuosta ihastumisesta irti päästäminen tuntui todella jos ei vaikealta niin nimenomaan tyhjältä.
Mutta parempi elää todellisuudessa vaikka ilman sitä rakkautta kuin unessa.
Mutta joskus (ihastuminen) uni vain on niin ihanaa että sitä hymyilee vielä herättyäänkin, miksi? Ja se hymy täyttää hetkeksi tyhjyyden, kunnes kaikki on vieläkin tyhjempää.
Kuvaa vähän mun fiiliksiä tällä hetkellä. Tuli turhan pitkään elätetyä noita toiveita yhen suhteen, muttei siitä kuitenkaan olisi tullut mitään!
Pelottava tunne saa minut valtaansa: en tunne mitään, en yhtään mitään... Menetin jotain mitä minulla ei ikinä ollut. En tunne yhtään mitään. Tunnen vihdoin pystyväni olemaan tunteeton kusipää kuten suuri osa muista ihmisistä on, ehkäpä tämä teki minusta vihdoin normaalin. En tunne kipua, en kaipuuta, en intohimoa, en rakkautta, en yhtään mitään.... Tuntuu kuin matto olisi vedetty altani ja löin pääni niin kovaa maahan että se vihdoin tyhjeni. Ehkäpä pilvelle kipuaminen oli sittenkin hyödyllistä tunnen olevani vapaa, ei vastuuta, ei kahleita
Hän oli pitkään aikaan ainoa johon olen oikeasti ihastunut, ainoa johon uskoin voivani rakastua ja ainoa joka satutti minua... Aika kuluu ja haavat paranee, mutta arvet jäävät. Minun pitäisi olla vielläkin hajalla, mutta en ole.... En pysty käsittämään miksi en tunne yhtään mitään. Muutama päivä takaperin olin ihan maassa, en voinut uskoa että hän teki minulle niin, mutta nyt en tunne enään mitään... En edes halua häntä takaisin enään... Näin hänet, enkä tuntenut mitään, mitä tämä tarkoittaa? Miksen tunne mitään?
Tunnen itseni koneeksi. Minulla ei ole enään tunteita, en tunne enään iloa tai surua en yhtään mitään. Kaikesta tuli vain taustamelua, merkityksetöntä hälinää
Eivät ne tunteet ehkä ole kadonneet, ne etsivät oikeaa aikaa tulla takaisin. Itse asiassa, minä itse menetän joskus kaikki tunteeni, turtana on helppo unohtaa, mutta vain hetkeksi. Se, jonka haluaa unohtaa saa minut hetkeksi tuntemaan jotakin ihanaa ja sitten seuraavat taas suru ja ikävä ja epätoivo vieden voimat.
Sanoitte että arvet jää, mutta kun ei mikään voi edes arpeutua ja onko edes tarkoitus arpeutua????. TUNNEN JA SE ON SYVÄLTÄ!! En pysty syömään kunnolla, nieleminen on ruton vaikeaa, kun hän on lähellä. Ruoka tarttuu kurkkuun. Syön liian vähän, suklaako auttaa sydänsuruihin?? Ehei. Muut nauravat jutellessaan ja minunkin pitäisi, mutta hymy pingoittuu. Kun näen hänen selkänsä kääntyvän miljoonannen kerran pois, alan itkeä. MIeleni tekisi juosta niin kovaa kuin pystyn, mutta en jaksa, en jaksa juosta, olen ruton väsynyt. Illalla en saa unta ja valvon myöhään kyhjöttäen sängyssä. Seuraavana päivänä en jaksa mitään erityistä, kaikki menee rutiinilla. Liikun paljon, se auttaa hieman, mutta lihakset tuntuvat jumittuvan pahasti. Yritän piirtää, mutta hetken päästä tajuan hankaavani mustaa viivaa paperiin. Voisimpa edes sanoa hänelle jtn, mutta sitten kaikki olisi vielä pahemmin, kun hän kai tahtoo unohtaa minut, vaikka kai häneenkin sattuu ja sehän tässä minua sattuukin, en halua että häneen sattuu tämä juttu enää ikinä. Itseasiassa muut pojat seuraavat minua katseillaan, se kohottaa ehkä hetkeksi itsetuntoa, mutta sittenkin vaihtaisin jokaisen niistä katseista sen erään silmiin. Ja silloin kun ne ovat sen erään silmät, en osaa tehdä mitään tai sitten en mitään oikeaa... On mainittu kellojen kääntäminen, mutta minulla tietämättömuus janoaa huomista, jota kuitenkin pelkäään. Aika lipuu sormien lomasta. Näin eilen kaksi lentävää joutsenta, vapaina...