Kirjoitan nyt tänne jos joku olisi samassa tilanteessa tai osaisi muuten neuvoa kuinka toimia.
Eli meillä on perhe(isä,äiti ja pieni tytär) ja maatila.kaikki pitäisi olla ulkoisesti hyvin eli työtä omassa pihassa,leipää pöydässä ja terve lapsi ennen kaikkea.MUTTA... Isä on vakavasti masentunut. Ei omien sanojensa mukaan nää mitään syytä elää,hänellä ei kuulemma ole mitään ja haluaisi vaan kuolla pois. Ei ymmärrä joka päiväisen työnsä tarkoitusta,ei mikään onnistu eikä jaksa tehdä lapsen kanssa mitään kunnolla. Tilanne ollut päällä jo pitkään ja nyt kesän aikana mennyt reilusti huonompaan suuntaan. Töröttää vaan tunteettomana kaikki illat vaikka olisi syytä myös olla lapsen kanssa ja keljuilee minulle eli äidille joka en osaa tehdä mitään oikein. ei nauti mistään eikä halua lähteä mihinkään kylään saati lomalle. Välillä asuttu lapsen kanssa muuallakin jolloin vaan tyytyy kohtaloonsa eikä hae meitä pois tms. vaan sanoo niin olevan parempi vaikka ei kai sentään ole. On silloin jopa luopumassa tyttärestään koska unohtaa hänet kuulemma eikä lapsi tarvitse noin huonoa isää. Ei ole tavallaan koskaan pyytänyt meitä takaisin mutta yhteisten tilan asioiden hoidon vuoksi roikutaan täällä kotona nyt.
Mikä saisi hänet tajuamaan että apua olisi saatavilla ja se voisi auttaa? En jaksa tätä kohta itse sairastumatta ja en haluaisi pistää koko elämääni ja lapsen elämää uusiksi omaa elinkeinoani myöten vain koska tiedän ettei isä ole oikeasti tuollainen vaan vakavasti sairas. Netistä masennuksen oireita tutkiessani häneen käy suurin piirtein kaikki selittämättömistä mahakivuista alkaen.
Eli meillä on perhe(isä,äiti ja pieni tytär) ja maatila.kaikki pitäisi olla ulkoisesti hyvin eli työtä omassa pihassa,leipää pöydässä ja terve lapsi ennen kaikkea.MUTTA... Isä on vakavasti masentunut. Ei omien sanojensa mukaan nää mitään syytä elää,hänellä ei kuulemma ole mitään ja haluaisi vaan kuolla pois. Ei ymmärrä joka päiväisen työnsä tarkoitusta,ei mikään onnistu eikä jaksa tehdä lapsen kanssa mitään kunnolla. Tilanne ollut päällä jo pitkään ja nyt kesän aikana mennyt reilusti huonompaan suuntaan. Töröttää vaan tunteettomana kaikki illat vaikka olisi syytä myös olla lapsen kanssa ja keljuilee minulle eli äidille joka en osaa tehdä mitään oikein. ei nauti mistään eikä halua lähteä mihinkään kylään saati lomalle. Välillä asuttu lapsen kanssa muuallakin jolloin vaan tyytyy kohtaloonsa eikä hae meitä pois tms. vaan sanoo niin olevan parempi vaikka ei kai sentään ole. On silloin jopa luopumassa tyttärestään koska unohtaa hänet kuulemma eikä lapsi tarvitse noin huonoa isää. Ei ole tavallaan koskaan pyytänyt meitä takaisin mutta yhteisten tilan asioiden hoidon vuoksi roikutaan täällä kotona nyt.
Mikä saisi hänet tajuamaan että apua olisi saatavilla ja se voisi auttaa? En jaksa tätä kohta itse sairastumatta ja en haluaisi pistää koko elämääni ja lapsen elämää uusiksi omaa elinkeinoani myöten vain koska tiedän ettei isä ole oikeasti tuollainen vaan vakavasti sairas. Netistä masennuksen oireita tutkiessani häneen käy suurin piirtein kaikki selittämättömistä mahakivuista alkaen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuulla tukalasta tilanteestasi! Olen itse vakavasti sairastunut ja mietin tuota todella paljon, että sairastuvatko läheiseni myös? Se on kiduttavaa ja lisää tuskaani. Vastaus on myöskin mielestäni kyllä.
Neuvoisin hakemaan apua ja heti. Mikään ei tule muuttumaan ilman sitä. Tiedän sen henk. koht. Suostuttele, kiristä, maanittele. Mitä ikinä mutta aika psykiatrille, siitä se lähtee. Kynnys oli itselläkin aivan järkyttävä hakea apua mutta en olisi täällä enää ilman sitä. Suosittelen myös menemään yksityiselle palvelun tarjoajalle.
Voimia ja parempaa jatkoa!
Tässä juuri taas riidelty ja minä itkenyt kun mikään ei auta. Haluaa vaan olla yksin (tai mistä tiedän kenen kanssa) mutta ei halua riidellä kanssani ja riitoja tulee kun itse niitä hakemalla hakee eli ärsyttää minua tahallaan. ilmeisesti hyvä mieli sitten kun saa minut itkemään ja ruikuttamaan.Varmaan potkisi päätä pihalla jos makaisin siellä ja pää olisi irti..
Tuntuu ettei välitä yhtään ja ei nää ollenkaan että ASIAT VOISI OLLA HYVIN jos yhtään yrittäisi. helppoa vaan pistää perhe taipaleelle ja sisimmässäni tiedän että ollaan parasta mitä sille ikinä tapahtunut niin onko vaan luovutettava kun toinen ei halua mitään kun kuolla pois.Äskenkin sanoi että etsi parempi isä lapselle. Tuntuu tosi toivottomalta kun ei ketään voi väkisin hoitoon viedä Suomessa ja mikään menetys ei tunnu hänestä niin suurelta että tajuaisi hakea apua.luopuu vaan ennemmin
Tässä juuri taas riidelty ja minä itkenyt kun mikään ei auta. Haluaa vaan olla yksin (tai mistä tiedän kenen kanssa) mutta ei halua riidellä kanssani ja riitoja tulee kun itse niitä hakemalla hakee eli ärsyttää minua tahallaan. ilmeisesti hyvä mieli sitten kun saa minut itkemään ja ruikuttamaan.Varmaan potkisi päätä pihalla jos makaisin siellä ja pää olisi irti..
Tuntuu ettei välitä yhtään ja ei nää ollenkaan että ASIAT VOISI OLLA HYVIN jos yhtään yrittäisi. helppoa vaan pistää perhe taipaleelle ja sisimmässäni tiedän että ollaan parasta mitä sille ikinä tapahtunut niin onko vaan luovutettava kun toinen ei halua mitään kun kuolla pois.Äskenkin sanoi että etsi parempi isä lapselle. Tuntuu tosi toivottomalta kun ei ketään voi väkisin hoitoon viedä Suomessa ja mikään menetys ei tunnu hänestä niin suurelta että tajuaisi hakea apua.luopuu vaan ennemmin
Tuntuu, että miehelläsi on syvä masennus. Silloin toisilla esiintyy myös ärtyneisyyttä kuten miehelläsi. Riitely vain pahentaa asiaa. Syvässä masennustilassa oleva ei yksinkertaisesti pysty antamaan huomiota lapselleenkaan. Kyse ei ole tahallisesta välinpitämättömyydestä. Kuvittele, että olisit jatkuvasti yksin ahtaassa panssarilasista tehdyssä lasipallossa, jossa juuri ja juuri riittää happea hengitettäväksi. Näkisit pallosta, että sinulle puhutaan, huudetaan, odotetaan osallistumista ja näytetään lastasi. Mutta pois et pääsisi. Mahtaisitko tuntea tuskaa, toivottomuutta ja välillä raivoa tilannettasi kohtaan. Ajattelisitko. että parempi kaikille, että kuolisit? Eli miehesi tarvitsee nyt rauhaa, mutta myös hellyyttä, vaikka ei pysty sitä nyt antamaan. Hän ei ole tahallaan välinpitämätön, hän on KUOLEMANSAIRAS ja tarvitsee pikaisesti hoitoa. Tilaa hänelle aika terveyskeskuksesta ja sano, että on kiire saada aika, muuten puolisosi kuolee pian! Jos hän suostuu lääkäriin, mene mukaan ehdottomasti. Ellei suostu, mene itse silti ja kerro kaikki. Pyydä apua jatkoon, älä kaunistele asioita lääkärissä. Julkinen mielenterv .keskus auttaa lähetteen saatuasi.
Olen samaa mieltä itse sairastanut-henkilön kanssa. Hoitoon vaikka pakolla koska tuosta suosta ei enää nousta itse eikä toisen nostamana, olen pahoillani. Perheenne vuoksi, mene vaikka yksin lääkäriin ja kerro kaikki, kyllä lääkäri osaa hoitaa tilanteen kun ymmärtää asian vakavuuden ja ettei mies tule suosiolla lääkäriin. Voimia!
Olet varmasti yrittänyt jo uupumiseen asti puhua hänelle avun hakemisesta... Mutta ei tuossa kai oikein muuta keinoa ole kuin yrittää esittää hänelle sitä ajatusta avoimesti ja rauhallisesti, luottamukseen pyrkien. Avun etsinnän ajatuksen pitäisi lopulta kuitenkin syntyä hänessä itsessään, muuten on vaikeaa päästä asioissa eteenpäin. Uhkailujen ja kiertoteiden toimivuudesta en olisi vakuuttunut, vaikka sellaisiakin esitettiin konsteiksi. Ehkä olisi parasta kuitenkin vielä pyrkiä vain avoimuuteen ja puhua hänelle rauhallisesti siitä, miten olet huolissasi hänestä ja teistä ja ajattelet, että tässä tilanteessa olisi tärkeää hakea apua.