ja tehä elämästä onnetonta? Oon valittanu jo monesti että kuinka olenkaan kärsinyt niiden ihmisten takia ketkä on mua niin sanotusti auttanut. Olin ennen masentunut, mutta nyt kaikki mun tunteet ollaan tuhottu luulisin lääkkeillä. Turhauttavaa elää kun ei voi tuntea mitään pahaa eikä mitään hyvää. Ihankun olisin kone joka on toisten ohjailtavissa ja jota saa kohdella huonosti kun enhän minä voi tuntea mitään. Mua ollaan kohdeltu niin huonosti, minut ollaaan ikäänkun poljettu maahan.
Jaksoin ennen käydä koulussa joka päivä, mutta nyt ollaan tuhottu mun mahdollisuudet opiskeluun. Asun asunnossa jossa on ohjaajat paikalla arkipäivisin. Ohjaajat on ollu ilkeitä ja aina kun niitä olen joutunut sietämään en oo jaksanu nousta sängystä ylös. Eilen jo itkin kun ne onnistui taas kerran pahentamaan mun oloa. Minulle on nyt tullu myöhästymisiä ja poissaoloja sen jälkeen kun oon kestäny tota "tukee".
Miten kaikilla on oikeus kotirauhaan, mutta minä oon joutunu kestämään kun mun ovee ollaan koputeltu. Ihankun oisin joku vanki ja mä en oo semmonen enhän ole mitään rikosta tehnyt tosin kun ollaan luultu ja epäilty. Mitään ystäviä ja läheisiä mulla ei ole, oon ollu yksin vasten mun tahtoa. Mua kohtaan ollaan oltu nii ilkeitä, että kuinkahan monesti oon itkeny toisten takia. Nytkin lattialla on talouspaparia johon oon itkenyt eilen. Ei tommonen ole mitään elämää ollenkaan. Musta ollaan keksitty nii paljon kaikkea semmosta mikä ei oo totta. Ja ollaan pidetty mua semmosena minkälainen en oo ollenkaan. Oon nii turhautanu tämmöseen elämään joka on ihankun epäinhimillistä. Mullako ei oo oikeutta itteeni, tunteisiin, opiskeluun, elämään ja vapauteen? Miten mun elämästä ollaan tehty yhtä helvettiä.
Haluan olla vapaa, mutta vapaa en oo mitenkään enkä koskaan tule olemankaan. Musta tuntuu että mua ollaan koko ajan ajettu kuolemaan ja mun on pitäny taistella vastaan. Tosin oon jo yrittäny itsemurhaa kun en enää kestäny elämää ja omaa tuskaa, mutta minut jätettiin henkiin ja kohdeltiin huonosti koko ajan vaan lisää. Mun elämästä on semmosta et vaan kuolema vois vapauttaa mut kaikesta sekä kaikista. Mutta en aio itteäni silti satuttaa, mitä sitten teen?
Miten pääsen jo vapauteen ja miten saan mun elämän takaisin?
Jaksoin ennen käydä koulussa joka päivä, mutta nyt ollaan tuhottu mun mahdollisuudet opiskeluun. Asun asunnossa jossa on ohjaajat paikalla arkipäivisin. Ohjaajat on ollu ilkeitä ja aina kun niitä olen joutunut sietämään en oo jaksanu nousta sängystä ylös. Eilen jo itkin kun ne onnistui taas kerran pahentamaan mun oloa. Minulle on nyt tullu myöhästymisiä ja poissaoloja sen jälkeen kun oon kestäny tota "tukee".
Miten kaikilla on oikeus kotirauhaan, mutta minä oon joutunu kestämään kun mun ovee ollaan koputeltu. Ihankun oisin joku vanki ja mä en oo semmonen enhän ole mitään rikosta tehnyt tosin kun ollaan luultu ja epäilty. Mitään ystäviä ja läheisiä mulla ei ole, oon ollu yksin vasten mun tahtoa. Mua kohtaan ollaan oltu nii ilkeitä, että kuinkahan monesti oon itkeny toisten takia. Nytkin lattialla on talouspaparia johon oon itkenyt eilen. Ei tommonen ole mitään elämää ollenkaan. Musta ollaan keksitty nii paljon kaikkea semmosta mikä ei oo totta. Ja ollaan pidetty mua semmosena minkälainen en oo ollenkaan. Oon nii turhautanu tämmöseen elämään joka on ihankun epäinhimillistä. Mullako ei oo oikeutta itteeni, tunteisiin, opiskeluun, elämään ja vapauteen? Miten mun elämästä ollaan tehty yhtä helvettiä.
Haluan olla vapaa, mutta vapaa en oo mitenkään enkä koskaan tule olemankaan. Musta tuntuu että mua ollaan koko ajan ajettu kuolemaan ja mun on pitäny taistella vastaan. Tosin oon jo yrittäny itsemurhaa kun en enää kestäny elämää ja omaa tuskaa, mutta minut jätettiin henkiin ja kohdeltiin huonosti koko ajan vaan lisää. Mun elämästä on semmosta et vaan kuolema vois vapauttaa mut kaikesta sekä kaikista. Mutta en aio itteäni silti satuttaa, mitä sitten teen?
Miten pääsen jo vapauteen ja miten saan mun elämän takaisin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kerroppa vähän tarkemmin että miten sinua on kohdeltu huonosti? Masentunut ihminen voi kokea että häntä vain kiusataan kun pakotetaan esimerkiksi siivoamaan tai kävelylenkille. Tämä kuitenkin pitää henkilön kiinni normaalissa elämässä.
koputteleeko ne sun oveen aamulla, että heräisit kouluun ja ei tulisi myöhästymisiä?
MIten ne pahentaa sun oloa? Haukkuuko ne sua? Yrittää "kannustaa" vittuilulla tms? Se on jo kiusaamista ja toivottavasti siihen puututaan. Vai jotain pahempaa?
Mutta jos sun kanssa on tultu siihen päätökseen, että tarvitset tukiasumista (kuten itsemurhayrityksestä vois olettaa, ettet ainakaan vielä pärjäis yksin) niin siinähän on tietyt rutiininsa mitä hoitohenkiökunta yrittää "pakottaa" sut sopeutumaan. Olet selvästi vapaudenkaipuinen ihminen, oletko jutellut siitä? Tai noista lääkkeistä, voisiko annostusta vähentää niiden turruttavien osalta?