Lapsuuteni oli aika onnellinen vaikka olinkin ongelmatapaus ja olen sitä aikuisenakin. :)
Äitini ja isäni olivat kohtuullisen ankaria ja sain aika hyvän kasvatuksen. Itsepäisyyteni näkyi kuitenkin jo varhain ja se ei ollut kapinointia vaan jotain muuta? En ollut mikään lellitty ja en alkanut itkemään jos tikkari jäi saamatta vaan olin introvertti penska.
Vanhempani eivät olleet juoppoja mutta jokin oli pielessä. Sain runsaasti joululahjoja, synttärilahjoja mutta jotain puuttui nimittäin hellyys ja sitä ei perheessämme ollut.
Pikku halaukset ja rohkaisut olisivat voittaneet uuden polkypyörän ym. turhan tavaran.
Jostain syystä annoin naapurin penskoille näitä tavaroita ja vanhempani kävi ne sitten hakemassa pois.
Kirjoitin että hellyyttä ei ollut mutta oli sitä silloin kun vanhempani ottivat alkoholia. Yleensä vaan pari viinipulloa ja muistaakseni en nähnyt heitä koskaan täysin kännissä.
Kun meille tuli vieraita niin se oli ihan juhla-aikaa ja yleensä he nauttivat porukassa viiniä ja pitivät hauskaa ja muistan heidän naurunsa vieläkin.
Silloin sain halauksia ja pusuja tosin muistan että ne olivat aina alkoholin hajuisia.
Erityisesti muistan kun äiti ja isä kävivät sanomassa hyvää yötä antoivat alkoholipusun ja sanoivat:"Kyllä me sinua rakastetaan".
Selvinpäin heillä jäi hellyydenosoitukset aika vähälle ja olen miettinyt miksi.
Tämä on nyyhkyjuttu myönnän mutta tuli lapsuus mieleen jota ollaan psykologin kanssa pohdittu.
En syytä vanhempiani vaan he tekivät minkä pystyivät kun en ollut itsekään mikään helppo tapaus.
Nyt kun olen aikuinen ja selvä yritän miettiä ja ratkoa näitä juttuja.
Äitini ja isäni olivat kohtuullisen ankaria ja sain aika hyvän kasvatuksen. Itsepäisyyteni näkyi kuitenkin jo varhain ja se ei ollut kapinointia vaan jotain muuta? En ollut mikään lellitty ja en alkanut itkemään jos tikkari jäi saamatta vaan olin introvertti penska.
Vanhempani eivät olleet juoppoja mutta jokin oli pielessä. Sain runsaasti joululahjoja, synttärilahjoja mutta jotain puuttui nimittäin hellyys ja sitä ei perheessämme ollut.
Pikku halaukset ja rohkaisut olisivat voittaneet uuden polkypyörän ym. turhan tavaran.
Jostain syystä annoin naapurin penskoille näitä tavaroita ja vanhempani kävi ne sitten hakemassa pois.
Kirjoitin että hellyyttä ei ollut mutta oli sitä silloin kun vanhempani ottivat alkoholia. Yleensä vaan pari viinipulloa ja muistaakseni en nähnyt heitä koskaan täysin kännissä.
Kun meille tuli vieraita niin se oli ihan juhla-aikaa ja yleensä he nauttivat porukassa viiniä ja pitivät hauskaa ja muistan heidän naurunsa vieläkin.
Silloin sain halauksia ja pusuja tosin muistan että ne olivat aina alkoholin hajuisia.
Erityisesti muistan kun äiti ja isä kävivät sanomassa hyvää yötä antoivat alkoholipusun ja sanoivat:"Kyllä me sinua rakastetaan".
Selvinpäin heillä jäi hellyydenosoitukset aika vähälle ja olen miettinyt miksi.
Tämä on nyyhkyjuttu myönnän mutta tuli lapsuus mieleen jota ollaan psykologin kanssa pohdittu.
En syytä vanhempiani vaan he tekivät minkä pystyivät kun en ollut itsekään mikään helppo tapaus.
Nyt kun olen aikuinen ja selvä yritän miettiä ja ratkoa näitä juttuja.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mielenkiintoista, että kutsut itseäsi "hankalaksi lapseksi" ja vanhempasi olivat hyviä ja reiluja. Usein herkälle lapselle riittää jo se hieman kieroon kasvamiseen, että vanhemmat käyttäytyvät "omituisesti" humalatilassa. Ei tarvitse olla räkäkännissä, mutta pieni lapsi huomaa jo pienenkin muutoksen vanhempien käytöksessä. Hellyyden puuttuminen on myös ongelma tietyn sukupolven kasvatuksessa. Siitä sitten maksetaan joskus kohtuuttoman kovaa hintaa aikuisena. Veikkaan, että olet 40-60 ikävuoden välillä.
Vai oliko koko muisteluksesi vain ironiaa ja sarkasmia?
Eihän vanhemmillakaan helppoa ollut kun ei osannut käsitellä tällaista kakaraa.
Reiluja olivat ettei lähettäneet kasvatuslaitokseen tai itse olleet täysiä juoppoja.
Pitivät huolta ja vaatteita oli päällä ja sitäpaitsi vanhempiaan on aika vaikea vihata.
Sain sitä rakkautta sentään vähän.
Veikkaat oikein ikäni suhteen.
Tämä on liian vaikea aihe nettiin minulle.
Aikuiset ovat lasten peili.
Ironiaa, sarkasmia?
Olen kyllä kieroon kasvanut mutten sentään täysi psyko (luulisin).
==== puhuikin jo asiaa alempana.
Se jättää jälkensä.
Se jättää jälkensä.
Positiivisten tunteiden köyhyys.
Itse kasvoin raittiiden vanhempien kodissa, ja sain osakseni huomiota vain vaatetuksena ja ruokana.
Lisäksi äidin antamana silmittömän väkivaltaisia selkäsaunoja kurittomuudesta. Isä oli vain olemassa.
Ei minkäälaista positiivista henkistä yhteyttä, ja ainoa tunteenilmaisu oli raivo.
Enpä ole toipunut koskaan.
t. 58-vee
Nyt mä oon kyllä pettynyt... Ettekai te tosissanne jauha täällä lapsuudesta ja mieti tunneköyhyyttä ja alkoholin hajusia suukkoja. Mä oon kasvanut mun mummulla:ssa lapsuuden ja vanha juoppo poikamiespappa elätti mun mummun ja sen lapset sekä mut ja mun edesmenneen siskon. Ei ollu kyllä varaa valittaa mistään kun olemassaolo oli jotenkin turvattu ja siinä sitä jopa aivan pienenä tyttönä oppi sen miten hengissä säilytään. Onnellisia muistoja lapsuudesta silti vaan yritän kantaa. Ja niitä on oikeestikin tosi paljon. Suurimpana se että usein oli tosi paljon sukua ympärillä:)
En mä halua väheksyä kenenkään pahoja lapsuudenmuistoja mutta niistä nyt on vaan pakko päästää irti ja antaa olla kun ne kuuluu kategoriaan: ei voi mitään enää, ei ole ollut oma vika eikä oma valinta. Oli lapsuus mitä oli. Mä oisin ainakin vetänyt itteni aika päivää hirteen jos niitä vielä murehtisin (murehdin silti väliis). Jos haluu niitä aitoja hyvänhaluisia ja -hajuisia pusuja ja haleja niin niitä pitää sitten hankkia nyt kun homma on oma valinta. Vielä kun tämän toteuttaa käytännössä niin kaikki on ja tulee olemaan hyvin :)
Tuokin oli vanha ketju jonka joku neropatti nosti esiin.
Oikeastaan hyvä että nosti tuli melkein tippa silmään.
Oli varmaan herkkä hetki kun kirjoitin tuon joskus 55
Pakostakin tulee joskus lapsuus mieleen ja.... se oli sitä huoletonta nuoruusaikaa.
Vastaus on ilmiselvä. Kännissä osataan näyttää ja osoittaa tunteita sekä henkisesti että fyysisesti. Ilman alkoholia ei pystytä. Kertoo siitä että ihmiset eivät ole sinut itsensä kanssa koska tarvitaan apua tunteisiin yms. alkoholista.Ole iloinen että sait niitä edes kännissä olevilta vanhemmiltasi.Jotkut kun ei saa lainkaan.
Nykyään halaan joka kerta äitiäni ja on selvänä. (minä myös :)
Ekalla kertaa kun halasin niin hän suorastaan työnsi minut pois mutta tottuihan se lopulta.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Olen myös kuullut että kouluissa halataan ihan avoimesti eli tavat ovat menneet europe-suuntaan taikka sitten liikaa tosi-tv:tä :)
Hei!
Mullä myös samanlaisia kokemuksia lapsuudesta, ei ollut pullantuoksuista
lämminsydämistä äitiä, joka olisi halannut. Oli vain se, joka veti turpiin, kun hain
lähikaupasta Elannosta kaks kannua maitoo, 3 ja 4 litraa, ja onneton kaaduin
rappukäytävässä, kun tulin kotiin.
Itselleni ei jäänyt pahempia traumoja, opin vain sen, etten koskaan lapsiani
lyönyt. En koiranremmin solkipäällä, enkä muutenkaan. Toinen vnhemmista
sisaristani tosin tappoi itsensä, kun ei koskaan päässyt sinuiksi kokemansa
väkivallan seurauksista.Oli liian herkkä.
Mutta ei se mitään, näitä me kannetaan arpina sydämissämme, ja
by the way, useimmista meistä tuli joko tissuttelijoita tai alkoholin liikakäyttäjiä.
Kiitos kirjoituksestasi ja hyvää syksyä sulle ja kaikille näiden asioiden
kanssa painiskeleville.
Heippa Nainen 57v
Suruvalitteluni sisarestani.
Ehkä nyt kirjoitan asioista joista en tiedä mutta herkät ihmiset ovat.... ehkä...vahvoja ja.... hetkinen en osaa jatkaa pakko miettiä asiaa.
Hyvää syksyä myös sinulle ehkä ne arvet opettaa meille jotain niin kipeitä kuin onkin.
En ole katkera, yritän olla vahva ja ajatella asioita siltä kannalta, että se kuritus ja
fyysinen väkivalta kuului sen ajan kasvatukseen. Sisareni oli liian herkkä.
Aika hassua, kuinkahan moni 50-60 luvulla syntynyt on välttynyt ruumiilliselta
kuritukselta? Siihen aikaan se vaan oli niin, kuka kuritta kasvaa, se
kunniatta kuolee. Kuinkahan moni meistä on sitten kuollut kunnialla, ja mitähän
se sitten tarkoittaa?
Turhaa näitä on pohtia, aikuisia meistä kaikista kuitenkin tuli, ja toivottavasti olemme
osaltamme vieneet tätä asiaa eteenpäin, ei lapset tarvii kasvaakseen raippaa
vaan aikaa, rajat ja rakkautta.
Meidänkin vanhempamme toimivat varmaan parhaansa mukaan, uskotaan niin.
4576734364354543
äjnm äjmnk äknjm öäknj m