Elän homoseksuaalisessa parisuhteessa. Nyt on tullut aika päättää syvällisemmästä sitoutumisesta eli toisin sanoen yhteen muutosta ja paikkakunnan valitsemisesta. Asumme tällä hetkellä samalla paikkakunnalla, mutta molemmille olisi periaatteessa työtarjontaa paremmin muualla. Kunhan ensin nyt valmistuisin. Hän on minua yli 10 vuotta vanhempi ja tuntee ettei halua odottaa enää pitkään vaan halua sitoutua vakavammin. Olen ollut onnellinen ja välillä on ollut hyvin vaikeaa kaikkine ongelmineen, mutta sellaista se on heterosuhteissakin.
Vanhempani eivät vielä tiedä suuntautumisestani. Isäni tarjoisi varmasti hirttoköyttä uskontonsa puolesta ja äitini ei hyväksy homoja ollenkaan. Kyse on minun elämästäni eikä heidän ja tiedän sen! Mutta en silti halua tulla hylätyksi vanhempieni osalta. En ole hyväksynyt homouttani ja olen noudattanut vain ohjetta jonka sain muutama vuosi sitten eli anna elämän näyttää ja unohda muut. No päätinpä sitten aloittaa suhteen toisen miehen kanssa, koska niin seksuaalisuuteni minua ohjasi. Jonkin ajan kuluttua aloin oireilla. Masennuin pahemmin, koska vertasin elämääni veljeni onnelliseen perhe-elämään. Tajusin etten koskaan voi saada homona sellaista elämää, koska lapsien saaminen olisi poissuljettua ja varmasti joutuisin häpeämään omaa suhdettani useampaan otteeseen sen tultua ilmi myös sisarusteni, vanhempien ja sukulaisten keskuudessa. Vaikka minulla on paljon ystäviä, jotka asian hyväksyvät ja homojen tilanne on parempi kuin aikaisemmin, niin en silti voi hyväksyä itseäni enkä parisuhdettani.
Vaikka paljon onnellisia hetkiä oli parisuhteeni myötä tullut elämääni, yritin itsemurhaa muutamia kertoja vuoden sisään. Se raateli suhteemme rikki väliaikaisesti. En kuitenkaan olisi päässyt nousemaan ylös ilman poikaystäväni tukea. Minua raivostuttaa, että jouduin kaikista maailman ihmisistä turvautumaan juuri häneen. Ei minulla ollut ketään muutakaan, joka olisi voinut minua auttaa silloin. Olemme olleet toisillemme tukipylväänä vaikeuksien saavuttua.
Toki minulla oli oma hoitokontaktini silloin ja lääkitys päällä. En kuitenkaan pidä siitä, että minua väkisin yritetään tunkea homoelämään ja hankkimaan helvetin vertaistukea muista homoista. Satojen tuntien terapiat useampana vuonna ( korostan sanaa satojen) eivät ole auttaneet minua. Lääkkeitä on kokeiltu monenlaista ja jotkin sivuvaikutukset ovat olleet niin rajuja, että olen joutunut menemään sairaalaan.
Homoseksuaalisuus on ainoa asia joka tuhoaa elämäni. Se tuhoprosessi alkoi jo siitä hetkestä kun tajusin, mitä homoseksuaalisuus tulee elämässäni aiheuttamaan. Kun tajusin oman homouteni, en vielä osannut ymmärtää. Ajattelin, että no onhan niitä homoja paljon tässä maailmassa joten kaipa minäkin mahdun mukaan. Sitten myöhemmin aloin ajatella kaikkea mihin se tulisi vaikuttamaan. Sen jälkeen olen kärsinyt. Olen menettänyt yöuniani, opiskeluni on kärsinyt, sosiaaliset suhteeni ovat kärsineet ja siten koko elämän laatu on huonontunut. Prosessi alkoi hitaasti, mutta varmasti. Muutun koko ajan heikommaksi ja mielenterveyteni huononee.
Hyvähän poikaystäväni on todistella minulle jatkuvasti rakkauttaan ja selittää yhteisestä tulevaisuudesta kun hän on hyväksynyt itsensä jo ties kuinka monta vuotta sitten ja hänen vanhempansa hyväksyivät hänen homouden helposti. Hän tietää ettei kaikki ole kohdallaan tällä hetkellä. Minä tiedän varsin hyvin mistä kaikki johtuu ja mitkä ovat mahdolliset vaihtoehdot. Vaikka tämä parisuhde on suurimmaksi osaksi sitä mitä toivoin, en silti tule koskaan saamaan sellaista tulevaisuutta kuin joskus ennen homouteni ilmentymistä suunnittelin. En voi tyytyä tälläiseen elämään. Koska todennäköisesti ei ole keinoa päästä eroon homoudesta niin joudun kääntymään kuoleman porttien suuntaan. Tämä on niin hirveää suunnitella itsemurhaa toisen suunnitellessa yhteistä tulevaisuutta. Mutta minä en ole tasapainoinen kumppani ja hän varmasti löytää paremman. Viimeinen vaihtoehto on erota ja aloittaa kulissisuhde naisen kanssa, mikä ei tietenkään ole reilua naista kohtaan. Mutta onko elämä reilu minulle? Pitääkö minun sitten olla reilu? Ehkä reilumpaa on kuolla. Koska se tuo viimeisen helpotuksen eikä minun tarvitse enää ajatella mitään. Valitettavasti nykyiset hoitomuodot eivät pelasta minua.
Vanhempani eivät vielä tiedä suuntautumisestani. Isäni tarjoisi varmasti hirttoköyttä uskontonsa puolesta ja äitini ei hyväksy homoja ollenkaan. Kyse on minun elämästäni eikä heidän ja tiedän sen! Mutta en silti halua tulla hylätyksi vanhempieni osalta. En ole hyväksynyt homouttani ja olen noudattanut vain ohjetta jonka sain muutama vuosi sitten eli anna elämän näyttää ja unohda muut. No päätinpä sitten aloittaa suhteen toisen miehen kanssa, koska niin seksuaalisuuteni minua ohjasi. Jonkin ajan kuluttua aloin oireilla. Masennuin pahemmin, koska vertasin elämääni veljeni onnelliseen perhe-elämään. Tajusin etten koskaan voi saada homona sellaista elämää, koska lapsien saaminen olisi poissuljettua ja varmasti joutuisin häpeämään omaa suhdettani useampaan otteeseen sen tultua ilmi myös sisarusteni, vanhempien ja sukulaisten keskuudessa. Vaikka minulla on paljon ystäviä, jotka asian hyväksyvät ja homojen tilanne on parempi kuin aikaisemmin, niin en silti voi hyväksyä itseäni enkä parisuhdettani.
Vaikka paljon onnellisia hetkiä oli parisuhteeni myötä tullut elämääni, yritin itsemurhaa muutamia kertoja vuoden sisään. Se raateli suhteemme rikki väliaikaisesti. En kuitenkaan olisi päässyt nousemaan ylös ilman poikaystäväni tukea. Minua raivostuttaa, että jouduin kaikista maailman ihmisistä turvautumaan juuri häneen. Ei minulla ollut ketään muutakaan, joka olisi voinut minua auttaa silloin. Olemme olleet toisillemme tukipylväänä vaikeuksien saavuttua.
Toki minulla oli oma hoitokontaktini silloin ja lääkitys päällä. En kuitenkaan pidä siitä, että minua väkisin yritetään tunkea homoelämään ja hankkimaan helvetin vertaistukea muista homoista. Satojen tuntien terapiat useampana vuonna ( korostan sanaa satojen) eivät ole auttaneet minua. Lääkkeitä on kokeiltu monenlaista ja jotkin sivuvaikutukset ovat olleet niin rajuja, että olen joutunut menemään sairaalaan.
Homoseksuaalisuus on ainoa asia joka tuhoaa elämäni. Se tuhoprosessi alkoi jo siitä hetkestä kun tajusin, mitä homoseksuaalisuus tulee elämässäni aiheuttamaan. Kun tajusin oman homouteni, en vielä osannut ymmärtää. Ajattelin, että no onhan niitä homoja paljon tässä maailmassa joten kaipa minäkin mahdun mukaan. Sitten myöhemmin aloin ajatella kaikkea mihin se tulisi vaikuttamaan. Sen jälkeen olen kärsinyt. Olen menettänyt yöuniani, opiskeluni on kärsinyt, sosiaaliset suhteeni ovat kärsineet ja siten koko elämän laatu on huonontunut. Prosessi alkoi hitaasti, mutta varmasti. Muutun koko ajan heikommaksi ja mielenterveyteni huononee.
Hyvähän poikaystäväni on todistella minulle jatkuvasti rakkauttaan ja selittää yhteisestä tulevaisuudesta kun hän on hyväksynyt itsensä jo ties kuinka monta vuotta sitten ja hänen vanhempansa hyväksyivät hänen homouden helposti. Hän tietää ettei kaikki ole kohdallaan tällä hetkellä. Minä tiedän varsin hyvin mistä kaikki johtuu ja mitkä ovat mahdolliset vaihtoehdot. Vaikka tämä parisuhde on suurimmaksi osaksi sitä mitä toivoin, en silti tule koskaan saamaan sellaista tulevaisuutta kuin joskus ennen homouteni ilmentymistä suunnittelin. En voi tyytyä tälläiseen elämään. Koska todennäköisesti ei ole keinoa päästä eroon homoudesta niin joudun kääntymään kuoleman porttien suuntaan. Tämä on niin hirveää suunnitella itsemurhaa toisen suunnitellessa yhteistä tulevaisuutta. Mutta minä en ole tasapainoinen kumppani ja hän varmasti löytää paremman. Viimeinen vaihtoehto on erota ja aloittaa kulissisuhde naisen kanssa, mikä ei tietenkään ole reilua naista kohtaan. Mutta onko elämä reilu minulle? Pitääkö minun sitten olla reilu? Ehkä reilumpaa on kuolla. Koska se tuo viimeisen helpotuksen eikä minun tarvitse enää ajatella mitään. Valitettavasti nykyiset hoitomuodot eivät pelasta minua.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei, ei tunnu elämäsi helpolta. Luin kirjoituksesi pariinkin kertaan ja ajattelin tilannettasi, ajattelin että entä jos oma lapseni olisi samassa tilanteessa, kuinka pahalta minusta tuntuisi jos hän ei uskaltaisi puhua ongelmistaan minulle omalle äidille. Pitäisin itseäni aina syylisenä jos hän tekisi jotain itselleen. Olen aika vakuuttunut, että oletuksistasi huolimatta vanhempasi tässä tilanteessa olisivat joka tapauksessa tukenesi, se on luonnollinen reaktio vanhemmilla asettua aina oman lapsensa puolelle. Sinusta tuntuu varmaan vaikealta puhua tästä asiasta vanhemmillesi joten ehdotan, että kirjoita heille, osaan kirjoittaa hyvin ja kirjeessä asian saa sanottua loppuun asti ilman että tulee keskeytystä. Oman perheen tuki on paras apu ongelmassa kuin ongelmassa. Sitten tuon seksi asian kanssa ehdottaisin, että ottaisit hiukan etäisyyttä koko seksiin joksikin aikaa, ei se seksi koko elämä ole voi sitä olla hetken aikaa ilmankin. Tätä ehdotan siksi, että saisit aikaa omalle itsellesi selvittää omat tunnemyrskysi ja tunteesi ilman, että halut ja tunteet mylläävät, en oikeen osaa sanoa mitä tarkoitan mutta toivottavasti ymmärrät silti. Esim. kun joku asia on vaikee niin sen näkee selvemmin kun siihen asiaan ottaa hiukan etäisyyttä, asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin ja saa paremmin selvää mitä mikin asia merkitsee, sitä tarkoitan sillä seksin jättämistä joksikin aikaa ja ehkä on parempi myös pitää pieni paussi parisuhteessa, että saat omat ajatuksesi, tunteesi ja elämäsi siihen järjestykseen mikä juuri sinusta tuntuu parhaalta. Elämän tarkoitus ei ole toteuttaa toisten unelmia ja odotuksia, vaan pyrkiä elämään oma elämä niin, että on onnellinen ja ei vahinkoita itseä eikä muita, vaan elää sopusoinnussa itsensän ja maailmankaikkeuden kanssa. Jaksamista sinulle.
ps. kirjoituksessani on tosi paljon virheitä, anteeksi. (Esim. osaan piti olla osaat)
Sinulla on vain tämä elämä, et saa heittää sitä hukkaan!
Sinun täytyy hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet, jos toiset eivät hyväksy sinua, niin se ei ole sinun syy!
(et ole edes testannut vanhempiesi hyväksyntää vielä)
Jos vanhempasi eivät sinua heti hyväksy, niin anna heille aikaa.
Jos he eivät hyväksy sinua, niin muuta vaikka ulkomaille, jotta saat heihin etäisyyttä.
Ilmoita uusi osoitteesi heille, sitten he voivat niin halutessaan ottaa yhteyttä.
Jos olet kerran ollut valmis luopumaan kaikesta itsemurhaakin yrittämällä, niin voisit suhtautua elämään sellaisella asenteella, että "Ei ole enää mitään menetettävää, ainoastaan voitettavaa!"
Kiitos kirjoituksestasi, mutten ymmärrä miksi vedit seksiasian tähän kun kyse on seksuaalisuudesta joka on kuitenkin eri asia. Makuuhuonelämä nyt on jo vähissä muutenkin, mutta seksi ei ole syy miksi olen parisuhteessa. Ethän sinäkään ole seksin takia ryhtynyt parisuhteeseen tai hankkinut lapsia. Kyse ei ole siis mistään seksin harrastamisesta vaan siitä mihin sukupuoleen tunnen vetoa. Koska en ole koskaan ollut romanttisesti ihastunut naiseen. Mutta kyse ei ole siis eroottisista haluistani vaan seksuaalisen identiteetin ristiriidasta oman tahtoni kanssa.
Mitä tulee vanhempiini, tiedän kyllä sen miten he suhtautuvat homoihin, koska ovat molemmat mielipiteensä ilmaisseet. Isäni maassa homot teloitetaan ja äitini sanoi ettei halua lapsistaan homoseksuaaleja koskaan. Minun on siis täysin turha heille alkaa purkamaan sydäntäni missään muodossa, koska isälläni on vahva uskonnollinen vakaumus ja islamissa ei armoa saa edes perheenjäsenet sillä vanhempi on valmis hylkäämään lapsena jos se on hänen mielestään "viallinen." Hänhän voisi vaikka tappaa minut itse. Äitini vetoaa siihen, että homoseksuaalisuus ei ole luonnollista eikä oikein muutenkaan. Jos minä avaisin suuni tästä asiasta niin siitä syntyisi sellainen soppa, mikä varmasti hajoittaisi minua paljon enemmän kuin nykyinen tilanne. Kyllä varmasti monen mielestä jokainen vanhempi haluaa lapselleen parasta, mutta kun mukana on voimakas ajatusten hallitsija kuten uskonto, niin ei voi olla varma reaktioista.
Hei, kuten jo aikaisemmassa viestissä sanoin en oikeen osaa kirjoittaa oikealla tavalla sitä mitä ajan takaa ja kirjoitusvirheitä tulee. Sillä kun puhun seksin jättämisestä joksikin aikaa tarkoitan ihan yleisesti seksuaalisuutta ja kaikkea siihen liittyvää, että näin saisit etäisyyttä näihin asioihin jotka aiheuttavat sen myllerryksen mielessäsi ja siten pystyisit tarkastelemaan tilannettasi ja näkemään paremmin mitkä asiat ovat sinulle niitä tärkeimpiä asioita ja tekevät juuri sinun elämästäsi onnellisen ja tasapainoisen. Tarkoitukseni ei missään tapauksessa ole millään tavalla loukata, anteeksi jos jotenkin loukkasin.
Se asia, että isäsi elämää hallitsee jokin uskonto joka määrää hänen suhtautumistaan homoseksuaalisuuteen on mielestäni pelottavaa, sillä en todellakaan tunne kyseisen uskonnon tapoja ja sitä kuinka voimakkaasti se voi vaikuttaa ihmisen käytökseen, joten todennäköisesti tässä tilanteessa sinun on parempi sitten olla isällesi sitä kertomatta. Mutta jos äidilläsi ei ole mitään uskonnollista asiaa kuten isälläsi vaikuttamassa omiin ajatuksiin ja tunteisiin, uskoisin että hänelle voisit kyllä puhua tai kirjoittaa. Me vanhemmat emme ole täydellisiä ja usein sanomme sellaisia asioita joita emme niin tarkasti ole ajatelleet miten ne vaikuttavat lapsiimme, mutta se näkemys kyllä yleensän muuttuu jos on kyse omasta lapsesta. Itse esim. tiedän tapauksen jossa tytär sai aviottoman lapsen joskus 60-luvulla joka oli suuri häpeä siihen aikaa ihmisten silmissä, kun tytär sitten kertoi asiasta vanhemmilleen odotusaikana vanhemmat haukkuivat ja ajoivat ulos kodista mutta kun synnytyksen aika lähestyi hakivat tyttären takaisin kotiin ja kun lapsenlapsi syntyi niin ukki kuin mummikin lasta kovin rakastivat ja ylpeänä esittelivät kylillä lapsenlastaan. Joten asioihin suhtautuminen saattaa muuttua kun se tulee omakohtaiseksi ja todeksi.
ihmeen pilkunpaneskelija tänne ny on ilmestyny?
Toivottavasti en loukkaa sinua, mutta Jeesus voi ja tahtoo auttaa jos elämän on hukassa.
Ja homoudesta parannutaan, jos halutaan.
Joku onnellinen tuossa tarjoaa sinulle kristinuskoa pelastukseksi, omasta kokemuksesta tiedän se on varmasti yhtä huono vaihtoehto kuin islamikin ja kaikki muutkin ihmisten luomat uskonnot, jotka on vain ihmisten keinoja alistaa heikompia ihmisiä uskonto aseena.
sori hyödyttömyys mutta ei voi muuta kun *nettihali*
...epistä meinaan.