Avaan tässä keskustelun jota varmaan on käyty jo tuhansia kertoja eli puolison jatkuvat kuittailut ylipainosta.
Luin tuossa vanhaa viestiketjua jossa joku kyseli apua siihen tilanteeseen, että mies kantaa kotiin herkkuja vaikka tietää että toinen yrittää laihduttaa. Tämä sama tilanne on Tosiasia myös minun kohdallani, lisättynä vain sillä että olen jo vuosia kuunnellut hänen jatkuvia huomautuksiaan ylipainostani ja syömisestäni.
Tilanne on siis seuraavanlainen: mitat 70/160. Välillä kävin 80 kg:ssa ja todella kovalla työllä ja itsekurilla vedin 65 kiloon. No eipä sitä kauaa kestänyt vaan vanha syömishimo iski taas päälle, olen siinä suhteessa todella nisti. Kaikki imuroidaan, you know.
Mies tietää nämä laihdutusjuttuni tietysti koska samassa taloudessa asutaan, mutta hän ei ole koskaan, huom. KOSKAAN tukenut minua gramman vertaa että voisin päästä päämäärääni. Päin vastoin, hän
kantaa kotiin karkkeja, donitseja, pipareita ymym. ja voi itse rauhassa syödä niitä lihomatta. Lisäksi hän tarjoilee sumeilematta niitä minulle, vaikka tietää (ja on tiennyt jo vuosikausia) että taistelen painoni kanssa. Eikä siinä vielä kaikki, lisäksi hän on kaikki vuodet myös kuittaillut minulle painostani. Tätä tapahtuu vähintään viikoittain, joskus useammastikin. Se ei ole mitään läskiksi haukkumista, vaan sellaista pientä naputusta esim. alusvaatteiden koosta, farkkujen koosta, miten tuoli kestää, mikä on äidin mielisana:ruoka, jne....
Sitten kun olen hänestä huolimatta saanut laihdutettua, hän on niin iloinen että voooiii kun sinä olet laihtunut!!! Kylläpä on vaimo sulanut ihan silmissä!!! Hieno homma!!!!
Voiko kukaan ymmärtää tätä miehen logiikkaa, ottaan meinaan jonkun verran päähän tämä kyseinen käytös. Kyllä minä sen tiedän että itse minun pitää laihduttaman ja itse sen ruoan suuhuni laitan, sitä nyt ei tarvitse enää kommentoida. Kysymys on kuttuilusta ja siitä että et saa siipaltasi kuitenkaan laihdutukseen tukea vaan päinvastaista käytöstä, mitä siis tehdä?
Onko muilla tällaisia äijiä?
Luin tuossa vanhaa viestiketjua jossa joku kyseli apua siihen tilanteeseen, että mies kantaa kotiin herkkuja vaikka tietää että toinen yrittää laihduttaa. Tämä sama tilanne on Tosiasia myös minun kohdallani, lisättynä vain sillä että olen jo vuosia kuunnellut hänen jatkuvia huomautuksiaan ylipainostani ja syömisestäni.
Tilanne on siis seuraavanlainen: mitat 70/160. Välillä kävin 80 kg:ssa ja todella kovalla työllä ja itsekurilla vedin 65 kiloon. No eipä sitä kauaa kestänyt vaan vanha syömishimo iski taas päälle, olen siinä suhteessa todella nisti. Kaikki imuroidaan, you know.
Mies tietää nämä laihdutusjuttuni tietysti koska samassa taloudessa asutaan, mutta hän ei ole koskaan, huom. KOSKAAN tukenut minua gramman vertaa että voisin päästä päämäärääni. Päin vastoin, hän
kantaa kotiin karkkeja, donitseja, pipareita ymym. ja voi itse rauhassa syödä niitä lihomatta. Lisäksi hän tarjoilee sumeilematta niitä minulle, vaikka tietää (ja on tiennyt jo vuosikausia) että taistelen painoni kanssa. Eikä siinä vielä kaikki, lisäksi hän on kaikki vuodet myös kuittaillut minulle painostani. Tätä tapahtuu vähintään viikoittain, joskus useammastikin. Se ei ole mitään läskiksi haukkumista, vaan sellaista pientä naputusta esim. alusvaatteiden koosta, farkkujen koosta, miten tuoli kestää, mikä on äidin mielisana:ruoka, jne....
Sitten kun olen hänestä huolimatta saanut laihdutettua, hän on niin iloinen että voooiii kun sinä olet laihtunut!!! Kylläpä on vaimo sulanut ihan silmissä!!! Hieno homma!!!!
Voiko kukaan ymmärtää tätä miehen logiikkaa, ottaan meinaan jonkun verran päähän tämä kyseinen käytös. Kyllä minä sen tiedän että itse minun pitää laihduttaman ja itse sen ruoan suuhuni laitan, sitä nyt ei tarvitse enää kommentoida. Kysymys on kuttuilusta ja siitä että et saa siipaltasi kuitenkaan laihdutukseen tukea vaan päinvastaista käytöstä, mitä siis tehdä?
Onko muilla tällaisia äijiä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muuhun en ota kantaa,mutta älä vaan tee sitä virhettä,että kiellät mieheltä nuo herkut,sitten on piru irti.
Sanot vaan ei kiitos tarjotuille herkuille,ongelma on sinun ei miehesi
Tarjoaisitko alkoholistille viinaa?
Ehkäpä,samoin juuri tähän kyseiseen tapukseen.Näkee miten tosissaan ovat lopettamassa
ei todellakaan kuittaile, tietää hyvin, että vaikka hän laiha onkin, niin kyllä sitä kuittailtavaa löytyy hänestäkin, ja tietää vielä senkin, että minä kyllä osaan sen kuittailun taidon vallan mainiosti, (suorastaan hirviömäisesti), niin ei paljon kannata aloittaakkaan. Muutenkin toisen ulkomuodon arvostelu on äärimmäisen moukkamaista käytöstä, ja sitä ei tarvitse kenenkään hyväksyä. Asiahan on niin, että kenekään ei ole pakko olla liitossa, jos se toinen puoliso on niin vastenmielinen, että vittuilla pitää koko ajan, ottaa sitten eron, jos ei kerta kelpaa.
Sitten tuo ruoan kantaminen kotiin, niin kyllä sitä meilläkin harrastetaan, mutta onneksi vain sellaista, esim. pizzaa ja muuta suolaista mistä en niin perustakkaan, ja ei niitä kyllä minulle ole tyrkyttämässäkään. Joskus harvoin ostaa itselleen suklaalevyn tai salmiakkia, mutta on itse niin rohmu niiden perään, että ei varmaan niistä antaisikaan vaikka polvillaan rukoilisin, että sen puoleen ihan hyvä.
Nyt kyllä tosin voisin vähän vaikka sillointällöin herkutellakin, kun tuo paino on jo tullut ysikympistä seitsemäänkahteen ja pituutta on 170, liikaahan sitä on vieläkin, mutta tähänkin sentään olen jo aika tyytyväinen, ja hissunkissun sitä tästä vielä hinataan alaspäin.
Rakkauteen ja parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioitus. Se tarkoittaa sitä, että toiselle ei jatkuvasti naljailla tai kuittailla yhtään mitään yhtään mistään! On eri asia todeta kannustavasti jotain kuin naputtaa koko ajan. Kannattaa miettiä jaksatko moista nujerrusta pidemmän päälle. Et edes ole mitenkään kovin massiivinen, vaan lievästi ylipainoinen ja mitä ilmeisimmin sokerikoukussa.
Oma, normaalipainoinen mieheni on itsekin laihduttanut (-15kg) ja kannustaa minuakin projektissani. Olen nyt saanut parikymmentä kiloa pois, matkaa on vielä 30 kilon verran. Meillä ei pahemmin herkutella ja jos jotain ostetaan, niin minä sorrun helpommin. Mies osaa paremmin hillitä, minä taas olen selvästi persompi makealle. Vähähiilarinen ruokavalio on onneksi auttanut eteenpäin ja hillinnyt sekä makeanhimoa että yleistä syömisen halua. Ei liian sokerin puputtaminen tee kenellekään hyvää, ei normaalipainoisillekaan!
Meillä terveellinen elämäntapa on osa parisuhteen arkea. Käydään yhdessä ruokakaupassa, kokataan terveellisesti, syödään paljon vihanneksia, lenkkeillään yhdessä jne. Yhteen hiileen puhalletaan tässäkin!
on tarve tuollaisiin peleihin, niitä luodaan vaikka tyhjästä. Helpottaa omaa oloa, kun saa purkaa päivittäin turhaumansa toiseen. Ja pysyyhän miellyttämisenhaluinen sitä varmemmin vierelläkin, koska tuollaisella luonteella ei helposti naista saada. Lieneekö ukkokullallasi esim. jonkinasteinen alkoholiongelma (jokin kompleksi nyt kumminkin)? Silloin varsinkin kiinnittää mielellään huomiota muiden "heikkouksiin". Ei ihme, jos ei tuollaisen perästä ole mitenkään romanttisella tuulella. Jos itse naljailisit takaisin (eiköhän hänestä ole ihan helppo keksiä ivanaiheita niin halutessaan), niin saattaisi piankin lopettaa. Eihän se tietysti ole mikään hyvä neuvo, mutta voithan sanoa, että kyllä mäkin susta keksisin vaikka mitä, haluatko että annan maistipalan. Että eiköhän lopeteta tuollaiset lapsellisuudet, minua ei kiinnosta. Jos ei kelpaa, vaihda parempaan.