Voi että kirjotin tänne monet vaput ja uudet vuodet yms, kun mietin mm. itsemurhaa TOSISSANI, kun olin lukiossa ja kavereita oli 0. Ei kerta kaikkiaan yhtään. En mennyt IKINÄ minnekkään pari vuotta meni, etten nähnyt vapaa-ajalla ketään. No nyt tilanne on muuttunut armeijan ansiosta. Armeijasta sain yhden todella hyvän ystävän, jonka kanssa olen tehnyt sen jälkeenkin kaikennäköistä. Lisäksi olen hänen ansiostaan tutustunut uusiin verkostoihin ja saanut monta hyvää ystävää. Ennen perjantaisin vitutti, kun muut menee baariin kaveriporukalla ja itse vain kotona miettien, että mikä mennyt vikaan, vaan ei enää! Nykyisin joutuu pikemminkin keksimään tekosyitä miksei kerkeisi nähdä kaikkia. Ei niistä lapsuuden kavereista ollut mihinkään muuhuin kuin pariin tapaamiseen. Uudet tuulet tuovat uudet kaverit. Lisäksi uudesta koulusta olen saanut paljon kavereita (kiitos PUOLUSTUSVOIMAT tästäkin), sillä tunsin pari tyyppiä jotenkin armeijan kautta aluksi, mutta kun aluksi emme tunteneet tutustuin heihin hyvin, kun emme ketään muutakaan tunteneet sieltä ja hommasimme noin 10 hengen tiiviin kaveripiirin ympärillemme joiden kanssa käymme käymme eri tapahtumissa, hengaamme koulussa ja biletämme. Vuodessa asiat ovat muuttuneet aivan vastakkaisiksi kuin mitä olen ollut sitä edelliset 6 vuotta (lukio ja ylä-aste). Kerron vain, että vuodessa asiat voivat kääntyä päälaelleen, jos vain joutuu uusiin ympyröihin, kuten menee armeijaan tai uuteen kouluun.
Olin yksinäinen!
ex-yksinäinen
9759
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niinhän se on, että kavereita saa usein lisää vanhojen kavereiden kautta eli kyseessä on "lumipalloilmiö", ja siksi onkin hyvin hankalassa tilanteessa se, jolla ei ole yhtään kaveria.
Voisitko etsiä ja linkittää johonkin viittaamaasi vanhaan kirjoitukseen täällä.
kiitos alkuperäiselle kirjoittajalle toivoa antavasta kirjoituksesta. se voi rohkaista kouluikäisenä yksinäisyydestä kärsiviä ja muitakin. mukava kuulla, että asiat järjestyivät omalla painollaan. veljelleni kävi vähän samoin. yläasteella hän oli melko yksinäinen ja koulukiusattu, mutta sen jälkeen kaveripiiri yhtäkkiä laajeni ja nyt hänellä on monta hyvää ystävää sekä urheilukavereita. aina vikaa ei tarvitse etsiä itsestä, vaan olosuhteet vain ovat sattumalta huonot. ja kaikkia yksinäisiä auttaisi varmasti se, jos jaksaisi vain pusertaa jostain energiaa ja lähteä esim. uuden harrastuksen pariin. valoa kaikille pimeisiin iltoihin, talven jälkeen päivä pitenee taas! :)
Joo, kyllähän joku aina välillä lotossakin voittaa.
Olet suosittu vasta sitten kun et halua bilettää vaan olla omissa oloissasi. Nyt olet vielä pentu ja biletät. Etkö tiedä että Puolustusvoimat tappavat vuodessa muutamia ikäisiäsi altistamalla heidät riskeihin ja vaarallisiin tilanteisiin? Mutta taitaa vain oma etu painaa vaakakupissa. T: 69 lärvikirjakaveria omaava.
Ja mikäs katkeruuden perikuva sinäkin olet? Intissä ei todellakaan tule kuolemaan johtaneita onnettomuuksia noin paljoa. Kaverihan vain kertoi miten asiat voi muuttaa/muuttua, niin eikös heti ole joku valittamassa.
No ensiksi ollaan sitä mieltä että itsensä kehittäminen johtaa parempaan elämään, mutta sitten kun on yksinäisellä kavereita niin ollaa heti täyttä häkää bilettämässä. Eli pinnallisia olette te kaikki tämän palstan runkut. Oletko itse sitten jokin sankarihahmo? Itselläni on 69 facebook kavereita, perhe, veli ja sen lisäksi vielä toistakymmentä kaveria puhelimessa joille voin soittaa. En biletä, vaan kehitän itseäni. Olet säälittävä paska verrattuna minuun.
Tämä kuulostaa jo enemmän kuin vähän narsistiselta... Missä kohtaa tätä topiccia aloittaja on sanonut, että itsensä kehittäminen johtaa "parempaan elämään"? En ole mikään sankarihahmo, mutta enpäs ollut ensimmäisenä huutamassa kuinka pinnallisia runkkuja porukka on, kun sanotaan jotain positiivista sen itsesäälissä rypemisen sijaan. Se, että "kehität itseäsi", on 69FB kaveria, on perhe ja on parikymmentä kaveria jolle soittaa ei tee minusta tai kenestäkään muusta sinua huonompaa ja pinnallisempaa. Hyvää loppuelämää sinnekkin...
Ensin sinunlaisesi yksinäiset haukkuvat facebookia ja biletystä, mutta heti kun yksi teistä saa maistaa rakkauden mehukasta hedelmää niin porukka on jo bilettämässä ja elämässä kuten massanuoriso.
Korjaus, minä en ole haukkunut biletystä ja en ole aloittaja jos sen käsityksen olet saanut. Mutta tuntuu nykyään olevan muotia rypeä itsesäälissä ja sitten sättiä niitä joilla tuntuu menevän paremmin.