Lyhyt kaupunkiloma Keski-Euroopassa alkamassa sunnuntaina. Taitaa olla kolmas tänä vuonna, kun en nyt päässyt alkusyksystä tekemään edes lyhyttä reissua töiden vuoksi. Tämä kohde on sellainen, missä en ole ennen käynyt. Lentänyt olen kyllä pariinkin kertaan samalle kentälle kuin nyt eli kenttä on jo tuttu.
Yhden läheisen ihmisen olisin ottanut matkaseuraksi, mutta hän ei töidensä takia taaskaan päässyt. Kun on monta vaihtoa (lento-juna-bussi-kävely ja sama takaisinpäin) niin olisi ihan kiva jonkun kanssa sekoilla hakiessaan oikeaa pysäkkiä/vuoroa/kulkuneuvoa, itse kun olen mestari eksymään. Mutta noin muuten lähden kyllä ehdottomasti mieluummin yksin kuin esimerkiksi jonkun puolitutun kanssa.
Millaisia kokemuksia teillä on yksin matkailusta? Suosikkikohteita??
Yhden läheisen ihmisen olisin ottanut matkaseuraksi, mutta hän ei töidensä takia taaskaan päässyt. Kun on monta vaihtoa (lento-juna-bussi-kävely ja sama takaisinpäin) niin olisi ihan kiva jonkun kanssa sekoilla hakiessaan oikeaa pysäkkiä/vuoroa/kulkuneuvoa, itse kun olen mestari eksymään. Mutta noin muuten lähden kyllä ehdottomasti mieluummin yksin kuin esimerkiksi jonkun puolitutun kanssa.
Millaisia kokemuksia teillä on yksin matkailusta? Suosikkikohteita??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen tuntenut itseni yksinäisemmäksi ison porukan kanssa matkustaessani kuin aivan yksin matkustaessani, eli kaitpa minäkin matkustan mieluummin yksin kuin huonossa seurassa. :)
Olen matkustanut yksin vasta muutaman kerran (riippuu mikä lasketaan yksin matkustamiseksi jne.), mutta haluaisin oppia tekemään sitä enemmän. Matkaseuraakaan ei oikein ole tarjolla (kavereilla ei ole kiinnostusta tai rahaa, tai sitten on jo muita matkasuunnitelmia muiden kavereiden kanssa, tai sitten on jo kertaalleen todettu huonoksi matkaseuraksi), enkä halua jäädä sen vuoksi yksin kotiin kun vieraat maat kuitenkin kiinnostavat. Pitäisi vain reipastua lähtemään.
Suunnittelen ja mietiskelen myös näin etukäteen, mitä voisin tehdä yksin matkalla. Arvelen tarvitsevani jonkun aktiviteetin, jonka ympärille reissun suunnitella. :) Muuten en saa aikaiseksi. Viime kesänä olin yksin kuukauden reissulla Aasiassa, josta pari viikkoa kansainvälisellä työleirillä, ja pari kiertelin ympäriinsä edelliseltä matkalta ja netistä tuttujen ihmisten luona (olin käynyt maassa aiemmin entisen kaverin kanssa). Jotain vastaavaa tekisin mielelläni vastaisuudessakin. Ensi vuodelle olen alustavasti suunnitellut lyhyttä kielikurssia Englannissa, ja ehkä vierailua nettikaverin luokse Yhdysvaltoihin. Kevääseen/kesään tuntuu kuitenkin olevan vielä niin paljon aikaa, että en ole jaksanut sen tarkempaan vielä suunnitella.
Tällä hetkellä ei tosin ole lomaakaan luvassa, enkä sen vuoksi ole yrittänyt aktiivisesti etsiä matkaseuraa netistäkään. Luen kyllä puolella silmällä muiden jättämiä matkaseurailmoituksia, mutta sopivaa ei ole osunut kohdalle. Pitäisi varmaan laatia joskus kokeeksi oma.
Se harmittaa, että ei pysty käyttämään hyväksi mitään "kaksi yhden hinnalla" tarjouksia, ja että kaikki pakettimatkat on hinnoiteltu sillä periaatteella että majoitus on 2h huoneessa. :(
hinnoittelu on tosi ikävää. Itse en harrasta pakettimatkoja lainkaan, mutta esimerkiksi yhden hengen hotellihuone maksaa suhteessa joka tapauksessa enemmän kuin 2hh kahdelle jaettuna. Lennot onneksi ovat samanhintaisia yksinäisillekin, samoin bussi- ja junaliput (ellei satunnaisia perhealennuksia oteta huomioon).
Kiva kuulla kokemuksistasi! :-)
Olen reissaillut yksin Ranskassa.
Eka kerralla tilasin lennon Nizzaan, sitten reissailin yksin junalla, linja-autolla Etelä-Ranskassa ja sitten takaisin lennolla Nizzasta. Kävin Cannesissa, Marseillessa, Aux de Provencessa, Monacossa, vuorilla ja mitä nyt ehti viikossa. Fixasin majapaikat paikan päällä. En osaa paljonkaan ranskaa, mutta pärjäsin hyvin.
Toisen kerran ajoin yksin autollani Etelä-Ranskaan. Yövyin teltassa useimmiten. Ajoin Saksan, Hollannin, Belgian ja Tanskan läpi. Oli sekin kiva reissu, yhtenä päivänä ajoin yli 1000 kilometriä (mikä on saavutus, kun on yli 30 vuotta vanha auto).
Tekisi mieli lähteä seuraavan kerran yksin Espanjaan, siis autolla, teltta takapenkillä.
Olen yli kuuskymppinen, mutta vauhtia riittää.
En halua ketään matkaan, pitäisi vain kysellä toiseltakin. Kun yksin menee, niin saa tehdä mitä itse ltse
lystää. Huono puoli on että bensa tulee kalliimmaksi, toisaalta teltassa yöpyessä ei majoitus maksa niin paljoa.
Nizzasta tykkäsin, Monte Carlosta en, enkä oikein Cannesistakaan. Mutta pienet kylät vuoristossa (mikä se hajuvesikaupunki nyt taas olikaan.. ihana pieni kylä joka tapauksessa). Hintataso siellä on kuitenkin sellainen, etten niille seuduille ihan heti ole uudestaan lähdössä. Irlannin maaseutu kiinnostaisi ensi kesänä.
Itselläni ongelma on tuo, etten aja autoa. Rajoittaa suuresti mahdollisuuksia :-( Yöpymispaikkoina käytän B&B-paikkoja, halpoja hotelleja, hostellien perhehuoneita kun on em. matkakumppani mukana, ja lentokenttiä jos lento saapuu/lähtee pikkutunneilla.
Ihania lomia sinulle jatkossakin!
Totta, mieluummin yksin kun jonkun puolitutun kanssa kitkutellen.
Olen reissannut yksin yli 20 vuotta, sekä kaupungeissa että rantakohteissa. Kaupungeissa on ollut jotenkin helpompaa muu paitsi illalla syömään meno. Usein olenkin syönyt päivällä paremmin ja illalla ottanut evästä hotellihuoneeseen. Nimittäin illalla on välillä jo ihan hyvä lepuuttaa jalkoja.
Rantakohteista olen vältellyt niitä kaikkein ruuhkaisimpia bilepaikkoja pahimpaan sesonkiaikaan. Rauhallisemmissa paikoissa saan ihan hyvää kohtelua yksin kulkevana naisena vaikka pariskunnat näyttävät saavan enemmän huomiota. Paitsi jos sattuu flirttaava tarjoilija. Yleensä siihen ruokapaikkaan en sitten toista kertaa mene. Sitäpaitsi huippusesongin jälkeen on rannallakin paremmin tilaa. Se mihin rantakohteissa olen kaveria kaivannut on oikeastaan omin päin kulkeminen. En nimittäin aja autoa enkä edes skootteria joten apostolin kyydillä tai julkisilla kulkuvälineillä on pärjättävä.
Yksin matkailussa on plajon hyvääkin, voii liikkua oman mielensä mukaan ja käydä paikoissa, jotka kiinnostaa eikä tarvitse kysyä muilta. Mutta huonoakin on. Syöminen. Itse ainakin inhottaa mennä jonnekin ravintolaan yksin, jotenkin vaan ajattelee, että ravintolassa kuuluisi olla jonkun muun kanssa ja melkein kaikki siellä ovatkin jonkun toisen kanssa. Mieluummin käyn jossain pikaruokalassa, jossa yksinsyöjiä ei ihmetellä ja sitten voi ostaa kaupasta jotain syömistä hotellillekin.
Toinen inhottava asia on esim. rantakohteissa se, ettei oikein uskalla jättää rannalle hirveästi arvoesineitä kun menee uimaan. Usein pitää sitten miettiä miten hoitaa uimiset, ottaa vain vähän rahaa ja piilottaa sen jonnekin ja jättää kameran hotellille, rantakuvat pitää sitten tulla ottamaan toisella kertaa.
Myös se harmittaa, ettei ole ketään joka voisi ottaa itsestä kuvan. Siis tarkoitan, että jos haluaisi vaikka kuvan, jossa seisoo jonkun nähtävyyden edessä. Toki voi pyytää muita ottamaan kuvia, mutta helpompaa olisi jos matkustaisi muiden kanssa niin ei tarvitsisi koko ajan muita tuntemattomia häiritä.
Itse tykkään matkustella yksin mieluummin isommissa kaupungeissa, joissain pikkupaikoissa tuntee ehkä itsensä jollain tapaa ulkopuoliseksi. Varsinkin jotkut etelän lomakylät ovat inhottavia, kun ovat täynnä perheitä, kaveriporukoita, pariskuntia. Yksin matkustellessa haluan kierrellä omaan tahtiin nähtävyyksiä niin senkin puolesta isot kaupungit soveltuu tähän hyviin. Jossain lomakylässä ei paljon muuta tekemistä olisi kuin maata hotellilla.
> Siis tarkoitan, että jos haluaisi vaikka kuvan, jossa seisoo jonkun nähtävyyden edessä.
Kameroissa on ollut jo kymmeniä vuosia ajastin-ominaisuus.
Monessa (oikeissa) kameroissa on myös mahdollisuus käyttää langatonta kaukolaukaisua.
Voi vitsi, kiitos näistä kokemusten jakamisesta, itse olen monasti miellinyt mutten vieläkään uskaltanut...
Kaikki kun yleensä muistaa muistuttaa vaan kaikista karmeuksista mitkä yksinäistä naista ulkomailla voi kohdata, vaikka järkevä matkaaja niitä varmasti osaa välttää.
Matka oli ihan kiva, vaikka kohde olikin pettymys ainakin näin marraskuussa.
Sekä meno- että paluulennoilla oli sen verran tilaa, ettei tarvinnut istua kuin sillit suolassa. Kohdelentokenttä oli siis ennestään tuttu, joten tiesin mistä suunnistaa junalle ja siitä eteenpäin. Mutta muutenkin siellä on hyvin merkitty reitit ja lippuautomaateista saa liput (jos ei ole jo netistä ostanut).
Jouduin siis ensin menemään junalla kohdekaupunkiin ja sieltä bussilla siihen kaupunkiin, minne olin matkalla (sinne ei tehdä Suomesta lentoja). Olin varannut riittävästi aikaa vaihtoihin, joten vaikka tuttuun tapaani eksyin niin löysin oikean bussin oikeaan aikaan - tai ainakin melkein, tuli siinä yksi yllättävä vaihto ja hieman odottamattomia ongelmia. Mutta pääsin perille.
Kohdekaupunki oli pettymys, mutta yövyin siellä yön yli. Hain iltapalaa pizzeriasta, jonka isäntä oli ainoa joka lähtiessä kehotti pitämään huolta ("take care"). Mutta missään vaiheessa en kokenut mitään uhkaa, päinvastoin, kun liikkuu paikallisbusseilla ja -junilla paikallisten ihmisten kanssa niin se on kokemus sinänsä.
Muutin suunnitelmiani todettuani alkuperäisen kohteen huonoksi tähän aikaan vuodesta. Siirryin toiseen kaupunkiin, kiertelin siellä, löysin hotellin, kävin syömässä, istuin kahvilassa ja chattailin Suomeen ilmaisen langattoman verkon kautta..
Kaiken kaikkiaan ei ihan niin onnistunut matka kuin toivoin mutta ei kaduta yhtään että lähdin.
Tammikuulle haaveilen seuraavaa viikonloppua mutta saa nähdä saanko rahaa säästettyä kun on joulukin välissä.
Kunpa mäkin uskaltaisin lähteä yksin matkalle, vois eka vaikka mennä jollekkin kielimatkalle ja aloittaa siitä. Ja sitten siitä, kun saa rohkeutta, niin ehkä sitten uskaltaa lähteä yksin vaikkapa jonnekin etelään.
en voi ku suositella, monissa paikoissa, varsinkin euroopan suurissa kaupungeissa ilmapiiri on rento, tuntuu siltä ettei oo yksin, vaikka yksin matkassa onki. Ja useimmien joku haluaa tulla jutteleen ja tutustuunki. Tietty eka voi vähän jännittää, mut sit huomaaki ettei täs mitään pelottavaa ollukaa. Ja apua saa, monesti ihmiset on todella avuliaita. Matkaan vaan, ehtiihän sitä kotonaki olla vaikka koko loppuelämän. Kunhan muistaa olla ystävällinen, utelias mutta samalla kohtelias uudessa ympäristössä niin kaikki menee hyvin. Tietysti tietty itsesuojeluvaistokin on tarpeen. Hyvää matkaa!