3 kertaa vaihdettu mun lääkkeet. Nyt syön cymbaltaa 2vko menny, lääkäri sano nyt et ei tiedä miks ne ei oo antanu vatetta vieläkää.... ku niide pitääs 1-2 viikos toimii. Nyt kaiken maailman helvetillisten vierotusoireiden ja alotus oireiden sekamelskan jälkeen ilmoitti et varas mulle ajan nyt jollekki psykologille joka on erikoistunu noihi lääkkeisii.... se on 3.12 vasta.
mulla toivo alkaa mennä, mun elämä on ollut täynnä masennusta ja jos ei oo ollu masennusta niin paniikkihäiriä ja valtava ahdistus.
No on kai niit terveitäki aikoja jossai välis ollu, ei taho enää muistaa.....
Olis niin hyvä vaan kuolla, mut välitän liikaa miehestäni ja äidistäni. En pystyisi tappamaan itseäni, mutta jos jumalalla (jos sitä on) ei ole minulle muuta tässä elämässä kuin tämä paha olo ja jatkuva epäonnistuminen niin tappaisi edes pois jossain onnettomuudessa.
Minä olen kussut 3 koulua kun olen niin heikko ihminen ja väsyn enkä jaksa ja masennun tai ahdistun.... olen työtön koska ei ammattia, taas haen kouluun mutta en usko että sielläkään onnistun. Mutta pakko yrittää.... en tiedä vielä pääsenkö sinne edes, odotan tuloksia.... alakin on ainakin vaativa hoitoala, mutta ainut mikä edes vähä kiinnostaa....
Olen lenkkeillyt ja yrittänyt ravata psykiatrilla ja lääkärillä ja vaikka mitä, mutta enää en kohta jaksa elää tätä paskaa. olenkin ollut onnistuneesti 2 viikkoa lähes liikkumattomana eläväkuolleena, kiitos ihana masennus. ystävät ovat kadonneet, eivät kai jaksa kuunnella vaikka ei niitä monta ollutkaan.
mulla toivo alkaa mennä, mun elämä on ollut täynnä masennusta ja jos ei oo ollu masennusta niin paniikkihäiriä ja valtava ahdistus.
No on kai niit terveitäki aikoja jossai välis ollu, ei taho enää muistaa.....
Olis niin hyvä vaan kuolla, mut välitän liikaa miehestäni ja äidistäni. En pystyisi tappamaan itseäni, mutta jos jumalalla (jos sitä on) ei ole minulle muuta tässä elämässä kuin tämä paha olo ja jatkuva epäonnistuminen niin tappaisi edes pois jossain onnettomuudessa.
Minä olen kussut 3 koulua kun olen niin heikko ihminen ja väsyn enkä jaksa ja masennun tai ahdistun.... olen työtön koska ei ammattia, taas haen kouluun mutta en usko että sielläkään onnistun. Mutta pakko yrittää.... en tiedä vielä pääsenkö sinne edes, odotan tuloksia.... alakin on ainakin vaativa hoitoala, mutta ainut mikä edes vähä kiinnostaa....
Olen lenkkeillyt ja yrittänyt ravata psykiatrilla ja lääkärillä ja vaikka mitä, mutta enää en kohta jaksa elää tätä paskaa. olenkin ollut onnistuneesti 2 viikkoa lähes liikkumattomana eläväkuolleena, kiitos ihana masennus. ystävät ovat kadonneet, eivät kai jaksa kuunnella vaikka ei niitä monta ollutkaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
niin ja on niitä töitäkin tullut tehtyä mutta, potkut tulee aina perseelle ku ei ammattia. Ikä 21 v ja kohta luovutan.... enää ei auta uni, enää ei herätä herätyskello
Ihan ensiksi suosittelen, että hoidatat itsesi kuntoon ennen mitään uutta opiskelua. Noin ahdistuneena ja masentuneena kuin kirjoituksesi viestii uuden opiskelun aloitus keskeytyisi taas ja se taas lisäisi masennustasi. Sano sinne työkkäriin, että nyt on ensin saatava ihminen kuntoon ja vasta sitten ajatellaan muuta, lääkärin tulee laittaa sinut sairaslomalle kunnes olet kunnossa. Suosittelisin sinulle jopa, että hakeutuisit osastolle sisään tässä tilassa, siellä saisit aikaa keskittyä ihan vaan omaan itseesi ja paranemiseesi. Ihmissuhteesikin parantuvat kun itse parannut, tiedän kyllä että on vaikea myöntää että tarvii apua ja hellittää hetkeksi kaikesta kun on pelko siitä, että sitten kun palaa asiat ei enään olekaan niinkuin lähtiessä mutta ainakin jos antaa asioiden vaan jatkua koko elämä menee vaan enempi umpisolmuun.
Minä en vaan saa rahaa mistään, koska mieheni tässä tienaa ja on töissä ja minulla ei ole ammattia..... :( siksi pitääs mennä kouluu et sais rahaa jostain.... en saa mistään rahaa kun olen kyselly ja lääkkeet, jotka ei ees auta pitääs maksaa.
Mäkin olen kärsinyt erinäisistä mielenterveyshäiriöistä n. 10 v. Mulla on ollut täysin oireettomiakin jaksoja, ja jos olis se sama paha olo jatkunut yhtä soittoa tuon koko ajan, en olisi varmaan nyt tässä -> olisin ottanut itseni hengiltä. Mutta tiedätkö mitä? Sitten KUN (olen melkein 100% varma että sulle löytyy sopiva hoito) paha olosi alkaa hellittämään, alat nähdä maailman muutenkin valoisampana paikkana, täynnä mahdollisuuksia. Olen hyvä sellaisena kuin olet, älä vaadi itseltäsi liikaa! Minäkin suosittelisin sinulle osastohoitoa, itse en ole sellaiseen koskaan päässyt, mutta olen kuullut erittäin hyviä kokemuksia - esim. mitkään lääkehoidot eivät ole tehonneet ja vasta osastolla on löydetty sopiva ja toimiva lääkitys ja ihminen on alkanut paranemaan. Toivon sinulle voimia, parempi päivä koittaa vielä!
mua karmaisee tuo sana osasto hoito, miten sinne pääsee? Mulla on vain sellainen tunne että on pakko jaksaa... pakko jaksaa opiskella, jos se veis ajatukset ajan kans muualle. Mut nyt en enää tiedä mitä haluan, olo on vaan sellainen että tuskin tässä mitään mistään tulee töistä tai koulusta :(((
Mene lähimmälle terveysasemapäivystykselle ja kerro rehellisesti tilanteesi ja esitä toiveesi, että haluaisit päästä osastolle hoitoo koska et enään jaksa näin. Silloin saat lääkäriltä lähetteen ja kun menet itse vapaaehtoisena osastohoitoo saat myös lähteä sieltä koska tohdot. Ja jos teillä on tiukkaa taloudellisesti ota yhteys sosiaalivirastoon ainakin lääkkeisiin pitäisi saada maksusitoumus ja minun tietääkseni sairasloman ajalta, kun omavastuuaika on täyttynyt (se on kain jotain viikon en muista tarkaan) sinun kuuluu saada sairaspäivärahaa. Oikeesti sulle on nyt tärkeintä se, että parannut ja sitten elämäkin alkaa sujua, ole rohkea ja hae apua nyt kun vielä jaksat hakea. Lähetän luoksesi positiivista enerkiaa ajatuksissani:)
Mietin vain että miten tuota sairaspäivä rahaa sais ja mistä? Toivon että saisin tosiaan jtn sairaspäivä rahaa kun en mihinkään kykene, vaikka tottakai haluaisin opiskellä.... mutta en tahdo sitä yrittää ennenkuin oon kunnos. Kun ei tosiaan mitään jaksa tehä muutenkaan, oon niin väsynyt.
Välillä tuntuu et oonko ihan väärässä kun kuvittelen et masennukseni olisi joku syy olla tekemättä työtä/koulua.... et olis pakko jaksaa..... :( Olenkohan vaan laiska tai jtn? on vaikea hyväksyä ja uskoa että tarvitsisin laitoshoitoa, kun en kuitenkaan tappaisi itseäni vaikka kuolemaa toivonkin.... voi miksi en voi olla vahvempi.
Ihanaa että täällä on noin ihania ihmisiä,jotka haluaa auttaa
Sulla ilmeisesti on jonkinmoinen terapiasuhde? Psykiatrin käynneillä voisit vaikka mainita osastojaksosta. Ei osastohoitoa tarvitse kammota. Olen itse käyny pariin otteeseen, eikä ole ollut kauhukokemuksia.
Liekö sairauspäiväraha sama kuin kuntoutustuki :o Itte opiskelen kuntoutustuen turvin tällä hetkellä. Sitä voi hakea Kelalta. Kannattaa käydä siellä puhumassa miten tällanen hoituu tai mitä muita vaihtoehtoja on. Sosku on kans avittanut lääkekulujen ja sairaalareissujen suhteen, kun ei ole ollut itsellä varaa sairastaa. Et sieltäkin kannattaa aikaa varata. Kyllä toivoa aina on, vaikka kuin synkkää olisi :)
Sairaspäivärahaa haetaan Kelasta, se kuuluu ihmiselle, joka on sairaana ja hänellä on lääkäriltä sairaslomatodistus, se että olet työtön ei sulje pois sairaspäivärahaa. Tässä linkki Kelan sivulle.
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/080801115933EH?OpenDocument
Ymmärrän täysin tuon tunteesi, että pelkäät miehesi jättävän sinut jos olet poissa hetken aikaa, mutta jos näin kävisi voisin sanoa että silloin suhde ei ole kovin vakaalla pohjalla eli jos miehesi rakastaa sinua hän todella haluua että parannut eikä häivy mihinkään ja parantumisesi jälkeen suhteenne on paljon vakaammalla pojalla. Silloin sinäkin jaksat panostaa enempi teidän suhteeseen mutta jos tilanne vain jatkuu näin ja koet kokoajan pahaa oloa suhteen jatkuminen on aika heikolla pohjalla. Monesti kun puoliso on masentunut se heijastuu myös toiseen, eikä hänkään tunne oloaan hyväksi eli sinun tervehtymisesi on teille molemmille paras ratkaisu.
Sanoit, että luulet olevasi vain laiska ja saamaton, tuo on juuri tyypillistä ajattelua ihmiselle kun on syvässä masennuksessa, silloin ihminen alkaa syyttään itseään kaikesta ja kohdistaa vihan ja inhon /mitättömyyden tunteen itseensän. Joskus masennuksen takana voi olla myös jokin fyysinen sairaus, esim. elimmistö erittää jotakin hormoonia liikaa tai liian vähän. Toisinaan taas masennus johtuu siitä että aivot eivät tuota mielihyvää aiheuttavaa kemikaalia lainkaa tai tuottaa sitä liian vähän. Kukaan ihminen ei jää vaan huvikseen masentumaan, masennukseen on aina syy ja vain selvittämällä tuon syyn ja poistamalla sen masennus poistuu.
Ihmisen on usein vaikea myöntää itselleen omaa heikkouttaa ja avun tarvetta, sitä vaan yrittää ja yrittää jaksaa ja kun tulee välillä päivä tai pari parempia luulee heti, että eihän mulla mitään hätää olekaan ja silloin mennään siihen että tilanne pitkittyy ja pahenee. Mitä aikaisemmin haet apua sitä nopeammin selviät.
Laitoshoito nopeuttaisi parantumistasi huomattavasti, sillä kotona sitä vaan yrittää ja yrittää vaikka ei jaksa, joten kyllä siitä olisi huomattava apu sinulle.
Kyllä se tulee vielä valosampikin aika vaikka nyt tuntuu että tää elämä on aina tämmöstä kurjaa eikä itsestä ole mihkään mutta kyllä se muuttuu paremmaksi. Eilen lähetin sinulle ajatuksissani positiivistä energiaa toivottavasti se tuli perille ja piristi sinua edes hiukan, lähetän tänäänkin hyviä ja aurinkoisia ajatuksia sinulle :)
Pyydä Jeesukselta apua elämään eikä kuolemaan, hän tahtoo auttaa
Niin tahtoo Allahkin, ja Shiva ja Xenu.
Itsehän olen vain onnellinen ettei kuoleman jälkeen ole mitään ikuista elämää taivaassa, vain ikuista unetonta unta. Senkin faktan tulet itse oppimaan...
Onko kuoleman jälkeen "faktoja"?
Kuulostan varmaan tosi ilkeältä, kun sanon, että ei ihme jos ystävät kaikkoavat. Kukaan ei jaksa kuunnella 24/7 valitusta kuinka kukaan ei rakasta ja mitään en osaa ja kaikki on perseestä. Eikä se johdu siitä että ei ymmärrä. Vaan se johtuu juuri siitä, että ymmärtää, että jos muuttaisit elämän asennetta ja avaisit silmäsi, ei sinulla mitään masennusta olisi.
Mä olen itse joutunut yli vuoden kuuntelemaan yhden ystävän valitusta. En ole tosin jättänyt häntä yksin, mutta hellävaraisesti yrittänyt avata sen silmiä, ja saada se tajuamaan, että sillä on perhe, ystävät, lemmikki ja sukulaisia jotka rakastaa ja välittää. Välillä kyllästyin tuohon valitukseen, ja lähdin mesestä pois tai suljin kännykän. Nyt tää mun ystävä on päässyt yli tuosta masennuksesta, mutta paniikkihäiriö ja muut on tallella.
Ja miksi tuommoiset paniikkihäiriöt ja muut tulee usein masennuksen tai muun aivoihin liittyvien juttujen mukana? Koska jos ihminen ei itse uskoisi että hänellä on paniikkihäiriöitä tai muita ahdistuksia, ei niitä olisikaan. Jos luet skitsofrenian oireista ja kuvittelet omaavasi niistä yhden, sekä uskot että tämä on skitsofrenian alku, kohta sulla on kaikki noi oireet, ja vain siksi että omalla kuvittelullasi olet saanut ne aikaan.
Tuo masentelu saattaa johtua ihan yksinkertasesti jostain hivenaineiden tai vitamiinin puutteesta, tai voipa se olla raudanpuutettakin. Mieti rehellisesti mikä sun elämässä muka on huonosti. Jos sulla on mies ja perhe, jotka rakastaa, et ainakaan ole yksin. Entäs sitten jos opiskelu on mennyt vähän huonosti. Kokeilet uudestaan ja lopetat itsesäälissä kylpemisen, etkä pistä kaikkea masennuksen piikkiin, vaan myönnät että masennuksen olet aiheuttanut itse ajattelullasi. Jos sun elämässäs on joku kuollut tai muuta tuommosta tapahtunut, sitten ymmärrän täysin masennuksen. Silloin siihen on syy. Mutta tuon kertomasti perusteella muita syitä masennukseen ei ole kuin se että itket masennustasi. Jonka olet aiheuttanut todennäköisesti itse. Jos nyt napsauttaisin sormia, ja masennuksesi katoaisi, etkä kuvittelisi masentuvasi uudelleen, 99 % mahollisuudella et edes masentuisi. Olet masentunut vain siksi, että kuvittelet olevasi masentunut. Masennukseen pitää olla selvä syy (kuolema ym.) jotta se on oikea masennus. Jos ei tuollaista ole, se johtuu vain siitä, että kuvittelet olevasi masentunut. Itse sitä ei tajua mutta ulkopuolinen, joka on elämääsi seuraillut, näkee helposti milloin masennus on aiheellinen ja milloin vain itse aiheutettu. Vaikea sitä on tajuta ja ajatella positiivisesti elämää ja päästä irti siitä mukamasennuksesta. Aloita vaikka joku harrastus. Jotain uutta. Äläkä vaan jää kotiin rypemään itsesäälissä. Siellä on helpointa ajatella että kukaan ei mukaan rakasta ja yhyy. Liikkeelle!
Oletkohan 6 18 koskaan itse sairastanut masennusta? Kyllä, se on nimenomaan sairaus vaikka onkin samanniminen kuin eräs inhimillinen tunne. Kyseessä on kuitenkin täysin eri asia. Masennus saattaa laueta vaikka läheisen kuolemasta tai työttömyydestä, aivan kuin se voi yhtä hyvin laueta päälle vaikka kaikki olisi hyvin, mutta nykylääketiede ei vieläkään tiedä tarkkaa syytä tai parannuskeinoa masennukselle. Milläs lähdet harrastamaan kun hädin tuskin jaksaa nousta aamulla sängystä ylös? Pitäisikö neliraajahalvaantuneidenkin vain lopettaa se ruikutus ja lähteä lenkille?
Masennus ei kysy lupaa tulla, ja todentotta kun se sitten hiipien tulee et voi sille mitään.
Olin aiemmin samaa mieltä kanssasi että ei voi olla niin ettei itse siihen voi vaikuttaa.
Valitettavasti olin väärässä, tänään on taas hyvä aamu kun jaksan vastata sulle, huomenna voi olla että istun vaan apaattisena. Itseään ei tosiaan saa liikkeelle ja kaikki tekeminen on välillä toivotonta. Itse olen tässä kohta viikon "aikonut" hakea apteekista lääkkeen, kukaan ei voi antaa vastausta miksen sitä saa tehtyä.
Se tuntuu vaan niin vaikealta, väkisin yrittäminen tuo vain kiukkuisuuden ja vihantunteen esiin.
Ei tätä tautia osaa selittää sitten kun itse sen kokee uskoo millaista se on.
"Jos nyt napsauttaisin sormia, ja masennuksesi katoaisi, etkä kuvittelisi masentuvasi uudelleen, 99 % mahollisuudella et edes masentuisi. Olet masentunut vain siksi, että kuvittelet olevasi masentunut. "
Kertoisitko Sinä Rakas ja Viisas Jumalatar missä päin asut, niin voimme kaikki masentuneet tulla luoksesi parantumaan sormiesi napsautuksesta?
Hahahhaahhaahahaaa
on niin ikävää, kun jotkut vielä ajattelee noin kuin 6 18 viestissään, siitä selvästi näkee ettei kyseinen ihminen ole sairastanut masennusta. Pitäisikö siis kaikkien masentuneiden ihmisten alkaaa teeskentelemään, että eihän mulla mitään masennusta ole ja esittää iloista? Nimimerkillä kokemusta on, eikä auta. Tietysti omat ajattelutavat saattaa vaikuttaa masennukseen ja niitähän juuri terapioissa yms. koitetaan muuttaa, mutta ei masennus sillä lähde että ajattelee "enpäs olekaan masentunut, olen vain kuvitellut tämän". Vaikeaa masennusta voi sairastaa vaikkei nyt olisi mitään näkyvää syytä siihen ja silti voi tuntua ihan yhtä pahalta.
Yksinäinen keiju: mitä hoitoalaa hait lukemaan jos saan udella? Itse olen opiskellut kohta puoli vuotta sairaanhoitajaksi ja oon melko varma, että lopetan tämän...siis sairastan itsekin masennusta ja koulussa ahdistaa niin paljon. En edes halua tietää tätä kaikkea lääkkeistä ja sairauksista yms..Pelottaa kyllä koulun lopettaminen, mitäs sitten istun kotona tekemättä mitään kun tuskin niitä töitäkään äkkiä saa. Mutta tuntuu vaan vähän siltä, ettei hoitoala oikeen sopis mielenterveyshäiriöiselle, ainakaan mun tapauksessa..
Hain ihan normi lähihoitaja kouluun, pk pohjalla. Kun siis noita kouluja on niin paljo jääny keksken.... mutta en usko että haluan ottaa sitä riskiä et käy taas niin, joten kai yritän saada sairaslomaa. Olo on sellainen ettei mihinkää kykene ku nukkua vaan, hirvee väsy....
Mut mieti oikeesti monta kertaa ennenku lopetat koulun, siit se masennus yleensä pahenee. Ainaki mulla kävi niin, kannattaa hakea apua ja sitä terapiaa ja kaikkea mahdollista. Ja jos silti tuntuu ettei auta ja jaksa, niin lopettaa.
Kuitenkin terveenä varmaan pystyisit siihen alaan, niinku mäki uskon pystyväni? Nyt vaan juuri haluan itseni kuntoon, keinolla millä hyvänsä. sen jälkeen jaksais taas opiskellakkin..... harmi vaan ettei rahaa tuu mistää :( pitää sanoo lääkärille et mitä teen ku en pysty enkä jaksa tehä mtn, tarvin hoitoa. Sillä tätä on jatkunut jo kauan.