Yksi lapsistani täyttää tänään vuosia, mutta mitä tekisin, kun hän ei edes ole soittanut minulle yli vuoteen.
Ei vuosiin ole äitienpäivä tervehdystäkään taikka muina juhlapäivinä ottanut yhteyttä.
Emme ole missään riidoissa, mutta ehkä vieraantuneet toisistamme.
Lapsiakin hänellä jo useita, mutta muutaman hikisen kuvan lähettänyt seitsemän vuoden aikana.
Ei vuosiin ole äitienpäivä tervehdystäkään taikka muina juhlapäivinä ottanut yhteyttä.
Emme ole missään riidoissa, mutta ehkä vieraantuneet toisistamme.
Lapsiakin hänellä jo useita, mutta muutaman hikisen kuvan lähettänyt seitsemän vuoden aikana.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ette ole riidoissa, mutta hän ei ole soittanut.
No oletko sinä itse soittanut hänelle?
Oma äitini aina odotti että häneen pidetään yhteyttä. Usein sanoin soita itse jos siltä tuntuu.
Kait se on mahdollista pitää yhteyttä toisinkin päin, jos ei kerran mitään riitoja ole.
soitellut hänelle useinkin, mutta usein olen saanut vastaukseksi ettei hänellä ole nyt aikaa puhua kanssani, koska hänen kolme lastaan vievät kaiken ajan.
Olemme sitten sopineet että hän ottaa yhteyttä minuun kun sitä aikaa on.
Hän on löytänyt tapansa elää.
Kunnioita sitä ja iloitse terveistä läheisistä.
:)
En tahdo neuvoa, koska en tiedä tarkalleen tilannettasi.
Itseni kohdalla, jos lapseni ei ottaisi ollenkaan yhteyttä minuun, niin se vaivaisi mieltäni Niin kovaa,
että kysyisin suoraan, Miksi näin on. Miettisin myös sitä, että olenko tehnyt jotakin esim. loukkaavaa, sanonut pahasti tai onko minut ymmärretty väärin. Tuon kaltaisten mietteitten jälkeen, olisin kykenemätön ottamatta yhteyttä ja kysyäkseni, että Missä mättää.
Toinen asia on se, että jos joku ihminen (oli se sitten kuka tahansa) käyttäytyy jollakin tavalla, niin Millä perusteella sen pitäisi vaikuttaa minun omaan käyttäytymiseen/ajatteluun/sanomisiin jne.....
Jos joku pläjäyttää suuvärkistä suut ja silmät täyteen jos jonkinmoisia kiukusteluita, niin miksi ihminen helposti itsekin alkaa kiukustelemaan, vaikka siihen asti olisi ollut täysin tyyni ja hyväntuulinen.
Jos lapsi ei muista äitiään äitienpäivänä, niin asia vaan on niin, ei muista-ei muista. Se vaan on niin sitten.
Mutta jos äiti Muistaa lapsen syntymäpäivän, niin miksi pitäisi ruveta teeskentelemään, että Ei muistaisi, sillä perusteella, että lapsikaan ei muista äidin omia päiviä. Kun on kaksi eri ihmistä kyseessä, niin kumpikin tehkööt niin, kuten tekee.
On ikävää, jos et ole ollut yhteydessä lapseesi, jos hänellä on omiakin lapsia. Nämä lapset eivät saa nauttia mummustaan. Ja sinä et voi nauttia lapsenlapsistasi. Toisaaltaan, ehkä taustalla kuitenkin on jotakin "jotakin"?, koska tilanne on se, mikä on. Voinhan tietysti olla väärässäkin.
Lopetan tämän pitkän sepustukseni M. Paloheimon lausahdukseen:
Ihmisellä on harvinainen etuoikeus olla oman elämänsä taiteilija.
kolmekymppisen aikuisen jo luulisi muistavan äitienpäivän varsinkin jos itselläkin on mukuloita.
Kyllä olen ollut häneen yhteydessä useinkin niinkuin jo ylempänä sanoinkin.
Kummasti tämä ketju kokonaisuudessaan yrittää syyllistää minua ja tekemisiäni vaikka siitä ei ole kyse.
Pyydän anteeksi, jos ymmärsit kirjoitukseni niin, että yrittäisin Syyllistää sinua.
Tarkoitukseni oli tuoda esille omia mietteitäni, mitä aloituksesi toi mieleeni. Kirjoitinkin, että en tiedä sinun tilannettasi.
Aloituksesi oli niukkasanainen, eikä siinä tullut ilmi, kuinka paljon itse olet ottanut yhteyttä lapseesi jne...
Live-keskustelussa on se hyvä puoli, että voi tehdä välikysymyksiä toiselle ja siten saa laajemman tuntuman johonkin asiaan. Täällä palstalla on eri asia, kun aloitus on usein lyhykäinen ja vasta ketjun edetessä tulee "lisäselvityksiä" asiaan.
Olet oikeassa, että kolmekymppinen aikuinen varmaankin muistaa äitienpäivän jos itselläänkin on mukuloita.
Kuinkahan monen monituista kertaa olen Päättänyt, että en osallistu ns. "vaikeisiin" ketjuihin, joissa käsitellään ihmissuhdeasioita. Ovat niin-niin vaikeita muutenkin ja varsinkin palstalla, jossa silmien edessä on vain tekstirypäskä. Minä torvelo sitten kuitenkin joskus lipeän päätöksestäni, mettähän menöö.
Toisaaltaan ei ihme, kun en ole mikään ihmisuhdeammattilainen.
Olen pahoillani kirjoitukseni tuottamasta mielipahasta. En tarkoittanut sitä.
Et tuottanut minulle mielipahaa ja yritin vain vastata noin niinku yleismallisesti.
mut jos näin olis, pitäs kyllä kysyä, kumpi teistä on se aikuinen?
Kummalla on vanhemman rooli?
Mut jos asiat on noin, tulee hakematta mieleen, että olisko pitänyt jotenkin osoittaa se rakkautensa jo aiemmin?
Olisko pitänyt tehdä jotain toisin?
Koskaan ei ole myöhäistä.
Onko sulla tässä elämässä jotain arvokkaampaa kuin omat lapses?
sinun mielestä kaikki aloitukset ovat vedätyksiä paitsi omasi.
Aikuisia olemme molemmat ja katson että vastuu hänelläkin olisi pitää yhteyttä minuun päin.
Rakkaudella ei ole tämän asian kanssa mielestäni mitään tekemistä. Rakastan häntä samoin kuin muitakin lapsiani ja hän kyllä tietää siitä.
kirjoitukseni ;)))
Eikä tietenkään rakkaudella ole mitään tekemistä vanhempien ja lasten väleissä ;)(
My bad ;)))
Jatkahan menemään ;)
yhteyttä pidä. Tulee se jouluna, isän- ja äitienpäivävä. Ei se kerro elämästään, mitä kuuluu jne.
Olkoon niin, hällä on oikeus omaan elämään.
En minäkään aikoinani vanhemmilleni paljoa lörpötellyt, en edes tajunnut että olisivat kaivanneet. Nyt, kun on jo myöhäistä, ymmärrän----
No, se siitä. Huomenna on hieno päivä, molemmat mukulat kotona! Syödään hyvin ja meikä "ihhailee" aikaan saannoksiaan ;))
Ollaan perhe. Nöyrryn sen asian edessä, vanhuuttani, viisauttani, vai .........
Hmm.... onko väliä, kunhan on oppinut arvostamaan sitä mitä saanut on ...
käy luonasi ja varmaan silloin kertoo miten hänellä menee.
Minulle riittäisi jo pelkkä puhelinsoitto silloin tällöin.
siitä että hän taas huomenna tulee, tytär opiskelupaikkakunnaltaan tuli jo eilen.
Näkee sen jo ihmisen olemuksesta miten menee, vaistoaa, äiti on tuntosarvet herkillä...
Hei, ryhdy sinä aktiiviseksi. Soita sinä. Älä odota, soita!
taidan myöskin kallistua siihen että soitan vaikka en sitten kuulisi hänestä vuoteen mitään. :)
kun noin on päässyt käymään. Tuossa täytyy olla kyllä jotain ongelmaa, sillä en minä tuollaisesta ole koskaan kuullut. Itsellä asiat ovat aivan päin vastoin. Viisi lastani ovat tiivisti yhteydessä isäänsä ja kuvia ja videoita lähetetään tämän tästä ja tavataankin niin usein kun mahdollista. Kolme lapsistani asuu ulkomailla, mutta se ei estä meitä olemasta kanssakäymisissä. Oma äitini soittaa, jos minusta ei ole kuulunut pariin viikkoon mitään, mutta yritän minä häneenkin olla yhteydessä silloin tällöin.
Ei yhtään käy kateeksi suhteesi lapseesi, mutta tilanteen voi korjata, jos vaikka sitten soittaisit hänelle, onnittelisit ja kysyisit samalla, että mistä kenkä puristaa.
niin mene hyvä ihminen käymään lapsesi luona ja halaa häntä synttäripäivänään. Huomenna se on jo myöhäistä.
häntä jos hän vain asuisi lähelläni eikä monien satojen kilometrien päässä.
Koskaan ei ole myöhäistä halata ketään.
Jos todella kaipaat lastasi niin varmasti menet varmasti vaikka maailman ääriin nähdäksesi hänet .
noin hyökkäävä minua kohtaan? Ei todellakaan kaikilla ole noin vain mahdollisuutta mennä tapaamaan vaikka kuinka haluttaisi.
Kyse oli nyt puhelimensoitoista jotka olisi minuakin ilahduttaneet vuosien aikana.
jonninjoutavaa etkä pane töpinäksi. Miksi sinä vielä istut tietsikan äärellä etkä soita? Hankkikaa molemmat skype niin jopa voitte nähdäkin toisenne samalla kun juttelette.
ei nyt narise kukaan muu kuin sinä. En yhtään ihmettele että täällä ei kirjoittajat pitkään viihdy jos sinunlaisilta tippuu tuollaisia vastauksia.
Tiedoksesi, hänellä ei ole tietokonetta.
joululahja idea koko lapsesi perheelle , osta heille tietokone. Afrikassakin niitä voi käyttää auringon voimalla eikä tarvita sähköä akkujen lataukseen. Ja kaikki säästetyt matkarahasi lapsesi luokse voit investoida heidän kuukausittaisiin internetmaksuihin.
rupean heti säästämään alle 300€ eläkkeestäni heille joululahjaa.
Kiitos kiitos...:)
siitäv välität, täyttäköön vuosia. Niinhänme kaikki teemme kerran vuodessa.
oikeassa, mutta mitä jos hän loukkaantuu kun joka vuosi olen häntä muistanut.
Selvitykseksi sitten muille, että olen itse loukkaantunut siitä kun hän ei edes äitienpäivänä muista minua.
Jos soitto tuntuu hankalalta ja käytössäsi on matkapuhelin, voithan lähettää tekstiviestin. Toivota lämpimästi onnea ja halit.
Ymmärrän tilanteesi, kaikki eivät ehkä ymmärrä. Ihmissuhteet ovat niin hemmetin monimutkaisia, oli kysymys sitten vaikka omista lapsista. Kun molemmat osapuolet ovat aikuisia, saattaa keskinäisiä hankauksia esiintyä.
Vaikka sanotaan, että lapsemme ovat meidän lapsiamme vielä silloinkin, kun ovat itse eläkeiässä, ovat he myös aikuisia, joilla on omat näkökantansa ja mielipiteensä. Olisi hyvä, että välit säilyisivät läpi vuosien, mutta tosi on, että aina se ei ehkä ole mahdollista, syystä tai toisesta.
vastauksesta. Ihan meinasi tulla tippa linssiin. :)
näin. Ei muuta kuin soittamaan jälkikasvulle ja toivottamaan oikein hyvää vuosipäivää.
Se on ihan normaali tapa huomioida perheenjäsenet jos asuvat kauempana. Lahjankin voi lähettää, mutta se ei kaikilla ole tapana. Muistaminen on hyvä tapa ja osoittaa välittämisestä.