Suomessa on erään tiedon mukaan kuusi lestadiolaisuuden eri suuntien yhdistystä. Tässä tietoa sen mukaan, kun yhdestä historiikista joten kuten ymmärsin.
1800-luvun lopulle lestadiolaiset olivat yhtä joukkoa. 1890-luvulla alkoi ilmetä uusheräystä ja esikoisuutta, jotka erkaantuivat eri ryhmiksi 1900-luvun alussa. Uusheränneet moittivat, että uskovaiset olivat väsyneet kilvoituksessaan ja vaipuneet lihallisiin synteihin, kuten juopotteluun. He vaativat, että tällainen kristillisyys pitäisi vääränä hylätä ja herätä uuteen hartauteen. Vanhoillisten mukaan ei pitänyt vanhaa uskoa hyljätä, vaan uskoa tuli hoitaa evankeliumin neuvoilla. Yksi uusherännyt saarnaaja sanoi, että hän oli itsekin langennut lihallisiin synteihin, mutta oli herännyt uuteen hartauteen. Kuka tahansa voi todeta, että tällä voi valehdella itselleen ja muille, ja esittää, ettei enää lankeilisi. Käytänto monesti osoittaa sitten muuta, mutta voihan omat lankeemuksensa sitten omavanhurskaasti peitellä.
Uusheränneet eivät kovin hyvin lapsilleen kirkastaneet kristillisyyttä, siksi heidän lapsensa eivät säilyneet uskossa. Uusheränneiden yhdistys, Lestadiolainen lähetysyhdistys on vieläkin olemassa, mutta siinä on vanhoja mummoja, sekä jokunen miespuolinen saatu saarnaajiksi.
Juhani Raattamaa oli kuollut 1899. Hän oli korostanut vanhempien uskovaisten arvovaltaa. Esikoiset lähtivät ylikorostamaan tätä opetusta, ja he opettivat, että lestadiolaisten esikoisseurakunta on Ruotsin Jällivaarassa, missä Laestadius oli toiminut, ja heidän neuvoilleen piti olla kuuliainen. Esikoisissa esiintyy rigorismia eli jyrkkälinjaisuutta ja kiivasta maailmanvastaisuutta. Esikoisten seuroissa ei ole soittimia, heillä ei ole verhoja ym. ja naiset käyttävät seuroissa huivia.
Pääkaupungin esikoislestadiolaiset olivat järjestämässä Paavalin synodin eli Tunnustuksellisen luterilaisen kirkon tilaisuuden saamista Vantaalle. Siellä yksi mies kertoi kaskun, että jos esikoislestat ja paavalinsynodilaiset pääsevät taivaaseen, niin sitten pääsevät kyllä kaikki muutkin.
1930-luvulla kolme vanhoillista saarnaajaa lähtivät Amerikkaan Suomen Rauhanyhdistyksen keskusyhdistyksen kielloista huolimatta saarnaamaan eri lestadiolaissuuntien yhteisiin seuroihin. Sitä sanottiin sekaseuraisuudeksi. Nämä ns. pikkuesikoiset olivat perustaneet Rauhan sana osakeyhtiön, minkä vuoksi tätä, suomen ruotsinkieliset lestadiolaiset suurimmaksi osaksi mukanaan vienyttä ryhmää kutsutaan rauhan sanan lestadiolaisiksi. Heillä on Toukomettiset-kuoro Oulussa.
1960-luvulla lähti teologeista muodostunut pappiseriseuraksi kutsuttu ryhmä. Nämä Elämän sana ry:n muodostaneet opettivat kasteen vanhurskauttamista ja yleistä seurakuntaoppia, että kaikki luterilaiset voisivat julistaa evankeliumia.
Kososlaisuuden kerrotaan saapuneen siirtolaisten mukana Karjalan kannakselta, vaikkakin väärää henkeä on aina ollut ja ympäri maata. Kososlaiset hoitivat pappiseriseuralaisia kovin ottein, pilkkaamalla ja lihan käsivarrella. He opettivat, että langenneilla ei ole enää kääntymisen mahdollisuutta. 70-luvulla osa kososlaisista hoidettiin, mutta osasta tuli eriseura. Tämä saattaa olla se Oulussa toimiva 150 jäsenen yhdistys, joka kantaa nimeä Suomen vanhoillislestadiolainen rauhanyhdistys ry; siis niin samanlainen nimi, kuin meillä vanhoillisillakin on. Kaikki haluaisivat olla samaa!
1800-luvun lopulle lestadiolaiset olivat yhtä joukkoa. 1890-luvulla alkoi ilmetä uusheräystä ja esikoisuutta, jotka erkaantuivat eri ryhmiksi 1900-luvun alussa. Uusheränneet moittivat, että uskovaiset olivat väsyneet kilvoituksessaan ja vaipuneet lihallisiin synteihin, kuten juopotteluun. He vaativat, että tällainen kristillisyys pitäisi vääränä hylätä ja herätä uuteen hartauteen. Vanhoillisten mukaan ei pitänyt vanhaa uskoa hyljätä, vaan uskoa tuli hoitaa evankeliumin neuvoilla. Yksi uusherännyt saarnaaja sanoi, että hän oli itsekin langennut lihallisiin synteihin, mutta oli herännyt uuteen hartauteen. Kuka tahansa voi todeta, että tällä voi valehdella itselleen ja muille, ja esittää, ettei enää lankeilisi. Käytänto monesti osoittaa sitten muuta, mutta voihan omat lankeemuksensa sitten omavanhurskaasti peitellä.
Uusheränneet eivät kovin hyvin lapsilleen kirkastaneet kristillisyyttä, siksi heidän lapsensa eivät säilyneet uskossa. Uusheränneiden yhdistys, Lestadiolainen lähetysyhdistys on vieläkin olemassa, mutta siinä on vanhoja mummoja, sekä jokunen miespuolinen saatu saarnaajiksi.
Juhani Raattamaa oli kuollut 1899. Hän oli korostanut vanhempien uskovaisten arvovaltaa. Esikoiset lähtivät ylikorostamaan tätä opetusta, ja he opettivat, että lestadiolaisten esikoisseurakunta on Ruotsin Jällivaarassa, missä Laestadius oli toiminut, ja heidän neuvoilleen piti olla kuuliainen. Esikoisissa esiintyy rigorismia eli jyrkkälinjaisuutta ja kiivasta maailmanvastaisuutta. Esikoisten seuroissa ei ole soittimia, heillä ei ole verhoja ym. ja naiset käyttävät seuroissa huivia.
Pääkaupungin esikoislestadiolaiset olivat järjestämässä Paavalin synodin eli Tunnustuksellisen luterilaisen kirkon tilaisuuden saamista Vantaalle. Siellä yksi mies kertoi kaskun, että jos esikoislestat ja paavalinsynodilaiset pääsevät taivaaseen, niin sitten pääsevät kyllä kaikki muutkin.
1930-luvulla kolme vanhoillista saarnaajaa lähtivät Amerikkaan Suomen Rauhanyhdistyksen keskusyhdistyksen kielloista huolimatta saarnaamaan eri lestadiolaissuuntien yhteisiin seuroihin. Sitä sanottiin sekaseuraisuudeksi. Nämä ns. pikkuesikoiset olivat perustaneet Rauhan sana osakeyhtiön, minkä vuoksi tätä, suomen ruotsinkieliset lestadiolaiset suurimmaksi osaksi mukanaan vienyttä ryhmää kutsutaan rauhan sanan lestadiolaisiksi. Heillä on Toukomettiset-kuoro Oulussa.
1960-luvulla lähti teologeista muodostunut pappiseriseuraksi kutsuttu ryhmä. Nämä Elämän sana ry:n muodostaneet opettivat kasteen vanhurskauttamista ja yleistä seurakuntaoppia, että kaikki luterilaiset voisivat julistaa evankeliumia.
Kososlaisuuden kerrotaan saapuneen siirtolaisten mukana Karjalan kannakselta, vaikkakin väärää henkeä on aina ollut ja ympäri maata. Kososlaiset hoitivat pappiseriseuralaisia kovin ottein, pilkkaamalla ja lihan käsivarrella. He opettivat, että langenneilla ei ole enää kääntymisen mahdollisuutta. 70-luvulla osa kososlaisista hoidettiin, mutta osasta tuli eriseura. Tämä saattaa olla se Oulussa toimiva 150 jäsenen yhdistys, joka kantaa nimeä Suomen vanhoillislestadiolainen rauhanyhdistys ry; siis niin samanlainen nimi, kuin meillä vanhoillisillakin on. Kaikki haluaisivat olla samaa!
Vastaukset 58
Vanhimmat
Ensinnäkin, kirjoitus on hyvin vahvasti vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta kirjoitettu, ja siten esim. esikoislestadiolainen historiankirjoitus kertoisi asiat hieman toisella tavalla. Yllä otetaan tavallaan itsestään selväksi lähtökohdaksi, että vanhoillislestadiolaisuus on pysynyt ja siitä on sitten erkaantunut muita ryhmiä ja että muut ryhmät ovat "saaneet alkunsa" vasta tässä erkaantumisessa. Ja tämä ei tietystikään ole muiden lestadiolaissuuntien historiankäsityksen mukaista. Mutta ei siitä sen enempää...
Korjaan vain muutaman selvän asiavirheen:
1. Esikoislestadiolaisuudessa ei pidetä verhoja mitenkään pahana, enkä muista koskaan käyneeni esikoislestadiolaisessa asunnossa, jossa ei olisi verhoja. Kyseessä on siihen surullisenkuuluisaan pesukonelegendaan verrattava juttu.
2. Paavalin Synodilla ja Tunnustuksellisella luterilaisella kirkolla ei ole mitään tekemistään toistensa kanssa. Paavalin Synodi on Suomen ev.lut. kirkon sisällä toimiva perinteistä luterilaisuutta ajava yhdistys, johon kuuluu pappeja ja muita eri liikkeistä Suomen ev.lut. kirkon sisällä. Tunnustuksellinen luterilainen kirkko taas on itsenäinen luterilainen kirkko, joka ei edes jaa ehtoollista Suomen ev.lut. kirkon jäsenille, eikä siten myöskään Paavalin Synodin jäsenille.
Minulle on sanottu, että Paavalin Synodi ja Tunnustuksellinen luterilainen kirkko ovat samaa puljua. Sinulla esikoisena saattaa olla siitä parempaa tietoa tosin. Yksi poika kyllä sanoi, että tunnustuksellisilla on valtavat keskinäiset erimielisyydet.
Mitä ovat jotkut vanhalestadiolaiset? Yksi torniolainen tyttö sanoi, että hänen mummonsa on ei vanhoillis- vaan vanhalestadiolainen?
Onko esikoisilla sitten matot ja huonekasveja myös, toisin kuin on väitetty? Jos kerrot olevan, tiedän sitten yhden mummon olevan varsinainen valehtelija.
On matot, verhot ja viherkasvit, kunkin mieltymyksen mukaan. Allergiaperheissä ei ole mattoja, eikä verhoja, eikä tiettyjä kukkalajeja, mutta allergia ja usko ovat eri asioita. Kaikkea ei kannata uskoa mitä kuulee. Käy esikoisten seuroissa, niin huomaat, ettemme ole mitään kummajaisia. Naisilla on tietenkin päät peitetty sanan kuulossa, kuten sana edellyttääkin.
Esikoisten entinen virallinen nimi oli Vanha laestadiolaiskristillinen yhdistys ry.Olemme vaihtaneet nimemme Esikoislestadiolaiset ry:ksi, koska meidät aina sotkettiin vanhoillisiin.
Ehkä siinä tarkoitettiin tunnustuksellista luterilaisuutta ihan yleensä? Paavalin Synodi on kyllä varmastikin laskettavissa tunnustukselliseen luterilaisuuteen kuuluvaksi, mutta niin on useita muitakin Suomen ev.lut. kirkon sisäisiä yhdistyksiä kuten Luther-säätiö, Suoment Teologinen Instituutti ja myös useiden vanhojen herätysliikkeiden sisällä on tunnustukselliseksi luterilaisuudeksi laskettavaa, ainakin rukoilevaisuudessa, evankelisuudessa ja joissain lestadiolaisuuden suunnissa.
Suomen ev.lut. kirkon ulkpuolella tunnustuksellista luterilaisuutta löytyy Suomesta muutamasta pienemmästä luterilaisesta kirkosta, joista huomattavin on Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko.
Mitä sitten on tunnustuksellinen luterilaisuus? Se on luterilaisuutta, joka korostaa luterilaisten tunnustuskirjojen arvovaltaa ja pyrkii seuraamaan niissä olevaa oppia.
Tunnustuksellisessa luterilaisuudessa on kyllä sisäisiä erimielisyyksiä, ja siitä yhtenä esimerkkinä on, että Suomen ev.lut. kirkon ulkopuoliset tunnustukselliset ryhmät ovat pirstoutuneet useaksi toinen toistaan pienemmäksi ja oikeaoppisemmaksi kirkoksi. Ja monet tunnustukselliset luterilaiset ovat minun kokemukseni mukaan hyvin fanaattisia ja ryppyotsaisia toisille rähjääjiä. Olisiko se seurausta liiallisesta oikean opin korostamisesta?
Tunnustuksellisille luterilaisille ääriliikkeille (Suomessa tällaisia lähinnä Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko ja muut vastaavat kansankirkon ulkopuoliset kirkot) on tyypillistä, että ne hyväksyvät vain oman kirkkonsa jäsenet. Ja siten esim. ehtoollista ei jaeta ulkopuolisille eikä tuntemattomille. Tiukimmat amerikkalaiset tunnustukselliset luterilaiset kirkot eivät suostu edes rukoilemaan ruokarukousta muihin kirkkoihin kuuluvien kanssa, koska yhteinen rukous olisi heidän mielestään "ekumeniaa". Suomessa ei tietääkseni ihan näin jyrkkiä käsityksiä esiinny.
Luuri jo vastasi, ja ihan oikein. Ajattelin kuitenkin täsmentää huonekasvien osalta, että on jonkin verran myös sellaisia esikoislestadiolaisia, jotka eivät hyväksy huonekasveja, mutta suurimmalla osalla kyllä on huonekasvejakin. Verhot ja matot hyväksyvät kyllä kaikki.
Vielä Paavalin Synodista sen verran, että sehän syntyi kun naispappeus hyväksyttiin Suomen ev.lut. kirkossa, ja tavallaan naispappeuden vastustaminen on Paavalin Synodin koossapitävä voima.
Naispappeuteen esikoislestadiolaisuuden yleinen kanta on paljon tiukempi kuin vanhoillislestadiolaisuuden, mutta yksittäisillä ihmisillä esiintyy lievempää kantaa.
Laestadiolaisuudessakin on ollut naispuhujia aikoinaan
Huivihommista voi olla monia eri mielipiteitä. Raamattu sanoo myös yhden mielipiteen.
1.kor 11
3. Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.
4. Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pää peitettynä, häpäisee päänsä.
5. Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu.
6. Sillä jos vaimo ei verhoa päätään, leikkauttakoon hiuksensakin; mutta koska on häpeäksi vaimolle, että hän leikkauttaa tai ajattaa hiuksensa, niin verhotkoon itsensä.
7. Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.
8. Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä;
9. eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten.
Eli naisen päällähän ei tässä tarkoteta sitä päätä minkä me ymmärrämme, vaan miestä. Eli naisen ei kuulu silloin ajatella/kuunnella miestänsä kun hän profetoi tai rukoilee.
Siitä voi ymmärtää, että siinä ei tarkoteta oikeaa päätä kun alussa sanotaan että Kristus on miehen pää ja naisen pää on mies.
Mutta toisaalta tossa sanotaan että nainen verhotkoon itsensä... no usko ei ole järjen asia niin kuin monet Itä-Laestadiolaiset on tällä palstalla sanoneet...
vai mitä ;)
En pysty mitenkään ymmärtämään kyseistä kohtaa muuten kuin, että kyseessä on luonnollinen pään peittäminen. Minusta sen luvun sisältö on, että naisen tulee peittää päänsä alamaisuuden merkiksi, ja jos ei peitä, niin sitten olisi parempi, että hiukset leikattaisiin lyhyeksi. No, tämä ei tietystikään ole mitään uskon ydinasioita, enkä ymmärrä miksi näin on. Enkä todellakaan katso "pahalla silmällä", jos joku ei peitä päätään. Se on jokaisen oma asia, ja pääasia, että käyttää aikaansa kristillisille asioille riippumatta siitä peittääkö päänsä vai ei.
Unohdit muuten lainauksestasi Paavalin retorisen kysymyksen, josta kyllä minusta käy aika hyvin ilmi, että kyse on nimenomaan pään peittämisestä ihan konkreettisesti:
1. Kor. 11:13 "Tuomitkaat itse keskenänne: onko se kaunis, että vaimo avopäin Jumalaa rukoilee?"
Joo Oulussa ainakin puhui ihan herätyksen alussa yksi nainen lestadiolaisten seuroissa. Ja jos ei tehtävään soveltuvia miehiä ole, niin tottakai silloin on parempi, että nainen hoitaa tehtävän kuin että se jäisi hoitamatta. Sama tilanne oli myös Venäjällä ns. inkeriläisten keskuudessa Neuvostoliiton aikana.
Ja sitä paitsi ihan herätyksen alussa toiminta oli vielä hyvin jäsentymätöntä, ja kokoontumisissa ei välttämättä ollut mitään tarkkaa rajaa sillä milloin oli kyseessä nimenomaan saarna ja milloin kyseessä oli ihan vain keskustelutilaisuus. Eli vaikka nainen kokoontumisissa puhuikin, niin sitä ei välttämättä mielletty samalla tavalla paimenviraksi kuin jos nainen puhuisi nykyään seuroissa. Ja keskustelutilaisuuksissahan naiset puhuvat nykyäänkin.
Alla on sivu, jossa lestadiolaisuutta tarkastellaan pikkuesikoisten näkökulmasta:
http://www.lyrs.fi/arkisto/tekstit/vuollo_mauno_003.html
"Juhani oli harvinaisen kunnioitettu profeetta myös omalla kotikylällä. Sitä vahvistavat omatkin kokemukseni, joista mainitsen yhden. Olin opiskeluaikanani alkanut kipuilla 1934 tapahtunutta vanhoillisuuden hajaannusta ja siihen liittyviä opillisia kysymyksiä. Lomalla ollessani menin Juhanin luo. Erityisesti minua askarrutti, olisiko kotiseudullani vaikuttavassa lestadiolaisuudessa (pikkuesikoisuudeksi nimitellyssä) tapahtunut alkuheräyksen jälkeen opillisia muutoksia. Mieleeni on jäänyt Juhanin vastaus: "En tiiä vain. Mie olen kyllä istunu saman pöyvän takana Raattamaan kansa Ruosterannala." Juhanin näin avaama perspektiivi oli lääkettä kiusatulle sydämelleni."
Näin siis v. 2000 Muoniolla pitämässään esitelmässä Mauno Vuollo.
Epäilys opillisesta puhtaudesta korjaantuu sillä, että pappi on istunut Raattamaan kanssa saman pöydän takana.
Huomaa, että nykynuoret lukevat huonosti historiaa. Toki ajatussuunta ja ryhmä johon kuuluu helposti johtaa kritiikittömään ajatteluun. Tämä on oman viiteryhmän ajatusmallin vaikutusta, joka näyttää olevan lestadiolaisuuden erityispiirre. Tokihan kaikissa ryhmissä, vaikka marttaseurassa on omaa kotipesän turvaamista.
Kun puhutaan esioisuuden ja vanhoillisuuden eroamisesta toisistaan, unohdetaan helposti historiallisia tosiasioita ja yhtä helposti painotetaan omaa perinnettä.
On kuitenkin vääjämätön tosiasia, että lesatadiolaisuuden historiassa ei haluta jostain syystä keskustella ja tarkastella jo Lestadiuksen (suom) aikana hänen saarnoistaan ja Raattamaankin opetuksista ilmenneistä opillisista ja suuntauksellisista eroista, joita jo varhaisessa vaiheessa syntyi.
Viitteet itätuulesta viitannevat uudenheräyksen alkukehitykseen, olihan suuntaus lopulta niin kylmä, että ihmisiltä vaadittiin uutta parannusta.
Vahnoillisuuden ja esikoisuuden suhteissa on ongelmana ulkonainen eroprosessi Suomessa. Suomessahan asiat näyttävät ulkonaiselta puolueettomalta katsontakannalta tarkasteltuna siten, että esikoisuus erkani vanhillisuudesta. Ja näinhän oli. Asia ei kuitenkaan ole ollut Ruotsissa näin. Vanhoillisuudelle kehittyi Ruotsin ja Suomen rqajan tuntumaan ja Oulun seudulle syntyjuuret jo varhaisessa vaiheessa. Näyttää, että opin käsityksiin on tullut pientä erilaisuutta, aluksi joissakin painotuksissa. Jälkikäteen on erittäin vaikeaa tutkia mitä tapahtui ns. sisäisesti, mutta sillä on valtava merkitys.
Joka tapauksessa molemmissa suuntauksissa säilyi autoritäärinen johtaminen. On mielenkiintoista joskus havaita ihmisen rajallisuus, kun tätä kysymystä tarkastellaan nykylestadiolaisuudessa. Esikoisia moitutaan lapinkuuliaisuudesta, ja se taitaa olla liikkeen sisälläkin jonkinlainen ongelma.
Vanhoilliset ovat kuitenkin paljon tiukemman kurin alaisia. Osoittaahan tästä se valtava ahdistus joka näkyy niin monissa kirjoituksissa täällä Suomi-24:ssä. Toki on sanottava, että monet näistä "vapaudenhalui-sista" ovat sellaisia, ettei heille riitä oma elämä vaan haluavat laajentaa asiaansa, joka vaikuttaa sitten lisäahdistusta.
Jos vanhoilliset kuvittelevat olevansa jotenkin salassa hoitokokouksineen, niin se on turha luulo. Yhdessäkin hoitokokouksessa pohjanmaalla sattui tilaisuuteen jäämään ulkopuolisia, ihan tavallisia ihmisiä, aivan vahingossa. Ymmärrettyään missä olivat, tunsivat tietenkin suurta mielenkiintoa kokoukseen. Sattui vain niin ikävästi, että huoruudesta kokouksessa julkisesti syytettyä tyylikästä ja verevää naisihmistä ei osattu hoitaa oikein, kun pajasti rohkeasti huorakumppanikseen kpaikallisen johtavassa asemassa olevan saarnaajaan. Että silleen. Nämä hoitokokoukset eivät ole Jumalan sanan mukaisia ja osoittavat mitä raikeimmällä tavalla ainoan oikean kristillisyydenkin joutuneen lihallisten vaikutusten pauloihin. Tunnettua onh, että vanhoillisuudesta on erotettu paljon ihmisiä, kun eivät ole olleet kuuliaisia, tai mikä nimi m,illoinkin asialle annetaan. pahinta tämä on ollut silloin, kun syyttömiä on erotettu toisten "synneistä". Näistä hyvänä esimerkkinä vuorrkralaisen tai langenneen lapsen televisio talossa, jossa omistajana on vanhoillinen. Onhan silloin "valta määrätä talo puhtraaksi helvetin sontalaatikos-ta". Tällainen pakkovalta ja parannukseen pakottaminen, kun siihen ei monesti ole edes riittänyt anteeksipyyntö, vaan siihen on vaadittu julkisesti havaittavaa katumusta, on kauheaa ihmisoppia ja mitä pahinta pakkovaltaa. Eikä asiaan auta yhtää pakeneminen oikeassaolemi-sen peiton alle. Tosiasiat ovat tosiasioita. Syntiä tekee kaikki ihmiset, kysymys on siitä hallitseeko synti ihmistä vai Pyhä Henki, jol-loin synti on vaikuttavainen.
On epäasiallista painottaa kuuliaisuutta vertailussa toisiin ryhmiin. Syvällisempi teema asialle saadaan opin tarkastelussa.
Esikoisuudessa korostetaan ja pidetäänb kiinni Lestadiuksen ja Raattamaan opinkäsityksistä jotka ovat syvällisen tutkistelun pohjalta Sanan kanssa yhtäpitäviä. Samoinhan vanhoillisuudessakin opetetaan. On vain tullut kirosanaksi esikoisten esikuvaopetus. Tähän on kuitenkin ajauduttu alkuaikojen kehityksen perusteella. Siitä on lisäksi vieläkin hyvänä esimerkkinä tämä verhokysymys. Eikö vanhollisuu-dessa vieläkään kyetä karistamaan näinkin lapselliset käsitykset. Tunteehan niin moni vanhoillinen esikoisia ja päinvastin. Ei se kontaktipinta ole niin olematon kuin tietämättömät luulevat. Yleensähän on kuitenkin niin, että tietämättömimmät haukkuvat eniten.
Lienee aivan vanhurkauttamisopillinen peruseroavaisuus vanhoillisuuden ja esikoisuuden välillä joka on syntynyt jo Raattamaan aikana. Tätä asiaa voitaneen tarkastella esimerkiksi Paavalin kirjoituksen pohjalta, kun hän kirjoittaa, että murhe joka on Jumalan mielen jälkeen, vaikuttaa katumuksen autuudeksi. Vanhoillisuudessa parannksenteko on alusta lähtien korostunut suoritukseksi ja ryhmään tulemiseksi. Tämä on pian saanut seurakuntaopillisen vahvuuden ainoasta oikeasta seurakunnasta. Juuri tämän asian inhimillisen korostamisen vuoksi, sen alle pääsi pesiytymään omaparannus. Tämä tuotti nopeasti "keveämmän kristillisyyden" ja ainakin inhimillisen ulko-naisten asioiden merkityksen vaähenemisen, mitä tulee vaatetukseen ja muuhun henklökohtaiseen elämään. Olihan kristillisyys levinnyt kaupunki-laisten keskuteen ja mukaan oli tullut (tehnyt parannuksen) parempiosaista väkeä kuin sarkavaat-teissa kulkeneet lappalaiset jotka eivät edes peseytyneet ja olivat kuin villi-ihmisiä. Pieni ylpeys puolin ja toisin loi kiilaa ihmisten väliin. Nämä asiat ovat selkeästi nähtävissä, kunhan niitä osataan vain tulkita.
Muissa pietistisissä heräysliikkeissä ei alusta alkaenkaan ole ollut samanlaista ulkoisten asioiden merkityksen painotusta, kuin lestadio-laisuusessa. Tässäkin asiassa vanhoillisuus on esikoisuuten nähden paljon jyrkkälinjaisempi, vaikka esikoiosuus näyttä ulospäin tiukemmalta, erityisesti saadun maineen vuoksi. Esikoisuudesta ei eroteta, ei missään olosuhtees-sa. Kiharapäät ja ravattikaulat saavat istua seuroissa ja kuulua jäsenyyteenkin, joskin aiheesta joutuu silloin tällöin kuulemaan yleisesti saarnoissakin (ainakin joidenkin) ja henkilötasolla. On se merklillistä miten näitä kahta lestadiolaisuuden suuntaa yhdistää niin moni sisäinen ongelma vaikka monissa asioissa ollaan eri linjoilla. Vanhoilisuudessa on myöskin selvät rajat mitä erityisesti naisilla saa olla. Jokainen vanhoillisuuden tunteva tai liikkeessä oleva tietää tämän. Raja vain on eri paikassa kuin esikoisuudessa. Itse asia on pitkälti sama. Mitäs siis on sormella osoitetta-vaa. Se lähtee lihallisesta mielestä.
Vanhoillisuudessa on erityisen paljon vihamielisyyttä muita kohtaan bvaikka Sana kehoittaa raskastamaan vihollistakin (ei antau-tumaan. Kun vanhoillinen, ainakin vanhempi väki kohtaa esikoisen, tulee ihmeellinen jäykkätauti, eikä kyetä edes asialliseen keskusteluun. Sitten ruteen kysymään verhoista ja kalosseista, jos sen verran uskaltaudutaan keskusteluun. Aivan sairasta touhua on sekin, ettei hyvästellä lähtiessä. Tämä kaikki johtuu vääränlaisesta seurakuntaopista, jossa ihmisryhmästä on määritelty oikea seurakunta ja Jumalan sana sen kuitenkin määrittelee Kristuksen ruumiiksi.
Vanhat viisaat opettivat, kun tulee vika vanhurskauttamisoppiin, tulee vika seurakunta-oppiin ja pyhitysoppiin. Usein näissä kamppauksissa unohtuu, niin liikeiden sisällä kuin välillä, että Jumalan valtakunta on vähäisimmillään, mutta kaikessaq voimassaa yhdessä Jumalan lapsessa. Ulkonainen seurakunta on joukko Jumalan ihmisiä. Paavin oppia on instituutiot joissa joukkopäätöksillä päätetään miten kulloinkin toimitaan, näinhän nykyisessä kaiken sallivassa luikuriluterilaisessa kirkossa.
Näyttää olevan, että tämä määräilyongelma, siis vallanhalu on joka paikassa ongelma, eri asia on tunnistetaanko se.
Kun historiaa tutkitaan, kävi joka tapauksessa niin, kuten Helsingissä, että kristillisyyteen tuli suuret määrät ihmisä, eihän ollut vielä televisiota jota tuijottaa kaiken aikaa ja uskoon tulo oli trendikästä. Liikkeen sisälle(vielä silloin yhtenäinen)tuli uusia tuulia ja vnhat kristityt kokoivat kevyen menon ohjelmistoineen vääräksi. Seuraukset olivat merkittäviä. Vanhempia tutusta ja turvalliseksi koetusta opista kiinni pitäviä, synnin ja armon tuntoa opettavia, jotka kantoivat yksinkertaista ulkoista esikuvaa, olivathan he usein köyhää väkeä, jolta puuttui varat pröystäilyyn,alettiin halveksimaan ja pitämään rupusakkina. Tämä kehitys oli ymmärrettävää. Olihan seurakuntayh-teyteen tullut paljon kaupunkiväkeä (Hesassa lienee ollut yli 2000, joka paljon jos ajatel-laan kokonaisväkimäärää). He toivat uudet tuulet ja olivat monesti sosiaalisesti parempaa väkeä.
Tuli ylpeys köyhän ja rikkaan välillä. Niinkuin tuli pohjoisessakin. Tähän kun liittyi se Sepeteuksen poikain tauti olla johtajia ja valtiaita, olivat seuraukset edessä. On tosiasia, sitä ei voi vanhoillisetkaan vakavissaan kiistää, kuten ei uusheränneetkään, että esikoisuus suljettiin ulos rukoushuoneista. Pahimmillaan jopa fyysisellä estämisellä, mutta monesti joukkovallalla, joka esti aiemmin käytännössä olleen opin julistuksen ja tunnus-tamisen kristittyin kokouksissa.
Tästä ei vanhoilliset halua puhua, koska se on arka asia. Tosin vanhoillisissa on historia pidetty visusti salassa, ettei ihmiset tietäisi miten asiat oli.
Yleisesti on tiedossa, että vanhoillisuden synnyssä oli paljon ylpeyttä ja alkuperäisen yksinkertaisen opin vieroksumista. Haluttiin paremmin maailman silmissä hyväksytty kristil-lisyys, mutta kuitenkin haluttiin taivaaseenkin.
Suuria ongelmia oli myös henkilökysymyksissä ja suhteissa, niistä ei pääse eroon mikään osapuoli. Tosin vanhoillisuuden edustajat lähtivät viimeisestä yhteisestä neuvonpidosta lapissa pois yön aikana hyvästelemättä ja kiittelemättä vieraanvaraisuudesta. Näitähän ei haluta vanhoillisissa tuoda esiin, koska ne ovat olleet väärin.
Esikoisuudessa sitävästoin halutaan enemmän korostaa opin puhtautta ja välttää esimerkiksi
lapissa alkuaikoina vaikuttaneen saarnaajan Joonas Purnun hankalaa ja omapäistä luonnetta.
ihän esikoisuus ole ollut vailla Sepeteuksen poikain tautia. Vanhoissa äkkiväärissä ihmisissä oli myös samanlaista tuomiohenkisyyttä muita ryhmiä kohtaan kuin vanhoilllisuudessa. Olisi ehkä ollut parempi, että kaikki olisivat olleet nöyriö Jumalan sanalle ja antaneet oman minänsä kaatua.
Joka tapauksessa taivaasta ei puutu yhtään Jumalan valittua. Sinne ei myöskään päästä liittymällä ulkonaisen parannuksen kautta Jumalan valtakuntaan, jossa on pajon saarnaajia, rukoushuoneita ja suuri siioni, tässä on pahiten oppi vastoin oikeaa Jumalan sanaa ja uudestisyn-tymistä. Se synnyttää vihaa ja valheita, eikä auta kuri, jos ei sydän taivu. sakkeus, astu alas puusta
- uskoon tulo on joko oma parannus tai Jumalan työ
- jos uskoontulo on viallinen, seuraa siitä, että luotetaan joko ulkonaiseen hallintoon ja joukko-oppiin enemmän kuin Jumalaan tai eletää avaran armon varassa, jolloin synnin tunto on tarpeeton, sitä kun on joka tapauksessa, että uskotaan vaan.
- muuttuuku ulkonainen elämä ja miten paljon jos tehdään parannus? Lienee molemmille tarkastelusuunnille selvä, omine erikoispiirteineen.
mitä ajatat takaa, parilla lauseella?
Kannattanee tutustua syvällisemmin kirjoituk-seen lestadiolaissuunnat, kirjoitusvirheistä ja pituudesta huolimatta ja etsiä siitä ydintä. Suosittelen analyyttistä asennetta. Vihejeenä voisi pitää piilossa tai vähällä huomiolla ollutta asiaa jota siinä on
.
Tässä lisäksi yleinen kannaotto tällä palstalla vellovaan vl keskusteluun;
Vaikka en olekaan vl niin haluan sanoa, ettei kymmenet tuhannet ihmiset ole huonoja uskonsa ja vakaumuksensa tähden. Ovat kunnon ihmisiä ja ne jotka kyseenalaistavat asioita, unohtavat totaalisesti kokonaistilanteen ja useinkin arvostelevat omaa viitekehystään kuin periskoo-pista. Sama ongelma on suhteessa muihin lestadiolaisryhmiin erityisesti esikoisiin ja päinvastoinkin.
Suosittelen kohtuullisuutta ja miettimistä, kuinka paljon se rakentaa rakkautta ihmisten välillä ja yhteisössä, kun julkisesti rienataan yhteisöä ja ihmisiä siellä. Keskustelu on paikallaan, mutta unohtaa ei sovi, että jokaisella ihmisellä on oikeus omaan mielipitee-seen ja vakaumukseen. Demokratiaan ja vapauteen kuuluu oikeus ilmoittaa mielipiteensä, eikä siitä pidä vetää pölyä nenään. Oikeastaan voidaa sanoa, että ne jotka eivät anna uskovaisten uskoa kuten tahtovat, ovat rasisteja, uskontorasisteja
Ne jotka eivät kestä vihjailevia kysymyksiä voivat aivan hyvin toivottaa "sitä sammaa" kuten mummot Venajällä.
Paneutukaa mieluummin oman uskonelämän tutkisteluun nöyryyden hengessä, se voi tuoda paremmin rauhaa. Onko minulla sellainen usko, että se kestää kuolemassa? Elänkö Jumalan sanan mukaisesti vaikka usein joudunkin synnin vikoihin? Eli onko minulla voimaa tehdä parannusta ja korjata sovintoverta voimaksi? Onko minulla oikeaa synnintuntoa, ei vain trendisynneissä vaan kaikessa, myös rakkaudessa maailmaan? Opettaahan siihen Sanakin jos joku sitä osaa lukea itselleen eikä toisille.
Älkää unohtako, että aina on ihmisiä jotka puhuvat silloin kuin ei pitäisi ja niitä jotka ovat hiljaa kun pitäisi puhua. Rakkauden siteiden vahvistaminen tuo siunausta. On helppo lyödä ja rikkoa, mutta vaikea rakentaa.
sakkeus
Sakkeuksen analyysi on mielestäni hyvä, ja toivottavasti mahdollisimman moni viitsii lukea sen läpi ihan ajatuksen kanssa, tekstin pituudesta huolimatta.
Luettavuutta olisi varmasti parantanut, jos olisi käyttänyt kappalejakoa...
Esikoislestadiolaisuus on oikeaa kristillisyyttä. Tuo oli jutun juuri. Käytettiin kaikki mahdolliset keinot vl:ää vastaan ja lopulta puhdas pulmunen el lehahtaa niin synnittömänä tuhkakasasta.
Minusta siinä oli sekä ruusuja että risuja aika tasaisesti molemmille osapuolille... Olisin voinut kuvitella sen jonkun asioita tutkineen vl:n kirjoittamaksi siihen asti kunnes kirjoittaja totesi, ettei ole vl.
Tosin ainakin sellainen yksi pointti sovintokokouksiin liittyen tuli mieleen esikoislestadiolaisuuteen liittyen, joka olisi ehkä ollut oikeutettua mainita. Nimittäin se Jellivaaran kokoushan ei ollut ainoa, vaan sellainen järjestettiin myös Oulussa, johon esikoislestadiolaisille ei sopinut yhtä oululaista saarnaajaa lukuunottamatta ilmaantua edes paikalle.
On muuten aika jännä, että vanhoillislestadiolaiset yleensä puhuvat vain siitä Oulun kokouksesta, jonka suhteen el-käytös oli epäkorrektia. Ja esikoislestadiolaiset taas yleensä puhuvat vain Jellivaaran kokouksesta, jonka suhteen vl-käytös oli epäkorrektia. Mutta sinänsä ihan ymmärrettävää... ;)
...kirjoitus oli ihan hyvä, enkä sitä kommentoi sen kummemmin sisällöltään, mutta lisäisin siihen sen näkökannan, että siinä jäi pala pois ja se pala on n. 1980-2004, joka on minulle varsin tuttua aikaa vanhoillislestadiolaisuudessa ja josta ajasta muistan jotain.
Mielestäni kirjoitus ei kuvaa tätä päivää ja se on ongelmallinen siinä mielessä, ettei kirjoitus siten anna oikeaa kuvaa tämän päivän vanhoillisuudesta. Kiistämättä yhtään historian käänteitä ja tapahtumia, niin opillisten kuin seurakuntaopillisten asioiden kömmähdyksistä ym, joita on molemmissä liikkeissä, jos niitä lähdetään tarkastelemaan, mutta vanhoillisuus on varmasti profiloitunut varsin voimakkaasti julkisuuteen juuri 60-70 lukujen myötä. Tämä on ikävä asia, mutta emme voi sille mitään.
Omalta osaltani voin vain kertoa siitä, mitä itse olen kokenut vanhoillisuudessa ja annan näkökantaa siihen perustuen. Yli 30:neen vuoteen en ole ollut siis yhdessäkään hoitokokouksessa, jolla leimataan vanhoilliset edelleen.
20.2.2004 Kalevassa oli Erkki Reinikaisen 85-vuotishaastattelu. Otsikkona: "Fundamentalismi oli vaarana 1970-luvulla".
Ehkä jollakin on tallessa se lehti?
on.
Kun esikoisuus syntyi, oli Helsingissä Rauhanyhdistystä ja sen taloa jakamassa uusheränneet ja vanhoilliset. Jällivaaran oppia saavuttiin opettamaan Helsinkiinkin. Esikoisuutta kannattaneet miehet häiriköitsivät seuranpitoa, he riistivät tekstinlukijan pois lukijanpaikaltaan. Matti Suo oli Helsingissä parannuksen armon saanut mies, joka oli saarnaaja, hän on kirjoittanut monia Siionin lauluja, ja hän pysyi loppuun asti vanhoillisena. Hänet esikoiset estivät saarnaamasta sillä tekaistulla perusteella, että tämä oli käynyt kauppaa sunnuntaina.
Muutakin lain järjestykselle piittaamattomuutta esikoisissa ilmeni. Ehkä heidän niinkin suurelle siunaukselle, mitä heillä nytkin on, on syynä, että he älysivät selkeän ajoissa lähteä pois vanhoillisten joukosta, talosta ja yhdistyksestä. Yhteen aikaanhan Helsingin rauhanyhdistyksen taloa olivat jakamassa vanhoilliset, uusheränneet ja pikkuesikoiset.
Esikoisten seurakunnan saarnaajat kirjoittivat idän saarnaajille lokakuulla v.1910: "... Ennen on esitetty vaatimus, että meidän on sovittava. Ja sama vaatimus tehdään nyt niinkuin kerran Jellivaarassa, jossa oli useita koolla, pappejakin ja sellaisia maallikkoja, joita te hyväksytte. Meri-Pietari esiintoi silloin kysymyksen: "mistä meidän on sopiminen?" Mutta kysymykseen ei voitu vastata. Emmekä ole havainneet tarpeelliseksi tai edes raamatullisesti soveliaaksi antaa kutusmusta kokoukseen, jota nimitettäisiin sovintokokoukseksi. Mutta me ilmoitamme, että meillä Marian ilmestyspäivänä tavallisuuden mukaan on kristittyjen kokous. Jos te taikka teidän ystävänne haluatte tai tarvitsette silloin saada toimeen yleisen keskustelun seurakunnan edessä puolueen syntymisen syiden tutkimiseksi, niin olemme siihen valmiit. Mutta sovinnosta on meillä epäilystä, koska te sanoitte, että te olette oikeassa ja me väärässä sekä ettei ole olemassa hengellisiä tuomareita. jne..."
Idän saarnaajat eivät saapuneet tähän tilaisuuteen.
Vuonna 1955 on pidetty seurat Kaunisvaarassa, johon osallistui saarnaajia sekä idästä että lännestä (lännestä ainakin William Eriksson, August Isaksson ja Gunnar Jönsson). Niissä seuroissa saarnattiin vuorotellen ja idän kristityt olivat ihmetelleet, että onpa lännessä lahjakkaat sarnaajat, enempää en niistä seuroista tiedä. Haluaisin saada lisää tietoja tästä kokouksesta.
Se Kaunisvaaran seuratapaushan oli mielenkiintoinen, en ole sellaisesta ennen kuullutkaan...
vanhempi kirjejuttuhan oli vastaus Suomesta tulleeseen kutsuun. Kyseessä oli laajempi kokoussuunnitelma, josta el:t kieltäytyivät ja esittivät kutsun tulla Jellivaaraan "seurakunnan eteen"
Kirjesitaatin viimeinen lause kertoo, miksi oli turha mennä; sovintoa ei ollut näkyvissä.
Tuosta 50-luvun tapauksesta en ole kuullut.
Kyseessä ei ollut kutsu saapua Ouluun. Maaliskuussa 1910 tapasivat muutamat esikoisten ja vanhoillisten saarnaajat Vittangissa Ruotsin lapissa, ja pohtivat voitaisiinko seuraavan vuoden maaliskuussa (siis v. 1911) järjestää yhteinen kokous Vittangin kirkossa. Kokouksen oli määrä kestää neljä päivää, kaksi saarnaa aamupäivisin ja kaksi iltapäivisin. Puhujina esiintyisi joka kerta yksi idän ja yksi lännen saarnaaja. Kutsu marianpäivän kokouksiin liittyi tähän hankkeeseen.
Kannattaa myös lukea millainen suhtautuminen esim. Samuel Vettasjärvellä on ns. itäläisiin, kun hän vastaa eräälle vaimoihmiselle vuonna 1927: "Tykö yhdelle kristillisyyden sisarelle Herrassa Johanna Bäck, Kainulaisjärvi. Tässä tervehdän tuntematonta kristittyä vaimoa ja vastaan... - - - Ja en tiedä muuta, mutta sanon minun terveisiäni Kainulaisjärven kristityille eli niille, jotka meitä Jumalan ihmisinä pitävät, mutta ole itse ensin tervehditty, ja kiitän preivin edestä, vissimmästi olette hyvässä tarkoituksessa kirjoittaneet, vaikka koettelemusta ja ymmärrystä niin paljon puuttuu; kuitenkin annan anteeksi kaikki nekin synnit Jesuksen nimen ja veren kautta. Piirsi omalla kädellä Erik Samuel Wettasjärvi."
Olen ilokseni todennut, että asiassa on edetty aivan asiallisestikin, joskin vl-porukassa niin mielellään harrastetaan rökityspolitiikkaa. Haluan muuten sanoa, etten maksa jäsenmaksua mihinkään uskonnolliseen yhdistykseen. Uskon myös, että vain Jumala todella tietää missä hänen lapsensa ovat. Niillä on rakkaus keskenään. On voima antaa ja pyytää anteeksi katuvalle, eikä tee ryhmärajoja anovan kohdatessaan. En uskalla sanoa, etteikö Jumalalla olisi lapsia myös siellä missä emme tiedä. Varmaa kuitenkin on se, että olen saanut sydämellisen katumuksen kautta tunte Jumalan anteeksiantamuksen Jeesuksen veren voimassa Hänen pyhässä nimessään. Sitä sanaa olen saanut El piirissä, eikä se ole ollut voimaton. On tullut elävä synnin tunto joka eroitta myös ajatuksen ja mielen syntiä ja tuntee murhettä synnin vaivasta ja iloa kun saa kuulla omilla korvillaa anteeksiantamuksen vapauttavaa sanaa. Vieläpäolen saanut kestäviä neuvoja joskus vaikeissakin asioissa ja Jumala on siunannut, vaikka on välillä raskaastikin koetellut, ehkä erityisesti ylpeyden tähden.
On tunnettua, jos eri kirjoituksia analyyttisesti voidaan tutkia, että juuri tuo rökitys on ehkä ollut niitä perusasioita opillisten juttujen lisäksi, minkä vuoksi menetettiin rakkaus. Muistaakseni Paavali kirjoittaa Korintoon, että "olemme kristuksen ruumiin jäsenet, eikä jäsen sano toiselle, etten sinua tarvitse" On hiuksenhieno erosiinä, kun ihminen alkaa pohtiessaan Jumalan vanhurskautta ja elävää uskoa, että mennään helposti hieman sivuun.Tällöin aina ruvetaan tekemään töitä, milloin noudattamaan säätyjä ja milloin uskomaan niin avarasti, että uskosta tulee ihmisen tahdoalainen kappale jota se voi säädellä ja suuntailla ja uskoa ilman kristuksen sovintoverta niinkuin usko olisi oma kappale.
Luulen että tässä piili se hieno ero joka syntyi jo kauan ennen Raattamaan kuolemaa.
Oikeasta opista kiinni pitäminen, kun sen Jumalanb sana vahvistaa, ei siinä ole häpeämistä.
Kun kristillisyys syntyi eläväksi ulkonaisen seurakunnan muotoon suuremmalla voimalla ja väellä Lestadiuksen (suom) aikana, tapahtuis se siellä missä se tapahtui. Ei ole osoitettu todeksi milloinkaan Lestadiolaisen kristillisyyden historiassa, että se lapin kristillisyys oli väärää, eikä siinä olisi ollut Jumalallista voimaa, jonka kautta ihmiset olisivat löytäneet tien taivaaseen. Päinvastoin, esimerkiksi Saarnivaara historiassaan pitää kaikkia suuntia kristittyinä aina Raattamaan kuolemaan asti. Eikä siitä ole olemassa aineistoa, että Raattamaan mielipide ns. esikoissuunnan kristillisyydestä olisi loppunut hänen elinaikanaan. Päivastoin, monet kirjeet osoittavat, että hän painokkaasti halusi koota kristittyjä yhden Kristuksen ympärille.
Mikä sitten sai aikaan sen kehityksen, että silloisen Venäjän maan Suomen suurruhtinaskunnan Trornionjokilaaksoon ja Oulun seudulle levinnyt kristillisyys alkoi vetää omaan suuntaan. On selvää että tämä suuntaus halusi irti pohjoisemman Ruotsin kristillisyydestä.
Tässä piilee se yksinkertainen tosiasia, jota näyttää vieläkin joku rakastavan, että jälkeentulevat omistaisivat suuremman ymmärryksen ja oikeuden vaatia muita tulemaan heidän luokseen. Mikski tällainen vallanhaluosoitus. Tämä on aivan selkeä asia jos sitä kykenee kriittisesti ajattelemaan. Kysymyksessähän on aivan luonnollinen asia. Miksi ne jotka olivat olleet pitkään jonkinsorttisessa johtavassa asemassa lähtisivät, vieläpä toiseen maahan jälkeentulleiden vaateesta? Varsinkaan kun opissa ei ollut tullut sellaista ongelmaa, ettei se olisi ollut voimassa. Tämä järjestys on selkeästi raamatullinen, ettei ole kristillisyydessä myöhemmin tulleet omanneet suurempaa valkeutta kuin ennen jo olleet. Onhan tätä ketjua vielä kirkossakin jäljellä kaikesta maallistuneisuudestaan huolimatta. Ei siellä piispaksi ruveta omin nokkineen eikä seurakuntia perusteta noin vain.
Tässä tulee avuksi juuri aikaisemmin esitetty opillinen hienosäätö. Jälkeen tuilleet omaksuivat uusia tuulia ja halusivat toimia sen mukaan.
Nämä asiat ovat tuttuja kaikissa hengellisissä joukoissa. Syntyy aina ja aina uusia ryhmiä, jotka ovat esimerkiksi luonteensa puolesta uudistuksille alttiita ja halukkaita. Vastapuoli on vanhassa järkähtämätön. Mitä siis tulee Kristuksen oppiin, siitä ei tarvinne kiistellä, koska sehän on pysyvää vaikka kuinka riideltäisiin. Siis aito Jumalan sana. Se mitä lihallinen ihminen helposti haluaa on samaa kuin paratiisissa; onko Jumala niin sanonut, ettehän te kuole, vaan saatte kaiken tiedon. Piruhan tiesi mitä Jumala oli tarkoittanut, ettei ihminen heti luonnollisesti kuolisi, vaan hengellisesti ja sitten iankaikkisesti. Se sai ihmisen epäilemään ja sitten uskomaan omaa järkeään ja luonnollisia tosiasioita. Niin on nytkin. Erityisesti vl:ssä huomaa sen, että on lakihenkistä puhua varsinkin maailmallisista synneistä ja yleensäkin raskaammista synneistä yleisissä saarnoissa. Kyllä trendisynneistä puhutaan, nimittäin ihmisten keskinäisistä suhteista, mitä näyttää kaikki uskonryhmät tekevän. Sekin on mielenkiintoinen seikka, että samat perusasiat ovat enemmän tai vähemmän esillä joka ryhmässä ja kirkossakin.
Vanha vitsi on lyödä niitä, jotka haluavat ulkonaisellakin esikuvalla julistaa viestiä Kristuksesta, ovat lakihenkisiä.
Siirrytään vielä hetkeksi muutamaan detaljiin. Mitä todistusta on vetäistä yksittäisiä kirjeitä tai suusanallisia perimätietoja jostakin yksityiskohdasta. Kaikki ihmiset ovat viallisia. Ongelma on se, jos katkaistaan yhteys Kristuksen ruumiseen ja ruvetaan rakentamaan omaa ruumista. Taitaa siitä tulla todella ruumis, vaikka olisi kuinka suuri. Kun hajaannusten aikana syntyi vihaa ihmisten välille, oli se pulelta tai toiselta, siitä seurasi,ettei toista pidetty silloin kristittynä, vaikka Jumala ei näe kristuksen tähden armoitettujen syntejä. Ihmiset vain olemme niin herkästi armottomampia kuin Jumala. Siin on raja, jos samoissa seuroissa istuneet vihaavat toisiaan ja tuomitsevat toisensa. Ainakin hän joka niin tekee, ilmaisee tällä toimellaan irtautuneensa ehkä itse kristuksen ruumiista.
Palataampa rökitykseen vielä hetkeksi. Miksi vl:n varsinkin vanhempi porukka käyttäytyy usein niin huionosti ja sivistymättömästi kun tapaa el:sen. Varsinkin hyvästijättö jää usein suorittamatta ja sitä ennen on sadellut piikkejä. Vielä on hyvin tunnettua, että mennään aivan jäykäksi, eikä taho sanaa suusta tulla. Eihän sellainen käytös ole Jumalan sanan mukaista. Vai onko se ainoan seurakunnan oppi sellainen, että ei ole väliä miten toimitaan, kunhan ollaan oikeassa porukassa.
Nekin saarnaajat jotka viime syksynä saarnasivat Venäjällä eräässä kylässä, vetivät ihmisiä taivaaseen vain liittymishoukutuksi´lla ainoaan oikeaan oporukkaan joka on niin iso, että on sadoittain saarnaajia, paljon rukoushuoneita ka kymmeniätuhansia Jumalan lapsia. Siihen kun yhdistyi kylmä teoriasaarna joka ei tullut ollenkaan puhujan sydämeltä vaan ulkoa opitusta ja vielä päälle tarjottiin siunausta kuulijoille. Mitä siunausta? Se paljastui anteeksiannoksi. Milloinkas parannuksenteko on muuttunut pelkäksi siunaukseksi. Niin se vain oli, että kun opissa on vikaa, se näkyy. Uskon kuitenkin, että kristillysyyden jälkeläisten keskuudessa on säilynyt elävän uskon siemenet ja voima, vaikkei se koko joukossa olekkaan.
Vapahtajakin sanoo, että harvat ovat jotka ahtaasta portista kulkevat.
Kylläö el:ssä on ihan samoja asioita. Mikä on niin jyrkkää että aivan savu nousee päästä ja samanlainen röyhkeys ja tuomion vasaran heilutus se hailuu. Toiset ovat niin avarassa armossa, että ei tarvita enää turvautua jeesuksen sovintoveree, vaan uskotaan vaan kuin tukit. Siinä välissä on se tavallinen joukko joka kilvoittelee synnin pois panijana ja armon kerjäläisenä ihan ilman suuria höpinöitä. Niin se on vl:ssäkin omalla tyylillään.
Tässäpä vähän purtavaa pojat, mutta pysytään asiassa, eikä heitetä niitä alatason hölmöjä kalossijuttuja tai muutakaan roskaa. Jos on selvää koettua faktaa niin siitä vaan tieto luettavaksi. niin syntyy keskustelua.
Kaikkihan jää joka tapauksessa kesken, niin nytkin, mutta jatketaan jahka joskus tulee aikaa.
sakkeus, tule alas puusta niin ei tuuli pudota
Siinähän oli paljon asiaa, ja käsittääkseni varsin pitkälle ihan asiallista asiaa! :)
se oli siis se tapaus, kun nämä ennakkotunnustelijat jo tavallaan pääsivät yhteisymmärrykseen. Mutta el-puoli halusi vielä keskustella vanhimmistonsa kanssa; siitä keskustelusta seurauksena tuo mainitsemasi kirje.
Sävy siinä kuitenkin oli sellainen, että havaittiin turhaksi keskustella. Oli ikäänkuin valmiiksi niitattuna lopputulos. Sehän on tuosta ylempänä luettavissa.
(ja kyllähän Vettasjärvellä näyttää olevan sama yksisilmäinen "suhtautuminen" kuin vanhimmistolla kutsussa saapua "seurakunnan eteen".)
- Kateederiin, kateederiin....
Itselleni ei vl-profiili ole epätodellinen, koska tunnen niin paljon sisäistä ajattelua. Yleinen "maailman" käsitys ylipäätänsäkin lestadiolaisuudesta on kahtiajakonen. Ne jotka tuntevat paremman puolen, pitävät lessuja ihan ok. Joillakin henkilöillö on negatiivisia kokemuksia lessujen nurjista puolista ja helposti samaistavat kaikki samanlaisiksi, tämähän on tavanomaista niin monessa muussakin, kaikkia venäläisiäkin pidetään niin helposti "ryssinä".
Oma joukkonsa on se joka on noussut kapinaan omaa viitekehystään vastaa ja tehnyt asioista julkisia. Nämä ovat usein niitä, jotka tekevät pahaa työtä ja saavat yleisen mielipiteen vastaan. Sekin miten laaja se yleinen mielipide on, on mitä suurimmassa määrin toimittajien tahallista, asioiden kaupallistamisesta johtuvaa uutisointia. Nämä toimittajahaukat ovat yleensäkin pahimpia Jumalan vastustajia.
Vl-hoitokokoukset eivät ole vielä loppuneet. Aikaisemmin kertomastani tapauksesta pohjanmaalla ei ole kulunut montakaan vuotta.
Ne ovat sisäinen asia, mutta huonosti hoidettuna tulevat helposti ulos, sitä on vaikeaa estää. Tosin loukkaantunut mieli haluaa aina itselleen paremmat asemat ja pyrkii sitä parantamaan haukkumalla.
Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että suomi-24 palstalla olevat kirjoitukset kuitenkin kertovat ihmisten ahdasmielisyydestä ja ilkemielisyydestä toisiaan kohtaan, se on alimman tason vallankäyttöä. Ongelmana on se, että koko maailma saa tietää kuinka syntisiä ollaan, minä tässä ja tuo toinen toisessa.
Jos jollain on vaikeaa, eihän ole pakko olla jäsen, kyllä seuroissa saa käydä ilman jäsenmaksua. Toisaalta taito toimia vaikeiden ihmisten kanssa tuo nopeimmin avun. Jokainen pitäköön niin paksua tulppaa reiässä kuin haluaa, pakkoko sitä on kaiken maailman kuullen pohtia. Jokaiselle asia on kuitenkin henkilökohtainen, ja se on ratkaisevaa myös Jumalan suhteen, ei siinä suuretkaan joukot auta.
Toivotaan kaikille hyvää mieltä ja itsenäisyyttä.
sakkeus, puusta pudonneena
toinen toistanne, korjatkaa toinen toistanne. Nämä ovat Raamatun ohjeita. Tätä ohjetta nuodatetaan vl-kristillisyydessä. Kun nöyryys ja kuuliaisuus Jumalan sanalle saa vallita, ikävätkin asiat saadaan Jeesuksen verellä pestä pois; iankaikkinen unohdus upottaa ne. Rippisalaisuudet eivät "vuoda" julkisuuteen.
Eri asia on he, jotka eivät tule korjatuiksi, he voivat ryhtyä taistelemaan lehtien palstoilla niinkuin takavuosina tapahtui.
Joo neuvokaa, vaan älkää vaatiko. Pakon edessä parantaminen vahvistaa vanhaa aatamia ja synnyttää tekokristillisyyttä. Ei Jumalan sana anna lupaa salassa tehtyjen syntien, jotka huhupuheilla ja monesti väärillä olettamuksilla on tuotu esiin, käsitellä julkisesti, eli useamman ihmisen ollessa läsnä.
Kyllä tähän mieluusti vedetään Matteus 18, sano se seurakunnalle jne. Jos kuitenkin arvon viisaat uskossa lukevat mikä synti siinä on käsiteltävänä, niin se on vain yksi synti, rakkauden rikos, eli loukkaantuminen. Jos veljes rikkoo sinua vastaa. Ei siinä sanota jos olet huorannut, niin se loukkaa minua ja olen vaivattu kun kristityissä on tällaista syntiä, että tee parannus niin minä pääsen tästä vaivasta.
Jumalan edessä ei auta mikään ihmisparannus. Kun Pyhä Henki johtaa parannukseen, kyllä löytyy nöyryyttä koerjaamaan lankeemuksen vikaa aina sinne asti kuin Henki johtaa ja antaa voimaa. Muuhun meidän ei tarvi kurkottaa. Se riittää. Ihmisen teot vaikka niissä olisi kuinka pyhyyden laima ja hyväkin tarkoitus, ovat puuta heiniä ja olkia.
Ne hoitokokoukse perustuvat 100 % siihen, että asia on tullut jotenkin julki ja muut rupeavat "neuvomaan". Miksei Jumalalle jätetä tilaa hoitaa sitä ihmisparkaa, eikö Jumalalla ole voimaa? Niissä hoitokokouksissa kun ei monesti ole riittänyt edes parannuksen teko, vaan niissä on pitänyt näyttää katumus. Nämä ovat erityisesti olleet esillä kun on käsitelty opillisia erimielisyyksiä ja joskus sitä tv:tä kun ei ole heti löytynyt nöyryyttä, vaan on puolusteltu.
Sekin on ollut kauhistuttavaa, kun toisen synti on pantu toisen harteille. Ei pakottamalla asioita voi hoitaa hyvin. Kun aivan tavalliset, vuosikymmeniä turvansa vl:een panneet ihmiset on pantu pakkoparannuksen alle, eivätkä ole voineet käsittää, että vuoralaisen televisio on tullut heidän syykseen. Silloin ei hoitajilla itsellään ole ollut rakkautta ja todellista huolta sielun autuudesta. Enemmän linjan pitävyydestä.
Tämä niinkuin monet muutkin ongelmat vl:ssä niinkuin el:ssäkin johtuvat Jumalan sanan ja voiman omiin käsiin ottamisesta, kuka sitä milloinkin tekee. Siitä seuraa vain pahennuksia, jos ei ihminen ole luonnostaa niin alistuvaista sorttia, että nöyrtyy moisen pakkovallan alla. El:ssä se ei ole aivan näin räikeää, mutta sielläkin talebeeniporukka mieluusti nöyristelee keskenään ja pitää muita vain saattojoukkona. Käytös on myös erottelevaa siihen asti, kun liittyy samaan ajatussuuntaan ja osoittaa luottamuksensa niihin saarnaajiin jotka jo vuosikymmeniä ovat rakentaneet omaa laumaansa oman selkänsä taakse. Ja kaikki on tehtu Jumalan sana turvana. Niinhän jehovaanitkin tekevät ja niillä on rekisterissä yli 20.000 bedofiiliä ympäsi maailman.
Tekoparannuksen ja nöyryyden allla piilee synti.
Siksi on parempi, että Henki johtaa ihmisen niin tyhjäksi, ettei ole mistä riippua. Silloin kaikki kristillisyyden ystävät ovat kalliita ja parannusta saattaa tehdä jopa asiasta riippuen julkisestikin. Se vain tulee sisältä, ei vaadittuna ja jäsenerottamisella peloteltuna.
sakkeus
asiat ovat tulleet oikeasti korjatuiksi ja jokainen on ottanut "omansa pois", ei synny juttuja julkisuuteen. Tämä on pitänyt paikkansa kaikkina aikoina, myös nykypäivänä.
Taka-ajatus kajastaa kyllä kirjoituksesi läpi. Kerrot tarinoita, joiden todenperäisyyttä et tiedä, mutta on mieluista kierrättää juttuja, kun ne omiin mielipiteisiin sopivat. "Huhupuheilla ja väärillä oletuksilla", todellakin.
Se myös käy ilmi tekstistäsi, ettet todellisuudessa ymmärrä, mikä on raamatullinen usko ja Jumalan seurakunnan olemus.
Kyllähän tuo Matt. 18 ilmaisee, selkeästi: "jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi...Jos hän sinua kuulee, olet voittanut hänet takaisin."
Unohtui pari sanaa: 'sinua vastaan'. Niin siellä todellakiin lukee. En ole koskaan ajatellut sitä Sakkeuksen selittämältä kannalta, mutta se on mielestäni hyvä selitys.
Muutenkin Sakkeuksen kirjoitus löysi minusta jotain todella olennaista, tai ehkä parempi sanoa, että kirjoituksesta näkyi Sakkeuksen löytäneen asiasta jotain todella olennaista. Ei kannata ohittaa sitä kirjotusta ihan olankohautuksella.
1992 käännöksessä sitä "sinua vastaan". Tarkistin kirjoittaessani hakukoneesta, siinä sattui olemaan uusin käännös esillä.
Missä raamatunkäännöksessä on tämä muoto; jos veljesi tekee syntiä. Ei ainakaan siinä vanhassa käännöksessä, joka on oikeasti tarkin käännös joistakin pikkuvirheistä huolimatta.
Olen aivan samaa mieltä 1. kohdassa kun jokainen korjaa omat vikansa.
2. kohta. Huhupuheista en menisi vannomaan ja en usko täämänkaltaisen heiton avaavan kunnon keskustelua. Ettei vain liene niin, ettei n-n itse tiedä miten asiat ovat. Tarkoitus ei ole jatkaa tällä tasolla, koska se ei hyödytä.
3. kohta. En voi muuta sanoa kuin voi pyhä yksinkertaisuus. Kukaan ei tule ulkonaisella Jumalan valtakunnalla autuaaksi, se on harhaoppia. Ja siitähän tässä sakkeiksen jatkamassa keskustelussa on syvimmiltään kysymys.
Oikean uskon tuntomerkit löytyy selkeästi vuorisaarnasta matt 5. Kun väität ettei minulla ole raamatullista uskoa, olet velkaa perustelut.
Ensin Pyhä Henki herättää ihmisessä kutsun, aluksi aivan tuntemattomaankin, eli ihmismieli tulee levottomaksi. Sitten Henki johdattaa varsinaiseen heräyksen vaiheeseen, jossa selviää kuinka olen kaikessa rikkonut Jumalaa vastaan Kun tässä tilassa ihminen elää, rupeää hän etsimään rauhaa tunnolleen. Kulkee ehkä useammassakin paikassa jossa ilmoitetaan puhuttavan Jumalan sanaa. Ihminen saattaa tulla jopa epätoivoiseksi, joka tapauksessa niin syntiseksi, ettei ole yhtään mahdollisuutta kelvata Jumalalle. Kun Pyhä Henki johtaa tällaisen sielun Sanan ääreen, on monia kokemuksia kuinka jo luetusta sanasta on saatu ymmärrys, että maan päällä on Jumalan seurakunta, sellaisia ihmisiä joilla on valta ja voima saarnata anteeksiantamusta. Kun sana saa kohdata korvat avaa se kuulon, jonka kautta tulee uskosydämeen (room 10. Ihminen voi tulla lammashuoneeseen vain oven Herran Jeesuksen kautta jonka Pyhä Henki avaa. Herra Jeesus on luvannut olla opetuslastensa kanssa maailman loppuun asti. Kun uskovainen ihminen todistaa Jumalan armolupauksista ja vakuuttaa katuvalle syntien anteeksiantamuksen, on hän löytänyt Jumalan valtakunnan kun uskoo sanan omalle sydämelleen.
Oikea kristillisyys kulkee alennuksessa ja nöyryydessä, armon kerjäämisessä. Se ei ylpeile ja luota omiin voimiin, vaan Jeesuksen veren voimaan ja Jumalan apuun.
Matkalla tarvitaan samanlaista kristillisyyttä. Oma syrjään. Yksinkertaisesti sanottuna oikea usko on kahdessa sanassa: synnit anteeksi.
Jumalan valtakunta on teissä sisällisesti, se ei ole joukoissa ja kirkoissa eikä kehumisissa.
Kukaan ei tule piirillä autuaaksi.
Sydämen uskolla te vanhurskaaksi tulette ja suun tunnustuksella autuaaksi, Jumalan lahja se on.
Arvoisa n-n, selitäppä vissä on vikaa?
sakkeus
huhupuheiden perässä....olet oikeassa. Sikäli vain on tietoa, että mulla on ikää paljonkin; olen nähnyt monet vaiheet vl-kristillisyydessä 60-luvulta asti ja esim autenttisten kokouspöytäkirjojen valossa kauemmaltakin ajalta. Mutta mitäpä niistä.
En kylläkään ymmärrä mitä tuo "ulkonainen" jumalan valtakunta tekstissäsi meinaa, mutta olkoon sekin sikseen; yksinkertainen olen.
Kun tutkailin tuon Matt.18:15-19 jakeiden alaviitteitä, niin kyllä niissä sekä VT:n että UT:n osalta puhuttiin selvästi syntiin joutumisesta. siellä oli 15. jakeeseen liittyen esim:
-jos sinä jotain pahaa kuulet (lähimmäisestäs)
-jos (veljes) johonkin vikaan tulee
-jos joku eksyy totuudesta
Tällaisia neuvotaan ´ojentamaan´, ´palauttamaan syntinen erhetyksestään´, neuvomaan, ettei ´enää tekis´jne. - Ei näissä ole kyse kahden välisistä loukkauksista ja rakkauden rikkeistä.
Sitten kun Raamatussa kerrotaan seuraavissa jakeissa, miten sellaista on kohdeltava, joka ei neuvottuna seurakuntaakaan tottele. Siihen jakeeseen löytyi seuraavanlaisia alaviitteitä:
-välttäkää
-kavahtakaa
-merkitkää, älkää kanssakäymistä pitäkö, että
hän häpeis
-älkää (sellaisiin) sekaantuko
-älkää tervehtikö
Nämäkohdat poimin Bibliasta.
Kirjoitat tuosta Pohjanmaan tapauksesta jotenkin siihen tapaan ettei tätä "tyylikästä ja verevää" osattu hoitaa oikein kun paljasti....jne. Sehän meni nimenomaan oikein kun hän paljastuksensa teki. Mitä oikein ajat takaa jutullasi. Sitäkö osoittelet, että saarnaajat olisivat jotenkin eri asemassa. Ei suinkaan, seurakunta hallitsee puhujatkin.
Joku näyttää eilen epäilleen, ettei sulla ole oikein käsitystä Jumalan seurakunnan toiminnasta. Tuokin legendan kertominen osoittaa samaa.
Toinen kumma luulo olisi tuo kommenttisi Venäjän tapauksista. Et ehkä ymmärrä, mitä eri asioita voidaan tarkoittaa sanalla "siunaus". Sitähän käytetään yleisesti myös evankeliumin saarnan, synninpäästön merkityksessä. Puhutaan "evankeliumin siunauksesta". Puhuja saattaa saarnan lopuksi nöyrästi pyytää; "siunatkaa minuakin evankeliumilla" tai "sieluni kaipaa evankeliumin siunausta, saanko uskoa synnit anteeksi".
Kyllä oikeaan raamatulliseen uskoon voi rohkeasti kutsua ihmisiä. Kun Herra kansaa lisää, Hän lisää myös iloa.
Katsoin kreikankielisistä teksteistä, ja kävi ilmi, että kyseisessä paikassa on eroja käsikirjoitusten välillä. Joissain on ne sanat 'sinua vastaan' ja toisissa taas ei niitä ole, joten asia jää ratkaisemattomaksi.
Mitä tulee Raamatussa oleviin viitteisiin, niin niistä voi tietysti olla hyötyä, mutta kannattaa muistaa, että ne on joku ihminen sinne aina laittanut omista tulkinnoistaan lähtien. Eli vaikka jostain paikasta viitattaisiin johonkin toiseen kohtaan Raamatussa, se ei välttämättä tarkoita, että kyseisillä paikoilla olisi oikeasti mitään tekemistä toistensa kanssa.
Tulihan se sieltä, tyypillistä tyypillisempi vanoillinen mielipide, jossa hutkimunen ja röyhkeä ilmaisutapa on niin tärkeää. Luuleks kaveri etten tiiä mitä vl:ssa ajatellaan. On niin paljon tuttuja ja vieläpä korkeassa asemassa, sorry vaan!
Ei mielipiteesi ole jokaisen vl:n mielipide alkuunkaan.
Merkittävä saarnaajakin ihmetteli tätä siunaustouhua. Sanahan kehoittaa saarnaamaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
Tämä on mitä selkein osoitus siitä kehityksestä mitä niin paljon on ollut vl:n sisällä alusta alkaen, rakentaa kristillisyys joka kelpaisi maailmallekin, ainakin muillekin jumalisille joukoille.
Toinen asia tämä hoitokokous. Ei liene järkevää kirjoitella tällaisella palstalla sellaista jota ei tiedä todella tapahtuneeksi. Ilmaisusi osoittaa tyypillistä vl:a jota niin monesti saa kohdata. On teidän porukassa sisäisesti ja hengellisesti sivistyneempääkin väkeä, joilla on niin paljon Jumalallista rakkautta, että voivat asiallisesti ja kunnioituksen hengessä keskustella, luopumatta omasta vakaumuksesta.
Tämä esiinotettu hoitokokousasiahan, se on todella tapahtunut, oli otettu keskusteluun sen vuoksi, miten sellaiset voivat johtaa vaikeisiin tilanteisiin, joissa ei ole sijaa Jumalan sanalle, vaan järjestelmän noudattamiselle. Ei parannuksen tekeminen ole kenellekkään helppoa syntiturmeluksen vuoksi. Siksi tällaisten syntien, jos niitä nyt yleensäkään tarvitsee ruveta joukolla hoitamaan, korjaaminen on tärkeintä, aivan sydänjuuriaan myöten, ei vain ulkonaisesti. Siksi on salarippi.
Muutoin kirjoituksesi osoittaa, että olet mielestäni sitä suuntaa vl:n joka haluaa kehíttää kristillisyyttä ajan mukana. Tämähän on aivan vastoin Jumalan sanaa, eikä kaikki vl:ssa ole samaa mieltä. Samaa meininkiä on muuten el:ssakin.
Jumalan sana on pysyvä. Ei sitä tarvi verhota ajan saatossa. Tässä on ehkä yksi niistä perusasioista minkä vuoksi vl:uus aikanaan lähti yleisottaen, ei kaikki, pois siitä opista jota Lestadius ja Raattamaa opettivat, sekä muutkin jotka olivat rakkauden yhteydessä heidän kanssaan. Miksei vl uskaltanut jättäytyä omaan piiriin Oulu keskuksena jo Raattamaan aikana. Tosin keskus oli jo melko voimakas ja itsenäinen. Miksi vasta Raattamaan kuoleman jälkeen. Sen vuoksi, kun Raattamaa kuului lapin kristillisyyteen, eikä uskallettu nousta häntä vastaan, koska piti muuttaa oppia hieman pehmeämmäksi. Siitä samasta opista kiinnipitävät seisovat Kristiksen opin päällä. Ei siihen ole tarvinnut tehdä muutoksia autuaaksitulemisen vuoksi.
Mitä tulee ulkonaiseen kehitykseen maailmassa, on luonnollista että kristityt elävät ajan mukana, karttaen syntiä, mutta kehittyen toiminnoiltaan kuten muutkin. Eihän me tuohivirsut jalassa taaperreta, onhan autot mukavampia ja nakhkakengät käytännöllisempiä.
Kristuksen oppi on kuitenkin pysyvä ja se, maallisesti ilmaistuna, mekanismi minkä kautta Jumala vanhurskauttaa yhden syntisen, on pysyvä.
Ei siis tarvita verhoja sen Jumalan sanan päälle joka on totuus.
Jälkeentulleet vain ovat olleet niin viisaita, että haluavat niin usein ja helposti parantaa entistä kristillisyyttä, olkoon se vl tai el.
Kutsutaan ihmisiä parannukseen oikealla Jumalan sanalla, että he tulisivat ensin syntisiksi, eivätkä vain paremman elämän toivossa liity joukkoon ja saisivat paljon paketteja tai muuta maallista hyvää, niinkuin opetuslapset. Kuka heistä saisi olla suurin taivaan valtakunnassa.
sakkeus
Luehan kaikki muutkin kirjoitukset jota olen tässä kirjoituksen puuskassani muutamana päivänä kirjoittanut ja osita Jumalan sanalla mikä on väärin.
Tää muutamana menneenä päivänä tapahtunut kirjoittelu on muuten ensi kertaa kun tänne nettiin kirjoittelen. Valitettavasti tää näyttää olevan sellaista huumetta, että siihen meinaa jäädä koukkuun. Olen kuitenkin erittäin kiireinen työssäni ja meinaan nyt hidastaa tätä kirjoitusvimmaa. En kuitenkaan kokonaan jätä. Pitäis ehkä myös opetetlla lyhyempää ilmaisutapaa joskin se on vastoin luennettani.
Voikaa hyvin kaikki ja kirjoitellaan taas, ehkä muutaman päivän tauon jälkeen.
sakkeus menee vähäksi aikaa oksaselle yöksi!
sakkeus, mikä sua loukkasi? Kerroin, mitä vl:ssa ymmärretään sanalla siunaus, selventääksesi sulle asiaa.
Kerroin myös, että "hoitotilanteen" tuleekin tuoda esille koko totuus, molemmin puolin. Kun asia on jo niin pitkälle mennyt, että seurakunnan läsnäollessa keskustellaan ja selvitellään, on siinä täytynyt tapahtua paljon jo ennen. Ne ei ole kevytmielisesti organisoituja tilaisuuksia.
Mitä ovat "merkittävät" saarnaajat tai "korkeassa asemassa" olevat? Ei vl-kristillisyydessä sellaisia ole.- Tuokin käsitys osoittaa ettet ole sisällä tässä kristillisyydessä.
ei siis voi nojata mihinkään, eri kielisissä raamatuissa on eri sisältö, ja alaviitteet ovat "jonkun" keksintöä....hataraksi menee
Niin se vain on, halusi tai ei.
Erikielisissä käännöksissä on eroja monestakin syystä.
Osa eroista johtuu ihan käännösteknisistä ratkaisuista, eli jotkut pyrkivät selittämään, toiset taas kääntävät suoraan, joku ymmärtää jonkun kohdan yhdellä tavalla, toinen taas toisella tavalla. Siksi on hyvä osata kreikkaa, että pystyy eliminoimaan näitä kääntäjästä johtuvia virheitä.
Osa eroista johtuu eroista eri kreikankielisten käsikirjoitusten välillä, koska aikoinaan niitä kopioitiin käsin ennen kirjapainotaidon keksimistä ja kopioijien hutiloinneista saavat myöhemmät polvet kärsiä, eikä tälle voi mitään. Sellaisia kohtia, joissa näillä käsikirjoitusten välisillä eroilla on todellista merkitystä on kuitenkin hyvin vähän.
Ja alaviitteethän eivät ole osa Raamattua, vaan ne on joku sinne laittanut myöhemmin ja vaihtelevat eri painosten/käännösten välillä, joten niille ei kannata antaa kovinkaan suurta painoarvoa. Joskus ne voivat olla hyödyllisiä, mutta jos niiden keksijä onkin ymmärtäny kyseisen kohdan väärin ja laittaa viittauksia vääriin kohtiin, voi tuloksena olla suuriakin vahinkoja.
Ei mikään loukannut, olen vain jotenkin niin tympääntynyt siihen väittämätyyliin, joka perustuu joukko-oppiin ja sen vahvuuksiin. Mitä tulee sisäiseen ymmärtämiseen, ei se ole vaikeaa kun on itsellä les tausta.
Vl:ssä on samalla tavalla niinkuin kaikissa järjestelmissä oma valtahierarkiansa. Aina kun on ryhmä, on siinä valtaa joka asettuu johonkin, koska olemme uhmisiä. Ei se sanomisella muutu. Vl:ssa on erittäin vahva johto ja ainakin takavuosina, ei siitä paljon ole aikaa, kun puheenjohtajalla oli varsin vahva ja suvereeni asema. Teillä on myös saarnaajia jotka ovat lähetysmiehiä, ei siihen tehtävään kaikkia laiteta. Ei suviseuroissakaan kuka tahansa saarnaa, sen päättää joku muu taho kuin koko "rupusakki". Niitä kuuntelemalla saa hyvän yleiskuvan julistuksesta.
Jos sattuu olemaan niin, ettet ole ajatellut tätä aluetta, ei se ole sinun vikasi. Vl on niin suuri, että paljot ihmiset ovat kaukana valtakeskittymistä. Tosin tässä on paljolti ehkä kysymys miten tätä halutaan tarkastella ja miten se koetaan. Inhimillisyydestä emme kuitenkaan täällä pääse eroon.
Demokratia Jumalan asioissa on monessa suhteessa huono asia. Ei parannuksen vaatimus ole demokratia-asia. Mitä tulee moniin maallisiin asioihin, niitä on hyvä joukolla hoitaa.
Olen samaa mieltä, ettei hoitokokouksiin yleensää mennä holtittomasti. Silloin kun se niin tapahtuu, on yleensä seurauksena vaikeuksia. Olisi montakin tositapahtumaa, mutta se ei ole viisasta tuoda kaikkea esille, olemmehan loppujen lopuksi vain ihmisiä, niin usein erehtyviä. Siksi minusta se vl:a halventava kirjoittelu tällä foorumilla on väärin. Sillä vain liataan omaa pesää ja ilmaistaan "järkeville" oma heikkous ja viallisuus.
Olen täysin vakuuttunut, että vl:ssa on suuri joukko hyvin vakaasti vaeltavia ja Jumalaa kunnioittavia ihmisiä. Monet niistä joita tunnen ovat todella vakaumuksen ihmisiä.
On toki selvää, että henki eroittaa, sehän on tuttu väittämä. Sisäinen kulttuuri on joka porukassa omanlaisensa. Silti olen useasti ihmetellyt, miten samankaltaisia asioita on juuri vl:ssa ja el:ssa, siitä ei päästä mihinkään, vaikka joskus tuntuu, että välillä on suoranaista vihaa.
Toivottavasti osasin ilmaista asiani rakentavasti, siis ainakin niin etten ärsytä, se ei ole ollut tarkoitus.
sakkeus
Ainahan ihmisissä on sellaisia, jotka pyrkivät valtaan, myös harhaantuneissa uskovaisissa.
Viimeksi sellainen hyökkäys koettiin ikävällä tavalla 70-luvulla.
Ja joillakin tahoilla oli myös sellaista pyrkimystä, että SRK:n tulisi olla samanlainen huoneenhallitus, kuin el:lla on Jellivaarassa. Sellainen linja onnistuttiin kuitenkin torjumaan. Noista ajoista olisi kyllä paljonkin sanottavaa, mutta olkoon.
Jos uskovaisten yhteisössä on jokin pahennuksen ja kohinan aiheuttaja, asiaerimielisyys tai vaikkapa henkilö. Jos asia on julkinen, se on kaikkien kesken julkisesti hoidettava ja "jupakkaan" osallistuneita pyydetään kutakin korjaamaan omat asiansa. Kun näin tehdään ja kaikille kelpaa, ei ole seurauksena vaikeuksia vaan suloinen rauha ja kaikinpuolinen anteksianto ja unohdus.
Mutta jos ylpeys tai jokin muu estää jotakuta olemaan avoin ja paljas ja nöyrä tällaisessa tilanteessa; kyllä tällainen kalinaa pitää. Sehän nähtin ja kuultiin takavuosina ja on "kuultavissa" vielä tällä palstallakin.
Kokonaisuutena toteaisin, ettei millään tavalla turvata joukko-oppiin.
Suviseurojen puhujat ovat "perinteisesti" olleet suvispaikkakunnan lähiseuduilta. Lähetysmiehet olivat ennen maanviljelijöitä, joilla talvella oli aikaa. Nykyisin monesti eläkeikäisiä, joilla ei ole työesteitä. Paikallisrauhanyhdistykset pyytävät puhujat omiin tilaisuuksiinsa. En ole huomannut mitään hierarkiaa tässä puhuja-asiassa, eikä saakaan olla.
Tiedätkö, asun Oulussa, eikä minulla ole mitään "havaintoa" SRK:n vahvasta johdosta.
Et silleen, kun on kaikki hyvin vaikka se nöyryyttä vaatiikin, niin onhan helppo olla. Joka on pienin se on suurin.
Oliko se Reinikainen se puh joht? Oli erittäin tunnettu voimakkuudestaan aina yhsistyksen ulkopuolelle asti. Mutta ei se haittaa.
Asiat vain joskus näyttävät erilaiselta eri tarkastelunäkökulmasta.
Tosiasiassa ei Jällivaaralla ole sellaista otetta kuin moni luulee. Nytkin totesivat ehtoollisasiasta, että neuvoja on annettu, mutta tehän teette niinkuin tette. Et silleen siitäkin hirmuvallasta.
Toivotaan Ouluun täältä itäpuolesta karjalan kunnailta terveyttä ja intoa keskusteluun.
sakkeus
oikein keskusteluintoa olla, kun asiat palstalla pyörii monesti "hiuskarvan varassa".....johtuu ehkä siitä että suurin osa keskustelijoista on ihan nuoria. Ei "vanhaa" mitenkään kiihota meikkaus tai tukkajutut. Eikä tuo kestoaihe ehkäisy.
Maallistumistahan meikäläisissä on havaittavissa ja sitä, että haetaan "lupaa" kaikenlaisille synneille. En tiedä, onko tulossa ja mitä.
Reinikaisesta sen verran, että hän juuri oli pj:nä ollessaan reivaamassa vl-kristillisyyttä avoimeen suuntaan ja taisteli kovasti fundamentalismia vastaan. Kyllä ryhdikkyys ja suoraselkäisyys uskon asiassakin on tarpeen.
Tietysti hänen sotilaallinen taustansa antoi esiintymiseen sellaista jämäkkyyttä, että se joistakin vaikutti "voimakkuudelta".
Kyllä Reinikainen on seurakunnan rakaudessa, ei häntä kohtaan ole Siionin sisällä yhtään kannemieltä. Ja oikeastaan hellyydellä katsellaan vanhenevaa veljeä hänen elämänsä illassa.
Ja he, jotka tavalla tai toisella vl-kristillisyydestä ovat erkaantuneet, hehän näkevät meissä vain pahuutta ja vikoja. - Eikö ole kumma kontrasti....?
Helsingin Rauhanyhdistyksellä esikoislestadiolaiset mm. kutsuivat ennenaikaisesti kokouksia koolle. Kokouskutsujia olivat nämä muutamat esikoisuuden kannattajat. Sen jälkeen kuvernamentista vahvistettiin sääntö, että yhdistyksen kokouksen koollekutsujana toimii johtokunta.
El:ien koollekutsumien kokousten päätökset kumottiin laittomina.
Luettuani pikkuesikoisen Uuras Saarnivaaran kirjaa Vanhoillisuuden hajaannuksen historiaa Amerikassa ja Suomessa (1950) voin sanoa eriseuraisille, että älkää höpöttäkö.
Hei Kimmo, älä ole niin kiihkeä, sinä vain ylläpidät sitä vl:n nurinkurista mainetta tuollaisella asenteella. Luuletko ettei ole muita ihmisiä jotka kykenevät ajattelemaan joltisestikin järkevästi ulkoisesti selvistä faktoista.
Minä klirjoitin aikaisemmin siitä samoissa seuratuvissa istumisesta ja senjälkeisestä vihanpidosta. Pitäisi sen edes hieman mietityttää jos ihmisellä on Pyhä Henki sydämessä. Jos siellä on vanhan aatamin henki, rupeaa se heti pullikoimaan, eikä kestä mitään joka ei ole mieleistä.
Se sama pulleatauti mikä on niin tyypillistä vl:ssa on pienemmässä määrin esiintynyt myös esikoisuuden piirissäkin. Tiedetään mitä se on, ihmisoppi jossa luotetaan enemmän järjestelmään kuin henkilökohtaiseen uskon varmuuteen.Ei tietenkään kaikki, eniten mölyävät kyllä.
Viittaan edelleen Raattamaan aikaan. Onko otsaa kumota Raattamaan käsitys oikeasta kristillisyydestä, joka on selkeästi luettavissa hänen kirjoituksistaan. Jos ei ole, niin samoin uskovat ovat oikealla pohjalla, eikä huutoäänestys auta mitään.
Luottaminen yhteen oieaan kristillisyyteen ulkonaisesti järkiuskolla tuottaa juuti sellaisen hyökkäystulvan, jossa ei ole mitään mahdollisuutta asialliseen keskusteluun. Ehkä juuri tämän vuoksi ei kristillisyyden alkuajan opettajat lähteneet juoksemaan poikasten perässä jotka kyllä olivat vahvoja kannassaan, mutta rupesivat pitämään niitä jotka eivät olleet samaa mieltä eriseuraisena.
Kirjoitin aikaisemmin minkälainen kristillisyys minulla on, mutta ei siihen tullutkaan vastausta missä se on väärin. Kyllä älähdys syntyy kun sohaistaan arkaan paikkaa. Taitaa tässä toimia vanha sananlasku, että se koira älähtää, johon kapula kalahtaa.
Yleinen ilmapiiri vl:ssä on erittäin tuomitseva kaikkia muita kohtaan ja ollaan niin sokeita ettei sitä ymmärretä synniksi. Silti ei tarvi luopua oikeasta opista vaikka osaisikin käyttäytyä asiallisesti ja keskustella sen mukaisesti. Kysymyshän on loppujen lopuksi käyttäytymisestä. Onhan teillä siellä vl:ssä aloitettu muutama vuosi sitten kamppanja siitä, että on opittava tulemaan paremmin toimeen muden kanssa. Suosittelen sellaista koulua.
On niin helppo mennä jyrkkyyden kuoren taakse ja tuuditautua sillä, että olen oikeassa seurakunnassa. Onko hedelmät ulkopuolisten suhteen Sanan mukaiset, vai joukko-opin mukaiset?
Vanhoillisuudessa on pitkät ajat pidetty visusti vaarin, ettei hajaanuksista kerrota, näinhän on monet saarnaajatkin kertoneet ja sellaiset lähetysmiehet, jotka eivät ole maanviljelijöitä ja talvella vapaita, vaan työelämässä mukanaollevia. On ehkä niin, kuten aikaisemmin kirjoitin, että vl:ssa on paljon ihmisiä jotka eivät tiedä juurikaan mistään mitään, onhan väkeä kymmeniä tuhansia.Samassa suhteessa asia on esikoisissakin. Yleensä järkevimmät eivät kirjoittele täällä netissä, mutta poikkeuksiakin on. Taso ratkaisee! Ehkä olet Kimmo juuri tätä tasokkaampaa väkeä?
voikaa hyvin kaikki talvi- ja kesätiaiset
sakkeus
ne vanhoillislestaatiolaiset höpöttää?
Karjalan poika, nythä sie pisteiääks heittäysit. Eihä täs uskalla mittää kirjuttuo, koht hää heittelöö ja nakkeloo ja oikee naapurloije pojil minnuu pilkkaa. Ja mie ko koitin niiiii nöyräst siul haastaa.
Miul ei oo kyl tasoo minkää vertaa, enkä mie tiijä mittää, enkä sitäkää. Joten mie pistän siut vastauspoikottii, katteleha sielt viikunapuust vaa.
No oikkeehan sie sittee ymmärsit, ko mie vähä sinnuu ikkäänkuin moitin. Pittee tunnustoo, että mielestäin sie sen ansaatsit.
Mie kuitenkin tahon suhtautuu vakavuuvel, kosk mie halluun, että voitassii puhella ihan asiallisest.
Oun sittee mieltä, että nyt o hyvä katella ajatuksel sitä mitä on kirjotettu tänne. Miekkii ku olen luova, niin työstän asijjoo niin noppeest, ettei ehi hienostelemaan mittee tul kirjotettuu.
On kuitenkin selvää kuten tuolla näyttee oleva muihe kirjotuksii, että liikumme asioissa joista on vaikkee olla yksmielissii. Sen vuoks mie herättelin tätä opillist puolta tarkastelluun ja ehkä hieman vähemmäl jiänyttä asijjoo tuosta yhteisist kokkouksist joissa esi-isät oun aikasemmin istunneet.
Toivoin, että myö olis suatettu löyttee jotttain sellasta jota kiihkeyvves ei ehkä niin huomioitu tai ainakkaan aneettu painoarvvoo. Ainakkaan menneel ajjal.
Lopuks viittoon vielä tuohon uskontunnustukseen, et missä se on viassa? Siihe mie en ou suana vastausta.
Miusta tunttuu, että sellanen aika ehkä tulloo, että kaikilla immeisillä tulloo olemaan kova kysymys pelastuksesta. Ken elle näkköö. Sit ehkä ei niin olla varpasillaan toisten suhteen.
Uskokkee vuan kuten ennennii, niin miehhii aion tehä, sitä mukkaa ku Jumal anttaa. Niin palajo ko se teis on kiinni, niin pitäkkee hyvä meno kaikkien kans. Toivotettaan rauhalliist yötä ja hartautta sunnuntaipäiväl.
sakkeus
Minähä oonnii oekeestaa savolaene, jotta muutetaaha murretta, tämähä se meeltä sujjuu.
Em minä ruppee sinun uskos tunnustusta värtieroomaa, usko niinku haluat. Tae jos et usko niim puske, sano äetmuer muinon ku kielti meetä mukuloeta meluamasta että uskokee nyt ...totelkee.
Ottanooko nuista entisistä kokkooksista ennee kukkaa selevee, mitenkä ne män....ja haetannooko tuo mittää, tae lienöökö tuolla tijolla merkitystä.
No minähä oon kiertäny muutae kut tahkoo, em minä vähästä hetkaa. Se minuva inihotti ku sinä tuolle toeselle poejalle irvuilit minun kirjotuksija.
Oesit sanona mulle suoraa, että pöljä oot mää suolle, ja suollaha minnoonnii, teällä Oolun yilopiston kulumilla. Suolleha tämä aekanaan tehtiin, vaekka ee sitä ennee huomoo, ku o puistot viimesem peälle miilattuna.
En muute luule itestän mittää suurija. Uskomassa ooon soana olla meleko tasan nelijäkymmentä vuotta. Kuopijossahan minä saen parannuksen armon nuoruuvessa. Se päevä ee unehu mielestä, mite lie sitte ku tementija tulloo.
No eeku hyvvee yötä, oamulla jos eletää, herätää.
mukava kun saatiin tämä jutustelu hyvälle hollille.
on se niin kummallista joka tapauksessa, että LL:n perintö monelta osalta on säilyny naissä kahessa suuntauksess vieläpä pe:ssa niin samankaltaisisina aina puhetapoja myöten.
Mie kun käsitin tämän kirjoittelun vähäön sellaiseksi, että kaikki lukee ja silloin jokainen kirjoitus on ikäänkuin kaikkia varten.
siksi kirjoittelin vähän sinne ja tänne,että se kosketteli ketä kosketteli. voin sanoa hyvällä omallatunnolla, ettei ole ollut tarkoitus kasvattaa vihaa, vaan ehkä hieman omatyylisesti yritys suattaa keskustelu sinne jossa koin sen olevan oikeilla raiteilla.
Joka tappauksessa olemme nyt hieman paremmalla raiteella.
Vapahtaja sanoi opetuslapsilleen, kun ne kantelivat Hänelle, että joku oli opettanut Hänen nimessään, että joka ei ole heitä vastaan, on heidän puolellaan. Tarkoittanee ainakin sitä, etteivät silloin kanna vihaa syvämmessään.
Sen verran niistä entisistä kokkooksista, että onhan meillä vanhat kirjotukset siitä mitä LL ja JR opettivat ja vieläpä kirjeitä paljonkin. Niistä kuitenkin on luettavissa mikä oli oppi kun kristillisyys oli aamunkoitossa lapinmaalla. En usko, että suatamme ottoo kristillisyyttä heil pois vuan se oli oikkee.
Voimassahan se Jumalan valtakunta on, ei niin inhimillisesti katsottuna aina oikeissa sanoissa ulkonaisesti ilmaistuna tai teoissa
rauhassa on hyvä nukkua, ja Jumalna asiahan on, kuka perille kostuu iankaikkisuuven ihanalle rannalle, ei me siihen voida omilla voimilla, ymmärryksellä tai muullakaan avulla päästä.
sakkeus
Oekee ol poejilla usko, siiteijjoo eppäelystä.
Mutta minkä tähe se Juhani ee Suomeen kirjottanna, eepä montakkaa kirjettä? Sille Takkis-poejalle voan Ameriikkaan ränttyytti päntijönnää. Eekö se älynnä vähemmällä vae mikä siinol?
Ja Juhani laetto miehijä sitä häslinkijä selevittämmään, minunnii sukulaesen pan siihe toemeen. Hammervestistä voa laevaa ja eeku lännelle iliman mittää muttia. Sinne jäe sukulaene ijäksee; jäläkipolovi ee tiijä lestatijolaesuuvesta ee kerrassa mittää; ällistellöövät, mittee hulluutta seo?
Semmosta seo tässä moalimassa ja vajelluksessa.
Poeka tuossa volajaa konneesee peästäksee...
So lonk, sano enkelsmanni!
Ei tässä mitään maineenkorotuskampanjaa tarvita vanhoillislestadiolaisten piirissä. Me olemme mitä olemme, ei meistä kaikkien tarvitse tykätä.