Olisin halulunnut olla hänen lähellään, tuntea hänen lämpönsä, painaa pääni hänen olkapäälleen...mutta elämässä ei käy aina niin kuin haaveilee/unelmoi. Ainoa mahdollisuus on kai unohtaa, muuten ei ole mahdollista jatkaa elämässä eteenpäin. Voi elämä, miksi olet näin kova, ei vaan minulle vaan myös monille muillekin. Ikävä ja kaipaus seuralaisina, mutta polku on hukassa hänen sydämeen, eikä sitä taida löytyä enää koskaan. Mistä ihmeestä sen voiman löytää, että lopettaa unelmoimasta...
Ei vaihtoehtoja
unohdettava(ko)
1182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
se on kaikkein viisainta