19 vuotiaana pitäisi viettää elämän parasta aikaa mutta minulle se on päinvastaista.
Ulkonäössä on kaikki ihan pilalla. Poskeni ovat isot, nenä liian iso ja leuka on aivan liian pieni koska minulla on alipurenta. Niin ja vinot hampaat koska lapsuudessa en saanut mahdollisuutta laittaa rautoja. Taisi olla rahanpuute syynä. Nyt 19 vuotiaana en kehtaa rautoja laittaa, mielummin hammasimplantit tms, mutta ne ovat liian kalliita. Niin ja leukaan leukaimplantti. Vartalossa ei ole kehumista vaikka hoikka olen. Rinnat ovat olemattomat, edes a-kuppikoon rintsikat eivät täyty aina. Reiteni ovat isot ja niissä on hiukan selluliittia. Pohkeita on sanottu liian isoiksi.
Plastiikkakirurgia voisi olla yksi ratkaisu mutta pelkään että tulee vaikeita komplikaatioita jälkeenpäin. Eikä sitä rahaakaan ole tällä hetkellä suurempia hankintoja varten.
Julkisilla paikoilla tuntuu aina siltä että mua pilkataan tai ajatellaan että "onpas tuo ruma". Bussissa tai vaikka kassajonossa voi alkaa ahdistamaan kun miettii että muut katsovat ja arvostelevat ulkonäköäni.
Luonteessakin on näköjään vikaa kun en oikein kelpaa kellekkään. Seurustellut olen kerran, kavereita ei ole kuin yksi. Kukaan ei halua nykyään tälläistä "ei-menevää" tyyppiä. En mene baarehin ja en edes käytä alkoholia koska siitä tulee vain huono olo. Koulussa kiusattiin tai vähintään syrjittiin joka on varmasti vaikuttanut osaltaan itsetuntoon.
Minulla ei ole enään minkäänlaista elämäniloa. Itken joka päivä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kaikki on mennyt pieleen eikä hyviä muistoja paljoa löydy. Itsemurhaa mietin liiankin usein kun tuntuu ettei muutakaan ratkaisua ole pahan olon poistamiseen. Masennuslääkkeetkin on käyny mielessä mutta en halua alkaa lääkkeitä syömään, mielummin "luonnollisesti" piristyisin. Nykyään vietän vapaa-ajan koneen ääressä, koskaan ei ole menoja. Paitsi nämä pakolliset koulussa käynti ja kauppareissut.
Yleensä ehdotetaan että "hanki joku harrastus". Mutta en minä uskalla kun kuitenkin jään siellä yksin :( Aina koulun liikuntatunneillakin valittiin viimeisten joukossa tai jäin ilman paria. Masennus ei kokonaan johdu vain ulkonäköasioista, on niitä muitakin vielä..
Ulkonäössä on kaikki ihan pilalla. Poskeni ovat isot, nenä liian iso ja leuka on aivan liian pieni koska minulla on alipurenta. Niin ja vinot hampaat koska lapsuudessa en saanut mahdollisuutta laittaa rautoja. Taisi olla rahanpuute syynä. Nyt 19 vuotiaana en kehtaa rautoja laittaa, mielummin hammasimplantit tms, mutta ne ovat liian kalliita. Niin ja leukaan leukaimplantti. Vartalossa ei ole kehumista vaikka hoikka olen. Rinnat ovat olemattomat, edes a-kuppikoon rintsikat eivät täyty aina. Reiteni ovat isot ja niissä on hiukan selluliittia. Pohkeita on sanottu liian isoiksi.
Plastiikkakirurgia voisi olla yksi ratkaisu mutta pelkään että tulee vaikeita komplikaatioita jälkeenpäin. Eikä sitä rahaakaan ole tällä hetkellä suurempia hankintoja varten.
Julkisilla paikoilla tuntuu aina siltä että mua pilkataan tai ajatellaan että "onpas tuo ruma". Bussissa tai vaikka kassajonossa voi alkaa ahdistamaan kun miettii että muut katsovat ja arvostelevat ulkonäköäni.
Luonteessakin on näköjään vikaa kun en oikein kelpaa kellekkään. Seurustellut olen kerran, kavereita ei ole kuin yksi. Kukaan ei halua nykyään tälläistä "ei-menevää" tyyppiä. En mene baarehin ja en edes käytä alkoholia koska siitä tulee vain huono olo. Koulussa kiusattiin tai vähintään syrjittiin joka on varmasti vaikuttanut osaltaan itsetuntoon.
Minulla ei ole enään minkäänlaista elämäniloa. Itken joka päivä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kaikki on mennyt pieleen eikä hyviä muistoja paljoa löydy. Itsemurhaa mietin liiankin usein kun tuntuu ettei muutakaan ratkaisua ole pahan olon poistamiseen. Masennuslääkkeetkin on käyny mielessä mutta en halua alkaa lääkkeitä syömään, mielummin "luonnollisesti" piristyisin. Nykyään vietän vapaa-ajan koneen ääressä, koskaan ei ole menoja. Paitsi nämä pakolliset koulussa käynti ja kauppareissut.
Yleensä ehdotetaan että "hanki joku harrastus". Mutta en minä uskalla kun kuitenkin jään siellä yksin :( Aina koulun liikuntatunneillakin valittiin viimeisten joukossa tai jäin ilman paria. Masennus ei kokonaan johdu vain ulkonäköasioista, on niitä muitakin vielä..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moikka
Ajattelin tossa, että jos vaikka seksi sais sua piristymään?
Mä olisin naisen puutteessa ja voisin ilomielin sun kanssa
harrastaa sellasta:) Vaikka en olekkaan sua nähnyt.
Haluaisitko mailata mulle?
osote olisi [email protected]
Joo toi 78 tulee siitä kun olen 32 vuotias.
Tai jos ei seksiä niin muussakin mielessä toki voi
esim meseen niin saa jutteluseuraa, joka myös piristää
kun voi kertoa huoliaan jollekkin.
Ota vaan rohkeasti yhteyttä=)
Eli sitä vaan halutaan hyväksikäyttää edelleen. Miehet olisi vaan kiinnostuneita seksiin kanssani mutta ei sen enempää. Ja koskaan en harrastais seksiä parisuhteen ulkopuolella!
No sinä olet todella fiksu. Minä ainakin pidän juuri tuollaisista naisista ja ihmisistä ylipäätään. Kyllä sinunlaisesi ihminen seuraa ja arvostusta löytää. Älä mieti niitä ulkonäköjuttujakaan puutteina, ei kaikkien tarvitse näyttää samanlaisilta, yksilölliset piirteet ja muodot on vaan kauniita. Voimia, älä luovuta!
Sori kun spämmäilin viestiketjuasi tuossa alla.
Tilanteesi tilitys surettaa kovin ns. vanhaa, elämässään koviakin kokenutta ihmistä. Oletkohan liian ankara itseäsi kohtaan, sillä kaikista meistä löytyy jotain kaunista. Tiedän nykyelämässä arvostettavan ulkonäköä ja nuoruutta, mieluummin vielä pitäisi olla ikuisesti nuori, mikä ei luonnollisestikaan ole mahdollista. - Arvelen, että jos saisit päiviisi ajateltavaa itsesi ulkopuolelta, niin pystyisit nauttimaan elämämisestäsi nykyiseen verrattuna. - Mielestäni tuo kehoitus hankkia joku harrastus on oikein hyvä ja saattaisi kohdallasikin vaikuttaa tilannettasi kohentavasti. Varmaan sinullakin on joku aihealue, josta pidät ja josta löytäsit itsesi lailla suuntautuneita ihmisiä ihan kaveriksi saakka. Yksinäisyys ei ole häpeä ja sen voi tunnustaa tilanteessa, jossa joku toinen kuuntelee ja kenties avaisi uusia suuntia kohti kaveruutta. - Esim. SPR:llä on sellaista toimintaa, jonka yhtenä tavoitteena on lujittaa ihmisten välistä ystävyyttä - kysyhän lähimmästä SPR:n toimistosta. Ko. järjestön piirissä työskentelevät ovat muutenkin sellaisia auttamishaluisia ihmisiä, jotta heiltä voit kysyä apua tilanteesi kohtentamiseen. - Ja koska kerrot viettäväsi paljon aikaa koneella, niin senkin kautta voi löytää kumppaneita, nettikavereita, joista voi tulla ajan kuluessa läheisempiäkin, ihan kasvotusten. - Tunnistan sinut periaatteen ihmiseksi ja sekin on nykyisin voimavara, jota voi hyödyntää tavoitellessaan ihmisverkostonsa kasvattamista. Ole rohkeasti sitä, mitä olet ja ohita kiusaajat ja tuijottelijat "selkä suorana" - heilläkin on vaikeuksia ja ongelmia, jotka he kanavoivat toisten elämisen hankaloittamiseen, jotta oma elämä olisi edes joiltain osin paremmin kuin toisilla. He ovat kovin säälittäviä, mutta säälissään apua tarvitsevia. - Ja onhan sinulla se yksi kaveri, joka on mahdollinen kumppani pohtimaan tilannettasi. Avaudu rohkeasti hänelle ja pyydä tukea. Itsesi murhaamalla tuottaisi valtavan paljon murhetta läheisillesi, joita sinulla todennäköisesti on. Toivon, että löydän positiivisemman tavan saada asiasi kehityskaarella, joka tähtää tyytyväiseen elämään, jollaiseen sinulla on mahdollisuudet ja oikeudet.
Olet siinä iässä, jossa kiinnitetään kovasti huomiota omaan ulkonäköön. Mutta tiedätkö, rumaa ihmistä ei ole olemassakaan. Jokaisen kasvoissa on jotain kaunista, ja niitä piirteitä korostamalla sinäkin olet kaunis.
Menisitpä jollekin kosketologille tai mikähän stailaaja sitten olisi, joka katsoisi sinun parhaat puolet.
Kerron itsestäni. En ollut kaunis enkä haluttu itsekään ikäisenäsi, ennenkuin kampaaja sanoi minulle, että sinulle sopisi muuten tumma tukka paremmin, olen luonnostaan vaalea ja väritön. Hän myös totesi, minkä mallinen leikkaus minulle voisi sopia. Annoin hänelle vapaat kädet, kas, olinkin uusi ja erilainen, ihan näyttävä nuori nainen. Mutta sekin vaati vielä kasvoihin kohennusta, tosin ei kummempaa, kuin kulmien muotoilun ja oppimisen laittaa oikeaan kulmien malliin väriä. Nyt siihenkin on pigmentointi, joka kestää ainakin 2 vuotta, itselläni se aika tulee tammikuussa täyteen, ja hyvin on väriä vieläkin jäljellä. Eli suosittelen myös sitä. Katso netistä väri- ja tyylianalyysi, sieltä löytyy yrityksiä, joista saat palvelua.
Sitten on nämä vaatepuolen ammatti-ihmiset. He osaavat katsoa, jos et ole käynyt värianalyysissä, mitkä värit sinulle sopii, muutut jo sillä, kun osaat käyttää sinun kasvojasi ja ilmettäsi kohentavia värejä. Kun vielä tämä asiansa osaava ihminen kertoo vaatemallit ja kengät, mitkä sopii sinulle parhaiten, niin tiedätkö, hyvä, kun tunnet itsesi. Kaikki tällainen nostaa itsetuntoa, vaikka voi tuntua turhamaiselta. Näitä keinoja käyttää kaikki muutkin, minä myös, vaikka olen jo yli 60 vuotias.
Olet nuori käyttämään hammasrautoja, ja jos en väärin muista, niitä ei välttämättä tarvitse käyttää koko aikaa, vain kotona ollessa. Tästä en ole varma. Hampaat tekevät myös paljon ilmettä, toisaalta persoonallisia hampaita myös nykyisin arvostetaan, koska nyt alkaa ihmisillä olla liiankin "säännölliset" hampaat. Implantit on kalliit, itselläni niitä on, mutta ei suinkaan kokonaan.
Harrastuksista ehdottaisin sinulle esim. rivitanssin, jossa muuten itse käyn. Tyttäreni käy modernin tanssin tunnilla, ja pitää kovasti siitä. Joku hauska liikuntamuoto olisi mukava, jossa on myös muita henkilöitä. Voit tutustua uusiin ihmisiin myös siellä. Täällä netissä voi löytää treffipalstoilta henkilöitä, joita kohtaan voi silti olla varauksellinen. Mutta moni on löytänyt myös hyvää seuraa, ei kannata haudata ennakkoluuloihin.
Tsemppiä, ilo on tarkoitettu myös sinulle! Ota vastaan ideoita ja toivon intoa ja tahtoa muutokseen!
Älä nyt liikaa rupea itseäsi ruuvailemaan kumminkaan. Kauneus on katsojan silmässä, ja se ulkonäkö muuttuu oikeasti niin paljon elämän aikana ja monin tavoin ettei siitä kannata liikaa huolia. Itse olen mies ja olin teininä finninaama, sittemmin katseenkiinnittäjä, kun vähän vartuin ja sain miehekkyyttä kasvoihin ja kroppaan yms. Mitään en kuitenkaan ole noilla ominaisuuksilla ja kerätyillä katseilla voittanut, on ihan turha huolehtia liikaa sellaisista jutuista ylipäätään. Lopulta se on ihan sama, miten hyvin tai huonosti sovit johonkin yleisiin ihanteisiin ja muoteihin, kun tärkeintä on kuitenkin, että se oma rakas löytyy jostain ja sen kanssa menee hyvin. Yleiset mitat ja kauneusihanteet voi siinä vaiheessa tunkea johonkin p****eseen, tai mieluummin heittää johonkin menemään pois tieltä.
Olen 20v mies ja ihan hyvännäköinenkin (useat ovat näin väittäneet) mutta elämäni on samanlaista kuin sinulla. Tosin minulta ei oikeita kavereita löydy yhtään ja masennuslääkityksiä olen muutamia erilaisia jo vetänyt, huonoin tuloksin. Plastiikkakirurgiaa kannattaa alkaa miettimään vasta kun kaikki muut asiat ovat kunnossa tai saatat huomata ettet tullutkaan onnelliseksi vaikka rahaa paloikin aivan helvetisti.
Nuorten kohdalla on aito tilanne; henkinen tyhjyys, elämän tarkoituksettomuus, miksi yleensä olen olemassa. Vaikka ulkoisesti olisi kuinka kaunis, rahakas, se on pinnallista, eikä tyydytä sisäistä nälkää ja janoa.
Lapsuus on vasta päättynyt, elämä on edessä, jos se on pelkkää tyhjää ja autiutta, niin ymmärtää, että mieli hakee jotain, eikä tiedä, mistä se löytyy, mitä se yleensä on. Materialismia on, mutta ei niistä ole kuin hetken ilo. Alkoholia ja huumeita ei kannata ottaa elämänsä täytteeksi, se vie ojasta allikkoon. Aikuiset neuvoo vaikka mitä, mutta mitäs ne (me) ymmärtää, sekin on totta, vaikka itse ovat kokeneet saman tilanteen. Voi kokea, että minulle ei ole mitään tarvetta, miksi yleensä elän. Olen kuitenkin aivan varma, että jokaisen elämälle on tarkoitus, mutta mikä, sen oivaltaminen ei olekaan tuosta vaan vetäisty juttu.
Itse aikanaan rukoilin, että minulle johdatettaisiin asioita, mitkä on minulle tarkoitettu, minun elämälle sisältöä antavaksi tehtäväksi. Minulla on palava auttamisen halu, ja siksi tahdon vastata myös teille, jos jotenkin voin tilannettanne auttaa.
Tuo auttamisen halu tuli kuin vahingossa. Vanha tätini oli erittäin hauska ihminen ja päätin kerran, että menenpä häntä katsomaan Hämeenlinnaan, itse asun Vantaalla. Siitä reissusta tuli niin hyvä mieli, että tahdoin tavata iäkkäämpiä ihmisiä myöhemminkin ja kuunnella heidän elämäänsä. He ovat eläneet puutteen ja vaikeiden elämän vaiheiden keskellä, syntyneet 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alkupuolella.
Tästä seurasi, että H:gissä ryhdyin käymään myös kahden vanhenevan tätini luona ja niin minusta tuli heidän läheisin, kummallakaan ei ollut lapsia. Myöskin tutustuin tässä talossa itseäni lähes 30 vuotta vanhempaan tätiin, hänestä tuli minulle kuin äiti. Me viihdytään oman ikäisten joukossa, mutta näiden vanhusten seurassa opimme elämän viisautta, sillä heistä on karissut kaikki turha maallinen matkan varrelle, jos yleensä sitä on ollutkaan. Niinpä suosittelen, kokeilkaapa esim. vapaaehtoistyötä vanhainkodeissa, palvelutalossa. Eli vaikka ei muuta, kuin veisi näitä vanhuksia ulos. Hyvän mielen voi saada niin pienellä, jopa hymy riittää, sen saa yleensä myös takaisin. Elämän tarkoitus voi olla pienen pieniä tekoja, jotka eivät maksa mitään.
Älkää nuorena menkö plastiikkakirurgille, sillä te kaikki olette omalla tavallanne kauniita ja komeita. Kun löydätte omat vahvat ja parhaat puolenne. Olette uniikkeja, ainutkertaisia persoonia! Rakastakaa omaa sisintä, sillä tehän olette itsellenne kaikkein läheisin ja rakkain ihminen. Terve itserakkaus on pelkästään hyvästä, se ei ole ylpeyttä eikä ylimielisyyttä, se on nöyryyttä itseä kohtaan.
Kaikkea hyvää toivon tähän syksyyn, tälläkin vuodenajalla on oma tarkoitus, vaikka sitä ei jaksaisikaan erikoisemmin ihailla. Poltetaan kynttilöitä, siinä on elävä tuli!
Ei, ei, ei, elä sorru koskaan masennuslääkkeisiin. Ne aiheuttavat väsymystä, tunteiden olemattomuutta (ei oikein iloa eikä suruakaan), ja lukuisia muita sivuoireita. Mm. lisää masennusta. Niillä vain rahastetaan ihmisiä, ei niistä oikeasti apua ole, niihin jää koukkuun ja masennus vain pahentuu. Hyvä ettet haluaisi käyttää niitä, älä koskaan rupeakkaan. Todellakin, kuten joku oli ehdottanut, hanki se harrastus! Et voi jäädä tanssissa yksin, jos siis otat esim. hiphopin jossa ei siis paria tarvita. Aluksi tosiaan voi tuntua että olet ainoa yksinäinen joka ei tunne muita, mutta uskalla nauraa itsellesi ja virheillesi! Nauru yhdistää ihmisiä. Kun naurat, ihmiset haluavat tutustua sinuun ja ajattelevat sinun olevan hauska ja iloinen ihminen. Tanssimisessa nauru tulee useinkin esiin, varsinkin alkumetreillä, jos liikkeet eivät oikein suju. Pukuhuoneessa voit aloittaa keskustelun kysymällä vaikka mikä sai teidät aloittamaan tanssin. Tai mitä tahansa muuta. Tuppisuuna oleminen ei auta asiaa ollenkaan. Puhuttele ihmisiä ja yritä saada keskustelua aikaan, ja osallistu itse keskusteluun, jos joku muu kysyy oliko tanssi hauskaa, kerro rohkeasti miltä tuntui, lauseilla, elä vain vastaa jjuuu olihan se... Välillä se saattaa olla vaikeaa. Lähde rohkeasti ihmisten keskelle, ja huomaat että oletkin sosiaalinen ja puhumiskykyinen ihminen. Myös netin kautta voi löytää ystäviä. Jos nää ystävät tai ystävä asuu samassa kaupungissa, voihan niitä tavata netin/tietokoneen ulkopuolellakin. Itse huomaan, että netissä on paljon helpompi keskustella kuin oikeassa elämässä. Pakota itsesi ulos vaikka se tuntuisikin kamalan hankalalta. Itse jouduin niin tekemään, kun rupesin "erakoitumaan", jossai yläasteen aikana. Koulussa en ollut yksin, kuljin kolmen porukassa, mutta vapaa-ajalla en paljoa näitä kavereita tavannut. En tiedä miksi. Kukaan ei soittanut minulle enkä minäkään vaivautunut soittamaan heille. Sitten yhtenä päivänä päätin että soitan toiselle kaverille. Ja menin ulos vaikka juuri silloin tuntui että voisin vain jäädä kotiin mätänemään. Ja yritin siitä lähtien olla vähintään kerran viikossa jonkun kanssa. Ja elämänlaatu parani kertaheitolla, kun aloitin toisen ystävättäreni kanssa tanssin, ja se yhdisti tosiaan. En sentään ollut hyljeksitty, mutta vapaa-ajalla en tosiaan ollut kenenkään kanssa. Tunsin yläasteelta paljon ihmisiä, mutta ne olivat vain tuttuja. Tunsin vain nimeltä ja tiesin kenen kanssa ehkä seurustellut, iän, luokat, perusjutut. Jonkin verran elämästä. Joten, lähde ulos, hanki harrastus. Jooga olisi kanssa ihan hyvä sulle!