Nykyisessä populaarissa käytössä sanalla epikurolainen tarkoitetaan usein aistinautintojen tavoittelijaa ja erityisesti hyvästä ruoasta ja hyvistä juomista nautiskelijaa.
Tämä voidaan nähdä alkuperäisten epikurolaisten oppien väärinymmärtämisenä:
Koska epikurolaisuuden mukaan nautinto on suurin hyvä ja inhimillisen elämän päämäärä, se ymmärretään usein väärin oppina, joka kannattaisi jatkuvaa juhlimista, mässäilyä, seksuaalisia ylilyöntejä ja niin edelleen.
Epikuroksen mukaan onnellisuuden huippu oli kuitenkin ataraksia, mielenrauha, sekä aponia, kärsimyksen puuttuminen. Hän piti myös harkitsevuutta tärkeänä hyveenä, ja näki liialliset nautinnot ristiriitaisina ataraksian ja aponian saavuttamisen kannalta.
Tämä voidaan nähdä alkuperäisten epikurolaisten oppien väärinymmärtämisenä:
Koska epikurolaisuuden mukaan nautinto on suurin hyvä ja inhimillisen elämän päämäärä, se ymmärretään usein väärin oppina, joka kannattaisi jatkuvaa juhlimista, mässäilyä, seksuaalisia ylilyöntejä ja niin edelleen.
Epikuroksen mukaan onnellisuuden huippu oli kuitenkin ataraksia, mielenrauha, sekä aponia, kärsimyksen puuttuminen. Hän piti myös harkitsevuutta tärkeänä hyveenä, ja näki liialliset nautinnot ristiriitaisina ataraksian ja aponian saavuttamisen kannalta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sellaisen kuin mielenrauhan nykyään.
mielenrauhan ainakin omaan elämääni, kylläkin pinokkioita aina haitolle tupsahtaa mutta ostimpa hyviä oksasaksia..... XD
Oho, nythän täällä tuli sellainen sana jota en ole ennen kuullutkaan. Piti oikein käydä googlettamassa. Eiköhän se kohtuus kaikessa olipahan mikä asia tahansa liene kohdillaan. Mielenrauha. Sitä tapaillessa taitaa mennä minulla tovinen. Tunteissa kun ei tahdo aina löytyä sellaista tasapainoa.
Niin. Mihin tahansa oppiin liittyen sitä voidaan harjoittaa monella tavalla. Jotkut epikurolaisina itseään pitävät kuuluvat alaryhmään nimeltä oikeaoppiset, kyyniset ja dogmaattiset. Tätä alaryhmää käsittelen seuraavassa ottamatta kantaa muihin epikurolaisiin. Nämä näkevät jatkuvaa juhlimista siellä missä on jatkuvaa yhdessäolon iloa; mässäilyä siellä missä on ravinnon jakamisen ilo; harkitsemattomuutta siellä missä on tarkoituksellista, valikoivaa spontaaniutta; seksuaalisia ylilyöntejä siellä missä on pyrkimys molemminpuoliseen hyvään, rakentavaan, parantavaan ja kehittävään kohtaamiseen.
Jos joku harrastaa irtosuhteita, he tulkitsevat sen automaattisesti seksuaaliseksi holtittomuudeksi, pyrkimykseksi oman mielihyvän maksimointiin ja toisten hyväksikäytöksi vaikka tämä joku noudattaisi järjestelmällisesti sitä ajatusta, että kaikki kahdenväliset seksuaaliset kohtaamiset ovat aina erilaisia, jokaisesta kohtaamisesta voi oppia, ja pitäisi tavoitteena tuottaa mahdollisimman hyvän ja rakentavan kohtaamisen myös sille toiselle.
Tämäntyyppiset epikurolaiset noudattavat aatettaan joko siksi, että heillä on mielestään ainoa totuus ja he pitävät velvollisuutenaan saada muutkin noudattamaan tätä samaa totuutta; tai siksi että heille on tärkeämpää nähdä itsensä oikeaoppisina aatteensa noudattajina kuin tutkia, miten asia todella on tai pyrkiä ohjaamaan toisia kohti hyvää elämää; tai siksi, että he eivät itse pääse osallisiksi sellaisista kohtaamisista joita toisilla näyttää olevan ja tahtovat toisiltakin kieltää sen mihin itse eivät syystä tai toisesta pysty.
He eivät ymmärrä, että kaikki eivät tavoittele mielenrauhaa, onnellisuutta tai kärsimyksen puuttumista; tai että eri ihmiset voivat tavoitella samoja asioita eri keinoin; tai että ihmisten elämässä olisi tarkoituksellisesti valittuja erilaisia vaiheita; jne. Voisi siis sanoa, että näiltä epikurolaisilta puuttuu sitä mitä he niin mielellään ovat toisilta vaatimassa: kohtuullisuuden hyve, nimittäin kohtuullisuus suhteessa omaan aatteeseen ja sen soveltamiseen toisten elämään. Hienolla aatteella ei tee mitään, jos käytännöllinen viisaus ja suhteellisuudentaju puuttuu.